Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiintyminen opettajaan
21.07.2012 |
Oon 16 vee ja oon kiintynyt muutamaan opeeni. Yks niistä on mies ja pari muuta naisia. Oon huomannut ettiväni äiti- ja isähahmoa elämääni. Masentaa kun koulunvaihto on edessä vuoden päästä ja ne ovat mun elämän tärkeimpiä ihmisia.
Mulla on huonot välit mun äitiin ja sukulaisiin. Isikään ei elä. Mun äitiki päivittäin haukkuu mua ja katuu, kun se ei tehnyt aborttia.
Sen käytös ei ole normaalia, mutten viitti tässä kertoo, kun en haluu et mua bustataan.
Haluisin vaan itkee, mut se on meillä kielettyä. Pidättelen sitten itkuu koulun alkuun asti ja itken koulussa opelleni ja kerron sille tosta.
Toivon myös joltain opelta saavani halii, kun mun äiti ei ikinä halaa mua. Se ei ole meillä vaa luontevaa. En tiiä miten vihjailisin tai kysyisin halii ja oon kuullut kamultani, et se ois tyhmää mennä ilman syytä halaamaan opee. Mut ei oo ketää muutakaan ja oon hellyydenkipeä.
Toivon että saisin vastauksia, et oonkohan kiintyminen tässä tapauksessa normaalia, ja miten kertoisin siitä opelleni. En haluu ainakaan mennä sille sanomaan suoraan, et pidän sitä äitihahmona
Miten te tekisitte?
Kommentit (34)
Voithan sä mennä kavereillesi kylään ja ottaa leikekirjan mukaan. Tai voihan sen ottaa vaikka puistopiknikille tai syksyllä kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvä provo tuo avauksen kirjoittaja. Mietin vaan, että onko kyseessä Minttis vai joku muu, joka haluaa tehdä tutkimusta vauvapalstalaisten suhtautumisesta hädänalaiseen nuoreen.
Selvä provo tuo avauksen kirjoittaja. Mietin vaan, että onko kyseessä Minttis vai joku muu, joka haluaa tehdä tutkimusta vauvapalstalaisten suhtautumisesta hädänalaiseen nuoreen.
Vittu tää on iha totta joka sana, vituttaa entisestään kun mua ei uskota. Onks muka mun tilanne niin kauhee!? Toivottavast ees koulussa ois järkevämpii ihmisii kun täällä!
-ap
Ei se ole kenenkään syy, ettei aitoja viestejä voi mitenkään erottaa feikeistä. Se nyt on vaan tän palstan huono puoli. Me uskottais aika paljon soopaa, jos me uskottais kaikki tän palstan avaukset.
Oothan sä saanut vaikka kuinka monta ystävällistä vastausta, olit feikki tai et. Yksi ainoa epäily vaan, ei siitä ehkä kannata vetää hernettä nenään.
Mun on henk.koht. tosi vaikea uskoa, että opettajasi olisi sanonut sulle ettei hän osaa neuvoa, kenen puoleen voisit kääntyä kesällä. Kyllä opettajilla on koulutus ja ammattitaito tuollaisia tilanteita varten. Sulla taitaa olla epäpätevä ope?
Ei se ole kenenkään syy, ettei aitoja viestejä voi mitenkään erottaa feikeistä. Se nyt on vaan tän palstan huono puoli. Me uskottais aika paljon soopaa, jos me uskottais kaikki tän palstan avaukset.
Oothan sä saanut vaikka kuinka monta ystävällistä vastausta, olit feikki tai et. Yksi ainoa epäily vaan, ei siitä ehkä kannata vetää hernettä nenään.
Mun on henk.koht. tosi vaikea uskoa, että opettajasi olisi sanonut sulle ettei hän osaa neuvoa, kenen puoleen voisit kääntyä kesällä. Kyllä opettajilla on koulutus ja ammattitaito tuollaisia tilanteita varten. Sulla taitaa olla epäpätevä ope?
Tuskin on epäpätevä, koulus se on ainaki osannut neuvoo. Muutenkin se on paras ope mitä mulla on elämässäni ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tappelin taas tänään mun mutsin kaa ja uhkailin, et kerron siitä opelleni, en voinnu paljastaa et oon jo kertonut sähköpostin avulla. Sitte se oli sitä mieltä, et se sais mun open ja psyloginkin sen puolelle. Sen mielest kukaan ei olis mun puolella ja se saa tuntemaa mut huonoks ihmiseks.
En edes tiedä miten puran pahan oloni, kun itkemistä ei hyväksytä, tappelusta seuraa uhkailua, en pääse yhtäkkiä lähtemään lenkille, ja tiiän etten saa viilelläkkään, enkä oo sitä tehnyt.
Mun elämäs ei oo paljookaa ollu hyviä juttuja :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että opesi on kesälomalla ja lukee sähköpostia ehkä vasta elokuun puolivälissä.
että opesi on kesälomalla ja lukee sähköpostia ehkä vasta elokuun puolivälissä.
on se kyl mulle pari kertaa nyt kesäloman aikana vastannut, revippäs siitä. Mut ne liitty toiseen aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastatko jotain kivaa? Miten olet nauttinut kesästä? Oletko nähnyt kavereita? Pidätkö huolta kunnostasi? Entä ulkonäöstäsi? Luetko kirjoja? Kirjoitatko itse? Katsotko elokuvia?
Harrastusten parissa saat kivoja kavereita, ja maailmassa on niin paljon mielekästä tekemistä ettei siitä tarvi kuin valita ne kiinnostavimmat. Opettaja ei ole sosiaalityöntekijä, mutta sosiaalipuolella on runsaasti aikuisia, jotka ovat halukkaita juttelemaan kanssasi asioistasi ja auttamaan. En tiedä, miksi haluat ripustautua pelkästään tuohon yhteen opettaasi, kun koululla on ammattitaitoinen kuraattori, joka osaa hoitaa näitä asioita ja opastaa sua eteenpäin.
tai nuorisotaloa eli ihmisiä jotka tietäisivät mistä saisit paikkakunnallasi apua? Ja ihmisen joka kuuntelisi sinua ja huoliasi? Älä anna periksi!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämän aloituksen todelliseksi. Opettajana olen nähnyt monenlaista kohtaloa nuorilla.
Ei haittaa jos sinulla olisi useampi aikuinen jonka kanssa puhuisit, oma opettajasi voi olla yksi heistä mutta tärkeintä on että saat terapiasuhteen nuorisopsykiatrian klinikan psykologiin.
Tämän voit järjestää itse, vaitiolovelvollisuus on hoitohenkilökunnalla. Viimeistään koulun alettua otat yhteyden kuraattoriin niin kuin jo aiemmin olen ehdottanut.
Mietin aluks meneväni psykologille juttelemaan, mut pelkään jos se ilmottais sossuun. Sitä paitsi mun mutsi ei haluu et kerron siitä kellekkään ja se uhkailee, et se kertoo musta mitättömämpii asioit ja saa psykologin ja opetkin sen puolelle.
Tuo kuulostaa samalta, miltä mun äidin jutut kun olin nuori ja asuin kotona. Myös kun muutin kotoa, hän uhkaili lähtiessäni soittavansa yliopistolle kaikille opettajilleni ja haukkuvansa minut heille maan rakoon, jos hän saa ikinä kuulla, että olisin ikinä kertonut mitään kodin asioista kellekään ulkopuoliselle. Olin 24-vuotias, kun uskalsin mennä edes psykologille juttelemaan, sillä pelkäsin äitini uhkailua, koska uskoin, että ne opettajat oikeasti uskoisivat ennemmin äitiäni kuin minua. (Niin ja toinen hänen suosikkinsa oli, että hän menee iltalehdelle/-sanomille/seiskalle puhumaan musta p*skaa jos ikinä saa tietää, että olen mennyt kertomaan kenellekään perheen asioita. Nyt toi jo naurattaa.)
Tajusin vasta reilusti yli kakskymppisenä, että itsensähän toi mokaa, jos menee jotain tuollaista tekemään. Lisäksi tajusin, etä joko mä meen sekaisin tai hoitoon kertomaan ne lapsuuden kakat ja tajusin, että mun mielenterveys on tärkeämpää kuin se, että äitini halu pitää kulissit siistinä. Mut kun oli 19 vuotta ollut lapsuudenkodissaan henkisen väkivallan alla, niin sitä vähän pelkäsi kaikkea ilman oikeaa syytä.
Siispä neuvoni on sulle, että mars kuraattorin kautta psykologille. Ainoa asia, mitä elämässäni nimittäin kadun, on se, etten aiemmin tajunnut, että mulla on oikeus pitää huolta omasta hyvinvoinnista, etenkin jos äitini ei sen asian eteen tee mitään.
T. yks keski-ikäinen, jolla hyvä elämä nyt, vaikka teininä tuntui, ettei elämästä ehkä ikinä tule onnellista.
Alue: Aihe vapaa
Alkaispa koulu jo, mulla on liian yksinäistä. Mun mutsii ei kiinnosta jutella mulle paljookaa mistään ja kaverit asuu kaukana.
Yks päivä tässä tein yhestä julkkiksesta leikekirjaa ja halusin näyttää sen mun mutsille, mut sille oli yks tv sarja tärkeempi. Myöhemmin mä sit sille näytin sen, eikä se kommentoinut sitä mitenkään, eikä sanonut mulle sanaakaan. Harmittaa, kun oisin halunnu kommenttia siitä.
Sain päähänpiston, et vihjailen syksyllä opelle koulus siit leikekirjast ja jos se pyytäis ottamaan sen kouluun näytettäväks. Mut eipähä se asia liity mitenkään kouluun, eli mun haaveeks jää.
Kaveritkaa ei pääse meille koskaan, eli en voi sitä sit kellekkään näyttää.