uuioperheissä elävät

Minä en hoida mieheni 6 vuotiasta poikaa enkä osta vaatteita. Teen ruuat ja pesen pyykit, se riittää. Meillä kaksi yhteistä lasta lsäksi, vauva ja 2v.

...että kyllä ne lapsetkin alkavat vain ärsyttää lopulta, kun tullaan "kotiin" kuin hotelliin.Käydään syömässä, nukkumassa, suihkussa ja vessassa, eikä kukaan osallistu yhtään mihinkään.Käsi ojennetaan silloin, kun siihen tipahtaa seteli tai kaksi."Lomalaisten" poistuttua, alkaa puoliso hoidella arjen asioita ja kuvittelee, että tiskikoneen täyttö silloin tällöin riittää avuksi yli viiden hengen talouden pyörityksessä. Minä sitten kulutan useamman päivän siivoamiseen yksin,kun kahden pienen kanssa se ei ole niin yksinkertaista.Pienten lasten kanssa tulee kuitenkin säilyttää joku hygieniataso, jotta ne eivät joudu leluikseen syömään toisten pissaisia alusvaatteita tai tukehtumisvaaraa aiheuttavia pieniä roskia.Kun kämppä on raivattu tulee taas väärinymmärretyty ja kovasti kärsineet "hotelliin". Vanhempien vikahan tämä on, mutta sellaista yli-ihmistä ei ole, jota ei alkaisi ärsyttää myös ylimielisesti käyttäytyvät jo aika isot lapset.

Miten kirjoituksestani VOI ymmärtää, että vaatisin mieheni lasten siivoavan koko perheen sotkut?Osallistumista vaadin kyllä...mutta eihän erolasten tarvitse, kun ne on kärsinyt niin paljon ja ovat niin sekaisin kahden kodin eri säännöistä.Samallahan sitä siivoaa 7 lapsen sotkut kuin 2 lapsen sotkut? Kyse on kai lähinnä siitä, että he käyvät täällä sotkemassa ja minä siivoan yksin kaikkien kaikki sotkut,mutta näinhän sen kuuluu olla..eikö vain?Pääasia, että laset ei kärsi.

sinä haluat "yhtenäisen perheen oikeuksineen ja velvollisuuksineen", mutta mies näkee ne lpaset pari kertaa kuukaudessa eikä ymmärrä, miksi juuri silloin pitää siivota.

Meillä on ydinperhe, jossa on ymmärretty, että äiti ei ole kotitalouskone mutta ei toisaalta mikään tyrannikaan, joka saa tuhota kaikki kivat hetket. Sinä otit, miehen, jolla on lapsia ja siitä seuraa, että kodissanne tapahtuu asioita, joihin et pääse puuttumaan.

Tunnen kaltaisiasi uusperheellisiä, jotka järjestävät työleirin ihan joka kerta, kun miehen lapset tulevat isänsä luokse. Kosto jälkikäteen siitä, että nyxä oli onnellisempi aikanaan exänsä kanssa kuin sinun kanssasi koskaan.

...että kyllä ne lapsetkin alkavat vain ärsyttää lopulta, kun tullaan "kotiin" kuin hotelliin.Käydään syömässä, nukkumassa, suihkussa ja vessassa, eikä kukaan osallistu yhtään mihinkään.Käsi ojennetaan silloin, kun siihen tipahtaa seteli tai kaksi."Lomalaisten" poistuttua, alkaa puoliso hoidella arjen asioita ja kuvittelee, että tiskikoneen täyttö silloin tällöin riittää avuksi yli viiden hengen talouden pyörityksessä. Minä sitten kulutan useamman päivän siivoamiseen yksin,kun kahden pienen kanssa se ei ole niin yksinkertaista.Pienten lasten kanssa tulee kuitenkin säilyttää joku hygieniataso, jotta ne eivät joudu leluikseen syömään toisten pissaisia alusvaatteita tai tukehtumisvaaraa aiheuttavia pieniä roskia.Kun kämppä on raivattu tulee taas väärinymmärretyty ja kovasti kärsineet "hotelliin". Vanhempien vikahan tämä on, mutta sellaista yli-ihmistä ei ole, jota ei alkaisi ärsyttää myös ylimielisesti käyttäytyvät jo aika isot lapset.

Miten kirjoituksestani VOI ymmärtää, että vaatisin mieheni lasten siivoavan koko perheen sotkut?Osallistumista vaadin kyllä...mutta eihän erolasten tarvitse, kun ne on kärsinyt niin paljon ja ovat niin sekaisin kahden kodin eri säännöistä.Samallahan sitä siivoaa 7 lapsen sotkut kuin 2 lapsen sotkut? Kyse on kai lähinnä siitä, että he käyvät täällä sotkemassa ja minä siivoan yksin kaikkien kaikki sotkut,mutta näinhän sen kuuluu olla..eikö vain?Pääasia, että laset ei kärsi.

sinä haluat "yhtenäisen perheen oikeuksineen ja velvollisuuksineen", mutta mies näkee ne lpaset pari kertaa kuukaudessa eikä ymmärrä, miksi juuri silloin pitää siivota.

Meillä on ydinperhe, jossa on ymmärretty, että äiti ei ole kotitalouskone mutta ei toisaalta mikään tyrannikaan, joka saa tuhota kaikki kivat hetket. Sinä otit, miehen, jolla on lapsia ja siitä seuraa, että kodissanne tapahtuu asioita, joihin et pääse puuttumaan.

Tunnen kaltaisiasi uusperheellisiä, jotka järjestävät työleirin ihan joka kerta, kun miehen lapset tulevat isänsä luokse. Kosto jälkikäteen siitä, että nyxä oli onnellisempi aikanaan exänsä kanssa kuin sinun kanssasi koskaan.

Mutta kyse ei ole mistään työleiristä, kun mihinkään ei kukaan osallistu.Oletko todellakin sitä mieltä, että minun kuuluu siivota yksin kaikki sotkut vain siksi, että mies ei tajua,tapaa lapsiaan joka toinen viikko ja oli onnellisempi exänsä kanssa.Koita nyt kuunnella itseäsi.Toisaalta kirjoitukseesi kiteytyykin kaikki se mikä uusperheissä on ongelmallista ja lähtökohtaisesti juuri tuollainen asenne.

Ai niin, mutta mainitsitkin eläväsi ydinperheessä, jossa on tajuttu, että et ole kodinkone.Moksi minun pitäisi olla?

Mikä helvetti ihmisiä vaivaa kun suostuvat siihen että heidän OMIA LAPSIAAN kohdellaan kuin jotain roskaa ja paskaläjää!?!??!



Minun miehelläni on lapsi edellisestä suhteestaan ja alusta alkaen antoi ymmärtää että hän ja lapsi ovat paketti, toista ei saa ilman toista. Ja jos minä ja lapsi emme olisi tulleet toimeen ei meidän suhteemmekaan olisi jatkunut alkua pidemmälle. Nyt olemme naimisissa ja meillä on yhteinenkin lapsi, niin molemmat ovat tasavertaisia. Ei tulisi mieleenkään että ostaisin omalle lapselleni jotain ja toinen jäisi ilman. EI SE OLE SEN LAPSEN VIKA ETTÄ VANHEMMAT ON ERONNEET, miksi hänen pitäisi kärsiä epäreilusta kohtelusta vain siksi etten ole hänen äitinsä???

Itselläni on kokeusta vain onnellisessa uusperheessä elämisestä ja olen edelleen hyvissä väleissä niin isäpuoleni kuin äitipuoleni kanssa, vaikka kumpikaan ei enää ole naimisissa äitini eikä isäni kanssa. Joten siksi minulle oli luonnollista että mieheni lapsi on osa perhettämme ja häntä kohdellaan perheenjäsenenä.

että jätetään roskat pöydille ja lattioille minun korjattavakseni,pissitään pitkin seiniä ja lattioita, hammastahnat syljetään ohi lavuaarin, likaiset korvapuikot heitetään lattialle,lääkkeet jätetään lattioille,pissasta märät vaatteet heitetään lattialle,ruuat jätetään lautaselle pöydälle,sakset jätetään lattialle jne. jne. ja sinä sanot, että minun ärtymykseni on kostoa lapsille siitä, että hän oli onnellisempi exänsä kanssa.



Voi teitä,onneliset pyhimykset ja kotipsykologit.

Mutta kyse ei ole mistään työleiristä, kun mihinkään ei kukaan osallistu.Oletko todellakin sitä mieltä, että minun kuuluu siivota yksin kaikki sotkut vain siksi, että mies ei tajua,tapaa lapsiaan joka toinen viikko ja oli onnellisempi exänsä kanssa.Koita nyt kuunnella itseäsi.Toisaalta kirjoitukseesi kiteytyykin kaikki se mikä uusperheissä on ongelmallista ja lähtökohtaisesti juuri tuollainen asenne. Ai niin, mutta mainitsitkin eläväsi ydinperheessä, jossa on tajuttu, että et ole kodinkone.Miksi minun pitäisi olla?

Mies ei ole koskaan ajatellut perustaansa uusperhettä vaan ihan uuden perheen. Ne lapset edellisestä liitosta eivät miehelle ole tätä perhettä vaan sitä edellistä. Siksi hän näkee lapsiaan muutaman kerran kuukaudessa. Ja kääntäen: lapset näkevät isäänsä noin 4 vrk/kk.

Siksi minusta omituisia ovat ne uusperheet, joissa eletään "tätä meidän perheen elämää" miettimättä sitä, että ne etälapset eivät ole syypäitä sotkuiseen kotiin, pikkulasten äidin väsynykseen jne. Silsi etälapset laitetaan lauantaisin siivoamaan, koska "tämä on meidän koti". Velvollisuudet siis osataan jakaa, oikeuksia ei.

ne lapset eivät ole teillä siksi, että olet niin ihana ja pikkusisarukset on niin upeita. Ei, ne ovat siksi, että isänsä jätti heidät. Nyt he yrittävät muutamassa päivässä elää isän kanssa koko kuukauden tarpeiksi.

että jätetään roskat pöydille ja lattioille minun korjattavakseni,pissitään pitkin seiniä ja lattioita, hammastahnat syljetään ohi lavuaarin, likaiset korvapuikot heitetään lattialle,lääkkeet jätetään lattioille,pissasta märät vaatteet heitetään lattialle,ruuat jätetään lautaselle pöydälle,sakset jätetään lattialle jne. jne. ja sinä sanot, että minun ärtymykseni on kostoa lapsille siitä, että hän oli onnellisempi exänsä kanssa. Voi teitä,onneliset pyhimykset ja kotipsykologit.

joka voi varsin hyvoin nostaa sakset lattialta, siivota hammastahnaroiskeet, pestä pissapyykit jne.

Katso sitä miestä: miksi hän ei halua olla osa perhettäsi?

että jätetään roskat pöydille ja lattioille minun korjattavakseni,pissitään pitkin seiniä ja lattioita, hammastahnat syljetään ohi lavuaarin, likaiset korvapuikot heitetään lattialle,lääkkeet jätetään lattioille,pissasta märät vaatteet heitetään lattialle,ruuat jätetään lautaselle pöydälle,sakset jätetään lattialle jne. jne. ja sinä sanot, että minun ärtymykseni on kostoa lapsille siitä, että hän oli onnellisempi exänsä kanssa. Voi teitä,onneliset pyhimykset ja kotipsykologit.

joka voi varsin hyvoin nostaa sakset lattialta, siivota hammastahnaroiskeet, pestä pissapyykit jne.

Katso sitä miestä: miksi hän ei halua olla osa perhettäsi?

Mutta, kun ei jaksa..se osa tästä sodasta ei ollutkaan mukavaa.Siitä ei kukaan ulkopuolinen anna kiitosta ja kehua.

Sitä en hyväksy, että erolapsilta pitäisi hyväksyä kodissamme käytös, jota ei hyväksytä yhteisiltä lapsilta.Se käytös, mikä omissalapsissa ärsyttää, ärsyttää myös bonuksissa...ja kyllä täällä asutaan ihan joka toinen viikko.kyllä silloin pitäisi olla osa tätä yhteisöä myös niissä tylsissä jutuissa, kuten siivoamisessa jne.Se ei ole tasapuolista.Ei elämä ole sitä, että surffaillaan edestakaisin sen mukaan, missä milloinkin pääsee vähimmällä ja oikeasti luullaan, että joku näkymätön sormi vain hoitaa, pyykit,roskat ja vessasotkut.

Muutenkin koko kuvio vaikuttaa siltä ikään kuin yhteiset lapset olisivat minun entisestä liitostani, joten turha alkaa minua syyllistämään mistään syrjinnästä tai siitä, että kohtelen jonkun lapsia muka kuin paskaläjiä.Minunko pitäisi se paskaläjä olla?...ja kun tekee aikuiselle ihmiselle selväksi, että en ole orja alkaa ympäristö kohista, kuinka se kohtelee lapsia niin huonosti.

Just.Minä en ole hirviö.Päivastoin, mutta kyllähän sellaisen jokaisesta saa, kun oikeen vähättelee ja käyttää hyväkseen.Jeesustelijoita on ympärillä riittänyt.

I rest my case.

Minä elin nuoruuteni uusperheessä, jossa isäpuolella oli omat (paremmat) ruuat. Hän toki söi niitä äitini ostamia myös. Äiti osti perusruuan ja mies omia herkkuja itselleen. Näin siis silloinkin kun äitini hoiti kotona heidän yhteisiä vauvaikäisiä lapsiaan ja miehen tulot olivat moninkertaiset äitiini verrattuna.



Minulle on ollut selvää etten tuollaista miestä ikinä ottaisi. Tein sen selväksi myös miehelleni että koko perheellä on sama elintaso. Jos ei käy niin voi lähteä. Minulla on kuusi lasta, miehellä ei yhtään. Jäädä se on halunnut kuitenkin:)Mies opiskelee ja suurin osa perheen tuloista onkin minun ja lasten tuloja. Paitsi lomilla mies on töissä. Meillä on yhteiset rahat, ei lasketa mikä on kenenkin. Miehen palkasta kuluu yhteisiin menoihin, mutta toisaalta taas ei tarvii kouluvuotta ihan opiskelijan tuloilla kituuttaa. Periaatteena se, ettei keltään puuttuisi mitään eikä kenelläkään olisi korkeampi elintaso toisten kustannuksella.



Jos lapset kärsisi tilanteesta niin mies lähtisi. Välillä tunnen huonoa omaatuntoa siitä että mies maksaa lasteni kuluja, mutta mies sanoo että höpöhöpö älä tuollasia mieti. Olen oikein usuttanut lähtemään tästä kuviosta, mutta ei se mihkään lähde:)Jos toisen tililtä loppuu rahat, niin toinen siirtää toiselle. Mies ei oikein tykkää pyytää rahaa, kun on sellainen "miehen tehtävä on elättää perheensä" -tyyppinen ja tässä laskee perheeseen myös minun lapseni.



Ei tuosta ap:n kuvaamasta tilanteesta lapset selviä ilman traumoja:( Kenenkään vanhemman ei pitäisi tuollaista uuspuolisoa ottaa. Itse en ymmärrä miten voi laittaa jonkun uuden suhteen omien lastensa edelle.

oma mukaanlukien. Kumpikin ostetaan ruokia, lapsille vaatteita ym. eikä siinä erotella kenen lapsia ovat.



Tarjoanhan jätskit tai ruuat myös lasten kavereille, jos sattuvat olemaan meillä kun syödään, vaikkei niistäkään kukaan ole oma lapseni.