Millainen vaahteramäen eemeli on teininä?

Vaahteranmäen Eemelistä vielä:

Hän siis eli 1800-luvulla ja joutui heti hanttihommiin kun oli käynyt 4-vuotisen kansakoulun. jos hänellä kävi tuuri hän selvisi hengissä 1800-luvun lopun suuresta nälänhädästä (sitä oli Ruotsissa kanssa). Sitten hän meni töihin kaivoksille tai merille tai lähti Amerikkaan.

Eemeli oli vaan vilkas ja tiedonhaluinen, siksi sattui kaikenlaisia kommelluksia. Muttei se tehnyt sellaista kiusaa jonka tarkoitus oli satuttaa ihmisiä tai eläimiä.



Jos siellä Kissankulmassa joku olisi tarvinnut

diagnoosia, niin vihanhallintaongelmainen Eemelin isä!

Ihan pähkähullu äijä, ei minkäänlaista keskustelukykyä vaan aina raivoamassa ja huutamassa joka asiasta, repimässä lasta hiuksista ja uhkailemassa pieksämisellä.

Minua kovasti huolestuttaa poikani tuleva teini-ikä, millainen nuoruus on odotettavissa tälläisellä pikkutonttuilijalla? Rauhoittuuko, pysyykö lapsenomaisena kujeilijana vai ajautuuko isoihin ongelmiin?



ap

riski joutua huonoille teille kuin tavisnuoren...



Toivottavasti ennen murkkuikää löytää itselleen jonkun todella mukavan harrastuksen, se helpottaa paljon.



Tyttöjä tulee ja menee, mainetta kertyy, sitä negaa.



Kotona voi helvata olla irti pienistäkin, mutta jos nyt tottelee kuitenkin hyvin, sekin jeesaa paljon!

Eikös siitä aikuisena tullut kunnanjohtaja tai joku sellainen? Eli kyllä ne vilkkaatkin aikuistuu ja pärjää. :)

Niin kauan ainakin kun unohtaa totella. yrittää siis toimia oikein, mutta on impulssiensa vietävissäKuten arvata saattaa, tämä aiheuttaa koulussakin suurimmat ongelmat. Tahtoa totella siis on, muttei kykyä :( Hänellä on muuten harrastus, jota rakastaa, on kova rumpali. Käy tunneilla ja soittaa aina kun on yksin.



ap

Näinhän tarinoissa kerrottiin että villeimmästäkin jukuripäästä voi kasvaa kunnon kansalainen. Eemeli oli vilkas, mutta ei ilkeä, oikeudenmukainen (piti pidot vaivaistalolaisille ja kävi lukemassa heille sanomalehteä) ja rakasti eläimiä (possuressua ja luukasta varsinkin). Oli omatoiminen (ajoi aatun lumituiskussa marjolahteen tohtorille), kekseliäs (teki lankkusillan verstashuoneesta ruoka-aittaan, hajotti tappelujoukon huutokaupassa paloruiskulla) ja kohtelias (kumarsi tohtorille niin, että pää osui pöydänkulmaan ja pilkkumi meni säpäleiksi). Eemelillä oli ankara isä ja rakastava äiti. Eemelin murrosikä meni varmaan pitkälle samoissa merkeissä kuin lapsuuskin, kolttosia tehdessä, mutta myös kaikkea hyödyllistä puuhaillen. Tyttöjä varmasti mukana kuvioissa, niiden suhteen neuvoa voi kysyä vaikka aatulta.



Peppi Pitkätossun murrosikää ei tarvitse miettiäkään, koska hehän söivät Tommin ja Annikan kanssa kiekurapillereitä, eivätkä sen tähden ikinä kasvaneet aikuisiksi.



Meillä on luettu näitä jonkin verran :)

Eli on kirjainyhdistelmädg. Lääkitys otettu käyttöön vasta vuosi sitten.



Hyvä poika se on. Ei tee pahaa tahallaan, mutta hölhmöilee toki yllytettäessä ja koska ei tule ajatelleeksi. Hän on se kaveripiirin poika, joka yrittää huolehtia muista, myös pienemmistä ja isommista kavereista. Ja satunnaisista vastaantulijoistakin, esim läheisen alakoulun ekaluokkalaisista liikuntatunnilla metsässä ( tästä tuli kiitoksia alakoulun opeilta) ja esim riparilla vastaan tulleesta cp-vammaisesta, jolla ei muita kavereita ollut.



Kavereita on ja he ovat monenlaisia. On hiljaisempaa ja vilkkaampaa. Päihdeongelmaa tai varastelua tai väkivaltaisuutta ei ole. Ei sne kaltaisia ongelmia. Tyttöystäviä ei ole ollut, vaikka pari ihastusta on ollut. Vaikka on ulospäinsuuntautuva, on kuitenkin niin lapsellinen vielä,että ei kiinnosta tyttöjä. On erittäin luotettava siinä mielessäettä puhuu totta ja on lojaali omilleen, mutta toisaalta ei siinä mielessä, että välttämättä muistaisi tai aina edes pystyisi hoitamaan asioita ilman tulea loppuun asti. Tuen kanssa kyllä.



Isoimmat ongelmat on koulun arvosanoissa jotka jää välillä huonoiksi silloinkin kun osaisi asian, koska edes lääkkeellä keskittyminen ei vaan aina riitä kokeessa. Jotkut opettajat ei voi sietää, toiset taas pitävät erinomaisena oppilaana, joka vie opetusta eteenpäin. Jatkokoulutukseen sijoittumisesssa tulee tämän takia olemaan haasteita. Hän harkitsee jo kymppiluokan käyntiä. Toinen iso ongelma on itsetunto, joka kärsii siitämettä vaikka atikan osaa ja tajuaa täydellisesti, kokeessa ei pysty ja jos aineessa on oikeasti ongelmia, ei edes selviä. Haukkumisia ja epäonnistumisia on tullut niin paljon, että missä tahansa uudessa tilanteessa on erittäin arka ja pelokas ja pelkää tekevänsä jotenkin väärin. Kun se, mikä on oikea ja mikä väärä toimintatapa, on ennenkin ollut lievästi hämärä asia ja tilannetaju on, kuten hän itse on huomannut, heikko. Eettisesti oikean ja väärän hän siis kyllä erottaa, mutta ei sitä, mikä on käytöstapana missäkin tilanteessa oikea, mitä sääntöjä milloinkin noudatetaan jne.



Tilastsollisesti on totta, että syrjäytymismahdollisuudet on tavallista suuremmat. Paljon riippuu kuitennkin siitä, millaiseksi suhteet kotona ovat muodostuneet, säilyykö luottamus vanhempiin, onko haluja käydä koulua jne, vai turhautuuko jatkuvaan epäonnistumiseen ja moitteisiin. Tilastollisesti väittävät myös, että motorinen ylivilkkaus vähenee lapsen kasvaessa, mutta impulsiivisuus säilyy. Meillä on kuitenki nkäynyt juuri päin vastoin: paikallaan istuminen koulussa on edelleen haaaste ja vaatii kynänväääntelyä ja piiretlyä, mutta impulsiivisuus on saanut rinnalleen enemmän harkintakykyä ja kaikkia fiksuja ideoita ei enää toteuteta ennen seurausten miettimistä.

Eikös siitä aikuisena tullut kunnanjohtaja tai joku sellainen? Eli kyllä ne vilkkaatkin aikuistuu ja pärjää. :)

Kyllä näin minäkin muistan. Olen minä kuullut tosielämästäkin näitä vastaavia "kehityskertomuksia".

mulla samat murheet ja kesä yhtä... mielenkiintoinen;) Mutta hei, mä tunnen myös paaaaljon aikuisia samalla dglla ja ihan laidasta laitaan löytyy:) Toisilla tuomioita istuttuna, toisilla vakkarityö ja ihana perhe jne. Ja nykyisin lähes kaikilla elämä aika mallillaan, siis näillä jotka tunnen paremmin. Tarvii vaan toivoa että osaa auttaa lastaan siihen normielämään ja myös että on vähän sitä onneakin matkassa.

Tunnen oikeasta elämästä 2 Vaahteramäen Eemeliä. Molemmat rauhoittuivat sen pahimman teinikapinan jälkeen ihan täysin. Muutosta oli vaikea uskoa ja hyväksyä, mutta niin siinä vaan kävi. Toinen on jopa lähes ujo nyt aikuisena.

Eikös siitä aikuisena tullut kunnanjohtaja tai joku sellainen? Eli kyllä ne vilkkaatkin aikuistuu ja pärjää. :)

Mun touhutoope,poika ihan kohta 16v. On ikää lisää saadessaan rauhoittunut melkoisesti,joten usko ja luota vaan siihen että "vilperttikin" aikanaan rauhoittuu. Järkikulta alkaa kasvamaan kun saavat ikää lisää. Itse mietiskelin samoja asioita silloin kun hän oli pieni mutta sisimmissäni tiesin että teininä tulee rauhoittumaan. Asioista on myös hyvä keskustella yhdessän, niin mekin ollaan tehty.Hyvää jatkoa teille molemmille.



t touhutoopen äiti

Ja samaa mietin. Esiteini on niin lapsellinen vielä ja kavereitakin vähän.



Kaikkein eniten pelkään sitä, että ekat päihdekokeilut ottavat heti koukkuunsa.

hyvä kaveripiiri ja kannustava ope (tarvittavat tukitoimet. Eli jos kaveripiirissä alkaa tulla tupakka ja juomat mukaan niin tulee teillekkin kun menee helposti mukaan.