Onko vaikea opiskella tarkoituksella vain rimaa hipoen läpi

Amk:ssa onnistui. Itsekin pääsin nyt yliopistoon ja vähän sama suunnitteilla.



Kukaan ei ole koskaan kysynyt AMK:n numeroita, pääasia että on valmistunut.

joten ei opettajat puuttuneet... Nyt vanhempana ei kiinnosta numeroiden hinkkaaminen laisinkaan. Tärkeämpää tehdä töitä ja verkostoitua.

Amk:ssa onnistui. Itsekin pääsin nyt yliopistoon ja vähän sama suunnitteilla.

Kukaan ei ole koskaan kysynyt AMK:n numeroita, pääasia että on valmistunut.

Opiskelin maisteriksi työn ohella juurikin noin. Minulla oli valmis hyvä työ huippupalkalla, kun valmistuin.



Ne kympin opiskelijat sen sijaan valmistui umpistressaantuneina suoraan kortistoon...

Itse olen mennyt rimaa hipoen kurssit, joista en kerta kaikkiaan ole innostunut. Ja jos olin innostunut, sain yrittämättäkin hyviä arvosanoja.



Mua ei ole ohjaajat koskaan simputtaneet, vaikka jotkut ehkä kummastelleet arvosanojen heittoa 1-5 välillä. Eivät kai tienneet, olenko lintu vai kala.



Ja heh, olen nykyään tutkijana, en huippututkijana, mutta tutkijana. Gradusta sain erittäin hyvän arvosanan. Olen myös opettanut yliopistossa opiskelijoita aina välillä, eikä mua (omasta taustasta johtuen?) kiinnosta opiskelijan aiempi opintomenestys siinä vaiheessa kun hän tekee vaikkapa kandin semmaa.



Lisäksi moni pitkän linjan opettaja on tehnyt sellaisen empiirisen havainnon (kahvipöytäkeskustelujen perusteella näin olen ymmärtänyt), että ensimmäisen kahden vuoden menestys ei välttämättä kovin tarkasti enteile menestystä syventävissä opinnoissa. Joka vuosikerrassa on aina niitä, jotka menestyy keskinkertaisesti tai sitä heikommin ensimmäiset kaksi vuotta, ja juuri he alkavat loistaa syventävissä. Samoin osa aluksi kiitettävästi menestyneistä alkaa menestyä syventävissä keskinkertaisesti, minkä takia ensimmäisten vuosien opintomenestyksen perusteella ei kannata tehdä pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Toki jotainhan se aiempi menestys useimmissa tapauksissa kertoo jatkoa ajatellen, mutta ei jokaisen yksilön kohdalla, minkä moni tapaamani opettaja näyttää myös tiedostavan ja tunnistavan.



Ja varmasti jos koko ajan on menestynyt keskimäärin kiitettävästi, opettajan yleiskuva opiskelijasta on myönteinen, millä toki saattaa olla alitajuinen halo-efekti siihen, miten opiskelijaa arvioidaan kautta linjan. Ja vastaava päinvastoin. Mutta mitään tahallista simputtamista en ole koskaan havainnut kenenkään opettajan harjoittavan, vaikka joskus päivitelläänkin jotain opiskelijaa, että on se vaan jännä tyyppi, kun tenteistä vetää ala-arvoisia, mutta kasvokkain vaikuttaa hyvinkin fiksulta. Kovin usein emme kyllä edes välitä ruotia opiskelijoita, sillä yleensä on mukavampi jutella omista harrastuksista, viikonlopusta, perheestä, bileistä yms.

epävirallisesti tohon? Siis ohjaajat ei alkaneet teetättää ylimääräistä työtä tai silleen? Entä muut opiskelijat?

Opiskelin maisteriksi työn ohella juurikin noin. Minulla oli valmis hyvä työ huippupalkalla, kun valmistuin.

Ne kympin opiskelijat sen sijaan valmistui umpistressaantuneina suoraan kortistoon...

aineissa, joissa lähinnä itseopiskelua esim. paljon kirjatentteja jne. tuo on helppoa. Ketään ei varmasti kiinnosta. Mutta jos esim. teknisissä aineissa on ryhmätöitä, niin vapaamatkustajia ei katsota niin hyvällä.

Suoritin kaiken vaaditun, olin paikalla/läsnä kaiken vaaditun jne.



Avainsana on pragmaattisuus.



Ja laiska en todellakaan ole! Järkevä olen.

mun ympärillä on lähinnä suorittajia jotka tekee sokeasti mitä pitääkin. "Mahdotonta päästä töihin, jos on kolmosta huonompia", he toistelevat.

Suoritin kaiken vaaditun, olin paikalla/läsnä kaiken vaaditun jne.

Avainsana on pragmaattisuus.

Ja laiska en todellakaan ole! Järkevä olen.

Eihän tenteistä kukaan saa tietää mutta just ryhmätöissä, seminaareissa jne...

aineissa, joissa lähinnä itseopiskelua esim. paljon kirjatentteja jne. tuo on helppoa. Ketään ei varmasti kiinnosta. Mutta jos esim. teknisissä aineissa on ryhmätöitä, niin vapaamatkustajia ei katsota niin hyvällä.

kun kerran tein kaiken mitä vaadittiin.



Poissaoloja tapasin vähän venytellä niin, että jos kolme poissaoloa oli sallittu, olin sieltä täältä aina sen neljännenkin kerran vielä pois, muttei silmäänpistävästi.



Progradu- ja gradutyöt tein töistäni suoraan, kieliharjoittelut puhuin läpi ilman tenttejä, väänsin työharjoittelusta suorituspisteitä, vaikkei sellaista periaatteessa ollut, luin päällekkäisiä asioita eri paikkoihin jne.



Eli kaikkea sellaista pientä, muttei mitään överiä.

toistan kukaan ei työelämässä ole kiinnostunut siitä, mitä arvosanoja olet kerännyt yliopistosta. Opiskelijat itse luulevat, että niillä on merkitystä, mutta ei ole. (Jos tutkinto kuitenkin valmistuu järkevässä ajassa ja vaikutat perustehokkaalta.) Itsellä pitää olla pokkaa olla välittämättä paahtajista, jotka todennäköisesti mielessään pitää sua yksinkertaisena. Itse tiedät paremmin. Ja jos ei itsetunto kestä, sit nostat rimaa. ;-P

Miksi opettajat alkaisi teettää ylimääräistä työtä, jos opiskelija kuitenkin pääsee kurssit läpi? Ei niitä kiinnosta, ei tosiaankaan. Ei niitä kiinnosta silloinkaan vaikka joku reputtaa kaikki kurssit. Yliopistossa ei ketään kiinnosta.

Totta kai opiskelet elämää varten. Itse tosin tajusin postuumisti opintojen jälkeen, että ne aikoinaan turhilta tuntuneet jutut oli itseasiassa ihan sitä ydinainesta, mitä tarvitsin sit työelämässäkin. Juuri niistä jutuista kuvittelin opiskelijana, että tästä ainakaan ei ole mitään hyötyä työelämässä, jotain tutkijoiden norsunluutornijaarituksia. Onneksi olin säästänyt luentomateriaalit, joista pystyin tarkistamaan joitain asioita sit myöhemmin.



(Sen verran myönnettävä, että ne tiedot tarjoiltiin tutkijamoodilla eikä niitä tietoja voinut suposuoraan hyödyntää työelämässä. Mutta tuo tieto ja koulutus loi asiantuntijuutta, jonka pohjalta osasin soveltaa tietoa käytäntöön. En tiedä sun alasta, mutta mun alalla näin. Ja sehän yliopiston tarkoitus on, kouluttaa susta alan asiantuntijan, joka osaa soveltaa teoreettista tietoa käytäntöön. Sikäli näin jälkiviisaasti näen, että olisi kannattanut joihinkin perusasioiden oppimiseen panostaa jo aikanaan, ettei olisi tarvinnut kerrata sit työelämässä niitä oppeja.)

Totta kai opiskelet elämää varten. Itse tosin tajusin postuumisti opintojen jälkeen, että ne aikoinaan turhilta tuntuneet jutut oli itseasiassa ihan sitä ydinainesta, mitä tarvitsin sit työelämässäkin. Juuri niistä jutuista kuvittelin opiskelijana, että tästä ainakaan ei ole mitään hyötyä työelämässä, jotain tutkijoiden norsunluutornijaarituksia. Onneksi olin säästänyt luentomateriaalit, joista pystyin tarkistamaan joitain asioita sit myöhemmin.



(Sen verran myönnettävä, että ne tiedot tarjoiltiin tutkijamoodilla eikä niitä tietoja voinut suposuoraan hyödyntää työelämässä. Mutta tuo tieto ja koulutus loi asiantuntijuutta, jonka pohjalta osasin soveltaa tietoa käytäntöön. En tiedä sun alasta, mutta mun alalla näin. Ja sehän yliopiston tarkoitus on, kouluttaa susta alan asiantuntijan, joka osaa soveltaa teoreettista tietoa käytäntöön. Sikäli näin jälkiviisaasti näen, että olisi kannattanut joihinkin perusasioiden oppimiseen panostaa jo aikanaan, ettei olisi tarvinnut kerrata sit työelämässä niitä oppeja.)

jotka käy töissä ja sitten lukee tenttiin edellisenä iltana sen minimin, että saa sen ykkösen että saa opintopisteet. Ja kyllä kaikille on ihan selvä asia, että jos opintojen aikana ei ole löytynyt oman alan työpaikkaa, niin ei sitä niiden jälkeenkään löydy, ihan sama mitkä arvosanat ovat. Ainoa poikkeus on, jos haluaa jatko-opintoihin ja silloinkin gradun arvosana on ainoa, millä on väliä.

arvosanat eivät mittaa menestymistä syventävissä. Olen itse suorittanut kaksi akateemista tutkintoa ja molemmissa olin hyvin keskinkertainen ensimmäisen ja osan toista vuotta. Sen jälkeen arvosanat ovat nousseet kohisten.



Muistuttaisin vain siitä, että jos käy perusopinnot hyvin (ei siis rimnaa hipoen), siitä on selkeää hyötyä myöhemmin. Sinänsä itse arvosanoilla ei ole mitään merkitystä: vain sillä, miten hyvin olet sisäistänyt asiat.



Jos kovin heikosti menee, niin ainoa ovi mikä sulkeutuu, on se joka vie tutkijan uralle. Toki näissäkin on poikkeuksia.

Sen verran pitää ryhtiä löytyä, etä töisten työtä ei tahallaan pilaa, vaan pitää tehdä vähintään keskiverrosti. Tätä tarvitaan työelämässäkin. Mihinkään ei haluta töihin vapaamatkustajia. Ja minkä verkoston kuvittelet luovasi opiskelukaverista, jotka on jo valmiiksi kurkkua myöten täynnä eivätkä halua ikinä kuullakaan susta? ota huomioon, että ne tulevat olemaan samalla alalla töissä ja sun ehkä pitäisi tehdä heidän kanssaan yhteistyötä jatkossakin.

epävirallisesti tohon? Siis ohjaajat ei alkaneet teetättää ylimääräistä työtä tai silleen? Entä muut opiskelijat?

Ei muut opiskelijat muutenkaan mitään merkinneet, saati heidän ajatuksensa minun tai muiden rimaa hipovien opinnoista.

Kyllä professorikin sanoin suoraan graduseminaarissa, että kannattaa kertoa jos ei ole muuta tavoitetta kuin valmistua, jotta ei tule turhan vaativaa suoritusta. Samoin tutkijanuralle tähtäävien töiltä sitten hänkin odottaisi enemmän.