Kumpi on pahempi? Jättää vai tulla jätetyksi?

Tapa on oleellisempi kuin rooli. Olen ollut vain jättäjän osassa eikä se erityisen kivaa ole. 

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin kamalaa jos oikeasti välittää toisesta.

Ei se jättäjä ole aidosti välittänyt. Varsinkin, jos on jättänyt toisen ilman oikeasti kunnollista syytä, kuten väkivaltaa, pettämistä, tai pahaa päihdeongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kokenut että jättäminen on vaikeampaa. Helvetin raskasta esittää, että kiinnostaa toisen kipuaminen ja jankkaaminen asiasta, joka itselle on selvä. En ole yhtään sellainen, että jaksan keskustella ja puida suhteen vaiheita läpi. Sitten sitä puolen vuoden perässä itkemistä tai mököttämistä pitäis muka jaksaa puida ja käsitellä. 

Itse en myöskään ymmärrä miksi sitä asiaa pitäisi enää puida joka kantilta, jos toinen haluaa erota. Ei se parisuhde mikään elikautinen ole. En ole suostunut koskaan yhteenkään "kehityskeskusteluun". Kyllä se parisuhde on silloin ohi kun sen saa sanottua. Ihan sama mitä ne syyt ovat. En vaan halua enää jatkaa ja sillä selvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kokenut että jättäminen on vaikeampaa. Helvetin raskasta esittää, että kiinnostaa toisen kipuaminen ja jankkaaminen asiasta, joka itselle on selvä. En ole yhtään sellainen, että jaksan keskustella ja puida suhteen vaiheita läpi. Sitten sitä puolen vuoden perässä itkemistä tai mököttämistä pitäis muka jaksaa puida ja käsitellä. 

Itse en myöskään ymmärrä miksi sitä asiaa pitäisi enää puida joka kantilta, jos toinen haluaa erota. Ei se parisuhde mikään elikautinen ole. En ole suostunut koskaan yhteenkään "kehityskeskusteluun". Kyllä se parisuhde on silloin ohi kun sen saa sanottua. Ihan sama mitä ne syyt ovat. En vaan halua enää jatkaa ja sillä selvä. 

 

Oletko koskaan tullut jätetyksi suhteessa jossa olet rakastanut etkä ole ollut lainkaan tietoinen toisen eroajatuksista? Totesit vaan että ok, kiitos tiedosta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin kamalaa jos oikeasti välittää toisesta.

Ei se jättäjä ole aidosti välittänyt. Varsinkin, jos on jättänyt toisen ilman oikeasti kunnollista syytä, kuten väkivaltaa, pettämistä, tai pahaa päihdeongelmaa.

Kunnollinen syy on ihan se, että ei vaan halua. Ei siihen mitään "rikosrekisteriä" tarvita. 

Riippuu asunnon nelijöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kokenut että jättäminen on vaikeampaa. Helvetin raskasta esittää, että kiinnostaa toisen kipuaminen ja jankkaaminen asiasta, joka itselle on selvä. En ole yhtään sellainen, että jaksan keskustella ja puida suhteen vaiheita läpi. Sitten sitä puolen vuoden perässä itkemistä tai mököttämistä pitäis muka jaksaa puida ja käsitellä. 

Itse en myöskään ymmärrä miksi sitä asiaa pitäisi enää puida joka kantilta, jos toinen haluaa erota. Ei se parisuhde mikään elikautinen ole. En ole suostunut koskaan yhteenkään "kehityskeskusteluun". Kyllä se parisuhde on silloin ohi kun sen saa sanottua. Ihan sama mitä ne syyt ovat. En vaan halua enää jatkaa ja sillä selvä. 

 

Miksi olet niin heikko, ettet uskalla käydä edes asioita rehellisesti läpi? Haluatko vain, että oma kusipäämäisyys ei joutuisi käsittelyyn? No, luuseri on luuseri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin kamalaa jos oikeasti välittää toisesta.

Ei se jättäjä ole aidosti välittänyt. Varsinkin, jos on jättänyt toisen ilman oikeasti kunnollista syytä, kuten väkivaltaa, pettämistä, tai pahaa päihdeongelmaa.

Kuulostaa ongelmalliselta kiintymyssuhteelta, jos sinulla on noin kovat kriteerit aidolle välittämiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin jättäjällä on usein helpompaa kun yleensä sillä on jo joku uusi katsottuna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kokenut että jättäminen on vaikeampaa. Helvetin raskasta esittää, että kiinnostaa toisen kipuaminen ja jankkaaminen asiasta, joka itselle on selvä. En ole yhtään sellainen, että jaksan keskustella ja puida suhteen vaiheita läpi. Sitten sitä puolen vuoden perässä itkemistä tai mököttämistä pitäis muka jaksaa puida ja käsitellä. 

Itse en myöskään ymmärrä miksi sitä asiaa pitäisi enää puida joka kantilta, jos toinen haluaa erota. Ei se parisuhde mikään elikautinen ole. En ole suostunut koskaan yhteenkään "kehityskeskusteluun". Kyllä se parisuhde on silloin ohi kun sen saa sanottua. Ihan sama mitä ne syyt ovat. En vaan halua enää jatkaa ja sillä selvä. 

 

Oletko koskaan tullut jätetyksi suhteessa jossa olet rakastanut etkä ole ollut lainkaan tietoinen toisen

Olen ja ei kiinnostanut tippaakaan miksi mies halusi lähteä. Luultavasti uusi. Mitä se minulle enää siinä vaiheessa edes kuului? Jokainen on vapaa lähtemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kokenut että jättäminen on vaikeampaa. Helvetin raskasta esittää, että kiinnostaa toisen kipuaminen ja jankkaaminen asiasta, joka itselle on selvä. En ole yhtään sellainen, että jaksan keskustella ja puida suhteen vaiheita läpi. Sitten sitä puolen vuoden perässä itkemistä tai mököttämistä pitäis muka jaksaa puida ja käsitellä. 

Itse en myöskään ymmärrä miksi sitä asiaa pitäisi enää puida joka kantilta, jos toinen haluaa erota. Ei se parisuhde mikään elikautinen ole. En ole suostunut koskaan yhteenkään "kehityskeskusteluun". Kyllä se parisuhde on silloin ohi kun sen saa sanottua. Ihan sama mitä ne syyt ovat. En vaan halua enää jatkaa ja sillä selvä. 

 

Pakko ei ole, mutta jos olet välittänyt toisesta joskus niin mikset antaisi hänelle mahdollisuutta ymmärtää suhteen päättymisen syyt? 

Molemmat on hyviä vaihtoehtoja siinä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kokenut että jättäminen on vaikeampaa. Helvetin raskasta esittää, että kiinnostaa toisen kipuaminen ja jankkaaminen asiasta, joka itselle on selvä. En ole yhtään sellainen, että jaksan keskustella ja puida suhteen vaiheita läpi. Sitten sitä puolen vuoden perässä itkemistä tai mököttämistä pitäis muka jaksaa puida ja käsitellä. 

Itse en myöskään ymmärrä miksi sitä asiaa pitäisi enää puida joka kantilta, jos toinen haluaa erota. Ei se parisuhde mikään elikautinen ole. En ole suostunut koskaan yhteenkään "kehityskeskusteluun". Kyllä se parisuhde on silloin ohi kun sen saa sanottua. Ihan sama mitä ne syyt ovat. En vaan halua enää jatkaa ja sillä selvä. 

 

Pakko ei ole, mutta jos olet välittänyt toisesta joskus niin mikset antaisi hänelle mahdollisuutta ymmä

EIkö se ole yleensä että ei kiinnosta. Useinmiten kuvioissa on toinen ihminen. Ei kaikkia voi miellyttää. Varsinkaan narsistia. Eli ala nyt häneltä tivaamaan syitä miksi ei halua jatkaa. En vaan ole enää tarpeellinen ja se siitä. 

Aika tunnevammainen ihminen saa olla, jos on sitä mieltä, ettei eroa tarvitse millään tavalla käydä jätetylle läpi. Tuollaiset ihmiset olisi parempia, että kuolisivat mahdollisimman pian pois täältä.

En usko että se jätetyksi tuleminen kenellekkään täysin puun takaa tulee. Aina voi uskotella itselleen niin, kun ei kehtaa itselle ja muille myöntää, että parisuhde on ollut kuollut jo ajat sitten. Syiden kaivelu on säälin hakemista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kokenut että jättäminen on vaikeampaa. Helvetin raskasta esittää, että kiinnostaa toisen kipuaminen ja jankkaaminen asiasta, joka itselle on selvä. En ole yhtään sellainen, että jaksan keskustella ja puida suhteen vaiheita läpi. Sitten sitä puolen vuoden perässä itkemistä tai mököttämistä pitäis muka jaksaa puida ja käsitellä. 

Itse en myöskään ymmärrä miksi sitä asiaa pitäisi enää puida joka kantilta, jos toinen haluaa erota. Ei se parisuhde mikään elikautinen ole. En ole suostunut koskaan yhteenkään "kehityskeskusteluun". Kyllä se parisuhde on silloin ohi kun sen saa sanottua. Ihan sama mitä ne syyt ovat. En vaan halua enää jatkaa ja sillä selvä. 

 

Pakko ei ole, mutta jos olet välittänyt toisesta josk

 

Narsismi ei ole niin yleistä että se olisi jotenkin oleellista tässä. 

Vierailija kirjoitti:

En usko että se jätetyksi tuleminen kenellekkään täysin puun takaa tulee. Aina voi uskotella itselleen niin, kun ei kehtaa itselle ja muille myöntää, että parisuhde on ollut kuollut jo ajat sitten. Syiden kaivelu on säälin hakemista. 

Tulin juuri jätetyksi. Tuli todellakin aivan puun takaa. Toki meillä oli ongelmiakin ollut mutta mä oikeasti luulin että me oltiin päästy niistä yli. Mulle kerrottiin koko ajan kuinka mua rakastettiin (kerrotaan edelleen eron jälkeenkin) ja kuinka olin (olen edelleen) parasta mitä hänelle oli koskaan tapahtunut. 

Oon kyllä aika palasina. Tiedän ja ymmärrän syyn. Mutta se että kaikesta rakkaudesta huolimatta hän on sitä mieltä että ilman minua on parempi kuin mun kanssa... Kyllä se on tuntunut todella pahalta. 

Ehkä jopa kadehdin sellaisia jotka voi tuosta noin vaan todeta että ok, eipä siinä sitten mitään, ja jatkaa elämäänsä. 

Haluatteko te nyt oikeasti kuulla jätettynä, kun jättäjä lausuu se kuuluisat kliseiset (valheelliset) sanat, että "Vika ei ole sinussa vaan minussa".   Ihan oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Haluatteko te nyt oikeasti kuulla jätettynä, kun jättäjä lausuu se kuuluisat kliseiset (valheelliset) sanat, että "Vika ei ole sinussa vaan minussa".   Ihan oikeasti?

En. Tietenkin vika on minussa. Haluaisin nimenomaan kuulla sen. 

Kuinka moni jättäjä haluaa ihan oikeasti sanoa, että puoliso ällöttää ja vit...uttaa ja on miettinyt eroa jo 10 vuotta. Siinä sitten latelee valheita, että pääsisi eukosta eroon. Yleensä nämä kauniit sanat kuitenkin johtaa siihen, että tämä ei ymmärrä, että hän ällöttää minua, enkä halua jatkaa. En halua olla ystävä enkä nähdä, vaikka näin olen erotessa sanonut.