uuioperheissä elävät

Niitä ei voi kukaan täysin ymmärtää, jos ei asu uusperheessä.meillä uusperhe, jossa puolison entisen liiton useampi lapsi asuvat hänellä kirjoilla.meillä on kaksi yhteistä lasta.



Pakko oli vetää veteen viiva jossain vaiheessa.Homma alkoi mennä siihen, että minä hoidan kaiken yksin ja kun ostin esim. vaatteita,valitettiin, että alkaa kyllästyttää nuo saman kaupan vaatteet.



oletettiin myös, että minä olen aina valmiina hoitoapuna ja vastuu näistä lapsista kuuluu automaattisesti minulle ohi omien lastenikin kustannuksella ja ohi erolasten vanhempienkin vastuun.Kukaan ei jaksa olla tällaisessakaan tilanteessa loputtomiin kynnysmatto ja hyväksikäytetty, vaikka kuinka joku lapsi kärsisi.



Se, että toisten ei pitäisi tehdä lapsia ollenkaan, korostuu erityisesti silloin, kun niitä tehdään, erotaan ja sitten taistellaan ne oikeudessa täysin ulkopuolisen ihmisen hoidettavaksi.



Lynkatkaa, mutta jos ei kultaista keskitietä useista yrityksistä,ehdotuksista ja perheneuvolasta huolimatta löydy, huolehtii jokainen omistaan.

...että kyllä ne lapsetkin alkavat vain ärsyttää lopulta, kun tullaan "kotiin" kuin hotelliin.Käydään syömässä, nukkumassa, suihkussa ja vessassa, eikä kukaan osallistu yhtään mihinkään.Käsi ojennetaan silloin, kun siihen tipahtaa seteli tai kaksi."Lomalaisten" poistuttua, alkaa puoliso hoidella arjen asioita ja kuvittelee, että tiskikoneen täyttö silloin tällöin riittää avuksi yli viiden hengen talouden pyörityksessä.



Minä sitten kulutan useamman päivän siivoamiseen yksin,kun kahden pienen kanssa se ei ole niin yksinkertaista.Pienten lasten kanssa tulee kuitenkin säilyttää joku hygieniataso, jotta ne eivät joudu leluikseen syömään toisten pissaisia alusvaatteita tai tukehtumisvaaraa aiheuttavia pieniä roskia.Kun kämppä on raivattu tulee taas väärinymmärretyty ja kovasti kärsineet "hotelliin".



Vanhempien vikahan tämä on, mutta sellaista yli-ihmistä ei ole, jota ei alkaisi ärsyttää myös ylimielisesti käyttäytyvät jo aika isot lapset.

sairasta menoa. Kuulostaa lähinnä entisajan huutolaislapsien elämältä.

Äiti ostaa lapsilleen ruokaa ja lapset saavat sitä syödä. Huomaa, että isä ei saa syödä lasten ruokia! Äiti on lapsilleen tasapuolinen, isäpuoli on omalle lapselleen tasapuolinen. Lapsillahan on jo isä, joka ostaa jätskit jne. En ole ikinä ymmärtänyt tätä, että uusperheissä kaiken täytyy mennä tismalleen tasan, koska ei se mene ydinperheissäkään. En minäkään osta miehen lapsille jätskiä, vaikka omille ostan. Heillä on rahat mukana ja ostavat niillä. Kaikki saavat jätskinsä eikä kukaan valita.

*Ei kyllä ole. Niität tota satoa vielä joku päivä, voit olla varma että tasapuolisena ja mukavana äitipuolena sua ei pidetä. Kuulostat kylmältä ihmiseltä. Surullista, että sulla ei ole mitään ystävällisiä tunteita lapsipuoliasi kohtaan.

ennen yhteen muuttamista. Jos perhe perustetaan A ja O on yhteen puhaltaminen niin lasten kasvatuksessa kuin raha-asioissakin. Lapset ovat yksilöitä yksilöllisine tarpeineen mutta säännöt on perheessä kaikille samat. Minulla on mieheni kanssa yhteensä 8 lasta joista nuorin on yhteinen. Ja toi nimiasia alkoi naurattaa:D Mun mielestä UUSIOperhe termi on loistava nykyisessä kierrätyskulttuurissa, olin uusioneiti avioeron jälkeen ja naituani uusiomieheni onnellinen UUSIOROUVA:D:D

Niitä ei voi kukaan täysin ymmärtää, jos ei asu uusperheessä.meillä uusperhe, jossa puolison entisen liiton useampi lapsi asuvat hänellä kirjoilla.meillä on kaksi yhteistä lasta. Pakko oli vetää veteen viiva jossain vaiheessa.Homma alkoi mennä siihen, että minä hoidan kaiken yksin ja kun ostin esim. vaatteita,valitettiin, että alkaa kyllästyttää nuo saman kaupan vaatteet. oletettiin myös, että minä olen aina valmiina hoitoapuna ja vastuu näistä lapsista kuuluu automaattisesti minulle ohi omien lastenikin kustannuksella ja ohi erolasten vanhempienkin vastuun.Kukaan ei jaksa olla tällaisessakaan tilanteessa loputtomiin kynnysmatto ja hyväksikäytetty, vaikka kuinka joku lapsi kärsisi. Se, että toisten ei pitäisi tehdä lapsia ollenkaan, korostuu erityisesti silloin, kun niitä tehdään, erotaan ja sitten taistellaan ne oikeudessa täysin ulkopuolisen ihmisen hoidettavaksi. Lynkatkaa, mutta jos ei kultaista keskitietä useista yrityksistä,ehdotuksista ja perheneuvolasta huolimatta löydy, huolehtii jokainen omistaan.

Kannatan eroa, parempi ratkaisu kaikille.

Olen itse uusperheen äitipuoli ja minulla ei ole omia lapsia. Olen kuitenkin perheenjäsen, joten olen kyllä mukana miehen lasten kustannuksissa niin kuin he olisivat minun lapsiani. Meillä on miehen kanssa yhteiset rahat, joista maksetaan meidän kaikkien menot - ruuat, vaatteet, harrastukset jne. - sulassa sovussa.

Äiti ostaa lapsilleen ruokaa ja lapset saavat sitä syödä. Huomaa, että isä ei saa syödä lasten ruokia! Äiti on lapsilleen tasapuolinen, isäpuoli on omalle lapselleen tasapuolinen. Lapsillahan on jo isä, joka ostaa jätskit jne. En ole ikinä ymmärtänyt tätä, että uusperheissä kaiken täytyy mennä tismalleen tasan, koska ei se mene ydinperheissäkään. En minäkään osta miehen lapsille jätskiä, vaikka omille ostan. Heillä on rahat mukana ja ostavat niillä. Kaikki saavat jätskinsä eikä kukaan valita.

*Ei kyllä ole. Niität tota satoa vielä joku päivä, voit olla varma että tasapuolisena ja mukavana äitipuolena sua ei pidetä. Kuulostat kylmältä ihmiseltä. Surullista, että sulla ei ole mitään ystävällisiä tunteita lapsipuoliasi kohtaan.

mukana perheneuvotteluissamme ja saavat esim. päättää perheemme säännöistä. Samoin miehen exä saa luvan maksaa minun lapseni kesälomareissun ja oma exäni kustantaa mienei lapsille mopon bensat.

Ei voida olettaa, että uusperhe olisi kahden aikuisen parisuhteeseen perustuva juttu, kyllä siinä on aina noin 4 aikuista mukana, joskus enemmänkin. Laitetaan siis kaikki kulut yhteisiksi, koska minusta ei ole reilua, että kahden perheen lapsista ja heidän kuluistaan vastaan yksin minä.

Olkoot vain miten kylmää tahansa, niin en suostu olemaan se ainoa maksaja!

Niitä ei voi kukaan täysin ymmärtää, jos ei asu uusperheessä.meillä uusperhe, jossa puolison entisen liiton useampi lapsi asuvat hänellä kirjoilla.meillä on kaksi yhteistä lasta. Pakko oli vetää veteen viiva jossain vaiheessa.Homma alkoi mennä siihen, että minä hoidan kaiken yksin ja kun ostin esim. vaatteita,valitettiin, että alkaa kyllästyttää nuo saman kaupan vaatteet. oletettiin myös, että minä olen aina valmiina hoitoapuna ja vastuu näistä lapsista kuuluu automaattisesti minulle ohi omien lastenikin kustannuksella ja ohi erolasten vanhempienkin vastuun.Kukaan ei jaksa olla tällaisessakaan tilanteessa loputtomiin kynnysmatto ja hyväksikäytetty, vaikka kuinka joku lapsi kärsisi. Se, että toisten ei pitäisi tehdä lapsia ollenkaan, korostuu erityisesti silloin, kun niitä tehdään, erotaan ja sitten taistellaan ne oikeudessa täysin ulkopuolisen ihmisen hoidettavaksi. Lynkatkaa, mutta jos ei kultaista keskitietä useista yrityksistä,ehdotuksista ja perheneuvolasta huolimatta löydy, huolehtii jokainen omistaan.

Kannatan eroa, parempi ratkaisu kaikille.

Niin ja samalla varmistan, että omat lapseni taistellaan jonkun hyväuskoisen naisen hoidettavaksi joka toinen viikko, joka alkaa lopulta vihata niitä, kun isillä ei ole aikaa tai se ei jaksa ja lasten on pakko asua myös siellä, koska hän ei voi "hylätä" lapsiaan?...ja täytyyhän ulkopuolisille näyttää,että on yhtä hyvä kuin muutkin.On hyvä vanhempi.Totuus kulissien takana onkin aivan jotain muuta...totaalisesti jotain muuta ja kaikestahan voi syyttää sitä äitipuolta.Nehän vain ihan huvikseen ja omaa lapsellisuuttaan vihaa jonkun lapsia.

Umpikujassa ollaan...ja kyllä harkitsen eroa, mutta aivan soitellen ei voi sotaan lähteä,kun minulle tärkeintä ovat omat lapseni ja heidän elinolosuhteensa.

Tämä ei ole ollenkaan kuulkaas niin yksinkertaista....vaikka siis edelleen joidenkin ero-riitapukarien lapset kärsivät,kun koko maailma ei rakasta heitä juuri sellaisina kuin he ovat, eli hymyile vahanuken tavoin, kun avataan karkki ja pudotetaan roska vaan lattialle.(lievä esimerkki)Minähän olen myös huonosti koulutettu ja köyhä...kuitenkin hoitoni ja köyhän rahoilla ostamani ruoka yms. päivittäistavart kelpaisivat.

Tervetuloa kokeilemaan meille...katsotaan kauanko jokainen jaksaa laulaa Hoosiannaa erolasten puolesta.Pitää varautua sitten myös siihen, että raskaaksi ei kannata tulla väärään aikaan.Kaikki mikä saattaisi vaarantaa "pyhän sodan"=huoltajuustaistelu...eliminoidaan tai työnnetään syrjään.

Mitä outoa tuossa on? Kahdelle hyllylle mahtuu aika tavalla tavaraa ja jos ne isommat lapset on jo syöneet 10 banaania, niin miksi niiden täytyisi saada niitä vielä lisää?



Jääkö ne isommat lapset otenkin nälkäisiksi? Meillä ydinperheessä on lapsilla jääkaapissa 1 ainoa hylly, josta saa ottaa ruokaa, muilta ei. Näin siksi, että en halua lounasnakkien katoavan ennen ruuanlaittoa. Ei meillä kukaan ole protestoinut sitä, että vain juusto ja leikkelemakkara ovat itse otettavissa eikä saakaan ottaa katkarapusalaattia välipalaksi.

...että kyllä ne lapsetkin alkavat vain ärsyttää lopulta, kun tullaan "kotiin" kuin hotelliin.Käydään syömässä, nukkumassa, suihkussa ja vessassa, eikä kukaan osallistu yhtään mihinkään.Käsi ojennetaan silloin, kun siihen tipahtaa seteli tai kaksi."Lomalaisten" poistuttua, alkaa puoliso hoidella arjen asioita ja kuvittelee, että tiskikoneen täyttö silloin tällöin riittää avuksi yli viiden hengen talouden pyörityksessä. Minä sitten kulutan useamman päivän siivoamiseen yksin,kun kahden pienen kanssa se ei ole niin yksinkertaista.Pienten lasten kanssa tulee kuitenkin säilyttää joku hygieniataso, jotta ne eivät joudu leluikseen syömään toisten pissaisia alusvaatteita tai tukehtumisvaaraa aiheuttavia pieniä roskia.Kun kämppä on raivattu tulee taas väärinymmärretyty ja kovasti kärsineet "hotelliin". Vanhempien vikahan tämä on, mutta sellaista yli-ihmistä ei ole, jota ei alkaisi ärsyttää myös ylimielisesti käyttäytyvät jo aika isot lapset.

Isäni ja äitipuoleni ovat olleet yhdessä siitä asti, kun olin kuusi. Isällä ja äidillä yhteisinä lapsina minä ja veljeni, äitipuolella puolestaan omat kolme lasta. Kävin äidin ja isän luona vuoroviikoin.



Äitipuoleni on kamala. Hän, eikä hänet lapsensa ikinä ole tervehtinyt mua, kun olen tullut kotiin. Ei vaikka ite oisin sanonut moi. Äitipuoleni ei ikinä puhunut eikä puhu vieläkään niinkun normaalisti perheenjäsenet puhuu. Ei ikinä kysellyt kuulumisia, eikä mitään muutakaan normaalin perheen normaaleja juttuja. Ainoat asiat joita hän mulle sanoi, oli se ainainen valittaminen siitä, kuinka teen kaiken väärin ja tavarat on väärissä paikoissa ja kengät väärässä eteisessä yms. Eikä mitään muuta. Kotona minusta rohkeasta tytöstä tuli arka, ikinä en jotenkin "kehdannut" poistua omasta huoneestani, yritin hymyillä hänelle nätisti ja olla mieliksi. Oli kamalaa tehdä keittiössä vaikka ruokaa, sain koko ajan pelätä että hän kävelee ohi ja mulkoilee päästä varpaisiin niinkuin aina, sanoo jonkun ilkeän huomautuksen ja jatkaa matkaa. Ala-asteella istuimme usein koulun jälkeen kaverini kanssa keittiössä tekemässä läksyjä, sitten aina kun näimme äitipuoleni auton kurvaavan pihaan, tuli hätä ja paniikki juosta omaan huoneeseen.

Teini-ikäisen' en ikinä vienyt ketään kavereitani kotiin, paitsi vain vanhimpia ja parhaimpia ystäviäni, jotka eivät enää ihmetelleet äitipuoleni päästävarpaisiin mulkaisua, jonka hän kohdistaa ystäviinikin. Eikä tervehdi heitäkään.



Äitipuoleni on alistanut minut, jonka takia minulla on vaikeuksia vielä nykypäivänäkin puhua vanhempien aikuisten ihmisten kanssa normaalisti. Oletan automaattisesti, että he ovat ilkeitä. Äitipuoleni teki myös selväksi sen, että hän ja hänen prinsessansa ovat ja tulevat aina olemaan ylempiarvoisia. Tän takia automaattisesti vieläkin ajattelen, että kaikki ympärilläni baarissa, kahviloissa yms. ovat tärkeempiä ihmisiä.



Ei isänikään sulkenut silmiään täysin minun ja veljeni huonolta kohtelulta, mutta jos joskus valitin äitipuolesta, isä kysyi heti haluanko, että eroavat. Ikinä en kuitenkaan halunnut, että isä joutuu yksin yksinäisenä elämään, joten vakuutin kaiken olevan kunnossa ja en enää ikinä valittanut. Oma isäni on aina kohdellut äitipuoleni lapsia yhtä hyvin kuin minua, ollut ystävällinen ja hauskuuttanut, puhunut ja ollut muuten vain normaali isäpuoli. Kuitenkin isä saa niiltä lapsilta (nykyisiltä teineiltä) vain pahoja mulkaisuja ja vittuilevia vastauksia. Se tekee pahaa.



Voin vakuuttaa, että uusperheen epätasa-arvoista lapsille jää traumoja, olkaa kilttejä ja katsokaa hyvin tarkkaan, millainen uusi puoliso lapsillesi on. Reipaskin lapsi / nuori voi salaa joutua elämään helvetissä. Kun koti tuntuu helvetiltä, on asiat todella huonosti. Oon ikuisesti katkera äitipuolelleni.

Asuin pienenä sellaisessa taloudessa, missä ruoat oli eri hyllyillä. Minä, veljeni ja isäni syötiin yhdeltä hyllyltä. Äitipuoli ja hänen lapsensa söivät toiselta hyllyltä. Tämä kaikki johtui vain siitä, että vanhemmat eivät voineet hyväksyä toistensa lapsia. Lopulta ajauduttiin siihen, että syötiin eri aikaan. Me söimme isämme kanssa, ja äitipuoli omien lastensa kanssa. Tähän vielä lisättäköön, että me lapset tulimme ERINOMAISESTI keskenämme toimeen. Harmi ku aikuiset eivät mieti mitään muuta kuin itseään. Minulle on todella jäänyt traumat äitipuoleni inhosta minua kohtaan. Kuten myös varmasti hänen lapsillaan isästäni.

...että kyllä ne lapsetkin alkavat vain ärsyttää lopulta, kun tullaan "kotiin" kuin hotelliin.Käydään syömässä, nukkumassa, suihkussa ja vessassa, eikä kukaan osallistu yhtään mihinkään.Käsi ojennetaan silloin, kun siihen tipahtaa seteli tai kaksi."Lomalaisten" poistuttua, alkaa puoliso hoidella arjen asioita ja kuvittelee, että tiskikoneen täyttö silloin tällöin riittää avuksi yli viiden hengen talouden pyörityksessä. Minä sitten kulutan useamman päivän siivoamiseen yksin,kun kahden pienen kanssa se ei ole niin yksinkertaista.Pienten lasten kanssa tulee kuitenkin säilyttää joku hygieniataso, jotta ne eivät joudu leluikseen syömään toisten pissaisia alusvaatteita tai tukehtumisvaaraa aiheuttavia pieniä roskia.Kun kämppä on raivattu tulee taas väärinymmärretyty ja kovasti kärsineet "hotelliin". Vanhempien vikahan tämä on, mutta sellaista yli-ihmistä ei ole, jota ei alkaisi ärsyttää myös ylimielisesti käyttäytyvät jo aika isot lapset.

Miten kirjoituksestani VOI ymmärtää, että vaatisin mieheni lasten siivoavan koko perheen sotkut?Osallistumista vaadin kyllä...mutta eihän erolasten tarvitse, kun ne on kärsinyt niin paljon ja ovat niin sekaisin kahden kodin eri säännöistä.Samallahan sitä siivoaa 7 lapsen sotkut kuin 2 lapsen sotkut?

Kyse on kai lähinnä siitä, että he käyvät täällä sotkemassa ja minä siivoan yksin kaikkien kaikki sotkut,mutta näinhän sen kuuluu olla..eikö vain?Pääasia, että laset ei kärsi.

Näitä saatanan pihistelijöitä tuntuu riittävän niin alkuperäiseen kuin uusperheeseen. Tai mistä perheestä tuollaisessa voi puhua, perhe on yhteen hiileen puhaltava yksikkö, jossa lapsista huolehditaan yhdessä. Näitä lukiessa tunnen taas kiitollisuutta exääni kohtaan, vaikka osoittautuikin vieraissa käyväksi, niin meillä mun lapsi oli täsmälleen samassa asemassa yhteisten kanssa, eikä ikinä riidelty rahasta, kaikki oli yhteistä.

Näitä saatanan pihistelijöitä tuntuu riittävän niin alkuperäiseen kuin uusperheeseen. Tai mistä perheestä tuollaisessa voi puhua, perhe on yhteen hiileen puhaltava yksikkö, jossa lapsista huolehditaan yhdessä. Näitä lukiessa tunnen taas kiitollisuutta exääni kohtaan, vaikka osoittautuikin vieraissa käyväksi, niin meillä mun lapsi oli täsmälleen samassa asemassa yhteisten kanssa, eikä ikinä riidelty rahasta, kaikki oli yhteistä.

Mutta valtaosassa uusperheitä tunnutaan elävän erityisesti eronneiden vanhempien kesken siinä uskossa, että vain sen vanhempipuolen pitää joustaa ja jakaa omistaan.Siinä ei ole kyse mistään "saatanan pihistelystä", vaan siitä, että hyksikäytettäväksi ei kenenkään tarvitse MISSÄÄN asiassa ryhtyä.

Minun olisi pitänyt antaa oma autonikin yhteiseksi omaisuudeksi romutettavaksi.

Kaikki Jeesustelijat voivat alkaa jakaa sitä omaansa ihan vaikka aluksi sisarustensa lapsille.Ovathan hekin "perhettä".

Minua ihmetyttää se, että täällä toitotetaan kaikenlaista hienoa ja yhtäkkiä uusperheen äiti- tai isäpuolen tulisi bonuslapsiltaan hyväksyä sellaista, mitä ei kenenkään mielestä pidä hyväksyä puolisoltaan tai omilta lapsiltaan.



Kuinka moni uusperheellisten "pikkumaisuutta" moittiva elää itse uusperheessä ja toteuttaa julistamaansa ideologiaa?



Olen uusperheestä lähtöisin ja olen nyt aikuisena ja uusperheellisenä ymmärtänyt, miksi juuri meillä homma silloin aikoinaan toimi.Isäpuolellani oli velvollisuuksia, mutta myös oikeuksia päättää asioistani, omista asioistaan,eikä kukaan ulkopuolinen kyseenalaistanut äitini ja isäpuoleni yhdessä tekemiä päätöksiä.Kukaan ei tehnyt isäpuolestani syntipukkia jokaiseen ikävään asiaan, mitä elämässä tuli vastaan.äitini ei koskaan vetänyt mattoa isäpuoleni jalkojen alta.

...että kyllä ne lapsetkin alkavat vain ärsyttää lopulta, kun tullaan "kotiin" kuin hotelliin.Käydään syömässä, nukkumassa, suihkussa ja vessassa, eikä kukaan osallistu yhtään mihinkään.Käsi ojennetaan silloin, kun siihen tipahtaa seteli tai kaksi."Lomalaisten" poistuttua, alkaa puoliso hoidella arjen asioita ja kuvittelee, että tiskikoneen täyttö silloin tällöin riittää avuksi yli viiden hengen talouden pyörityksessä. Minä sitten kulutan useamman päivän siivoamiseen yksin,kun kahden pienen kanssa se ei ole niin yksinkertaista.Pienten lasten kanssa tulee kuitenkin säilyttää joku hygieniataso, jotta ne eivät joudu leluikseen syömään toisten pissaisia alusvaatteita tai tukehtumisvaaraa aiheuttavia pieniä roskia.Kun kämppä on raivattu tulee taas väärinymmärretyty ja kovasti kärsineet "hotelliin". Vanhempien vikahan tämä on, mutta sellaista yli-ihmistä ei ole, jota ei alkaisi ärsyttää myös ylimielisesti käyttäytyvät jo aika isot lapset.

Miten kirjoituksestani VOI ymmärtää, että vaatisin mieheni lasten siivoavan koko perheen sotkut?Osallistumista vaadin kyllä...mutta eihän erolasten tarvitse, kun ne on kärsinyt niin paljon ja ovat niin sekaisin kahden kodin eri säännöistä.Samallahan sitä siivoaa 7 lapsen sotkut kuin 2 lapsen sotkut? Kyse on kai lähinnä siitä, että he käyvät täällä sotkemassa ja minä siivoan yksin kaikkien kaikki sotkut,mutta näinhän sen kuuluu olla..eikö vain?Pääasia, että laset ei kärsi.

sinä haluat "yhtenäisen perheen oikeuksineen ja velvollisuuksineen", mutta mies näkee ne lpaset pari kertaa kuukaudessa eikä ymmärrä, miksi juuri silloin pitää siivota.

Meillä on ydinperhe, jossa on ymmärretty, että äiti ei ole kotitalouskone mutta ei toisaalta mikään tyrannikaan, joka saa tuhota kaikki kivat hetket. Sinä otit, miehen, jolla on lapsia ja siitä seuraa, että kodissanne tapahtuu asioita, joihin et pääse puuttumaan.

Tunnen kaltaisiasi uusperheellisiä, jotka järjestävät työleirin ihan joka kerta, kun miehen lapset tulevat isänsä luokse. Kosto jälkikäteen siitä, että nyxä oli onnellisempi aikanaan exänsä kanssa kuin sinun kanssasi koskaan.

Minulla on myös erittäin lämpimiä muistoja uusperheessä olemisesta. Äitipuoli vihasi sen minkä ehti, huoritteli kun olin vasta ala-asteella, kotona oli eri ruoat hänen lapsilleen ja meille toisen akan hylkijöille. Ihmettelin lapsena, miksi monet naapurit katselivat meitä edellisen liiton lapsia surullisesti, yksi naapuri kysyikin, halataanko meitä koskaan. Ei halattu ja ajatuskin tuntui oudolta, tehdäänkö muissa perheissä muka niin?



Äitipuoli teki selväksi, että minun ystäviä ei kannata kutsua kylään, oli mahdollisimman ilkeä eikä antanut kenenkään syödä tai juoda mitään. Omien lapsien kaverit sitten syötettiin ihan ravintolassa asti. Minun ei ylipäätänsä kannattanut olla maisemissa, kun äitipuoli tuli kotiin. Lopun päivää olin omassa huoneessa, en tiedä, mitä siellä tein kun ne vuodet ovat elämästäni hieman hämärän peitossa. Pikkuvelipuoli sanoi minulle, että tapa ittes, eikä isä taikka äitipuoli virkannut asiaan yhtään mitään. Katselivat hiljaa muuaalle vähän kuin toivoen, että tekisin niin. Sitä myös yritin myöhemmin. Äitipuoli levitteli minusta valheita, että varastelin, esitin muka kipeää, kun olin oikeasti kipeänä, laittoi imuroimaan kuumeessa, jos nousin ylös sängystä, valehteli sukulaisille, että käytän huumeita...isä on väkivaltainen alkoholisti, joten elämäni oli suoraan sanottuna perhehelvettiä. Ja nämä ovat vain pieniä osia koko lapsuudesta.



7 vuoden psykoterapia, useita hoitojaksoja suljetulla osastolla itsetuhoisuuden takia, syömishäiriö, masennus, aikoinaan helvetin huono itsetunto...saan kiittää muita läheisiä, että minusta tuli kuin tulikin täyspäinen ihminen (ja iso kiitos terapialle). Olen myöhemmin elämässäni tavannut ihmisiä, jotka ovat jostain syystä ottaneet minut siipiensä suojaan ja ovat sekä ystäviä, että jonkinlaisia vanhemman korvikkeita. En ole koskaan ollut muutoin ongelmainen ihminen, olen pystynyt olemaan työelämässä, opiskelemaan, minulla on ystäviä ja tulen toimeen kaikkien ihmisten kanssa, että ei todellakaan ollut minun vikani, että minua kohdeltiin niin (kun jotkut aina epäilevät, että lapsi on oikea hirviö jos äitipuoli kohtelee näin). Minulla ei myöskään ollut ongelmia muuttaessani perhetukikeskukseen teininä, vaan olin helpoimmista nuorista siellä.



Että pliis ihmiset, vaikka olette miten rakastuneita tahansa, niin miettikää kahteen kertaan, onko teistä isä/äitipuoleksi. Ja isät/äidit, lapsen paras AINA etusijalle, sillä helvetillistä lapsuutta ei pyyhi mikään. On sattuman kauppaa, että minäkin tässä kirjoitan yhtään mitään, olen suht terve ja onnellinen vihdoin.

Tunnen kaltaisiasi uusperheellisiä, jotka järjestävät työleirin ihan joka kerta, kun miehen lapset tulevat isänsä luokse. Kosto jälkikäteen siitä, että nyxä oli onnellisempi aikanaan exänsä kanssa kuin sinun kanssasi koskaan.





HAHAHAHAHHAHAHAHAHAHAHHAHAHAHHAHAHA, EI TÄSSÄ VOI KUN NAURAA