Etä-isä ei saa lasta päiväunille!!!

Harmi lapselle tollanen. Varsinkin jos jää vielä isän perään huutamaan. Varmaan kannattais tosiaan vaatia palauttamaan joko vasta silloin iltapäivällä, tai sitten jo ennen päikkäreitä.

Harmillinen tilanne teillä :(

Että ihan tästä samasta asiasta olet ottanut jo kahdesti yhteyden lastenvalvojaan.. Hoidatko kaikki muutkin asiasi aina viranomaisten kanssa. Kuulostaa kiusanteolta.



Oletko muuten kuullut että kun lapsi jätetään vaikka päiväkotiin ja alkaa itkeä äidin perään sinne ei saa jäädä lohduttamaan vaan on oltava päättäväinen, annettava suukot ja poistuttava. Kun jää paikalla ja lohduttelee itku vaan jatkuu ja jatkuu. Isä toimii aivan oikein.



Isä saisi näyttää sinulle närhen munat että oppisit käyttäytymään asiallisesti ja olisi ottamatta hetkeen lasta ollenkaan. Kai tiedät että isän ei ole pakko ottaa lasta ollenkaan, sanottiin sopimuksessa ihan mitä vaan? Minusta asenteesi on niin kurja että tarvitsisit näpäytyksen.



Vaikuttaa juuri sellaiselta tilanteelta että tulet kiristämän isää lapsella jos et jo nyt tee niin.



Lapsi taitaa muutenkin olla vielä niin pieni että rasittuu kodin vaihtelusta ja siksi rragoi oalattuaan kiukuttelulla ja itkulla. Ei päiväuni-ikäinen ymmärrä tuommoiisia siirtymisiä. Ja se ei ole isän vika yksin. Yhdessä olette tilanteen järjestänyt.

Millä ihmeellä nuo saa nukahtamaan?!



Palautusongelmaan en voi muuta sanoa kuin että meillä tilanne on kahta kaaoottisempi. Etäisä soittaa, että tuo lapset nyt, ja mun on heti mentävä hakemaan (vaihto siis puolessa välissä pitkän matkan vuoksi). Toisi edes kotiin saakka, eikä olettaisi, että olen joko sekuntti valmis hyppäämään auton rattiin.

Ei se ole niin vakavaa, jos joskus päiväunet jäävät taaperolta nukkumatta. Hyvähän tuo on, että tapaa isäänsä ylipäänsä. Ota rennommin, ihminen hyvä.

Eli isän kädettömyyden takia ap saa kärsiä koko päivän kiukuttelevan lapsen kanssa.



Jos jotain on sovittu, niin siitä pidetään kiinni.



Minä pyytäisin isää tuomaan lapsen jo esim. klo 11, ja laittaisin sitten kotona päiväunille.

isää nyt ei selvästikään kiinnosta olla lapsen kanssa jos tuon tuomisen kanssa on aina noin kiire. Kiva siellä lapsen olla viikonloppu, varmaan aistii että ei häntä siellä tarvittaisi :( Minusta tuo päikkäringelma on aika pientä tuohon verrattuna.

Etäisälle kaikki pitäisi olla helppoa ja kivaa. Soittelee viikonloppuisin pahimmillaan viisi kertaa päivässä, ei niinkään kysyäkseen vinkkejä tai neuvoja vaan valittaakseen jos lapsen sattuu olemaan raskasta tai hankalaa, ei nukahda päiväunille tai ruoka ei kelpaa. Lapsemme on uhmaikäinen, eikä etä ymmärrä sitä, että ihan samanlaista se arki on äidinkin kanssa, tai että ei ole minun velvollisuuteni päivystää ja toimia hänen valitustensa kaatopaikkana koko isäviikonloppua.



Lapsen takaisin tuomiset ovat menneet melkein saman kaavan mukaan kuukausia. Etä soittaa sunnuntaiaamuna ja kertoo tuovansa lapsen aikaisemmin, ennen päiväunia, kun juuri tänä viikonloppuna on ollut niin rankkaa.



Olen yrittänyt ehdottaa että tehtäisiin kokonaan uusi sopimus jos kokonaisen viikonlopun viettäminen lapsen kanssa on liian raskasta, mutta etä kokee ehdotukseni syyllistävänä ja suuttuu kun olen niin halpamainen että kehtaan vihjailla että hän olisi huono isä. Aivan sama miten asian muotoilen, lopputulos on sama.



Kun sopimuksen muuttaminen ei kerran kelpaa ja etä väittää haluavansa viettää lapsen kanssa koko viikonlopun, olen ottanut uuden tyylin ja ilmoitan vain kylmästi etten ole kotona päivällä, jos etä soittaa että tuo lapsen aikaisemmin. En välitä siitä miltä se hänestä vaikuttaa, koska itse tiedän että rakastan ja hoivaan lastani kaiken muun ajan ja lapsen isä selviää kyllä kahdesta viikonloppupäivästä ihan hyvin. Olemme sopineet että lapsi tulee kotiin kolmelta sunnuntai-iltapäivänä ja etän soittaessa kerron tai valehtelen olevani asioilla ja palaavani kotiin kolmeksi. Viikonlopun jatkuviin puheluihin vastaan vielä, mutta olen miettinyt että pyytäisin etää lähettämään tekstareita ja soittamaan vain jos kyseessä on oikea hätä.

Oletko muuten kuullut että kun lapsi jätetään vaikka päiväkotiin ja alkaa itkeä äidin perään sinne ei saa jäädä lohduttamaan vaan on oltava päättäväinen, annettava suukot ja poistuttava. Kun jää paikalla ja lohduttelee itku vaan jatkuu ja jatkuu. Isä toimii aivan oikein.

.

Tai saahan sillä lapsen lannistumaan ja ymmärtämään, että vanhempaa ei hänen stressinsä ja eroahdistuksensa kiinnosta. Asian voi toki hoitaa myös aivan toisin keinoin, niin että sekä lapsi että vanhempi voivat jatkaa päiväänsä hyvillä mielin.

Niin olisi myös mahdollista tehdä ap:n tapauksessa, jos tahtoa löytyisi.

Ei se ole mitenkään lapselle oikein, että hänet jätetään väsyneenä itkemään etävanhemman perään, ja lähivanhemman pitää sitten jälkiä korjaillaloppupäivä.

Millä ihmeellä nuo saa nukahtamaan?!

Palautusongelmaan en voi muuta sanoa kuin että meillä tilanne on kahta kaaoottisempi. Etäisä soittaa, että tuo lapset nyt, ja mun on heti mentävä hakemaan (vaihto siis puolessa välissä pitkän matkan vuoksi). Toisi edes kotiin saakka, eikä olettaisi, että olen joko sekuntti valmis hyppäämään auton rattiin.

tyhmä, että hyppäät eksäsi pillin mukaan? Tee selväksi, että haet sopimuksen mukaan, tai sopimus uusiksi.

Ei se eksä niitä lapsia heitteille jätä, jos et sillä sekunnilla hyppää kun hän vaatii.

että isä jättää lastaan hakematta silloin kun tuntuu siltä, että pitää kaljoitella ja olettaa, että suostun aina jokaiseen hänen vaatimaansa aikataulun muutokseen. Aikaisemmin, jos tiesi minun olleen vaikka ystäväni häissä lauantaina, niin soitti jo seitsemältä aamulla, että tuo lapsen yhdeksäksi, jonkun "kiireen" takia. Sitten veti päättömiä kilareita, jos minulle ei sopinut hänen asettamansa ylimääräiset tapaamiset mm. olisi halunnut lapsen sinä viikonloppuna kun oli sisareni ylioppilasjuhlat, koska ei ollut kaljoittelultaan ottanut lasta omana viikonloppunaan.



Joka kerta lapsi itkee isän ikävää, kun tulee kotiin, mutta miksi tieten tahtoen se pitää tehdä niin, että lapsi joutuu erota isästään silloin kun hän nukkuu? Eikö se ole aika kauheaa lapselle, jos ensin on lähdetty isän autolla ja sitten yhtäkkiä herää äitin luota sängystä?



Minä yritän kaikella mahdollisella tavalla tukea lapsen ja isän suhdetta, mutta en aio kyllä jokaisen oikun ja mielenvaihdoksen mukaan hyppiä. Siitä kärsin jo seurusteluaikana niin, että lopuksi ei edes uskaltanut sanoa ääneen omia ajatuksiaan.



Mutta tietenkin minusta saatiin se rosvo tässäkin asiassa.

Ap

Ihan turhaa sitä on lastenvalvojalle mentävä tekemään uusi sopimus, te voitte sopia asioista ihan keskenänne. Normaalit ihmiset jotka pystyvät sopimaan asioista eivät tarvitse lastenvalvojia lainkaan. Tästä jo näkee vanhempien kyvyttömyys kun kaikki tehtävä viranomaisten kanssa.



Etän on vaikempi olla lapsen kanssa koska yhdessä olo ei ole päivittäistä. Siinä joutuu harjoittelemaan paljon enemmän ja asiat eivät suju niin hienosti kuin omassa kotona. Ja kiukkuiset naiset eivät sitä ymmärrä..

Sinä olet väärässä. Lapsen itkua ja eroahdistusta pitkitetään sillä että äiti palaa kokoajan lohduttamaan lasta. Toisekseen lapsi oppii siitä pompottamaan äitiä. Kun äiti hyvästelee ja poistuu niin useimmilla lapsilla itku loppuu heti kun äiti poistunut näköpiiristä.



Olen työskennellyt n.10:ssä päiväkodissa.

Luultavasti päiväkoti tulee vielä puuttumaan tuohon sinun pitkittämiseesi ja ohjaa ystävällisesti lähtemään. Tai sanoo että me tästä lähdetäänkin leikkihuoneesen ja ottaa lapsen syliinsä ja menee.

Ihan turhaa sitä on lastenvalvojalle mentävä tekemään uusi sopimus, te voitte sopia asioista ihan keskenänne. Normaalit ihmiset jotka pystyvät sopimaan asioista eivät tarvitse lastenvalvojia lainkaan. Tästä jo näkee vanhempien kyvyttömyys kun kaikki tehtävä viranomaisten kanssa.

Etän on vaikempi olla lapsen kanssa koska yhdessä olo ei ole päivittäistä. Siinä joutuu harjoittelemaan paljon enemmän ja asiat eivät suju niin hienosti kuin omassa kotona. Ja kiukkuiset naiset eivät sitä ymmärrä..

että etällä viikonloput ovat vaikeampia, koska hän ei ole tottunut olemaan lapsen kanssa joka päivä. Meillä on kuitenkin ollut niin riitainen suhde, että emme pysty asioista sopimaan keskenämme, joten olemme sopineet kaiken lastenvalvojalla. Ihan heti eron jälkeen neuvoin tietenkin mielelläni lapsen hoidossa ja kerroin vinkkejä miten nukuttaminen juuri tässä vaiheessa sujuu parhaiten, mitkä ruuat eivät juuri nyt maistu yms, mutta oletan että etä tekee osuutensa myös ja kysyy vinkkejä esimerkiksi hakiessaan lasta. En mielestäni ole velvollinen ottamaan vastaan huutopuheluita ties mistä syystä tai olemaan päivystystilassa 24/7, jotta voin tarvittaessa hakea lapsen kotiin jos etä on sitä mieltä.

Ongelmasta ei tietenkään saa kunnollista kuvaa parin viestin perusteella, mutta ongelma meillä on ollut sitä luokkaa että lastenvalvojalla jouduttiin käymään kaksi kertaa ennenkuin saimme sopimuksen aikaan, koska olin päättänyt (sukulaisten ja ystävien neuvojen ja tuen avulla) pitää pääni, ajatella lapsen etua ja saada aikaan sellaisen sopimuksen, joka on mielestäni reilu kaikille. Mies tuntui ajattelevan sopmuksen tekoa jonain taisteluna jossa kummankin tarkoitus on ajaa omaa etuaan ja saada aikaan sopimus joka on toiselle vanhemmalle mahdollisimman hankala.

Muutama kuukausi sitten olin tavannut mukavan miehen, jota tapailin, tosin ainoastaan vapaaviikonloppuinani. Mies ei tästä tapailusta tiennyt, koska en kokenut aiheelliseksi kertoa, ennenkuin tapailu muuttuu suhteeksi. Tämä mukava mies säikähti kuitenkin tilannettani jossa eksäni soittelee jatkuvasti, huutaa ja haukkuu ja olettaa että olen 24/7 tanssimassa hänen pillinsä mukaan. Tapailu ei tästä syystä jatkunut alkua pidemmälle.

Mielestäni minulla on oikeus ajatella ensiksi minun ja lapseni muodostamaa pientä perhettämme, ja pitää perheemme hyvinvoinnin puolta. Haluaisin tukea mahdolllisuuksien mukaan myös etävanhemman ja lapsen hyvää suhdetta ja auttaa sen pysymistä hyvänä, mutta en oman hyvinvointini kustannuksella. Etä on entinen puolisoni, ei nykyinen.

8

se mikä lapsen äitiä ahdistaa niin saisi ap rauhoittua. Isä joka on vähemmän lapsen kanssa, ei tarvitse olla niin tarkka. Erolapsilla ja heidän vanhemmillaan on aina ongelmia - hyväksy ne ap, ja opi ottamaan rennommin. Kyllä lapsen saa rauhoittumaan kun luotat itseesi, vaikka pieni väsynyt lapsi olisi kyseessä. Tai sitten sununtaisin nukutaan vain lyhyet autounet, tai yritä olla hermostumatta kun näin käy niin ehkä et herätä lasta kun otat sitä autosta ulos. Tai siirrä lapsi omaan autoosi suoraan ja lähde sunnuntaiajelulle, eiköhän nukahda uudestaan, jos nuo unet ovat niin tärkeät.

Rauhoitu, älä soimaa turhaan miestä vaan auta häntä jos osaat.

Minkä ikäinen ap on ja minkä ikäinen lapsi, entäs isä?



Ap on yhden lapsen yh ja aivan rättiväsynyt!? ja lataa akkuja koko viikonlopun, ja kun lapsi tulee liian aikaisin, ei palikat riitä, menee voimat, ei jaksa, ollaan vihaisia ja kärttyisiä jne.



En yhtään ihmettele ettei se isä saa lasta päiväunille. Lapsi on ilmeisesti aika pieni, ja isän koti ei ole lapsen koti. Lapsi nukahtaa tuttuun turvalliseen omaan vuoteeseensa. Isän luona ollaan tavallaan vieraassa, ja harva lapsia, vauvaa lukuunottamatta (eikä aina nekään) noin vaan nukahtaa vieraassa paikassa.



Eikä se lapsi siitä traumatisoidu, kehitys ei pysähdy eikä vammoja synny, jos päiväunet jää väliin silloin tällöin.



Jos ap haluaa, että tapaamiset ovat sen, mitä on sovittu, ja isä haluaa tuoda aikaisemmin, hän vain ilmoittaa, etä ei käy. SInulla on muuta menoa ja on sovittu, että lapsi on isän vastuulla klo xx saakka ja isä myös huolehtii siitä. Piste.



Toinen asia on se, että jo isä ei halua lasta tavata eikä tule hakemaan. Ihan sama, miten käytte lastenvalvojalla. Tapaaminen on lapsen oikeus, eikä isän oikeus eikä edes velvollisuus. Jos isä ei ole kykenevä huolehtimaan lapsesta, silloin on lapsellekin parasta että ei ole isän luona.

Jos kuitenkin äiti uupuu yhteen pieneen lapseensa ja tarvitee omaa aikaa ja vapaata, kannattaa kysellä tukiperhettä. Lapsi menisi kerran kuussa viikonlopuksi sinne ja ap saisi sitten ladata akkuja huoletta, kun tietää että lapsesta huolehditaan jne.



Mutta kuulostaa, että ap on vähän turhan vakava ja tiukka, suorittaa vanhemmuuttaan. Eli vähän rennommin, niin jaksat paremmin.

Ja lapsikin voi paremmin.

Jos on v ain yksi pieni lapsi, ja se nukkuu päiväunet... minusta se on vielä aika helpon kuulosta, mutta saahans enkin vaikeaksi, jos niikseen haluaa.



Mitä tulee tuohon episodiin: miksi se ap könysi lasta autosta? Miksi isä ei ottanut?

Meillä on neliovinen auto ja kun muksu nukahtaa takapenkille, en minä häntä sieltä hellästi saa nostettua, nukkumaan omaan sänkyynsä kannettua. Ihan varmasti "normaaliuninen " lapsi herää.

Ja on aivan luonollista että lapsi parkuu isin perään. Ap voisi olla iloinen siitä; isän luona on ollut kivaa. Lapsi on hoidettu ja rakastettu. Sellaiseen kaivataan.



(normaaliunisella tarkoitan sitä, että itselläni on erittäin sikeäuninen pian 5 v lapsi. Esim, pari pv sitten tapahtui: lapsi nukahtaa bussiin penkille, nostan velton painavan lapsen rattaisiin, joissa ei ole makuuasentoa, vain lepoasento. Pysäkiltä kotiin. Kotona riisun lapselta ulkovaatteet, kengät, riisun sisävaatteet, kannan vuoteeseen, puen yöpaidan ja peittelen. Lapsi nukkuu koko ajan ja on aivan veltto, joten en minä mitenkään erityisen helläkätinen ole, kun ei se edes onnistu, kokeilkaa itse, joskaan en riepota enkä rytkytä, vaan riisun ja puen, nostelen ja kannan.. ja lapsi nukkuu koko ajan, herää aamulla sitten. ) Tämän takia meidän isolla lapsell aon rattaat, kun liikumme pidempiä aikoja jossain. En jaksa kantaa nukkuvaa tai väsynyttä, ja hän ei heräisi, vaikka laittaisin jaloilleen seisomaan. Mutta tämä kuopus on ollut tällainen aina.

Minkä ikäinen ap on ja minkä ikäinen lapsi, entäs isä?

Ap on yhden lapsen yh ja aivan rättiväsynyt!? ja lataa akkuja koko viikonlopun, ja kun lapsi tulee liian aikaisin, ei palikat riitä, menee voimat, ei jaksa, ollaan vihaisia ja kärttyisiä jne.

En yhtään ihmettele ettei se isä saa lasta päiväunille. Lapsi on ilmeisesti aika pieni, ja isän koti ei ole lapsen koti. Lapsi nukahtaa tuttuun turvalliseen omaan vuoteeseensa. Isän luona ollaan tavallaan vieraassa, ja harva lapsia, vauvaa lukuunottamatta (eikä aina nekään) noin vaan nukahtaa vieraassa paikassa.

Eikä se lapsi siitä traumatisoidu, kehitys ei pysähdy eikä vammoja synny, jos päiväunet jää väliin silloin tällöin.

Jos ap haluaa, että tapaamiset ovat sen, mitä on sovittu, ja isä haluaa tuoda aikaisemmin, hän vain ilmoittaa, etä ei käy. SInulla on muuta menoa ja on sovittu, että lapsi on isän vastuulla klo xx saakka ja isä myös huolehtii siitä. Piste.

Toinen asia on se, että jo isä ei halua lasta tavata eikä tule hakemaan. Ihan sama, miten käytte lastenvalvojalla. Tapaaminen on lapsen oikeus, eikä isän oikeus eikä edes velvollisuus. Jos isä ei ole kykenevä huolehtimaan lapsesta, silloin on lapsellekin parasta että ei ole isän luona.

Jos kuitenkin äiti uupuu yhteen pieneen lapseensa ja tarvitee omaa aikaa ja vapaata, kannattaa kysellä tukiperhettä. Lapsi menisi kerran kuussa viikonlopuksi sinne ja ap saisi sitten ladata akkuja huoletta, kun tietää että lapsesta huolehditaan jne.

Mutta kuulostaa, että ap on vähän turhan vakava ja tiukka, suorittaa vanhemmuuttaan. Eli vähän rennommin, niin jaksat paremmin.

Ja lapsikin voi paremmin.

Jos on v ain yksi pieni lapsi, ja se nukkuu päiväunet... minusta se on vielä aika helpon kuulosta, mutta saahans enkin vaikeaksi, jos niikseen haluaa.

Mitä tulee tuohon episodiin: miksi se ap könysi lasta autosta? Miksi isä ei ottanut?

Meillä on neliovinen auto ja kun muksu nukahtaa takapenkille, en minä häntä sieltä hellästi saa nostettua, nukkumaan omaan sänkyynsä kannettua. Ihan varmasti "normaaliuninen " lapsi herää.

Ja on aivan luonollista että lapsi parkuu isin perään. Ap voisi olla iloinen siitä; isän luona on ollut kivaa. Lapsi on hoidettu ja rakastettu. Sellaiseen kaivataan.

Itse lähenen kolmeakymmentä, isä neljääkymmentä, lapsi on kohta kaksi.

Ja joo, olen rättiväsynyt yhden lapsen yh, entä sitten? Onko lupa valittaa vasta sitten, kun kymmenen alle kouluikäistä?

Minä olen se, joka otan kaiken vastuun lapsesta (syntymästä lähtien) isin luona käydään vain leikkimässä ja pitämässä hauskaa. Tottakai on vaikeampi nukuttaa lasta, jonka rutiineista ei ole jokapäivä selvillä, mutta kun isä jättää kaikki tekemättä, jos siihen menee kauemmin kuin kymmenen minuuttia tai jos lapsi ei heti suostu vaikka pesemään hampaita. Mummolta ja kummitädiltä on kyllä nukutus onnistunut, vaikka ovat huomattavasti vieraampia kuin isi. Heitä olen joutunut pyytämään silloin, kun isi on tehnyt viimehetkillä oharit ja minulle on jäänyt vaihtoehdoksi joko pyytää hoitajia tai jättää menemättä suunniteltuun ja maksettuun menoon.

Kyllä isä haluaa lastaan tavata, mutta yritti tehdä sen pompottaen minua ja omien aikataulujensa mukaan johon taas minä en suostunut. Ja kun normaali puhe ja keskustelu ei onnistunut ilman kauheaa huutodraamaa toisessa päässä siitä, että yritän estää tapaamisia, niin olen varannut ajan lastenvalvojalle, joka on saanut sanoa kuinka asiat menee. Tämä on tehty jo kahdesti.

Ehkä olenkin vaativa ja tiukka, itse kun olen kasvanut hälläväliä perheessä. Mutta olen mieluummin tiukka, kun katson läpi sormien esim. isin kaljoittelua. Minulla on siihen tiukka ei josta en luista suuntaan enkä toiseen.

Ja siksi minä otin lasta autosta, kun kuulemma isä ei osaa/pysty, kun on niin pitkä tms. kuulin syyksi. Lapsi ei koskaan ole vielä herännyt niin ettei olisi nukahtanut uudelleen sisälle, kun olen ottanut hänet neliovisen auton takapenkiltä (niinä harvoina kertoina, kun on sattunut sellainen tilanne).

Usein olenkin sanonut olevani asioilla, mutta sattui kysymään soittaessaan(soitti ihan muusta), että ootko kotona ja sen kummemmitta ajatuksitta vastasin että olen ja heti jäin nalkkiin.

Niin ja lapsen ikävän itku ei ole koskaan kestänyt noin kauaa, eikä ole ollut tuollaista karjumista, mutta nyt ei mennyt mikään juttelu perille saakka, kun piti kesken unien herätä. Ennen on mennyt itkemiseen 5-10minuuttia ja lohdutteluun vähän vähemmän, nyt tosiaan karjui punaisena täyttä kurkkua ISII puolituntia, potki, huitoi eikä antanut ottaa syliin. Sitten siihen päälle vielä puolituntia nyyhkytystä ja juttelua isistä.

Tämän kaiken olisi voinut välttää sillä, että isä olisi viitsinyt sen 15-30 minuuttia nukuttaa sitä lasta päiväunille (ja hommata joku viritelmä ikkunaan, ettei ole niin valoisaa) ja tuoda vasta päiväunien jälkeen. Mutta mikäs siinä, kun voi kipata kaiken ikävän taas minulle ja karata äkkiä ovesta ulos.

Ap

Meillä ongelma on toiste päin. Lähiäiti ei saa lasta nukkumaan päiväunia eikä tarpeeksi pitkiä yöunia. Viikonloppuna meillä onkin sitten tosi väsy kaksvuotias joka nukkuu kolmen tunnin päiväunia ja 12 tunnin yöunia. Vasta sunnuntaina yleensä lapsi on virkeä, oma itsensä.

Isä alkaa pikkuhiljaa harventaa käyntejä ja lopulta ei ota lasta ollenkaan. Merkit ovat jo ilmassa ja ap pahentaa tilannetta omalla käytöksellään.



Kahden vuoden päästä ollaan täällä itkemässä kun isä on hylännyt lapsen.



Joskus isien on mahdotonta jatkaa tapaamisia kun välit exään ovat niin huonot ja on kaikenmaailman kiristystä jne. On siis helpompi olla tapaamatta lainkaan.

Isä alkaa pikkuhiljaa harventaa käyntejä ja lopulta ei ota lasta ollenkaan. Merkit ovat jo ilmassa ja ap pahentaa tilannetta omalla käytöksellään.

Kahden vuoden päästä ollaan täällä itkemässä kun isä on hylännyt lapsen.

Joskus isien on mahdotonta jatkaa tapaamisia kun välit exään ovat niin huonot ja on kaikenmaailman kiristystä jne. On siis helpompi olla tapaamatta lainkaan.

käy arkenakin meillä ja juodaan kahvia ja jutellaan päivän tapahtumista. Mutta eikai sitä minunkaan kaikkea tarvi kestää? Onhan kuitenkin tarkoitus, että isä on isä eikä vaan mikään kiva kaveri?

Ap

Meillä ongelma on toiste päin. Lähiäiti ei saa lasta nukkumaan päiväunia eikä tarpeeksi pitkiä yöunia. Viikonloppuna meillä onkin sitten tosi väsy kaksvuotias joka nukkuu kolmen tunnin päiväunia ja 12 tunnin yöunia. Vasta sunnuntaina yleensä lapsi on virkeä, oma itsensä.

Lähiäidillänsä saa valvoa niin pitkään kuin haluaa (6v.) Meille tulee aina väsynyt ja päänsärkyinen lapsi...