olisiko kissa mukava "kaveri" tulevalle ekaluokkalaiselle kun on yksin kotona?

Osaako lapsesi olla eläinten kanssa, antaako kissalle omaa rauhaa eikä ota esim. väkisin syliin?

Kissasta tulee helposti arka, joka lähtee karkuun aina lapsen nähdessään, eli ei ole silloin paljon seuraakaan.



Kissojakin on eri luonteisia. Toiset ovat seurallisia syliin tukkijoita, toiset hermostuu heti sylissä vaikkei mitään "traumoja" olisikaan.



En nyt kyllä itse pelkästään tuota varten kissaa ottaisi. Onko perheeseen muutenkin harkinnassa kissa? Onko teillä ennen ollut kissaa?



Ihan kiva idea, mutta ikävää jos odotukset on kovat ja kaikki ei menekkään niin. Kissa ei yleensä ole se seuraeläin.

kuristettuna ja täytettynä.

Mutta meidän koululle ei iltapäiväkerhoa tule, ja lähin naapuri on kilometrin päässä. Kaikki ei asu kaupungissa...

Aloin lukemaan vastauksia ja annoin sitten periksi. Hulluja kun on paljon ja hysteerisiä äitejä. Joskus sen 7 vuotiaan pitää olla yksin vaikka miten erinomaisia jotkut vanhemmat ovat. Kissasta on seuraa, ekaluokkalainen tietää ettei ole yksin. Poikani jäi ekan kerran yksin kissanpentujemme kanssa kun oli 6, olin poissa ostosten verran 15 min. Poika oli tyytyväinen tietysti, kun piti kissoista huolta ja pystyi olemaan tuon hetken yksin. Lapset ovat erilaisia, esikoinen oli yksin ilman ongelmia 5 v:na joitakin pieniä hetkiä.

kissasta on paljon iloa ja seuraa, hellyyttä.

ei yleensä ole tippaakaan sosiaalisia, etenkään lapsia kohtaan. Tärkein ihminen on se, joka antaa ruuan, muilla voi heittää vaikka vesilintua...

Entä vaikkapa kani? Marsu? Kesyrotta?

Meidän kissa hakeutuu lapsen luo, etsii poikaa jos ei ole kotona, nukkuvat aina vierekkäin. Ihana pari.

Meidän kissat on aina siellä missä tapahtuu, just kun lapset tekee läksyjä, ne tulee makoilee kirjojen päälle. Se ei tarvitse sosiaalistamista, kissa vaan haluaa olla siellä missä muutkin.

Mikä tässä on niin kamalaa?

Aivan ihania! Nukkuvat lasten vieressä joka yö. Odottavat lapsia koulusta. Kulkevat lasten perässä. Ovat vieressä, kun lapset tekevät läksyjä tai leikkivät. Kissoissa on eroja! Burma ainakin hyvin sosiaalinen rotu. Täytyy melkein olla kaksi. Niin seurallisia, että tylsistyvät, jos ovat päivät yksinään.



Suosittelen lämpimästi!

Kunhan sitoudutte koko porukka hoitamaan sitä hyvin sen koko eliniän, kenties parikymmentä vuotta.



Varaudu haikeuteen, kun lapsi kotoa pois muuttaessan jättää kissan todennäköisesti lapsuudenkotiinsa. Se on kummallekin kova paikka. Mutta kohta kissa suostuu nukkumaan sinun ja miehesi sängyssä. Lapsen tullessa käymään kumpikin on onnensa kukkuloilla.



Mulla on niin paljon hyviä esimerkkejä kissasta ja alakoululaisesta iltapäiväkavereina, että voin suositella.



Kissaa ei tarvitse lenkittää. Se vain on himassa, kun lapsi tulee koulusta, ja sitten ne ottaa yhdessä rennosti. Totta kai lapsi ruokkii kissan. Kissa puolestaan loikoilee pöydällä, kun lapsi tekee läksyjä.



Eläinsuojeluyhdistysten kissat ovat useimmiten kokeneet niin kovia, ettei niitä anneta lapsiperheisiin. Pelästyvät ääniä ja vauhtia. Yhdistyksistä voi kuitenkin kysyä, onko niillä jotain lunkia entistä kotikissaa tarjolla. Yhdistysten kautta saat myös yhteyden sellaisiin yksityishenkilöihin, jotka esim. allergian takia etsivät kissalleen uutta paikkaa. Silloin lapsesi saisi tavata kissan kunnolla ja jutella siitä tarkemmin ennen ostopäätöstä.



Pieni häkkieläin ei tule pelkäävän tai turhautuneen lapsen luo eikä muutenkaan ole sillä tavalla henkinen kaveri. Kannattaa valita sellainen eläin, joita muutenkin käytetään koululuokissa, terapiaeläiminä jne. Hevonen, koira tai kissa, siis - valinta selvä. :)