Kiintyminen opettajaan
Oon 16 vee ja oon kiintynyt muutamaan opeeni. Yks niistä on mies ja pari muuta naisia. Oon huomannut ettiväni äiti- ja isähahmoa elämääni. Masentaa kun koulunvaihto on edessä vuoden päästä ja ne ovat mun elämän tärkeimpiä ihmisia.
Mulla on huonot välit mun äitiin ja sukulaisiin. Isikään ei elä. Mun äitiki päivittäin haukkuu mua ja katuu, kun se ei tehnyt aborttia.
Sen käytös ei ole normaalia, mutten viitti tässä kertoo, kun en haluu et mua bustataan.
Haluisin vaan itkee, mut se on meillä kielettyä. Pidättelen sitten itkuu koulun alkuun asti ja itken koulussa opelleni ja kerron sille tosta.
Toivon myös joltain opelta saavani halii, kun mun äiti ei ikinä halaa mua. Se ei ole meillä vaa luontevaa. En tiiä miten vihjailisin tai kysyisin halii ja oon kuullut kamultani, et se ois tyhmää mennä ilman syytä halaamaan opee. Mut ei oo ketää muutakaan ja oon hellyydenkipeä.
Toivon että saisin vastauksia, et oonkohan kiintyminen tässä tapauksessa normaalia, ja miten kertoisin siitä opelleni. En haluu ainakaan mennä sille sanomaan suoraan, et pidän sitä äitihahmona
Miten te tekisitte?
Kommentit (34)
virtuaalihaan sua nyt.
Kaikki tarvitsee haleja niin pienet kuin isotkin.
Mielestäni sinun kannattaa mennä juttelemaan koulukuraattorille tuntemuksistasi. He ovat psykologeja ja heillä on kokemusta nuorista ja heidän erilaisista taustoistaan.
Kuraattori ohjaa sinut tarvittaessa keskusteluavun piiriin jossa saat purkaa tuntojasi.
Tiedämme molemmat että äitisi toimii väärin, ei lapsellle puhuta noin.
Eikö sinulla ole ketään lähisukulaista, tätiä, setää tai enoa johon voisit yrittää parantaa suhdettasi.
Mietin aluks meneväni psykologille juttelemaan, mut pelkään jos se ilmottais sossuun. Sitä paitsi mun mutsi ei haluu et kerron siitä kellekkään ja se uhkailee, et se kertoo musta mitättömämpii asioit ja saa psykologin ja opetkin sen puolelle.
En luota mun sukulaisiin, eli en voi niillekkään jutella. Oon vaan jutellut bestikselleni, mut en haluu liikaa puhua ittestäni, kun sillä on omiakin huolia.
Mun bestis sentään ymmärtää mua. Kerroin eilen sille haaveilevani, et saisin jonkun nykyisist tai entisistä opeistani kamuks, jonka kaa vois käydä kahvilla, leffassa, jutella jne.
Tiiän kyl ettei se voi toteutua, mutta ainahan saa haaveilla. Vaikka oon kuullut, et joku oppilaasta ja opesta oli tullut kavereita koulun vaihdon jälkeen.
En tiiä miten jaksan ens kevään hyvästejä :(
ois kivaa saada lisää vastauksia, vai eikö ketään kiinnosta?
En viittinyt tästä demiinkään kirjottaa bustaus vaaran vuoksi, en usko et kukaan tuttuni käy täällä palstalla.
psykologi tai kuraattori ei ilmoita sossuun/lastensuojeluun tuollaisesta asiasta.
Sinä tunnet itsesi yksinäiseksi, eikä se tunne todellakaan ole harvinainen ikäiselläsi tytöllä. Itsekin tunsin oloni todella yksinäiseksi ollessani sinun ikäisesi, vaikka perheasiani olivat ihan kunnossa.
Kehottaisin sinua menemään juttelemaan psykologille tai kuraattorille. He osaavat neuvoa sinua, koska se on heidän työnsä. Mitään hävettävää sinulla ei ole.
Oikein paljon tsemppiä!!
Menetkö nyt syksyllä vielä sinne kouluun, jossa nämä opet ovat? EN kyllä suosittele menemään niitä halailemaan, enkä edes puhumaan näistä kipeistä asioista, mieluummin sille kuraattorille.
Olet jo 16 joten voit itse hakeutua lastensuojelun asiakkaaksi äitisi uhkailuista välittämättä.
Äitisi tässä heikoilla on jos kertomasi asiat ovat totta.
Katso asuinkuntasi lastensuojeluyksikön yhteystiedot ne löytyvät netistä. Esimerkkini on Helsingistä, itse asun toisaalla.
http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/lastensuojelu
Jokaisella kunnalla on nettisivut ja siellä kerrotaan palveluista nuorille.
Selkeästi tilanteesi on sellainen että tarvitset nyt jonkun tukemaan kasvuasi aikuisuuteen. Kuvastuu kertomastasi että olet kotonasi heitteillä.
Osaatko kertoa miksi välit äitiisi ovat huonot. Mistä teille tulee erimielisyyttä.
Teini-ikä on haastavaa teinille sekä myös vanhemmille.
Jatkan samassa koulussa ens syksynä. Oon ennenkin puhunut opelleni huolista ja se tietää et mulla on sukulaisiini huonot välit. Se aina välil kysyy koulupäivän päätteeks, et onko kenelläkään huolia ja se ois valmiina kuuntelemaan.
Olet jo 16 joten voit itse hakeutua lastensuojelun asiakkaaksi äitisi uhkailuista välittämättä.
Äitisi tässä heikoilla on jos kertomasi asiat ovat totta.
Katso asuinkuntasi lastensuojeluyksikön yhteystiedot ne löytyvät netistä. Esimerkkini on Helsingistä, itse asun toisaalla.
http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/lastensuojelu
Jokaisella kunnalla on nettisivut ja siellä kerrotaan palveluista nuorille.
Selkeästi tilanteesi on sellainen että tarvitset nyt jonkun tukemaan kasvuasi aikuisuuteen. Kuvastuu kertomastasi että olet kotonasi heitteillä.
Osaatko kertoa miksi välit äitiisi ovat huonot. Mistä teille tulee erimielisyyttä.
Teini-ikä on haastavaa teinille sekä myös vanhemmille.
En viitti ottaa yheyttä mihinkään lastensuojeluun, koska en halua sijaisperheeseen. Oon ollu jo siellä ja jäi huonoja kokemuksia.
ja kohtaan nuoria joilla ongelmia.
Meidän oppilaitoksessa on todella ammattitaitoinen kuraattori ja uskon että omasta koulustasikin sellainen löytyy.
Tietyt asiat ovat luottamuksellisia, ainoastaan nuoren ja kuraattorin välisiä ja hyvä niin.
Luokanohjaajasi kanssa voisit puhua ja hän ohjaa kuraattorille tai otat itse yhteyden kuraattoriin.
Jatkotoimet ovat yhteisymmärryksessä sovittavia.
On tilanteita jolloin nuoren asioista on pitänyt tehdä lastensuojeluilmoitus ja nämä eivät ole koskaan olleet aiheettomia, esim. hyväksikäyttö, pahoinpitely jne.
Kuraattoriin voit luottaa, hän toimii niin kuin kuuluu toimia.
Tiedän kokemuksestani että monilla nuorilla on aikuisen puute. Keskustelen nuorten kanssa ja teen parhaani, usein ohjaan heitä kuraattorin puheille.
niin miten olisi keskusteluapu psykologilla.
Ajattele pian olet 18 ja voit muuttaa pois kotoasi. Hoida opiskelu tunnollisesti että valmistut. Ilmeisesti olet 2.asteeen opiskelija.
Jatkan samassa koulussa ens syksynä. Oon ennenkin puhunut opelleni huolista ja se tietää et mulla on sukulaisiini huonot välit. Se aina välil kysyy koulupäivän päätteeks, et onko kenelläkään huolia ja se ois valmiina kuuntelemaan.
Olet jo 16 joten voit itse hakeutua lastensuojelun asiakkaaksi äitisi uhkailuista välittämättä.
Äitisi tässä heikoilla on jos kertomasi asiat ovat totta.
Katso asuinkuntasi lastensuojeluyksikön yhteystiedot ne löytyvät netistä. Esimerkkini on Helsingistä, itse asun toisaalla.
<a href="http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/lastensuojelu" alt="http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/lastensuojelu">http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/lastensuojelu</a>
Jokaisella kunnalla on nettisivut ja siellä kerrotaan palveluista nuorille.
Selkeästi tilanteesi on sellainen että tarvitset nyt jonkun tukemaan kasvuasi aikuisuuteen. Kuvastuu kertomastasi että olet kotonasi heitteillä.
Osaatko kertoa miksi välit äitiisi ovat huonot. Mistä teille tulee erimielisyyttä.
Teini-ikä on haastavaa teinille sekä myös vanhemmille.
En viitti ottaa yheyttä mihinkään lastensuojeluun, koska en halua sijaisperheeseen. Oon ollu jo siellä ja jäi huonoja kokemuksia.
Olen itsekin opettaja, ja kyllä tuo kuvaamasi opettaja syyllistyy virkavirheeseen, jos hän ei auta sinua eli hoida tapaustasi eteepäin. Tuollaisessa tapauksessa tulee ottaa yhteys koulukuraattoriin (siis opettajan, jos et ole itse ottanut), soittaa oppilaan kotiin ja kutsua tarvittaessa oppilashuoltoryhmä koolle. Onko tämä läheinen opettajasi luokanvalvojasi?
niin miten olisi keskusteluapu psykologilla.
Ajattele pian olet 18 ja voit muuttaa pois kotoasi. Hoida opiskelu tunnollisesti että valmistut. Ilmeisesti olet 2.asteeen opiskelija.
Jatkan samassa koulussa ens syksynä. Oon ennenkin puhunut opelleni huolista ja se tietää et mulla on sukulaisiini huonot välit. Se aina välil kysyy koulupäivän päätteeks, et onko kenelläkään huolia ja se ois valmiina kuuntelemaan.
Olet jo 16 joten voit itse hakeutua lastensuojelun asiakkaaksi äitisi uhkailuista välittämättä.
Äitisi tässä heikoilla on jos kertomasi asiat ovat totta.
Katso asuinkuntasi lastensuojeluyksikön yhteystiedot ne löytyvät netistä. Esimerkkini on Helsingistä, itse asun toisaalla.
<a href="<a href="http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/lastensuojelu" alt="http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/lastensuojelu">http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/lastensuojelu</a>" alt="<a href="http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/lastensuojelu" alt="http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/lastensuojelu">http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/lastensuojelu</a>"><a href="http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/lastensuojelu</a>" alt="http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/lastensuojelu</a>">http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/lastensuojelu</a></a>
Jokaisella kunnalla on nettisivut ja siellä kerrotaan palveluista nuorille.
Selkeästi tilanteesi on sellainen että tarvitset nyt jonkun tukemaan kasvuasi aikuisuuteen. Kuvastuu kertomastasi että olet kotonasi heitteillä.
Osaatko kertoa miksi välit äitiisi ovat huonot. Mistä teille tulee erimielisyyttä.
Teini-ikä on haastavaa teinille sekä myös vanhemmille.
En viitti ottaa yheyttä mihinkään lastensuojeluun, koska en halua sijaisperheeseen. Oon ollu jo siellä ja jäi huonoja kokemuksia.
Muutto omaan kotiin vasta ahistaakin. En ole saanut itsenäistyä kotona, enkä elää kunnollista nuoruutta. En viitti enempää tosta kertoa.
Mutta mun äiti on pilannut mun elämän ja oon kertonut siitä sille, ja se sano et oon myls pilannut sen elämän kun synnyin.
Olen itsekin opettaja, ja kyllä tuo kuvaamasi opettaja syyllistyy virkavirheeseen, jos hän ei auta sinua eli hoida tapaustasi eteepäin. Tuollaisessa tapauksessa tulee ottaa yhteys koulukuraattoriin (siis opettajan, jos et ole itse ottanut), soittaa oppilaan kotiin ja kutsua tarvittaessa oppilashuoltoryhmä koolle. Onko tämä läheinen opettajasi luokanvalvojasi?
Ymmärsit väärin, en ole viel kunnolla puhunut opelleni tosta, mut eilen lähetin sille työsähköpostiin viestin, jossa kerroin lyhyesti tilanteestani, nyt toivon vaan siltä vastausta. Kysyin aikaisemmin siltä, et onks sile ideaa, et kelle voisin kesäl mennä puhumaan huolist, eikä se osannut auttaa.
Se johon oon kiintynyt, on mun luokanvalvoja.
Jos saisin yhteydenoton tai tiedon kotitilanteestasi ohjaisin kuraattorille.
Opettaja ei voi ryhtyä opiskelijan "äidiksi" eikä "isäksi".
Jokainen tarvitsee läheisyyttä mutta opettaja ei ole tapauksessasi oikea henkilö.
Oletkohan ihastunut opettajaasi/opettajiisi romanttisessa mielessä.
onks kellään kokemusta siitä, et miten ope reagoi jos sille juttelles alkaa itkemään? Mä ehkä itken kun menisin kertoo opelleni, toivottavast mulle ei oltais tylyjä, niinkuin kotona itkemisenkin suhteen.
Joskus kun aattelen tilannettani, mulle tulee kyyneleitä ja meinaan alkaa enemmän itkee, mut oon onnistunut tähän mennessä välttämään sen. Mut haluun itkee, ahistaa niin.
onks kellään kokemusta siitä, et miten ope reagoi jos sille juttelles alkaa itkemään? Mä ehkä itken kun menisin kertoo opelleni, toivottavast mulle ei oltais tylyjä, niinkuin kotona itkemisenkin suhteen.
Joskus kun aattelen tilannettani, mulle tulee kyyneleitä ja meinaan alkaa enemmän itkee, mut oon onnistunut tähän mennessä välttämään sen. Mut haluun itkee, ahistaa niin.
Halasin sitä nuorta. Lohdutin. Keskusteltiin. Ohjasin kuraattorille. Nuori saa nyt ammattiapua apua.
Itse asiassa näitä tilanteita on ollut useampikin.
Jos saisin yhteydenoton tai tiedon kotitilanteestasi ohjaisin kuraattorille.
Opettaja ei voi ryhtyä opiskelijan "äidiksi" eikä "isäksi".
Jokainen tarvitsee läheisyyttä mutta opettaja ei ole tapauksessasi oikea henkilö.
Oletkohan ihastunut opettajaasi/opettajiisi romanttisessa mielessä.
En todellakaan oo ihastunut kenenkään opeen.
Tarvitsisit terapiasuhteen. Terapeutille uskoudutaan kuten hyvälle vanhemmalle, terapiaan kuuluu kiintyminen terapeuttiin ja sitten, hoidon edetessä, itsenäistyminen terapeutista. Terapeutit on koulutettu ottamaan vastaan kiintymystä, paikkaamaan vanhempien jättämiä haavoja ja tukemaan kesken jäänyttä kehitystä. Terapeuteilla on tukenaan myös työnohjaus, toisin kuin opettajilla. Opettajalla ei yksinkertaisesti ole paukkuja samaan kuin terapeutilla.
Anna opettajasi ohjata sinut kuraattorin kautta terapeutille.
Mieheni on opettaja ja hän joskus kertoo kotona sydäntäsärkeviä tarinoita nuorista oppilaista, jotka kiintyvät häneen. Hänellä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta ryhtyä harrasteterapeutiksi vapaa-ajallaan. Olisihan se väärin näitä nuoriakin kohtaan, koska hänellä ei ole alan koulutusta ja saattaisi tuottaa vahinkoa itseensä kiintyneille.
Tarvitsisit terapiasuhteen. Terapeutille uskoudutaan kuten hyvälle vanhemmalle, terapiaan kuuluu kiintyminen terapeuttiin ja sitten, hoidon edetessä, itsenäistyminen terapeutista. Terapeutit on koulutettu ottamaan vastaan kiintymystä, paikkaamaan vanhempien jättämiä haavoja ja tukemaan kesken jäänyttä kehitystä. Terapeuteilla on tukenaan myös työnohjaus, toisin kuin opettajilla. Opettajalla ei yksinkertaisesti ole paukkuja samaan kuin terapeutilla.
Anna opettajasi ohjata sinut kuraattorin kautta terapeutille.
Mieheni on opettaja ja hän joskus kertoo kotona sydäntäsärkeviä tarinoita nuorista oppilaista, jotka kiintyvät häneen. Hänellä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta ryhtyä harrasteterapeutiksi vapaa-ajallaan. Olisihan se väärin näitä nuoriakin kohtaan, koska hänellä ei ole alan koulutusta ja saattaisi tuottaa vahinkoa itseensä kiintyneille.
Terapiasuhdekkaan ei voi valitettavasti kestää kovin pitkään, sitte joudun taas hyvästelemään kiintymisenkohteen.
En varmaa saakkaa hyvää apua, koska en sais puhua tilanteestani kellekkään. Joskus vaa tekee mieli kuolla, vaikka haluan enemmän elää. Mut haaveilen suurimman osan ajastani jostain tärkeästä aikuisesta elämässäni, vaikken semmost tuskin tuun saamaan. Oon jääny paljosta paitsi, etin jo äitihahmoa 12 vuotiaana :(
virtuaalihaan sua nyt.
Kaikki tarvitsee haleja niin pienet kuin isotkin.
Mielestäni sinun kannattaa mennä juttelemaan koulukuraattorille tuntemuksistasi. He ovat psykologeja ja heillä on kokemusta nuorista ja heidän erilaisista taustoistaan.
Kuraattori ohjaa sinut tarvittaessa keskusteluavun piiriin jossa saat purkaa tuntojasi.
Tiedämme molemmat että äitisi toimii väärin, ei lapsellle puhuta noin.
Eikö sinulla ole ketään lähisukulaista, tätiä, setää tai enoa johon voisit yrittää parantaa suhdettasi.