Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Leikkipuistostressi äidillä
17.07.2012 |
Meillä on kaksi vilkasta säheltäjää, iät 3½v ja vaille 2v. Asumme kerrostalossa, jonka lähellä on iso leikkipuisto. Paikka on lapsille tosi tärkeä, haluavat sinne _aina_. Ja siellähän on oltu, viimeiset 3 vuotta joka päivä melkeinpä.. Mutta nyt alkaa olla aivan hirveää olla siellä yksin! Lapset ovat tosissaan villejä pieniä juoksentelijoita ja kiipeilijöitä, telovat itseään ja ylittävät rajojaan kumpainenkin koko ajan. Tuntuu, etten pärjää puistossa lasten kanssa, kun isoimpienkin laitteet ovat aitaamattomassa tilassa ja meidän vipeltäjät painavat niihin hetkessä. Rajat voi toki asettaa ja pitää, mutta 3½ on jo niin taitavakin että tavallaan pärjää niissä hyvin, aina on silti riskit pudota ja pienempi seuraa isompaa.
Onko kellään muulla tällaista samaa stressiä kun mulla, ettei keksi muuta tekemistä (lähtemiset kauemmas pienten kanssa hankalaa) ja puisto on vaikea äidille pelottava paikka? Mikä avuksi? En tosissaan keksi, miten aamupäivät voi viettää. Iltaisin voi mennä puistoon vaikka kahdestaan miehen kanssa lapsia vahtimana.
Kommentit (12)
Siinä vaan se hankaluus kun mun pitäisi samalla olla niitten vaativien laitteitten, telineitten luona vahtimassa vähän isomman kiipeilyjä, ettei innostu juoksemaan ja tipu jne. Vaikea viedä samaan aikaan pienempää puiston toiseen nurkkaan. Missä ei edes viihdy, painelee ees taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos heillä on enemmän lapsia kuin vain yksi.
olen itse huomannut omien ja kavereitten lasten myötä, että lapset kuitenkin aika hyvin tietää omat rajansa. Eli suurimmaksi osaksi eivät lähde tekemään sellasia temppuja joista eivät selviä. Saattaa pelottaa äitiä aluksi kun pieneltä tuntuva lapsi kiipeää korkealle, mutta todennäköisesti ei sinne kiipeisi ellei osaisi ja uskaltaisi.
Eli mun neuvoni on, että annat isomman mennä isompien laitteisiin ja pienemmän myös sen verran kun uskaltaa ja vahit siinä alla ettei tipu. Sekin on ihna hyvä, että lapsi joutuu arvioimaan itse omia taitojaan.
Kun tuntuu, ettei muilla ole yhtälailla villejä etenkään pienimmät lapset. Ovat tyytyväisenä vauvakeinuissa ja hiekkiksillä jne. mutta meidän nämä todella ovat vähän villimpää sorttia.. sitä saan myös puistossa kuulla, moni naureskellen päivittelee että on tosissaan meneviä nuo teidän lapset.
Niin meilläkin aikoinaan. Nuorempi yritti pysyä isompien perässä, ja niin ne taidotkin tulivat nopeammin kuin isoveljellään. Jos aivan villiä juoksemista, sovi lasten kanssa ennen puistoon menoa säännöistä. Uhkaus, kiristys ja lahjonta, yleisimmät kas vatuskeinot.
Älä ainakaan sisälle jää, sisällä ei sinullakaan ole mukavaa, kun lapset alkavat riehua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos menee kiipeilemään, anna kiipeillä äläkä hössötä vieressä. Lapset tosiaan aika hyvin tietävät rajansa, jopa meidän ADHD-villikko (ikää 5 vuotta) tajuaa ettei kiipeillessä voi riehua tai käy hullusti. Lapset eivät myöskään opi, jos eivät ikinä satuta itseään...suojelemalla liikaa teet heille karhunpalveluksen.
t. äiti, jonka muksu ei tosiaankaan viihdy minuuttia pidempään keinussa ja vauhtia riittää jatkuvasti
olla vahtimattakin.Ja pienempikin kokeilla. Turhaan stressaat.Tuonikäiset yleensä ovat kovia menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis nosta lapsia mihinkään, mutta jos itse kiipeävät, niin sittenhän kiipeävät. Tiputtu on, mutta ei mitään mustelmaa pahempaa ole syntynyt. Voit toki halutessasi olla sen alla passissa, jonka touhut arveluttaa eniten (pienemmän?), mutta älä kieltale, vaan anna testata kykyjään.
viiden äiti
Mä olen jotenkin älyttömän säikky sille, että lapset satuttavat itsensä pahasti. Tiedän, että yleisimpiä on pienet mustelmat ja lapset kestävät paljon, mutta mulla hirveitä kauhukuvia mielessä mitä voi käydä ja miten sitten kadun etten varonut enemmän.. miten olenkin tässä asiassa näin pelokas ja stressaava? Sisälläkin olen aina hermona, kun tenavat kamppailevat toinen vääntää toista niskasta tai kiipeilee ja tippuu jne...pelkään aina, että voi käydä tosi pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis nosta lapsia mihinkään, mutta jos itse kiipeävät, niin sittenhän kiipeävät. Tiputtu on, mutta ei mitään mustelmaa pahempaa ole syntynyt. Voit toki halutessasi olla sen alla passissa, jonka touhut arveluttaa eniten (pienemmän?), mutta älä kieltale, vaan anna testata kykyjään.
viiden äiti
Meillä kuopus oli 1v9kk kun veti normaalilla potkulaudalla kouluikäisten perässä ihan kunnon vauhtia ja n. 2v8kk kun ajoi ilman apupyöriä. Paljon kritisoidaan nykylapsia kun eivät osaa edes metsäpolulla kävellä kun ostoskeskukset ja asfaltit on vaan tuttuja.
1,5v vaan ikäeroo. älä mee puistoon yksin niitten kaa. mee vaa iltasin ku ukkos pääsee messiin. ei siin oo mitään pahaa, päinvastoin lievennät ite omaa stressiäs = onnellinen äiti = onnelliset lapset ;) mäkin yritin olla täydellinen Super-Marjo kuten kaikki muut äidit kehuskelee muka olevansa, mutta siitä tuli vain seurauksena burn out. Siinä ei oo mitään pahaa, että sua ei huvita lähtee miitten kaa yksin mihkään koska ei sun tartte! Jos et jaksa nii so what!? Lapsille tekee ihan hyvää olla vaan himas, ei aina tartte raijaa niit joka paikkaan!
Alue: Aihe vapaa
jaksanut siellä käydä, lapset tykkäävät siitä.
Sun pitää kieltää sitä pienempää, jos on menossa liian vaativaan vempeleeseen, ottaa sitä kädestä ja painella menemään johonkin sallittuun.