Vitsit mikä herätys tänä aamuna...!

Herätti kyllä vähän miettimään elämää ja asioita ja "murheita" muutenkin...

eikä kyse ollut senkään kummemmasta asiasta, kuin unesta, johon heräsin.



Uni oli melko todenmukainen, ja se meni näin: olin sairaalassa, minua vaivasi jokin. Olin lääkärin tutkittavana, ja lääkäri sitten kylmän viileästi tokaisi mulle, että mulla on aivokasvain. Sanoi, että tarvitsee leikata, ja lisäsi että mahdollisuus selvitä leikkauksesta on 25% luokkaa.

Uni tuntui tosi todellisesta, ja muistan ajatelleeni kauhuissani, miten ihmeessä selviän viimeisen/viimeiset kuukauteni, miten pystyn olemaan rakkaitteni kanssa ilman että itken koko ajan, en halunnut tuhlata viimeisiä päiviäni/viikkojani itkemiseen.



Siihen heräsin.

Oli ihana huomata, että se oli vain uni, mutta oli kyllä jonkin aikaa melko järkyttynyt...



Tää päivä on nyt kuitenkin mennyt melko hyvin, ei ole tullut turhasta stressattua. Vaikka tää aamuinen uni oli hyytävä, kai se tekee välillä hyvää vähän saada muistutusta asioiden tärkeysjärjestyksestä, ja aihetta ajatella vähän tarkemmin mistä kannattaa murehtia ja mistä ei. :)