Minkälainen kumppani sopii hlölle joka on Highly Sensitive person?

En siltikään menisi takuuseen että suhde toimisi. HSP:llä menee kai itku kurkkuun pienestäkin pettymyksestä. HSP:t ovat epävakaita. Voiko kaksi epävakaata ihmistä muodostaa vakaan suhteen? Ehkä kahden HSP:n välinen suhde voisi pysyä kasassa mutta mitään tyyntä menoa se ei tulisi olemaan. Ehkä jos he vuoden onnistuisivat pysymään yhdessä, sitten kun kumppanin arkuudet on selvillä, ja niitä osataan välttää, ehkä sitten suhde vakiintuu.



Herkkyydestäkin voi parantua. Olin lapsena aika herkkä ja väistyvä. Väsyin siihen vanhemmiten ja muutuin.

Osta, lue, tee testi ja opiskele mitkä persoonallisuustyypit sopivat jne. Opit itsestäsi samalla niin valtavasti lisää, että muutut jonkin verran myös sen seurauksena. Elämä taatusti helpottuu kun itsetuntemuksesi lisääntyy:



http://www.amazon.co.uk/Please-Understand-ME-D-Keirsey/dp/1885705026/re…

Itselläni sellainen on. Nukutaan eri huoneissa, koska en saa unta jos joku on vieressäni (äänet, hajut, liikkeet..). Teen asiat omalla tavallani, olen joustamaton ja lapsellinen monissa asioissa mutta mieheni korkeintaan huokaa syvään ja mukautuu sitten siihen.

Löytyy kyllä googlaamalla. Vaatii keskittymistä ja ajattelua että vastaat tarkasti, koska kaikissa asioissa ensin mieleen pälkähtävä reagointimallisia ei ole se oikea reagointimallisi vaan saatat omata piintyneitä käsityksiä itsestäsi jotka tarkemmin asiaa ajateltuasi eivät olekaan aivan kuten oletit.

Löytyy kyllä googlaamalla. Vaatii keskittymistä ja ajattelua että vastaat tarkasti, koska kaikissa asioissa ensin mieleen pälkähtävä reagointimallisia ei ole se oikea reagointimallisi vaan saatat omata piintyneitä käsityksiä itsestäsi jotka tarkemmin asiaa ajateltuasi eivät olekaan aivan kuten oletit.

Koitin tehdä, mutta testi ei toiminut jostain syystä koneellani. Olen kyllä tehnyt muista testejä, ja niiden mukaan olen HSP.

Tässä suomenkielinen aiheeseen liittyvä blogi, löydän tuolta itsenä ihan täysin.

http://paivila.vuodatus.net/blog/category/Herk%C3%A4t+ihmiset

Ystäviä olen löytänyt ympärilleni, suurin osa samankaltaisia, lisäksi sisareni ja toinen vanhemmistani ovat megaherkkiä. Parisuhteissa sen sijaan on ongelmia ollut aina, enemmän tai vähemmän. HSP-miehiä ei kauheasti ole kävellyt vastaan, tuntuu vain että niitä epärakentavia päänaukojia..kaipaisin harmonista parisuhdetta jossa ristiriidat ratkaistaisiin 99% puhumalla. Inhoan riitelyä yli kaiken. Tiedän että tällaisia ihmisiä on lisäkseni, jotka eivät halua loukata muita. Ja sellaisia naisia tunnenkin, mutta miehiä ei ole tullut vastaan.

Itselläni sellainen on. Nukutaan eri huoneissa, koska en saa unta jos joku on vieressäni (äänet, hajut, liikkeet..). Teen asiat omalla tavallani, olen joustamaton ja lapsellinen monissa asioissa mutta mieheni korkeintaan huokaa syvään ja mukautuu sitten siihen.

Minä en ole herkkä hajujen, äänten ja liikeiden suhteen ollenkaan, nukun kuin tukki.

Mutta negatiivisuus , epärakentavuus, sarkastisuus, epärakentava kritiikki ja töykeys saavat oloni huonoksi.

En ole mikään kynnysmatto vaikka olenkin kiltti- itse en juurikaan ole ilkeä/negatiivinen/kriittinen ellei minulle olla ensin. Rupean helposti käyttäytymään ko. tyyppisten ihmisten kanssa samoin, tosin en tietoisesti "kosta".

Ymmärrän kyllä mustaa huumoria, jopa itseänikin kohdistuvaa, sekä positiivishenkistä naljailua. Mutta epärakentava/epäoikeudenmukainen käytös saa minut suuttumaan/loukkaantumaan. En kestä ihmisiä jotka huomauttelevat pisteliääseen sävyyn tekemisistäni tms. kun asiat voisi ilmaista positiivisemmin.

Jotkut ovat sanoneet minua herkkänahkaiseksi, mutta ystävällisten, positiivisten ja rakentavien ihmisten kanssa ei minun sitä tarvitse olla.

Minulla oli juuri orastava ihmissuhde, joka kariutui muutamassa viikossa siihen että kerroin olevani HSP, mies myönsi olevansa joskus helposti inhottava ja suorapuheinen töksäyttelijä, ja pelkäsi loukkaavansa minua tulevaisuudessa.

En ole mikään kiukuttelija tai oikuttelija kuitenkaan, pikemminkin syvällinen pohdiskelija, empaattinen, koitan parantaa asioita jos joku löytää minusta/tekemisistäni epäkohtia, tai asioita joihin ei ole tyytyväinen.

up

En siltikään menisi takuuseen että suhde toimisi. HSP:llä menee kai itku kurkkuun pienestäkin pettymyksestä. HSP:t ovat epävakaita. Voiko kaksi epävakaata ihmistä muodostaa vakaan suhteen? Ehkä kahden HSP:n välinen suhde voisi pysyä kasassa mutta mitään tyyntä menoa se ei tulisi olemaan. Ehkä jos he vuoden onnistuisivat pysymään yhdessä, sitten kun kumppanin arkuudet on selvillä, ja niitä osataan välttää, ehkä sitten suhde vakiintuu. Herkkyydestäkin voi parantua. Olin lapsena aika herkkä ja väistyvä. Väsyin siihen vanhemmiten ja muutuin.

Vaiva? :-O kyse on persoonallisuustyypistä, ei vaivasta. Siinä on paljon myös hyviä puolia.

Ja itse en ole arka/ujo/väistyvä ollut koskaan. Vaan valoisa, positiivinen, puhelias ja välitön ekstrovertti joka on viihtynyt aika parhaiten toisten samanlaisten kanssa.

Yksi mies oli kanssani samanlainen, mutta oli myös armoton vilkkusilmä, ja pettikin sitten...

http://www.keirsey.com/sorter/register.aspx



Tuo on orig. Keirseyn testi, tulos taisi tulla sähköpostiin tms, on aikaa kun olen viimeksi tehnyt. Tulos on minulla ollut käytännössä sama.



Voisin mielummin privana vaihtaa lisää ajatuksia asiasta jos kiinnostaa, ihan miten haluat. Laita joku anonyymi osoitteesi ketjuun niin vastaan mielelläni sinulle.



(3, 5)

<a href="http://www.keirsey.com/sorter/register.aspx" alt="http://www.keirsey.com/sorter/register.aspx">http://www.keirsey.com/sorter/register.aspx</a&gt; Tuo on orig. Keirseyn testi, tulos taisi tulla sähköpostiin tms, on aikaa kun olen viimeksi tehnyt. Tulos on minulla ollut käytännössä sama. Voisin mielummin privana vaihtaa lisää ajatuksia asiasta jos kiinnostaa, ihan miten haluat. Laita joku anonyymi osoitteesi ketjuun niin vastaan mielelläni sinulle. (3, 5)

ananas001(at)suomi24.fi

Täytyy kokeilla tehdä tuo.

että olen tehnyt testin itse muutamien vuosien välein ja tulos on ollut aina sama.

Tuliko perille?



(3, 5 etc.)

Tuliko perille? (3, 5 etc.)

tuli perille. :-)

että ap saisi vetää nassun navastansa ja miettiä että pitääkö kaikkien sopia siihen omaan tapaan! Mieti miten sä voisit muuttaa itseäsi ja sopia muitten kanssa samalle planeetalle.

Kohta sapuska valmista.

että ap saisi vetää nassun navastansa ja miettiä että pitääkö kaikkien sopia siihen omaan tapaan! Mieti miten sä voisit muuttaa itseäsi ja sopia muitten kanssa samalle planeetalle.

Joo, työn alla tämä todellakin. :-)

toinen samanlainen herkkis. Ja kyllä tämä on myös vahvuus, kunhan on harmoninen ympäristö.

En siltikään menisi takuuseen että suhde toimisi. HSP:llä menee kai itku kurkkuun pienestäkin pettymyksestä. HSP:t ovat epävakaita. Voiko kaksi epävakaata ihmistä muodostaa vakaan suhteen? Ehkä kahden HSP:n välinen suhde voisi pysyä kasassa mutta mitään tyyntä menoa se ei tulisi olemaan. Ehkä jos he vuoden onnistuisivat pysymään yhdessä, sitten kun kumppanin arkuudet on selvillä, ja niitä osataan välttää, ehkä sitten suhde vakiintuu. Herkkyydestäkin voi parantua. Olin lapsena aika herkkä ja väistyvä. Väsyin siihen vanhemmiten ja muutuin.

Vaiva? :-O kyse on persoonallisuustyypistä, ei vaivasta. Siinä on paljon myös hyviä puolia.

Ja itse en ole arka/ujo/väistyvä ollut koskaan. Vaan valoisa, positiivinen, puhelias ja välitön ekstrovertti joka on viihtynyt aika parhaiten toisten samanlaisten kanssa.

Yksi mies oli kanssani samanlainen, mutta oli myös armoton vilkkusilmä, ja pettikin sitten...

Minusta HSP, tai sanotaanko yliherkkyys, vaikuttaa antamasi ensimmäisen linkin perusteella enemmän vaivalta kuin miltään muulta. Jos niinkin moni kuin "yksi viidestä" on yliherkkä, on jotain pahasti vialla, tai sitten ihmiset ovat muuttumassa perusteellisesti eliölajina, olettaen että yliherkkien osuus ei ole aina ollut sama. Jos pitää itkemisestä ja päivittäisestä inhon tunteesta, jonka eri asiat ympäristössä aiheuttavat, niin mikäs siinä. Minä puhun nyt aistiyliherkkyydestä, ja sille on tehtävä pesäero tunneyliherkkyydelle, vaikkakin ne ovat kytköksissä. Tunneyliherkkyys on vaiva sekin. Minusta tunne- ja aistiyliherkkyydet ovat asioita jotka on tarvittaessa voitava nujertaa terapialla tai lääkkein, potilaan sitä halutessa. En voisi kuvitella elämän olevan ruusuista oikeasti aistiyliherkkäiselle. Mitä hyvää siinä on?

Tiedän itse vain sen väsymyksen tunteen jonka omat aistimukset ja tuntemukset ovat tuottaneet. Itse asiassa, olen ollut mm. töissä paikoissa joissa oli voimakkaita hajuja, joihin en tottunut millään, en edes kuukausien jälkeen. Sitten on ruokalajeja joiden löyhkää inhoan tosissani. Inho on yhtä voimakasta joka kerta. Odottamattomat kovat äänet ja erittäin korkeat äänet saavat minut välittömästi aggressiiviseksi. Koviin ääniin tottuu, korkeat äänet ovat helvettiä. Reagoin pieneenkin äkkinäiseen kipuun voimakkaasti. Vedän tässä pesäeron odotettavissaolevaan kipuun, jonka kohdalla olen kulkenut pitkän matkan. En tiedä olenko 100% aistiyliherkkä mutta tunnistan itseni siitä. Millä tavoin sinä olet yliherkkä?

Vai ovatko yliherkät ja erittäin herkät eri asia tässä?

- 2.

En siltikään menisi takuuseen että suhde toimisi. HSP:llä menee kai itku kurkkuun pienestäkin pettymyksestä. HSP:t ovat epävakaita. Voiko kaksi epävakaata ihmistä muodostaa vakaan suhteen? Ehkä kahden HSP:n välinen suhde voisi pysyä kasassa mutta mitään tyyntä menoa se ei tulisi olemaan. Ehkä jos he vuoden onnistuisivat pysymään yhdessä, sitten kun kumppanin arkuudet on selvillä, ja niitä osataan välttää, ehkä sitten suhde vakiintuu. Herkkyydestäkin voi parantua. Olin lapsena aika herkkä ja väistyvä. Väsyin siihen vanhemmiten ja muutuin.

Vaiva? :-O kyse on persoonallisuustyypistä, ei vaivasta. Siinä on paljon myös hyviä puolia. Ja itse en ole arka/ujo/väistyvä ollut koskaan. Vaan valoisa, positiivinen, puhelias ja välitön ekstrovertti joka on viihtynyt aika parhaiten toisten samanlaisten kanssa. Yksi mies oli kanssani samanlainen, mutta oli myös armoton vilkkusilmä, ja pettikin sitten...

Minusta HSP, tai sanotaanko yliherkkyys, vaikuttaa antamasi ensimmäisen linkin perusteella enemmän vaivalta kuin miltään muulta. Jos niinkin moni kuin "yksi viidestä" on yliherkkä, on jotain pahasti vialla, tai sitten ihmiset ovat muuttumassa perusteellisesti eliölajina, olettaen että yliherkkien osuus ei ole aina ollut sama. Jos pitää itkemisestä ja päivittäisestä inhon tunteesta, jonka eri asiat ympäristössä aiheuttavat, niin mikäs siinä. Minä puhun nyt aistiyliherkkyydestä, ja sille on tehtävä pesäero tunneyliherkkyydelle, vaikkakin ne ovat kytköksissä. Tunneyliherkkyys on vaiva sekin. Minusta tunne- ja aistiyliherkkyydet ovat asioita jotka on tarvittaessa voitava nujertaa terapialla tai lääkkein, potilaan sitä halutessa. En voisi kuvitella elämän olevan ruusuista oikeasti aistiyliherkkäiselle. Mitä hyvää siinä on? Tiedän itse vain sen väsymyksen tunteen jonka omat aistimukset ja tuntemukset ovat tuottaneet. Itse asiassa, olen ollut mm. töissä paikoissa joissa oli voimakkaita hajuja, joihin en tottunut millään, en edes kuukausien jälkeen. Sitten on ruokalajeja joiden löyhkää inhoan tosissani. Inho on yhtä voimakasta joka kerta. Odottamattomat kovat äänet ja erittäin korkeat äänet saavat minut välittömästi aggressiiviseksi. Koviin ääniin tottuu, korkeat äänet ovat helvettiä. Reagoin pieneenkin äkkinäiseen kipuun voimakkaasti. Vedän tässä pesäeron odotettavissaolevaan kipuun, jonka kohdalla olen kulkenut pitkän matkan. En tiedä olenko 100% aistiyliherkkä mutta tunnistan itseni siitä. Millä tavoin sinä olet yliherkkä? Vai ovatko yliherkät ja erittäin herkät eri asia tässä? - 2.

Laitan tämän blogin vielä:

http://paivila.vuodatus.net/blog/category/Herk%C3%A4t+ihmiset

Tuollainen siis olen aikatarkalleen. Minulla ei tosin ole mitään aistiyliherkkyyksiä eikä muitakaan yliherkkyyksiä mielestäni. HSP ei tarkoita aistiyliherkkää, toki joillain voi sitäkin olla. Mielestäni HSP ei ole ollenkaan yliherkkyyttä vaan vain herkkyyttä, itse en koe itseäni yliherkäksi, vain herkäksi ihmiseksi.Ei Highly sensitive person edes tarkoita yliherkkää, vain erittäin sensitiivistä ihmistä. Eikä se ole vaiva tai sairaus vaan persoonallisuudenpiirre. Suosittelen lukemaan lisää aiheesta.

En siltikään menisi takuuseen että suhde toimisi. HSP:llä menee kai itku kurkkuun pienestäkin pettymyksestä. HSP:t ovat epävakaita. Voiko kaksi epävakaata ihmistä muodostaa vakaan suhteen? Ehkä kahden HSP:n välinen suhde voisi pysyä kasassa mutta mitään tyyntä menoa se ei tulisi olemaan. Ehkä jos he vuoden onnistuisivat pysymään yhdessä, sitten kun kumppanin arkuudet on selvillä, ja niitä osataan välttää, ehkä sitten suhde vakiintuu. Herkkyydestäkin voi parantua. Olin lapsena aika herkkä ja väistyvä. Väsyin siihen vanhemmiten ja muutuin.

Vaiva? :-O kyse on persoonallisuustyypistä, ei vaivasta. Siinä on paljon myös hyviä puolia. Ja itse en ole arka/ujo/väistyvä ollut koskaan. Vaan valoisa, positiivinen, puhelias ja välitön ekstrovertti joka on viihtynyt aika parhaiten toisten samanlaisten kanssa. Yksi mies oli kanssani samanlainen, mutta oli myös armoton vilkkusilmä, ja pettikin sitten...

Minusta HSP, tai sanotaanko yliherkkyys, vaikuttaa antamasi ensimmäisen linkin perusteella enemmän vaivalta kuin miltään muulta. Jos niinkin moni kuin "yksi viidestä" on yliherkkä, on jotain pahasti vialla, tai sitten ihmiset ovat muuttumassa perusteellisesti eliölajina, olettaen että yliherkkien osuus ei ole aina ollut sama. Jos pitää itkemisestä ja päivittäisestä inhon tunteesta, jonka eri asiat ympäristössä aiheuttavat, niin mikäs siinä. Minä puhun nyt aistiyliherkkyydestä, ja sille on tehtävä pesäero tunneyliherkkyydelle, vaikkakin ne ovat kytköksissä. Tunneyliherkkyys on vaiva sekin. Minusta tunne- ja aistiyliherkkyydet ovat asioita jotka on tarvittaessa voitava nujertaa terapialla tai lääkkein, potilaan sitä halutessa. En voisi kuvitella elämän olevan ruusuista oikeasti aistiyliherkkäiselle. Mitä hyvää siinä on? Tiedän itse vain sen väsymyksen tunteen jonka omat aistimukset ja tuntemukset ovat tuottaneet. Itse asiassa, olen ollut mm. töissä paikoissa joissa oli voimakkaita hajuja, joihin en tottunut millään, en edes kuukausien jälkeen. Sitten on ruokalajeja joiden löyhkää inhoan tosissani. Inho on yhtä voimakasta joka kerta. Odottamattomat kovat äänet ja erittäin korkeat äänet saavat minut välittömästi aggressiiviseksi. Koviin ääniin tottuu, korkeat äänet ovat helvettiä. Reagoin pieneenkin äkkinäiseen kipuun voimakkaasti. Vedän tässä pesäeron odotettavissaolevaan kipuun, jonka kohdalla olen kulkenut pitkän matkan. En tiedä olenko 100% aistiyliherkkä mutta tunnistan itseni siitä. Millä tavoin sinä olet yliherkkä? Vai ovatko yliherkät ja erittäin herkät eri asia tässä? - 2.

Laitan tämän blogin vielä: <a href="http://paivila.vuodatus.net/blog/category/Herk%C3%A4t+ihmiset" alt="http://paivila.vuodatus.net/blog/category/Herk%C3%A4t+ihmiset">http://paivila.vuodatus.net/blog/category/Herk%C3%A4t+ihmiset</a&gt; Tuollainen siis olen aikatarkalleen. Minulla ei tosin ole mitään aistiyliherkkyyksiä eikä muitakaan yliherkkyyksiä mielestäni. HSP ei tarkoita aistiyliherkkää, toki joillain voi sitäkin olla. Mielestäni HSP ei ole ollenkaan yliherkkyyttä vaan vain herkkyyttä, itse en koe itseäni yliherkäksi, vain herkäksi ihmiseksi.Ei Highly sensitive person edes tarkoita yliherkkää, vain erittäin sensitiivistä ihmistä. Eikä se ole vaiva tai sairaus vaan persoonallisuudenpiirre. Suosittelen lukemaan lisää aiheesta.

Lainaus ko blogista:

Ihmiset ovat erilaisia herkkyyden asteeltaan. Herkistäkin ihmisistä jotkut kokevat olevansa jopa yliherkkiä, jotkut vain melko herkkiä.

----------------------

Itse siis en koe olevani yliherkkä, vain herkkä. :-)

Lisäksi kuulun siihen 30% vähemmistöön blogin mukaan, joka ei ole introvertti eli sisäänpäinkääntynyt, vaan ekstrovertti eli ulospäinsuuntautunut. En ole myöskään kovin ujo tai arka, tai hieman, mutta nykyään ne eivät pahemmin näy ulsopäin.