Tuntuuko kenestäkään siltä, ettei kuulu minnekään?
En tule helposti toimeen ihmisten kanssa, en siksi että olisin ilkeä tai muuten kamala. En ikinä onnistu löytämään sellaista "hyvää porukkaa" johon voisin kuulua, ehkä vain vaadin liikaa? Leimaudun helposti ilkeäksi (mitä en todellakaan ole) ja oudoksi. En osaa puhua ihmisten kanssa, siis uusien ihmisten (mulla taitaa olla sitä sosiaalista älykkyyttä tasan nolla). Inhoan kaikkea "pintaliitoa" ja teeskentelyä, VIHAAN sitä kun näen kaverini juttelevan ystävällisesti jollekin tutulleen, ja tämän tutun lähdettyä alkaa haukkua kaikkea ulkonäöstä ties mihin.
Olen "liian fiksu" ja outo (ts. tykkään puhua vähän syvällisemmistäkin asioista) olemaan "tyhmien" ihmisten kanssa, mutta liian tyhmä ollakseni fiksujen tyyppien kanssa. Olen liian ujo tullakseni toimeen sosiaalisten höpöttäjien kanssa, mutta liian riehakas ja höpsö (kun pääsen siitä alku-ujoudesta) toimiakseni todella rauhallisten ja hillittyjen ihmisten kanssa.
Yksinkin pärjää, mutta kyllä sitä vähän seuraakin kaipaa. Mitään kumppania on turha toivoakaan, vaikka eniten toivoisin, että joku tulisi ja hyväksyisi ja rakastaisi tälläisenä, kääntämättä kaikkia piirteitäni negatiivisiksi...
Kommentit (54)
Nykyisin en tosin jaksa tuonkaan vertaa analysoida, olen vain itsekseni.
Miksi olette absolutisteja?
Onko jotain syvempiä traumoja?
sen, joka juo, ei tarvitse selittää mitään.
Itse oon absolutisti ainakin siksi, ettei alkoholi maistu minulle enkä halua krapulaa. Minulla ei ole koskaan ollut krapulaa, mutten halua sitä kokea. Lisäksi suomalainen alkoholikulttuuri on vastenmielinen. Onneksi minulla on kavereita, jotka myös absolutisteja.
opiskelijapiireissä. Paheksuvat muita. Juokaa teetä keskenänne ja antakaa muiden elää. tv, maisteri
Mä ole varmaan tylsä, mutta absoluteista saa ylimielisen kuvan
opiskelijapiireissä. Paheksuvat muita. Juokaa teetä keskenänne ja antakaa muiden elää. tv, maisteri
Varmaan tuntuvat ylimielisiltä, koska et selkeästikään ymmärrä heidän näkökulmaansa. "Eläminen" ilmeisesti tarkoittaa kännäämistä baareissa ja opiskelijabileissä.
olen enemmän tai vähemmän tuollainen ja olen kyllä tullut siihen tulokseen, että "me" vaadimme liikaa muilta ihmisiltä. Päässä on joku ihannekuva täydellisestä ystävästä ja täydellisistä ystäväporukoista, jota todellisuus ei ikinä voi vastata. Että muista ihmisistä etsitään liikaa jotain, minkä pitäisi löytyä omasta itsestä. Jos tuntuu, että "kaikki vetää roolia", niin voi olla, että sinä oletkin ainoa siinä porukassa, joka sitä vetää. Sitten vain kuvittelee, että kaikki muutkin tekee ja tuntee samoin kuin itse. Jos ei kenenkään ihmisen seurassa viihdy, niin vika on yleensä itsessä eikä niissä muissa, ja vialla tarkoitan esim. jotain käsittelemättömiä traumoja jotka tulee pintaan ihmisten seurassa.
opiskelijoiden lipittelyä. Säästäkää moraalinne muualle. Jos tentit ja gradut läpäisee kunniallisesti ja hankkii vielä kunnon työpaikan, niin opiskelubiletyshän ei ole mennyt yhtään hukkaan. Että kuka on älykäs; se joka niuhottaa vai se joka tenttii vaikka krapulassa?
Monen absolutistin ongelma on, että he ylenkatsovat normaalia
opiskelijoiden lipittelyä. Säästäkää moraalinne muualle. Jos tentit ja gradut läpäisee kunniallisesti ja hankkii vielä kunnon työpaikan, niin opiskelubiletyshän ei ole mennyt yhtään hukkaan. Että kuka on älykäs; se joka niuhottaa vai se joka tenttii vaikka krapulassa?
Missä olet törmännyt absolutistien moralisointeihin? Näyttää siltä, ettet edes tunne yhtäkään absolutistia, mutta kovasti väität tietäväsi mitä he ajattelevat.
Absolutismi ei ole niuhottamista. Voitko uskoa, että se on vain tapa elää. Kirjoitat, että jos kaikki menee hyvin, niin sittenhän voi juodakin. Mutta ymmärrätkö, ettei jotakuta oikeasti kiinnosta pätkääkään se juominen.
Ei ole kovin fiksua tenttiä krapulassa, kuulostaa jo orastavalta alkoholiongelmalta. Kuulostiko tääkin nyt ylimieliseltä. Se nyt vaan on niin, ettei töihinkään mennä krapulassa...
Mulla on paljonkin tuttuja, ja ihme kyllä saan uusiakin tuttavuuksia usein, mutta se ystävyyssuhteen syveneminen on ongelma. Koen usein etten jaksa sellaista pinnallista säästä ja muusta vatvomista niin kauan että pääsisin etenemään. Ne ystävyydet joita kutsun läheisemmiksi, ovatkin todella syvällisempiä.. voidaan tavata harvemminkin ja aina päästään syvälle jutuissa. Jotenkin esimerkiksi uuteen työhän meno ja muu tuntuu niin rasittavalta kun pitäisi jaksaa pitkään selitellä kaikkea jonninjoutavaa. kevyestä puistokeskustelusta selviän ventovieraan kanssa mutta entäs sitten kun näen sen naisen toisen kerran, sitten on jo hankalampaa.
Koen aina ulkopuolisuutta järjestöissä, kirkossa jne. En koskaan pääse ihmisten kanssa sille tasolle että kokisin tilanteet mukavina.
opiskelijoiden lipittelyä. Säästäkää moraalinne muualle. Jos tentit ja gradut läpäisee kunniallisesti ja hankkii vielä kunnon työpaikan, niin opiskelubiletyshän ei ole mennyt yhtään hukkaan. Että kuka on älykäs; se joka niuhottaa vai se joka tenttii vaikka krapulassa?
Vaikka krapulassa tenttiin -opiskelijat eivät ole terävimpiä kyniä, mutta sehän riittää? Oman kokemukseni mukaan älykkäimmät opiskelijat löytyvät jostain ihan muualta kuin noista vedetään perseet olalle -tyylisistä pinnallisista opiskelijapippaloista.
sun aloitusviestistä:
Mitään kumppania on turha toivoakaan, vaikka eniten toivoisin, että joku tulisi ja hyväksyisi ja rakastaisi tälläisenä..
Itse oon kokenut, että joillekin meistä (ehkä monillekin) olis hyväksi löytää sisäisesti tuo kokemus hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisesta sellaisena kuin on; se ihan varmasti parantaisi ja vahvistaisi sekä tekisi valmiimmaksi parisuhdetta varten - Rakkaudesta, joka hyväksyy ja tahtoo parasta puhutaan tässä pienessä mutta koskettavassa videossa, voin suositella: http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
http://www.healingrooms.fi/?sid=118
Koen aina ulkopuolisuutta järjestöissä, kirkossa..
Mutta kyllähän tässä ketjussa itseään älykkäämpinä pitävät absolutistit kuvailevat bileistä tykkääviä tyhmemmiksi ja pinnallisemmiksi. Se on sitä ylimielisyyttä.
Itse olin nuorempana outo ja erilainen, kuitenkin mua saattoi joku sosiaalisenakin pitää. Nuorempana myös pidin ihmisiä syvällisinä tai pinnallisina. Itse kuuluin tietty niihin syvällisiin.. No nyt lähinnä naurattaa se "syvällisyys" johon kuului arkipäiväisten asioiden ja ihmisten pitäminen pinnallisina. Tyyliin "muut äidit puhuvat vaan lastevaatemerkeistä ja kakan väristä, minä syvällisenä ihmisenä puhun mielummin yhteiskunnallisista tai filosofisista kysymyksistä jne". Nykyään asiat ovat ihan päälaellaan, elämänkokemus on tuonut moniin arkipäiväisiin asioihin syvällistä ymmärtämistä. Nuoruuden syvällinen paskanjauhanta tuntuu nyt turhalta ja tavallaan pinnalliselta ja ne isot kysymykset eivät liity enää tyyliin jumalan olemassaoloon ja kaikkeen abstraktiin ja hienoon älyköille sopivaan vaan esim omaan elämään osana elämän kiertokulkua ja sukupolvien ketjua, omien lasten ja omien geenien tulevaisuuteen jne. Siis tavallaan että niissä ennen halveksimissani tavallisissa asioissa näen jotain syvällistä joka on itseasiassa paljon syvällisempää kuin se nuoruudenwannabe-älykkö/erilainen nuori materiaali.
Tästä perspektiivistä menen siis mielestäni syvemmälle kuin se ryyppäjäisissä viihtyviä tyhminä pitävä absolutistinuori. Ymmärrän syvällisemmin ihmisten erilaisuuden, sen miten elämä muuttaa ihmistä joskus ihan toiseksi mikä oli lähtökohta, mutta vain pinnalta. Siis että mielipiteet saattaa vaihtua ihan vastakkaisiksi, mutta se on vain sitä että ihminen näkee elämästä eri puolen. Esim nuorena hippinä en olis voinut kuvitellakaan syöväni vielä lihaa, opiskelevani kaupallista alaa ja olevani miehen kanssa joka ihannoi armeijaa ja josta olis kiva olla talvisodassa.. Ja itse olen ollut jakamassa aseistakieltäytyjien esitteitä kutsuntoihin meneville nuorille miehille ja kampanjoimassa kasvissyönnin puolesta:D Silti olen sama ihminen ja samaa mieltä asioista tavallaan, katson niitä vaan eri suunnasta. Ja en tiedä tai en usko että täysin pinnallisia ihmisiä on edes olemassa, koska jokainen joutuu elämässä nk suurien kysymysten ääreen ja pohtii niitä asioita. Se ettei kuuluteta niitä ääneen vaan puhutaan muodista ja bileistä ja ryypätään ei tarkoita ettei ihminen ajattelisi muutakin.
Itse uskon että jokainen ihminen on potentiaalisesti kiinnostava, ei meitä ole kahta samanlaista ja ihminen muuttuu ja kehittyy. Sä olet nyt jo erilainen kuin sekunti sitten, soluja syntyy ja kuolee jatkuvasti. Minulle olisi kauhistus jumittaa johonkin tiettyyn muottiin kuten esim "outo", "syvällinen" jne. Absolutistilta jää elämää elämättä ihan sen takia että ehdottomuus missä vaan asiassa sulkee mahdollisuuksia pois. Vaikka tän ketjun absolutistia rajoittaa oma jumitus, koska ei juo on fiksumpi kuin ne muut jotka juo ja siksi myös yksinäinen koska ei voi tutustua muihin kun ei juo eikä oikeastaan haluakaan koska ne on kuitenkin niin erilaisia. Sitten istutaan yksin ja surraan. Siksi jotkut sanoo että elämää jää elämättä koska ehdottomuus sulkee ovia ja silmät vaikkapa potentiaaliselta elämän tärkeimmältä ihmissuhteelta.
Itse en kuulu joukkoon koskaan, koska en kuulu mihinkään joukkoon - tai sitten kuulun potentiaalisesti mihin vaan koska olen avoin kaikelle ja tulen toimeen ja sopeudun. Just siksi olen outo koska en ole mitään tiettyä. Porukkaan kuuluminen on aina sitä että jotta olisi ryhmä, pitää olla ne muut jotka on siellä ulkopuolella.
Siis olla tietynlainen stereotypia. Nuorena olin erilainen nuori koska mulla oli lapsia, erilainen äiti koska olin nuori. Kun muut saivat lapsia olin erilainen koska mulla oli isot lapset. Kun sain lisää pieniä en siltikään kuulunut joukkoon äitipiireihin, nyt ne äidit oli samanikäisiä mutta niillä oli pari pientä lasta mutta mulla suurperhe ja teinejä. Olin itse ihan eri elämänvaiheessa ja eri levelillä taas kerran. Lapsiasia on vaan yksi esimerkki, mulla on ihan kaikki asiat menneet jollain muulla tavalla kuin "pitäisi" ja siksi en oikeastaan kuulu mihinkään.
Mutta vaikken kuulu mihinkään ei se ole estänyt ihmissuhteita muodostamasta. Maastoudun helposti niin mammakerhoon kuin opiskelijabileisiinkin ja tungen mukaan. Ihmiset hakee yleensä itsensä kaltaista seuraa ja kun huomaa että tää ei ookaan kuin minä niin kiinnostus lopahtaa. Mutta sitten on niitä yhtä avoimia jotka on valmiita tutustumaan ihmiseen ja näkee ihmisen sen pinnan alta. Sellasia kavereita on jäänyt pitkäaikaisiksi, luulen että elämänmittaisiksi ystäviksi.
kun niputat KAIKKI absolutistit samaan nippuun.
Olen absolutisti, mutta en juuri koskaan käytä tuota sanaa itsestäni, koska se kuulostaa, että alkoholi merkkaisi minulle jotakin, kun minun täytyy oma suhteeni alkoholiin määritellä. Lisäksi sen voi kokea negatiivisen ehdottomana.
Minulla ainakin on paljon kavereita ollut vuosien varrella, jotka juovat kohtuudella. Tämä ei minua häiritse. Ainoa, joita kohtaan joku voisi minua sanoa "ylimieliseksi", ovat ne päättömästi bilettävät, joiden tarkoitus on juoda taju kankaalle. Ja kuten tuolla aiemmin joku kirjoitti, esim. mennä krapulassa tenttiin. Tuollaista touhua katsoo kieroon vähän muutkin kuin absolutistit...
Sinänsä jännä juttu, että jopa tällaiset bilettäjät ITSE usein myöntävät, että eivät jaksaisi selvinpäin katsoa touhua, koska se olisi tylsää ja tyhmännäköistä. Siispä juotakoon itse samanlaiseen humalaan.
Kirjoitit oman tarinasi, mutta se mitä sinun päässäsi liikkui ja kuinka ehdoton olit, ei ole yks-yhteen kaikkien absolutistinuorten kanssa.
Kuulostaa että pidit itseäsi syvällisenä ajattelijana vain, koska tavoittelit erikoisuutta. Jotkut kuitenkin todellisuudessa ovat sellaisia, heille pohdiskelu on elinehto eikä se muutu iän myötä. He olivat sellaisia teininä, he ovat sellaisia keski-ikäisenä. Tietynlainen tarve pohdiskeluun yhdistää eri ikäisiä ihmisiä ja usein tällaiset ihmiset "tunnistavat" toisensa, iästä riippumatta. Heitä voisi kuvata vanhoiksi sieluiksi (en nyt viittaa kristilliseen termiin).
Vaikka krapulassa tenttiin -opiskelijat eivät ole terävimpiä kyniä, mutta sehän riittää? Oman kokemukseni mukaan älykkäimmät opiskelijat löytyvät jostain ihan muualta kuin noista vedetään perseet olalle -tyylisistä pinnallisista opiskelijapippaloista.
jonka mukaan älykkäimmät käyttävät eniten alkoholia ;-) http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/109591-alykas-ihminen-juo-enemman-alk…
Vaikka krapulassa tenttiin -opiskelijat eivät ole terävimpiä kyniä, mutta sehän riittää? Oman kokemukseni mukaan älykkäimmät opiskelijat löytyvät jostain ihan muualta kuin noista vedetään perseet olalle -tyylisistä pinnallisista opiskelijapippaloista.
jonka mukaan älykkäimmät käyttävät eniten alkoholia ;-) <a href="http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/109591-alykas-ihminen-juo-enemman-alk…" alt="http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/109591-alykas-ihminen-juo-enemman-alk…">http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/109591-alykas-ihminen-juo-enemman-alk…;
Juu, täytyy muistaa seuraavan kerran tuo, kun joku oksentaa baarin lattialle tai kourii kaikkia vastaantulijoita opiskelijabileissä. Tai kun ei ehdi lukea kunnolla tenttikirjoja. Siinä sitä on todellinen älykkö ja ajattelija. ;)
Ehkä ei tarvitse kuulua minnekään, missä on jokin yhteinen nimittäjä jonka oletetaan olevan se yhdistävä tekijä. Ei sellaista ehkä ole olemassakaan, koska jokaisessa ihmisessä on tuhansia ominaisuuksia, siis muutakin kuin yhden ominaisuuden "on-ei" ja "joko-tai".
Saattaa olla, että kuuntelemalla ihmistä kaikessa rauhassa löytyy juuri se tärkein mielenkiintoinen minkä voi jakaa, ja lopusta viis jos se on vaikka koulutus, puoluekanta tai mikä nimilappu milloinkin.
ainakaan pidä itseäni minään superälykkäänä pohdiskelijana ja syvällisten asioiden miettijänä. Kyllä musta on ihan kivaa vaikka vain keskustella lapsista muiden mammojen kanssa. En pidä erikoisuudentavoittelusta erikoisuudentavoittelun takia. Oikeasti olisin todella mielelläni kaikin tavoin normaali, mutta aina huomaan lopulta sosiaalisissa tilanteissa, että muut pitävät minua ainakin hiukan erikoisena tyyppinä, elleivät suorastaan outona.
En mä kuitenkaan mikään älykkö luule olevani, vaikka minua jotkut sellaisenakin ovat pitäneet, koska minulla on laaja yleissivistys.
Ja absolutismi on minustakin huono termi, kun kuitenkin esim. ehtoollisella otan mielelläni sen ehtoollisviinin. Ei vaan kiinnosta käyttää alkoholia, mutta en pidä itseäni sen takia parempana kuin muut. Pidän vain tilanteita, jossa kaikki muut ovat humalassa/hiprakassa ja minä vesiselvä, epämiellyttävinä. Siksi en sellaisiin hakeudukaan, joten en käy baareissa jne.
Taitaa olla AV palstalle päässeet kaikki YH äidin kasvattamat pikku hylkiöt, joilla ei koskaan ollut todellista tasapainoista aikuisten roolimallia. (Tytöt joilta on puuttunut nuoruudessa vakaa isän roolimalli)
Hei, teissä ei ole mitään erikoista - sosiaalinen kyvykkyytenne on vain jäänyt kehittymättä.
Vihaan itsestään liikaa luulevia, jotka todellisuudessa käyttävät tätä yli-ihmis ajatusta heikon egonsa puolustamiseen. Avatkaa silmänne.
On, on, tiedän kyllä. Harmittelin vain sitä, että mm. ainejärjestön tapahtumat ovat vain ryyppäämistä. Niitähän uusille opiskelijoille ensisijassa tyrkytetään ja ne ovat se ykkösväylä oman alan opiskelijoihin tutustumisessa. Noissa muidenkin aktiviteettijärjestöjen uusien illoissakin sitten jatkoille mennään baariin. Ei ole absolutistilla kovin helppoa, jos on vielä kaiken lisäksi ujo ryhmässä. Jos muut saavat vähän rohkaisua alkoholista, niin absolutisti jää ainoaksi ujoksi.