Vanhempana lastenne tehneet, oletteko katuneet että aloititte lastenteon vanhempana?

Sain lapset 33v 25v ja 37v:na. Naimisiin menin 21v:na.



Nyt lapset ovat 16v 14v ja 12v. Olisi aika hurjaa, jos olisivat 10v vanhempia.

Tapasin mieheni vasta kun olin 32v. Vuoden yhdessäolon jälkeen aloimme yrittää lasta. Saimme ensimmäisen ollessamme 36 ja toisen 37-vuotiaina.



Joskus mietin, että jos olisimme tavanneet nuorempina, olisi ollut mukava saada yhdessä vaikka 5 lasta, mutta ihan hyvä näinkin. Oli minulla miestäni ennen poikaystäviä, muttei ketään sellaista, jota olisi voinut lapsen isäksi kuvitella. Yksi joi liikaa, toinen petti ja hukkasi rahat, kolmas ei halunnut lapsia...

Tai no joo, yritimme lasta jonkin aikaa, olisi se mun puolesta saanut aiemminkin tulla, mutta olipahan siinä muutakin hommaa, mm. koiran pentuvuosi.



Sain tämän esikoiseni 31-vuotiaana. Ollaan ajateltu, että 2 lasta olisi hyvä meidän taloa ja varallisuutta ajatellen. Tässä on tietty se juttu, että iltatähteä en todennäköisesti voi tehdä, koska ikä tulee vastaan.



Muuten olen tyytyväinen siihen, että sain nuoruuteni olla sinkku, asua yksin ja mennä muista välittämättä. Nyt menokenkä ei vipata yhtään :)

vielä siitä vanhoista vanhemmista eli mummuista ym. mun äiti oli 32 kun sai viimeisen neljästä, eli mut, (ekan lapsen sai 19vuotiaana) ja nyt ajattelen että hyvä kun vanhukset jää juuri eläkkeelle että nyt niillä olisi aikaa ja jaksamista lapsen lapsille. näin on.

Tapasin mieheni kun olin 28 ja mies 36.

Saimme esikoisen, kun olin 29 ja nyt olen 34 ja odotan neljättä.

Sain lapseni 29- ja 30-vuotiaana, ja tuo oli juuri sopiva ikä minulle. Alle 25-vuotiaana en missään nimessä olisi halunnut lapsia, ajattelin silloin vielä, etten halua lapsia ollenkaan, enkä kyllä olisi ollut millään tasolla valmis äidiksi parikymppisenä. Silloin vietin huoletonta opiskelijaelämää.

Minun äitini sai minut ''vanhana''. Itse olen nyt vähän yli 30, ja hankin omat lapseni meko nuorena. Tilanne tällä hetkellä: vanhat ja sairastelevat omat vanhemmat JA itsellä pienet lapset. Ei kiva.

Ei tuota lastenhankintaikää oikeasti voi monestikaan päättää itse, mutta jos voi, niin tottakai lapset kannattaa hankkia nuorena. Ettei niille lapsille tule sitten aikanaan tämmöinen tuplapotti 'vanhat vanhemmat ja pienet lapset'.

Kannattaa muistaa, että nykyään ihmiset elävät / pysyvät parempikuntoisina huomattavasti pidempään. Eläkeikää nostetaan jatkuvasti, joten ihan nuorista isovanhemmista ei tosiaan olis paljon lastenhoitoapuja, kuten joku tuossa osuvasti totesikin. Olen itse 70 v, kun lapseni ovat 35 v. eli tod.näköisessä lastenhankintaiässä. Vaikka olisin silloin 55 v., kukaan ei voi luvata, että minusta olisi lapsenlapsiani hoitamaan. Elämästä kun ei koskaan tiedä...

nyt ikää 40+



Ikinä en ole päivääkään katunut, tämä järjestys vain sopii meille niin sopivasti: ensin opinnot, ura käyntiin, matkustelua, ulkomailla asumista, aikuisten elämää. Sitten aloilleen asettuminen ja perhe.



Elämme varsin perhekeskeistä elämää, toki reisaamme edelleen paljon (lasten kanssa). Mitään bilevapaata tms. en todellakaan kaipaa. Käsitys hyvästä iltaohjelmasta on yhdessä kokkailu ystäväperheiden kanssa, lasten leikkejä, aikuisten keskustelua jne.

Ajatus siitä, että minulla olisi lähes täysi-ikäiset lapset nyt, tuntuisi omituiselta. Itse nyt 42 ja lapsi 8 v.