Saan ihmettelyjä osakseni kun en tykkää matkustaa.

Ja mitä kaikkia niitä nyt onkaan.



Ja kyllä: trooppiseen Afrikkaan ollaan menossa, myös lapset.



A_P_U_A!

en halua matkustaa enää. Olen matkustanut... liikaa. Takana n 50 - 100 eri maata, Lontoossa pelkästään olen käynyt yli 30 krt.



Olen lopunikäni kotimaassa, pari krt vuodessa voin käydä laivalla Tukholmassa ja jotain pikapyrähdyksiä lähimaihin, siinä kaikki.

Asun ulkomailla ja matkustan paljon töiden takia. Itseasiassa jokakesäiset (ja usein jouluiset)Suomen matkat aiheuttavat eniten stressiä, koska lyhyessä ajassa pitäisi tavata suuri joukko tuttuja, sukulaisia jne. Lisäksi kaikki on aivan saatanan kallista, sää kylmää ja epävakaata kesälläkin ja kaupan päälle saa kuunnella teini-ikäisten törkeää kielenkäyttöä julkisilla paikoilla ja kusi haisee pitkin kaupunkien katuja. Misään muualla en ole törmännyt vastaavaan. Toki yleistin tuossa yllä rankasti ja onhan todella kivaa myös kotimaassaan vierailla;)

Itse olen asunut ulkomailla eri jaksoja, nyt taas Suomessa. Kuitenkin lomalla haluan ulkomaille, koska Suomessa tosiaan säät ovat mitä ovat, ja kaikki on niin kallista. Plus että pienemmillä paikkakunnilla ei oikein enää ole muuta kuin ketjuravintoloita ja niiden puoliteollista moskaa tarjolla.

Asun Helsingissä, ja kun en halua lomalla pikkukaupunkeihin, niin ulkomaille on pakko suunnata. Mutta kukin tyylillään.

Lapsena en pitänyt matkustamisesta laisinkaan, mutta teini-ikäisenä kiinnostus kasvoi...

huonosti sopeutuvia, mutta onko se synnynnäistä aina vai opittua? Jos ajattelee lasta jolle kannetaan oma potta ja tyyny naapuritaloon mummolaan mukaan, tarkat minuuttiaikataulut joita ei voi "sekoittaa" jne jne - eikö tuo juuri edesauta sitä sopeutumattomuutta ja ahdistumista myös jatkossa?

JOs ei koskaan joudu kokemaan uusia asioita ei myöskään opi selviämään niistä - eikä halua selvitä. Mutta toki jos on sellaiseen elämään tyytyväinen niin se ei ole keneltäkään pois!

Itse en voisi kuvitellakaan mökittyväni tänne kotosuomeen, saan edes hetken lomilla nauttia jostain paremmasta - on kyse ilmastosta, ruuasta kuin seurastakin:) Koko perhe rakastaa matkustelua, lapset (4) on olleet mukana 3kk ikäisistä. Se hyvä puoli tuossa on ollut ettei heitä mikään hetkauta - ovat rohkeita ja sanavalmiita, selviävät aina. Ovat oppineet suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan, vieraita kieliä ja kulttuureita jne.

Omalla kohdalla matkustus on vain positiivista mutta kuten sanoin, tämä on vain meidän "omituisuus" - toiset viihtyy kotona paremmin

osoitettu synnynnäiseksi, siksi se luetaankin temperamentin osa-alueeksi. Jos se olisi opittua, sitä ei siihen luettaisi.

Meillä muuten lapsuudenkodissa oli ihan toisinpäin kuin mitä epäilet sopeutumattomuuuden syyksi, kun molemmat vanhemmat on sellaisia korkean sopeutuvuuden ihmisiä, eli ei tiukkoja aikatauluja jne. Ja matkustivat erittäin paljon ja nauttivat siitä. Heillä oli tosi vaikea ymmärtää minua ja synnynnäistä temperamenttiani, heistä olin ikuinen vaikea kitisijä kun kaikki muutokset sai huutamaan ja kiukuttelemaan. Pakolla minut sitten laitettiin "sopeutumaan" eikä se ainakaan auttanut yhtään siinä että olisin oppinut paremmin kestämään muutoksia. Uskon, että ymmärtävä suhtautuminen ja hitaampi totuttaminen olisi ollut parempi.

Omalla kohdalla matkustus on vain positiivista mutta kuten sanoin, tämä on vain meidän "omituisuus" - toiset viihtyy kotona paremmin

Niin ainakin tosta voisi päätellä.

mutta voit olla toki oikeassa:)

eikä osoittele sormella yhtään. Itsehän te matkustamista inhoavat selitätte syyksi, että ette kestä poikkeamia totutusta. Ja seiska kysyi asiallisesti, onko sellainen opittu vai peritty piirre. Minusta se on hyvä kysymys, epäilen sen olevan molempia. Minäkään en kestäisi ikuista tuttuutta ja rutiinia, ja nautin siitä, kun tiedän osaavani ja pärjääväni tilanteessa kuin tilanteessa - ja koen, että se on ehkä yksi parhaimmista opeista, jonka olen osannut lapsilleni siirtää. -työkseen ja vapaa-ajallaan paljon matkustava äiti-

tässä nyt on moni kumminkin sanonut inhoavansa.

-12-

Omalla kohdalla matkustus on vain positiivista mutta kuten sanoin, tämä on vain meidän "omituisuus" - toiset viihtyy kotona paremmin

Niin ainakin tosta voisi päätellä.

mutta voit olla toki oikeassa:)

eikä osoittele sormella yhtään. Itsehän te matkustamista inhoavat selitätte syyksi, että ette kestä poikkeamia totutusta. Ja seiska kysyi asiallisesti, onko sellainen opittu vai peritty piirre. Minusta se on hyvä kysymys, epäilen sen olevan molempia. Minäkään en kestäisi ikuista tuttuutta ja rutiinia, ja nautin siitä, kun tiedän osaavani ja pärjääväni tilanteessa kuin tilanteessa - ja koen, että se on ehkä yksi parhaimmista opeista, jonka olen osannut lapsilleni siirtää. -työkseen ja vapaa-ajallaan paljon matkustava äiti-

tässä nyt on moni kumminkin sanonut inhoavansa.

-12-

Omalla kohdalla matkustus on vain positiivista mutta kuten sanoin, tämä on vain meidän "omituisuus" - toiset viihtyy kotona paremmin

Niin ainakin tosta voisi päätellä.

mutta voit olla toki oikeassa:)

eikä osoittele sormella yhtään. Itsehän te matkustamista inhoavat selitätte syyksi, että ette kestä poikkeamia totutusta. Ja seiska kysyi asiallisesti, onko sellainen opittu vai peritty piirre. Minusta se on hyvä kysymys, epäilen sen olevan molempia. Minäkään en kestäisi ikuista tuttuutta ja rutiinia, ja nautin siitä, kun tiedän osaavani ja pärjääväni tilanteessa kuin tilanteessa - ja koen, että se on ehkä yksi parhaimmista opeista, jonka olen osannut lapsilleni siirtää. -työkseen ja vapaa-ajallaan paljon matkustava äiti-

tässä nyt on moni kumminkin sanonut inhoavansa.

-12-

Silti mä matkustelen ulkomaille, mies tykkää ja lapset. En mä nyt suoranaisesti kärsi, mua ei vaan kiinnosta. Kotimaassa reissaan mielummin ja nekin on sellaisia korkeintaan muutaman päivän pyrähdyksiä jonnekin ja sitten kotiin.



Mulla on kaveri joka reissaa n. kolme reissua vuodessa eri maihin. Sen mielestä mä olen outo kun en ilosta kirkuen matkustele.

Tosin nautin suuresti vieraista ruuista ja kielistä, mutta itse matkustaminen paikasta toiseen on todella rasittavaa.

Samoin se, että mieheni on todella pihi ja siksi kaikki pitäisi matkoilla saada "paikallisten hintaan" rasittaa suuresti, sillä rahansäästön nimissä ei saa esim. ottaa hotellilla hierontaa (sivukujilta löytyy halvemmalla) tai syödä rantaravintoloissa (turistihinnat, pitää jaksaa kävellä vielä viisi kilometriä jonnekin kauemmas...).

Joskus voisin kyllä lähteä yksin tai ystävieni kanssa jonnekin, mutta kotilomailu on rentouttavaa; on aikaa panostaa omiin harrastuksiin ja kierrellä vailla paineita.

huonosti sopeutuvia, mutta onko se synnynnäistä aina vai opittua? Jos ajattelee lasta jolle kannetaan oma potta ja tyyny naapuritaloon mummolaan mukaan, tarkat minuuttiaikataulut joita ei voi "sekoittaa" jne jne - eikö tuo juuri edesauta sitä sopeutumattomuutta ja ahdistumista myös jatkossa? JOs ei koskaan joudu kokemaan uusia asioita ei myöskään opi selviämään niistä - eikä halua selvitä. Mutta toki jos on sellaiseen elämään tyytyväinen niin se ei ole keneltäkään pois! Itse en voisi kuvitellakaan mökittyväni tänne kotosuomeen, saan edes hetken lomilla nauttia jostain paremmasta - on kyse ilmastosta, ruuasta kuin seurastakin:) Koko perhe rakastaa matkustelua, lapset (4) on olleet mukana 3kk ikäisistä. Se hyvä puoli tuossa on ollut ettei heitä mikään hetkauta - ovat rohkeita ja sanavalmiita, selviävät aina. Ovat oppineet suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan, vieraita kieliä ja kulttuureita jne. Omalla kohdalla matkustus on vain positiivista mutta kuten sanoin, tämä on vain meidän "omituisuus" - toiset viihtyy kotona paremmin

tai teidän perhe. Mitä se haittaa, jos suosii lähimatkailua. Ei se tarkoita, ettei voisi olla sosiaalinen ja avoin:)

viihtyminen. Ihan samalla tavoin esim golfin harrastajat tai karaokesta innostuneet saa mut vain hämmästelemään mutta en arvostele mitenkään - ne jutut ei vain mua kiinnosta kuten teitä ei matkustelu:D On ihan helppo ymmärtää toisten valintoja mutta kai sitä saa ihmetellä ihan vilpittömänä? Ei varmasti löydy maailmasta kahta perhettä joilla olisi täysin samat intressit!

ILmeisesti vastanneet on juuri tällaisia huonosti sopeutuvia, mutta onko se synnynnäistä aina vai opittua?

kuullut temperamentista??? Itse olen sellainen, että siirtymät ovat vaikeita. Olen hyvin huolissani ehtimisestä, tavaroiden mukana olosta ja uudessa paikassa pelottaa aluksi ne ihmiset (lievätkö rikollisia, jotka haluavat mulle pahaa) sekä hygienia. Lentokoneessa ahdistaa myös, paitsi pienen tilan takia, myös siksi, että minulla on fyysinen sairaus, jonka kanssa lentäminen on hiukan arveluttavaa. Kotiin palattua en "ehdi mukaan" henkisesti, vaan olen ihan alavireinen ja "masentunut" paikan vaihdoksen takia. Mulla on sellaiset temperamenttipiirteet, jotka tekee nämä siirtymät vaikeiksi. Selviän kyllä ihan hyvin lopulta, mutta onhan se tavallaan hölmöä altistaa itseään turhalle ahdistukselle. Rajojaan voi koetella vaikka urheiluharrastuksen parissa, ei matkailu ole mikään pakko. Matkustan kuitenkin ja näistä huolimatta pidän siitä, plussat voittaa... Mutta jotkut eivät tunnu tajuavan, että kaikkien psyykkinenkään rakenne ei ole samanlainen, eikä aina ole järkevää pakottaa itseään kaikenlaiseen. Toinen lapsistani on samanlainen kuin minä, toinen ei. Että synnynnäistä se on.

mutta en ole koskaan törmännyt noin rajoittuneeseen tempperamenttiin. Ahdistushäiriö tai paniikkihäiriöt on sitten asia erikseen, siitä meillä on kärsinyt yksi (nyt jo aikuisista) lapsista.

kovastikin, mutta nyt vanhempana ovat matkat harventuneet. Pitää tulla oikein halu johonkin kohteeseen, jotta sinne lähtisin. En matkustele vain tavan vuoksi eli siksi, että jonnekin pitää päästä pois kotomaisemista. Odotelen nyt sen halun heräämistä...



Matkakokemukseni ovat olleet myös hyviä, joten tämä nykyinen matkustushaluttomuus ei siitäkään johdu.

Olen kyllä matkustellut, mutta nyt vanhempana tykkään olla kotona.

Koti järven rannalla ja ihana puutarha.

Suomi on ihana paikka.

Joskus viedään lapset Kreikkaan, mutta ei tulla paljoa matkustelemaan.

Parasta on, kun saa lomalla ottaa iisisti, tehdä päiväretkiä ja panostaa omaan harratukseensa.



Minua on alkanut kummastuttaa tuttavapiirissäni monien ns. tiedostavien kaupunkilaisten hillitön halpalentointo; käydään viikonloppuna Berliinissä, otetaan äkkilähtö etelään ja sitten vielä ehdottomasti viikonlopuksi Pariisiin.

Kuitenkin maapallon pelastumisen nimissä paheksutaan lihansyömistä ja autoilua - paitsi silloin kun autoilu on itselle kätevintä.

Eikös kuitenkin tuo lentäminen ole se isoin yksittäinen synti, jolla maapalloa kuormittaa?

Eikös kuitenkin tuo lentäminen ole se isoin yksittäinen synti, jolla maapalloa kuormittaa?

kiinnosta kuule viherpiipertäjien propaganda paskan vertaa!

Minä matkustan ja nautin siitä.

Eikös kuitenkin tuo lentäminen ole se isoin yksittäinen synti, jolla maapalloa kuormittaa?

kiinnosta kuule viherpiipertäjien propaganda paskan vertaa!

Minä matkustan ja nautin siitä.

voi kai sitä matkustaa ja nauttia, sekä ymmärtää ettei se pelkkää piipertäjien propagandaa ole. Tehdä sitten ekologisia valintoja muissa asioissa:)

..kun tälläkin sivustolla mammat kertoo, että pakko on päästä matkalle, vaikka rahapussissa ei ole kuin hiluja.

Käyttäkää nekin hilut arjen asioihin. Loma on viikossa ohi ja taas pitää kitkutella pitkä aika rahatta.



Teevee henkilö, jolla olisi varaa matkustaa ja onkin matkustanut, mutta ei persaukisena.

Eikös kuitenkin tuo lentäminen ole se isoin yksittäinen synti, jolla maapalloa kuormittaa?

kiinnosta kuule viherpiipertäjien propaganda paskan vertaa!

Minä matkustan ja nautin siitä.

Vapaa-ajalta odotan sitä, että saan olla kotona. Inhoan lentämistä, en pidä hotelleista, julkisilla paikoilla odottelu on minusta ahdistavaa, hermostun jos joudun olemaan koko päivän ventovieraiden ihmisten parissa (siis ihan vaikka kaupungilla kävellen). En haikaile myöskään auringossa lojumista, Suomen kesä on tänä vuonna ollut sään puolesta paras vuosiin.

..kun tälläkin sivustolla mammat kertoo, että pakko on päästä matkalle, vaikka rahapussissa ei ole kuin hiluja.

Käyttäkää nekin hilut arjen asioihin. Loma on viikossa ohi ja taas pitää kitkutella pitkä aika rahatta.

Teevee henkilö, jolla olisi varaa matkustaa ja onkin matkustanut, mutta ei persaukisena.

Mielellään sitä käyttää ne hilut sitten matkalle .