Kuinka käyttäytyä psykologin vastaanotolla
Kävin.
Tunnelma oli ahdistava. Tiedän, että minua tarkkailtiin sillä silmällä. Psykologi oli tönkkönä kuin suolapatsas ja niin vakavana.
Miten ihmeessä siinä tilanteessa voi käyttäytyä normisti? Arkipäivän läpän heittäminen oli mahdotonta, kun sen naamaa katteli, vaikka sitä tunnelmaa yritti keventää. Oliko se psykologi vetänyt aspergeriinia välipalaklla? Vai voiko vastaanotolla oleva psykologi olla asperger-henkilö? Tietty mahdollista, että ei ollut oikein iskussa jostain syystä.
Oliko kokemukseni normaali?
Kommentit (3)
Ensinnäkin, miksi olet psykologilla, onko siis terapiaa, vai ihan joku muu syy? Toisekseen, mikä sitten on normikäytöstä tuollaisessa tilanteessa? Miksi ihmeessä haluaisit "heittää läppää" psykologin kanssa? Sitä vartenhan meillä on ystävät. Voiko olla asperger-henkilö? Öö, mistä voisimme tietää? Toisaalta asperger lienee harvinaista tunteita ammatikseen käsittelevältä. Mutta ei kai se mahdotonta ole.
Ja onko kokemus normaali, minusta on.
No joo. Siis mulla napsahti päässä. Sain johonkin neuropsykologisiin testeihin passituksen. No, se on nyt jo mennyttä.
Mutta oikeasti. Jos se siinä arvioi siinä samalla sinun normaalia elämääsi, eikö siinä pitäisi käyttyä niin? Mutta kun se vastapuoli ei anna siihen paljon mahiksia.
(Tein virheen ja naurahdin itselleni. Tämä oli kuulemma jotain niin poikkeavaa – siis, että osaa nauraa itselleen.)
Taitaa se olla kuitenkin niin, että on se rankka ammatti, kun näkee ja kuulee kaiken mahdollisen. Taitavat sen alan ammattilaiset jopa helpommin pimahtaa verrattuna muihin.
kemiat natsaa, vaihda samantien jos mahdollista.