Tuntuuko kenestäkään siltä, ettei kuulu minnekään?

Juu, täytyy muistaa seuraavan kerran tuo, kun joku oksentaa baarin lattialle tai kourii kaikkia vastaantulijoita opiskelijabileissä. Tai kun ei ehdi lukea kunnolla tenttikirjoja. Siinä sitä on todellinen älykkö ja ajattelija. ;)

Ottaapa vaan villin ja vapaan nuoruuden vähän rennommin. Kyllä minä ainakin tiedän oikeasti todella älykkäitä tyyppejä jotka ovat opiskelijana juuri noin käyttäytyneet välillä. Kova työ ja raskaat huvit.

Mutta eihän ne kaikki juovat toki tuollaista menoa edes harrasta. Itse kävin baareissa ja bileissä, mutta en ikinä juonut itseäni sikakuntoon, kun ei kiinnosta sellainen. Muutaman tuopin kumosin illan mittaan ja keskityin keskusteluihin, en kännitilaan ja kohellukseen. Sekin jopa on mahdollista että juo kohtuudella myös opiskelijana.

Ottaapa vaan villin ja vapaan nuoruuden vähän rennommin. Kyllä minä ainakin tiedän oikeasti todella älykkäitä tyyppejä jotka ovat opiskelijana juuri noin käyttäytyneet välillä. Kova työ ja raskaat huvit.

Mutta eihän ne kaikki juovat toki tuollaista menoa edes harrasta. Itse kävin baareissa ja bileissä, mutta en ikinä juonut itseäni sikakuntoon, kun ei kiinnosta sellainen. Muutaman tuopin kumosin illan mittaan ja keskityin keskusteluihin, en kännitilaan ja kohellukseen. Sekin jopa on mahdollista että juo kohtuudella myös opiskelijana.

Tuossa oli mitattu lasten älykkyyttä. Ja nuo älykkyystestithän mittaavat yleensä matemaattista älyä eli "kovaa" älykkyyttä. Ei mitään filosofista ajattelua yms, eihän lapset niin syvällisesti pysty ajattelemaan. Ja voin uskoa tuloksen, esim. jos katsoo teekkareiden biletyskulttuuria, niin heillähän matemaattinen äly ja alkoholinkulutus suurta. :D Eli tutkimuksen mukaan ovat sitten edelläkävijöitä... Älykkyyttäkin kun on monenlaista.

"Ottaapa vaan villin ja vapaan nuoruuden vähän rennommin". En ymmärrä, miksi ryyppääminen on "rennosti ottamista" ja jos näin ei toimi, on nipottajana tai tosikko tylsimys? Eikö ihminen muuten voi ottaa rennosti. Tämä taitaakin olla yksi suomalaisen vapaa-ajan käyttäytymisen ongelmista. Kaikki juhlat, juhannukset ja vaput sekä vkloput ym. "otetaan rennosti" eli yhtä kuin ryypätään. Tästähän on ollut jo iät ja ajat laajempaa yhteiskunnallista keskustelua...

Siis että mielipiteet saattaa vaihtua ihan vastakkaisiksi, mutta se on vain sitä että ihminen näkee elämästä eri puolen. Esim nuorena hippinä en olis voinut kuvitellakaan syöväni vielä lihaa, opiskelevani kaupallista alaa ja olevani miehen kanssa joka ihannoi armeijaa ja josta olis kiva olla talvisodassa.. Ja itse olen ollut jakamassa aseistakieltäytyjien esitteitä kutsuntoihin meneville nuorille miehille ja kampanjoimassa kasvissyönnin puolesta:D Silti olen sama ihminen ja samaa mieltä asioista tavallaan, katson niitä vaan eri suunnasta.

En ota muuhun kantaa kuin surullista, että hylkäsit maailmankatsomuksesi kasvisruokavalioineen ja muutuit poroporvariksi. Minä olen edelleen kasvissyöjä ja pidän samoista elämänarvoistani kiinni. Ne arvot minulla on ollut aina.

Kirjoittamasi perusteella olet niin hieno ihminen, että melkein haluaisin tutustua. Nettikirjoittelun uhat huomioiden ja omien ongelmieni takia se ei ikinä tule onnistumaan. Olen silti varma, että löydät vielä jonkun. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että harva on yksin maailmassa, mutta tietynlaiset ihmiset joutuvat eroon toisistaan synnynnäisten piirteidensä takia. Se on todella sääli, mutta kun aikaa kuluu ihmisiin törmää sattumalta. Älä ota tätä provona. Tarkoitin mitä kirjoitin.

olen sun kanssa täysin samanlainen näiltä osin:



"Inhoan kaikkea "pintaliitoa" ja teeskentelyä, VIHAAN sitä kun näen kaverini juttelevan ystävällisesti jollekin tutulleen, ja tämän tutun lähdettyä alkaa haukkua kaikkea ulkonäöstä ties mihin. Olen "liian fiksu" ja outo (ts. tykkään puhua vähän syvällisemmistäkin asioista) olemaan "tyhmien" ihmisten kanssa, mutta liian tyhmä ollakseni fiksujen tyyppien kanssa. Olen liian ujo tullakseni toimeen sosiaalisten höpöttäjien kanssa, mutta liian riehakas ja höpsö (kun pääsen siitä alku-ujoudesta) toimiakseni todella rauhallisten ja hillittyjen ihmisten kanssa."

Sun kirjotus kuulosti ihan siltä niinku ois voinu mun omasta suustaniki tulla :D

Oletan, että olet kuitenkin vielä nuori henkilö. Itse olen jo 50 v, mutta nuorempana olin just kuten Sinä. Luulin aina, että en koskaan pysty juttelemaan ihmisten kanssa, koska olin myös ujo.

Olen kuitenkin toiminut kaupan alalla jo yli 30 vuotta ja teen kauppaa sisäänostajien, pääliköiden, kauppiaiden, toimitusjohtajien kanssa. Olen hyvä myyntimies ja ihmeellisesti juttu luistaa.



Et le toivoton jos tälläinenkin on ärjännyt elämässä joka aina toivoi, että maa alta vajoaisia ja menehtyisin. Kaupan kassajonossakin paita oli ihan märkä.



Et ole toivoton tapaus vaan Sinulla on enempi toivoa kuin minulla aikoinaan.

Minä olen melkein 50 v ja edelleen tommonen kuin ap.



Olen oppinut juttelemaan "sanomatta mitään", mutta.. silti kaipaan sellaista porukkaa tai ihmisiä, joiden seurassa voisi olla.. mutta alan jo uskoa, ettei sellaista, missä voisi olla täysin satasella oma itsensä, ole olemassakaan. Kaikkien kanssa vedetään jotain roolia.



Inhoan tuota selän takana haukkumista. Kaksinaamaisuutta. Siksi minulla onkin aika vähän kavereita.

Inhoan tuota selän takana haukkumista. Kaksinaamaisuutta. Siksi minulla onkin aika vähän kavereita.

kysyisin että onko monellakin samanlaisia taipumuksia esimerkiksi kun lähdet bussilla jonnekkin niin käännät ihmisten puheet omassa päässäsi negatiiviksi asioiksi luulet / kuulet harhoja et pysty tekemään mitään joka aikainen aamu vituttaa / tekisi mieli ampua itsensä  / mutta silti sinulla on hyvä kaveriporukka mutta et pysty olemaan heidän kanssaan koska .....              siinäpä se  en tiedä mitä ajattelen tai mitä muut ajattelevat / en pysty puhumaan kenenkään kanssa ongelmista koska pelkään reagtioita en kummiskaan ole hullu.  enkä psykoosissa koska ihminen joka olisi psykoosissa ei ajattelisi sitä luultavasti .. se tunne kun olet liian tyhmä elämään mutta liian viisas tekemään itsemurhan... löysin naisen johon rakastuin samantien. hetki meni hyvin mutta hän olikin kullankaivaja..  se asia jos jokin sekoitti mielen tilani en tiedä mitä pitäisi tehdä  ainoa asia  milloin olen tyytyväinen kun saan 12-24 kaljaa juotua kaiken lisäksi olen huomannut olevani yliherkkä. kusipää , toisin sanoen vihaan elämääni.     olisipa jokin keino  olen jatkuvassa velkakierteessä kavereilleni enkä ymmärrä miten he jaksavat .. tarvitsisin luultavasti jonkun rinnalleni mutta ketä tämmöistä itsesäälissään olevaa typerystä kaipaisi ? siinäpä se.  tämäkin paikka on varmaan ihan väärä paikka tulla juttelemaan koska en tiedä mitä pitäisi tehdä tai sanoa 

Mulla on tätä samaa. En jaksa jauhaa töissä turhanpäiväisyyksiä kahvihuoneessa. Itse valitsen olla enemmän omissa oloissani. En osaa teeskennellä. Silti usein on ulkopuolinen olo. Ehkä toivoisin olevani toisenlainen.  Saatteko kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Sun kirjotus kuulosti ihan siltä niinku ois voinu mun omasta suustaniki tulla :D

Sama!

Minulla on välillä tunne, että olen syntynyt väärään universumiin. Kun olen hyväksynyt sen, ja ajattelen tätä elämää mielenkiintoisena vierailuna tällä planeetalla, tässä universumissa, ei enää tunnu yhtä pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on välillä tunne, että olen syntynyt väärään universumiin. Kun olen hyväksynyt sen, ja ajattelen tätä elämää mielenkiintoisena vierailuna tällä planeetalla, tässä universumissa, ei enää tunnu yhtä pahalta.

Mä oon miettinyt mun elämäntehtävää tässä maailmassa. Olen onnellinen, avioliitossa ja hyviä ystäviä on. Uskon, että tämä ulkopuolisuuden tunne johtuu koulukiusaamisesta ja mitätöivästä äidistä. Olen keski-ikäinen, mutta ei tämä tunne vain poistu.