Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kohtalotovereita - kulissiliitto?
23.07.2012 |
Varmaan av:n ikuisuusaiheita, mutta olenpa päättänyt, kun en avioeroa heti ala laittamaan viereille, että jatkossa elelen liittossani aivan omien sääntöjen ja halujeni mukaan. Mieshän on tehnyt sitä aina, minä tyhmä olen ajatellut että kunhan tästä ja tuosta stressistä päästää ohitse, niin "se jokin" muuttuu. Mutta eipä muutu, ei tietenkään. Yhdessä reilusti yli 10 vuotta ja nyt tuntuu että riittää toisen itsekkyys ja seikkailunhalu. Rakkaus on kuivumassa kokoon.
Kuinka hyvin vain yrittäisin asiat tehdä, hoitaa kodin, oman työni, lapset ym. asiat, ei mikään riitä. Läheisyyttä tai seksiäkään ei enää tee ollenkaan (oman miehen kanssa) mieli, kun arki on jatkuvaa kiukuttelua, panettelua, tiuskimista ja pahaa mieltä. Vaikka yhdeksän asiaa tekisit oikein, niin siitä yhdestä virheestä sakotetaan heti. ;) Pariterapiasta ei ole iloa ja onkin miehen mielestä täysin poissuljettu vaihtoehto, koska jos minä vain olisin iloisempi, parempi, keskittyneempi, mukavampi, kiinnostuneempi, halukkaampi ja mitä lie vaimo, ei meillä olisi ongelmia ollenkaan. Eipä tässä sitten kai vaihtoehtojakaan jää.
Kiitos, helpotti.
Kommentit (89)
Omassa parisuhteessa olen (omasta mielestäni) yrittänyt olla ymmärtäväinen ja pitkämielinen toista ja hänen tarpeitaan kohtaan, saamatta samaa pienessäkään määrässä takaisin silloin kuin sitä olisin eniten tarvinnut. Se tekee ehkä tyhjimmän olon ja samalla on opettanut että on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Sitä on oma sielunkumppaninsa, heh.
t.ap
Tuo ettei ole saanut mitään vastaavaa tukea itse osakseen kun olisi sitä eniten tarvinnut - siis vastavuoroista venymistä - on niin kovin tuttua. Jollakin tasolla tukea on tullut kyllä, mutta ei niin että olisin sen turvin selvinnyt vastaavasti kuin hän silloin kun olen (alinomaa) häntä auttanut tilanteissa joista ei muuten mitenkään selviytyisi. Panos on ollut vain hailea, eikä toinen edes ymmärrä sitä vaikka se on ilmiselvää. Saa tosiaan olla oman itsensä sielunkumppani.
Nyt kun tiedän missä toisella on vikaa, ja että vika todellakin on varmasti siellä eikä missään muualla, suhtaudun asiaan täydellisen toisin kuin vielä viime viikolla. Tieto ei siis todellakaan lisännyt tuskaa vaan poisti sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun tiedän missä toisella on vikaa, ja että vika todellakin on varmasti siellä eikä missään muualla, suhtaudun asiaan täydellisen toisin kuin vielä viime viikolla. Tieto ei siis todellakaan lisännyt tuskaa vaan poisti sen.
Parisuhdeasioissa on todellakin parempi saada selitys mieltä ja suhdetta hiertäville kysymyksille. Itse asiassa olisi erittäin helpottavaa tietää, että puoliso on töykeä, kärsimätön, poissaoleva, välinpitämätön, ilkeä, etäinen, avuton, kiukutteleva ja muuta vastaavaa, koska a) on sairas, b) löytänyt salarakkaan, c) on kaatua työstressin alle, d) alkoholisti/narkkari, e) narsisti tai g) ihan mitä tahansa muuta, joka selittäisi miksi elämä on hänelle niin rankkaa, että se purkautuu ympäristöön negatiivisella energialla. Meillä ei ainakaan ole muuta (ääneen sanottua) syytä vielä tullut esille kuin hankala ja uppiniskainen vaimo, joka tekee elämästä silkkaa kiirastulta. :p
Mutta en tiedä mistä jotkut ihmiset ammentavat loputtoman anteeksiannon voiman ja pystyvät jättämään pahatkin loukkaukset ja mielipahat taakseen. Unohtamaan ja jatkamaan esim. kroonisen pettäjän tai muuten epälojaalin puolison kanssa, joka jättää sinut vaille emotionaalista tukea hetkinä, jolloin sitä läheisimmältä ihmiseltä odottaisi tai kaipaisi. Vaikka tavallaan jo pystyn katselemaan omaa tilannettani aika hyvin ulkopuolelta, en vielä ole päässyt (täysin) sellaiseen suvantovaiheeseen, etteikö ilkeily tai yksin jääminen asioiden kanssa tuntuisi pahalta. Vaikken mitään positiivista osaa odottaa tapahtuvaksi ja yritän iloita pienestä, ei se joka hetki riitä, vielä. Myönnetään.
Mutta toivon teidän tilanteeseenne pikaisinta korjaantumista ja ehkä ajan kanssa, jos elämä normalisoituu, voit unohtaakin?
Mutta toivon teidän tilanteeseenne pikaisinta korjaantumista ja ehkä ajan kanssa, jos elämä normalisoituu, voit unohtaakin?
Täydellinen unohtaminen voi olla vaikeaa, koska on aiheutunut välillisiä haittoja jotka eivät oikein voi korjaantua. Epätodennäköistä ainakin, eli vaatisi tolkuttoman hyvää tuuria.
Uppiniskainen vaimo olisi ihan mukava, sillä olisi väistämättä ainakin sisua ja särmää. Varsinkin jos uppiniskaisuudessa olisi joku tolkku, mieluiten pirullisen oikeassa;-)
Täydellinen unohtaminen voi olla vaikeaa, koska on aiheutunut välillisiä haittoja jotka eivät oikein voi korjaantua. Epätodennäköistä ainakin, eli vaatisi tolkuttoman hyvää tuuria.
Ehkä kaikkea ei voi korjata eikä unohtakaan, mutta jospa niiden vahinkojen kanssa oppii elämään kunhan vettä on virranut Vantaassa tarpeeksi. Riippuu tietenkin myös mittasuhteista.
t.tolkuttoman uppiniskainen ap, joka sen lisäksi ei osaa ollenkaan ottaa kritiikkiä vastaan (huutamalla ja nimittelemällä)missään tilanteessa ikinä
No avioliitossa ei voi kaksi ihmistä samanaikaisesti elää omien halujensa mukaan, ainakaan, jos ne ovat kovin erilaisia. Mutta omaakin elämää on syytä olla, ja suosittelen että vastaat miehen kiukkuun kiukulla, tiuskintaan tiuskinnalla lyhyen ajanjakson verran. Jos ei kellon ääni muutu, niin sitten se on lost case :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No avioliitossa ei voi kaksi ihmistä samanaikaisesti elää omien halujensa mukaan, ainakaan, jos ne ovat kovin erilaisia. Mutta omaakin elämää on syytä olla, ja suosittelen että vastaat miehen kiukkuun kiukulla, tiuskintaan tiuskinnalla lyhyen ajanjakson verran. Jos ei kellon ääni muutu, niin sitten se on lost case :(
Meillä toki vain toinen saa raivota, sanoa pahasti ja mennä niin kuin mielii. ;) Mutta arvostan vastausta, noinhan se pitäisi normaalissa parisuhteessa toimia, että jossain vaiheessa ääni kellossa muuttuu.
Kun sen ihan näin kirjoittaa näkyville, näkee itsekin kuinka typerä kynnysmatto sitä on. Miehen mielestä toki kaiken pahan alku ja juuri.
No avioliitossa ei voi kaksi ihmistä samanaikaisesti elää omien halujensa mukaan, ainakaan, jos ne ovat kovin erilaisia. Mutta omaakin elämää on syytä olla, ja suosittelen että vastaat miehen kiukkuun kiukulla, tiuskintaan tiuskinnalla lyhyen ajanjakson verran. Jos ei kellon ääni muutu, niin sitten se on lost case :(
Meillä toki vain toinen saa raivota, sanoa pahasti ja mennä niin kuin mielii. ;) Mutta arvostan vastausta, noinhan se pitäisi normaalissa parisuhteessa toimia, että jossain vaiheessa ääni kellossa muuttuu. Kun sen ihan näin kirjoittaa näkyville, näkee itsekin kuinka typerä kynnysmatto sitä on. Miehen mielestä toki kaiken pahan alku ja juuri.
Halaus. Mun miehellä on taipumusta kränttyillä, ja oli pakko ruveta antamaan takaisin. Se on tehonnut, ja nykyisin voimme joskus (ei aina!) jopa pilailla, että kumpis meillä on tänään huonolla tuulella ;) En oikein tiedä, että onko se joku suomalaisen miehen tyyppivika (huomaatko, puhun kuin autosta...) tuo kiukuttelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein tiedä, että onko se joku suomalaisen miehen tyyppivika (huomaatko, puhun kuin autosta...) tuo kiukuttelu.
eikö se ole suomalaisen naisen perusvika, että naama on kuin elefantin peppu joka aamu. ;D
Meillä ei mies todellakaan osaa nauraa itselleen, oliskohan viimeksi yli vuosikymmen sitten lohkaissut jotain kiukkukallesta?
Ei jaksa, kun toisella on ikuinen pms, uhmaikä vai miksi tuota stressierkkisyndroomaa kutsuisi. Tulisipa joku ihana naikkoinen ja korjaisi talteen. ;)
En oikein tiedä, että onko se joku suomalaisen miehen tyyppivika (huomaatko, puhun kuin autosta...) tuo kiukuttelu.
eikö se ole suomalaisen naisen perusvika, että naama on kuin elefantin peppu joka aamu. ;DMeillä ei mies todellakaan osaa nauraa itselleen, oliskohan viimeksi yli vuosikymmen sitten lohkaissut jotain kiukkukallesta?
Ei jaksa, kun toisella on ikuinen pms, uhmaikä vai miksi tuota stressierkkisyndroomaa kutsuisi. Tulisipa joku ihana naikkoinen ja korjaisi talteen. ;)
Kaikki itseironiset heitot saa vaimon raivostumaan, ei kannata alkuunkaan. Omille vioilleen ei saa nauraa. No tämä on kaikin tavoin kummallinen liitto tämäkin. Pitäisi varmaan kirjoittaa kirja, mutta kaikki pitäisivät fiktiona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi varmaan kirjoittaa kirja, mutta kaikki pitäisivät fiktiona.
t.ap.
yhdessä, mutta erillään, asumisesta ja perhe-elämästä? Toimiiko ilman suurta katkeruutta, yhteisestä sopimuksesta neutraalilla asenteella? Ei niin että mies sellaiseen suostuisi (muuten kuin omalla kohdallaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missä on muistaakseni pari sataa sivua, kukin suljettu irti revittävään kuoreen jotka irrotetaan yksitellen.
Kussakin on tehtävä miten vietellä vaimonsa, kuten vaikka ostaa hänelle uudet alusvaatteet, laittaa ne olkkariin tuolille ja kun vaimo tulee kotiin, pyytää tätä vaihtamaan ne päälle, sitten juhlava leninki tai mekko ja jakku sekä laittamaan korkeimmat korkokengät jalkaansa. Kun olet jo innoissasi lähdössä sinne yllätystilaisuuteen mitä varten piti niin kovasti pukeutua, niin miehesi käskeekin nojaamaan käsillä siihen olohuoneen seinustalla olevaan tuoliin ja nostamaa hamettasi... Ohjeet taisivat olla varsin yksityiskohtaiset tuosta eteenpäinkin. Taisi olla suuseksiä luvassa alkuun.
Kussakin kuoressa oli merkintä kuinka paljon se vie aikaa ja rahaa ($, $$ ja $$$ jne).
Kun laitat kirjan etukannen alle toivomuksen, että 2-4 kertaa kuukaudessa per tehtävä, niin miehesi saattaa ryhdistäytyä. Amazon taisi tuollaista myydä joskus 10 vuotta sitten. Kirja on halpa, hotelliyöt tai päiväpanot **** tai ***** hotellissa sen sijaan hieman tyyriimpiä, samoin ravintolassa pikkutuhmat kun ravintoloiden piti olla aika fine dining. Mutta ehkä voisi olla sen väärti?
Tehdäänkö vaihtarit ;)
Tuo edellisessä mainitsemani kirjakin löytyy jo täältä ;-P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ala sinäkin elää. Turha antaa ja antaa, ja yrittää ymmärtää ja tehdä kaikki toisen mieliksi, se on turhaa; jos toinen on päättänyt että sussa on kaikki vika, niin ihan sama mitä teet tai jätät tekemättä, aina löytyy syy mistä toista syyttää.
Tee päätös, että miellytät tässä liitossa vain itseäsi niin kauan kuin sun miehesi on itsekäs sika.
Rehellistä olisi kertoa nämä aikeet ja ajatukset miehelle, ja asennoidu niin että muutos saa aikaan miehessäsi kiukuttelua ja raivoamista. Perustele aina sitten että, et enää jaksa miellyttää ja elää avioliitossa jossa et itse saa enää mitään, vaan aina pitää mieheen pillinmukaan mennä.
Ala nauttimaan elämästä; hanki lapsille lapsenhoitajat kun haluat omaa aikaa, mene kampaajalle, kosmetologille, vaateostoksille, kavereiden kanssa kahville, ravintolaan, ja liity vaikka lukupiiriin, ja kuntoklubiin, mitä vain mistä nautit ja saat iloa elämääsi. Ala matkustaa lasten kanssa ilman nalkuttavaa, määräävää aviomiestä. Tee shoppailuviikonloppuja isoihin kotimaisiin kaupunkeihin ja ulkomaille. Ulkoile ja aloita uusi, mielenkiintoinen harrastus. Jätä se miehen paitojen silittely, ja kaikkinainen miellyttäminen. Anna hyvää seksiä, vain jos itsekin saat sitä mieheltäsi. Älä enää mieti, miten miellyttää miestäsi, vaan mieti miten piristiät ja miellytät itseäsi.
Jos miehelle ei asennemuutoksesi ja avautumisesi johdosta käytösmuutu, voit ajatella, että miehesi ei ole avioliitossa halunut sitoutua sinuun ,ja ottaa mitään vastuuta myös sinun hyvinvoinnista ja onnellisuudesta, joten ei sinunkaan tarvitse yksipuolisesti enää miellyttää häntä. Kerro miehellesi, että niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Anna miehesi maksaa laskut, ja hoitaa rahapuoli, sinä voit hoitaa kodin, mutta nauti elämästä, äläkä enää miellytä miestäsi vain hänen tähtensä. Älä uhraudu.
niille paremmille puoliskoille. ;)
Tehdäänkö vaihtarit ;)
Tuo edellisessä mainitsemani kirjakin löytyy jo täältä ;-P
Kun laitat kirjan etukannen alle toivomuksen, että 2-4 kertaa kuukaudessa per tehtävä, niin miehesi saattaa ryhdistäytyä. Amazon taisi tuollaista myydä joskus 10 vuotta sitten. Kirja on halpa, hotelliyöt tai päiväpanot **** tai ***** hotellissa sen sijaan hieman tyyriimpiä, samoin ravintolassa pikkutuhmat kun ravintoloiden piti olla aika fine dining. Mutta ehkä voisi olla sen väärti?
Olis varmaan worth it, mutta kuitenkin jonkun muun kuin oman ukon kanssa... Ei oikein jaksa enää haukkujen päälle pukea seksihepeneitä tai leikki tuhmaa. :P
niin ala sinäkin elää. Turha antaa ja antaa, ja yrittää ymmärtää ja tehdä kaikki toisen mieliksi, se on turhaa; jos toinen on päättänyt että sussa on kaikki vika, niin ihan sama mitä teet tai jätät tekemättä, aina löytyy syy mistä toista syyttää.
Tee päätös, että miellytät tässä liitossa vain itseäsi niin kauan kuin sun miehesi on itsekäs sika.
Rehellistä olisi kertoa nämä aikeet ja ajatukset miehelle, ja asennoidu niin että muutos saa aikaan miehessäsi kiukuttelua ja raivoamista. Perustele aina sitten että, et enää jaksa miellyttää ja elää avioliitossa jossa et itse saa enää mitään, vaan aina pitää mieheen pillinmukaan mennä.
Ala nauttimaan elämästä; hanki lapsille lapsenhoitajat kun haluat omaa aikaa, mene kampaajalle, kosmetologille, vaateostoksille, kavereiden kanssa kahville, ravintolaan, ja liity vaikka lukupiiriin, ja kuntoklubiin, mitä vain mistä nautit ja saat iloa elämääsi. Ala matkustaa lasten kanssa ilman nalkuttavaa, määräävää aviomiestä. Tee shoppailuviikonloppuja isoihin kotimaisiin kaupunkeihin ja ulkomaille. Ulkoile ja aloita uusi, mielenkiintoinen harrastus. Jätä se miehen paitojen silittely, ja kaikkinainen miellyttäminen. Anna hyvää seksiä, vain jos itsekin saat sitä mieheltäsi. Älä enää mieti, miten miellyttää miestäsi, vaan mieti miten piristiät ja miellytät itseäsi.
Jos miehelle ei asennemuutoksesi ja avautumisesi johdosta käytösmuutu, voit ajatella, että miehesi ei ole avioliitossa halunut sitoutua sinuun ,ja ottaa mitään vastuuta myös sinun hyvinvoinnista ja onnellisuudesta, joten ei sinunkaan tarvitse yksipuolisesti enää miellyttää häntä. Kerro miehellesi, että niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Anna miehesi maksaa laskut, ja hoitaa rahapuoli, sinä voit hoitaa kodin, mutta nauti elämästä, äläkä enää miellytä miestäsi vain hänen tähtensä. Älä uhraudu.
Näin aionkin tehdä. Tuskinpa se mitään kuitenkaan auttaa, mikään ripustautuja en ole nytkään. Lapset ovat kuitenkin hyvin pieniä ja sitä miettii, että jaksaa hampaat irvessä hymyissä suin vetää kulissiliittoa eteenpäin. Ja miten siitä pystyisi nauttimaan itsekin, jos ei lapsilleen halua rikkonaista kotia. Onnistuuko sellainen liitto, jossa eletään ns. lasten vuoksi yhdessä ja leikitään kotia?
niille paremmille puoliskoille. ;)
Tehdäänkö vaihtarit ;)
Tuo edellisessä mainitsemani kirjakin löytyy jo täältä ;-P
Pitää kaivaa se kirja komerosta, vai onkohan se kellarissa asti ollut muutosta asti.
Pienet lapset kyllä sopeutuvat eroon, kunhan ero ei ole riitaisa, ja lapsia repivä.
Mieti siis mihin itse olet valmis? Haluatko jatkaa kulissiliitossa, mutta saada taloudellista turvaa (koska kaikki menot on puolisksi ja kahden ihmisen tulot), vai haluatko eron, jossa saat täyden vapauden ja mahdollisuuden uuteen rakkauteen tai sitten sinkkus tiukemmalla taloudella, mutta vapaana ja ilman mulqvisti miestä?
Punnitse eri vaihtoehtoja ja kysy itseltäsi, mihin olet valmis ja mitä Sinä halua, miestäsi et voi muuttaa mutta omaa elämääsi voit.
Alue: Aihe vapaa
Elämässä kukin tekee virheitä, jotkut niistä oppii ja toiset eivät ehkä haluakaan. Ikä (ja opettavaiset tai kovat kokemukset) onneksi tuovat yleensä meille useimmille armollisuutta itseä ja muita kohtaan. Onnekseni olen sen verran kaikenlaista jo nähnyt, etten ole koskaan luullut olevani immuuni kolhuille. Se tekee nousemista ja matkan jatkamisesta vähän helpompaa. :)
Omassa parisuhteessa olen (omasta mielestäni) yrittänyt olla ymmärtäväinen ja pitkämielinen toista ja hänen tarpeitaan kohtaan, saamatta samaa pienessäkään määrässä takaisin silloin kuin sitä olisin eniten tarvinnut. Se tekee ehkä tyhjimmän olon ja samalla on opettanut että on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Sitä on oma sielunkumppaninsa, heh.
t.ap