Minkä ikäiselle saa melatoniini-reseptin?

Mutta teinipoikani käyttää melatoniinia välillä. on ollut aina huono nukkumaan ja se auttaa univalmiuteen illalla.



Kysy lääkäriltä. Monesti assityyppiset lapset valvovat öisin. Myös ADD ja ADHD -lapset. Mutta voi olla kyllä ihan muutenkin vain huonouninen.



Kysy lastenlääkäriltä. Tk-lääkäri todennäköisesti tyrmää koko jutun heti huuhaana. Meillä melatoniini on auttanut nuorta.



Jaksamisia teille. Kokeilepa lukea Asperger-foorumia (en muista nyt sen foorumin nimeä) siellä on tästä melatoniinista käyttökokemuksia-

lapsi alkoi käyttämään neurologin ehdotuksesta melatoniinia 7-vuotiaana valvottiaan ensin koko ikänsä öisin. Mulla ei ole varmuutta, mutta epäilen ettei sitä tulla ainakaan tarjoamaan 2-vuotiaalle. On aika nuori ja saattaa tuo valvominen kuulua ikäänkin.

Esimerkiksi sokeripitoiset ruuat tai keinomakeutetut virkistävät kummasti iltaisin.



Itse veisin lapseni pikaisesti vaihtoehtolääkärille tai homeopaatille. Meillä on hyviä kokemuksia monesta hoidosta myös unihäiriöistä.

Nukkumaan asettuminen oli todella vaikeaa sekä nukahtaminen. Jo vauvana tuli "toimeen" vähillä unilla. Melatoniini auttoi. Tarvittiin vaihtelevasti ehkä vuoden verran.

Esim kehitysvammaiset, autistiset jne.

Pidätte vaan miehen kanssa ne hoitovuorot öisin.



Ehkei kannata antaa lapsen nukkua aamulla pitkään jos valvonut. Kello vaan soimaan aina samaan aikaan aamusta ja ylös. Rytmi pitää pitää samana.



Mites päiväunet? On ihmisiä jotka jättävät lapsilta päikkärit pois kamalan aikaisin ja lopputulos voi olla että lapsi on kokoajan yliväsynyt ja käy ylikierroksilla, voi häiritä nukkumista, aiheuttaa heräilyä, valvomista.



Onko lapsi päivähoidossa? Toinen vaihtoehto on että elätte lapsitahtisesti, nukutte kun nukuttaa ilman kelloa. Onnistuu vain jos on ainut lapsi ja kotihoidossa.



Omalla lapsella on ADHD ja melatoniini ollut käytössä koska lääke valvottaa. Nyt lääkäri kuitenkin halunnut että lääkkeen käyttöä vähennetään reilusti ja mielellään kokonaan pois, koska melatoniinia ei ole tutkittu tarpeeksi.



Tiedän että tällä palstalla on paljon äitejä jotka vannovat melatoniinin nimeen ja pitävät turvallisena jne. Mutta totuus on että purkista se tulee ja purkista tuleva ei ole koskaan sama asia kuin kropan oma tuotos. Toist ihmiset turvautuvat muutenkin joka asiassa lääkkeisiin.



Illalla pari tuntia ulkoilua, vaikka metsässä samoilua ja iltapalan jälkeen kylpyyn/saunomaan. Ja vanhemmille tyyneyttä roppakaupalla. Lapset eivät ole automaatteja.

Joskus se on vain kovin yksinkertaisista asioista kiinni. Eli lapselle ei puhella ylimääräisiä, ei oteta katsekontaktia, ei järjestetä mitään ohjelmaa, todetaan vain jämäkästi monotonisella äänellä, että nyt on yö, nyt nukutaan.



Eikö lapsi siis nukkunut edes ulkopuolisen pitämän unikoulun aikana?

Eli todellakin on turvallisimmasta päästä lääkkeitä. Lisäksi lapsille ei määrätä sitä koskaan kevytkenkäisesti vaan yleensä saa itkeä ja rukoilla, että saisi alle kouluikäisen öihin helpotusta. On helppo jeesustella että sitä ei pitäisi käyttää ollenkaan, jos ei joudu oman lapsen kohdalla katsomaan valvomisrumbaa/tuntien nukahtamisvaikeuksia/yöheräilyjä.

mutta ap , lapsesi on vielä pieni, 2v on aika normaaliakin ettei yöunet ole vielä keskeytymättömät. Yrittäisin itse vielä kuitenkin rutiinien muuttamista. Jos olet itse väsynyt, niin yritä järjestää hetki vapaata itsellesi ja nukkua.

Lapsi nukkuu kyllä edelleen päiväunet n. 2 tunnin mittaiset. Enempää en anna nukkua, koska olen huomannut että pitkät päiväunet vaikuttaa heti siihen, että illalla ei lasta nukuta ja yöllä heräilee vielä enemmän kuin normaalisti. Sokeria/makeutettuja syömisiä emme todellakaan lapselle anna. Näin kesäisin joskus jäätelöä, mutta keskellä päivää. Illalla emme anna mitään piristävää ja iltaisinkin olemme ulkoilleet aina, koska se auttaa kyllä jonkun verran nukkumiseen. Ulkoilemme sateellakin, koska ulkoilu on meille aivan ehdoton juttu, rauhoittaa lasta ja me aikuisetkin jaksamme paremmin. Joka ilta myös kylvetään tai käydään suihkussa (koska ulkoillaan paljon hiekkaa on lapsella päänahkakin aivan täynnä ja tietysti hikoileekin, kun touhuaa paljon).



Juu ja öisin ei lapselle puhuta mitään, häntä rauhoitellaan pimeässä huoneessa todella rauhallisin ottein. Ainoastaan, jos saa raivokohtauksen unissaan, sanotaan hiljaa, että äiti/isi on tässä, ei ole mitään hätää ja istutaan sängyn vieressä kunnes raivokohtaus on ohi.



Ulkopuolisen tahon järjestämän unikoulun jälkeen nukkui kyllä paremmin, mutta heräili edelleen. Unikouluttaja kertoikin, että unikoulu toimii n 90-95% lapsilla, ehkäpä lapsemme kuuluu siihen ryhmään, jolle unikoulu ei yksinkertaisesti tehoa niin hyvin :(.



Ja lapsellamme ei ole ADHD tai asperger ym diagnoosia. On päivisin täysin normaali ja touhukas taapero. Puhuu ikäisekseen jo paljon ja on äärimmäisen hurmaava ja kiltti, sosiaalinen persoona.



Mietin noita vaihtoehtolääkäreitäkin. Olen kuullut, että esim vyöhyketerapiasta voisi olla jotain apuja myös uniongelmiin.



Meille on syntymässä pian toinen lapsi, mies on töissä ja minä esikoisen kanssa kotona. Pitäisi saada tämä esikoisen unihärdelli edes jonkinlaiseen kuntoon ennen toisen lapsen syntymää. Mieheni auttaa omien rajojensa puitteissa. Hän ei kovin voi työviikolla valvoa, muuten ei pysty/jaksa tehdä töitä ja ajaa pitkiä työmatkoja.



Kiitos kaikille vastauksista!



Ap

lapsi nukkkuu nyt?



Mun mielestä suurin osa yöheräilyihin ja yöhuutoihin johtuu siitä, että liian pieni lapsi on yksin omassa huoneessa. Oletteko kokeilleet esim. 3 kk putkeen niin, että lapsen vuode on teidän makkarissanne? Mieluiten vieressä, että yöllä yletät ojentamaan käden. Mikään viikon kokeilu samassa huoneessa ei riitä.



Mitä jos lapsella yksinkertaisesti on turvaton olo yöllä? Mitkään läheisyydet ei päiväsaikaan auta, jos yöllä on yksin tai herää yksin.

No ette kyllä tunnu ap kovin väsyneiltä jos jo uusi pulla uunissa.

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.







Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin"



http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

Meillä jouduttiin jättämään päiväunet pois jo ennen 2 v. Tosin joskus nukkui mutta vain 15 minuuttia. Melatoniinin määräsi neurologi Lastenlinnasta Helsingissä. Luonnollisesti harkinnan jälkeen aloimme käyttämään pieniä annoksia. Pojallamme on aina ollut nukkumisvaikeuksia yms ja nyt isompana keskittymisongelmia.

Eli en todellakaan mitään jeesustele. En nyt vain puhunut muista tapahtumista kuin melatooni-asiasta. Minulla todellakin on kokemusta valvomisrumbasta. Kerroin jo että melatoniini purkista ei ole täsmälleen sama asia kuin kropan oma tuottama. Kai sinä sen ymmärrät että se on teollisesti labrassa valmistettu joten ei voi missään nimessä olla koostumukseltaa aivan samanlainen.



Lapsellani on siis ADHD joka usein lapsilla aiheuttaa nukkumisongelmia. Meillä ne näkyivät jo vauvana. Lapsi nukkui päikkäreitä n. 15 minuuttia kerrallaan. Eli siinä ei tullut itselle lepohetkiä päivisin. Taaperoiässä nukahtaminen kesti 1-3h. Kolmekuukautiseen asti oli myös koliikki. Eli on kokemusta nukkumisongelmista.

Mutta ei olisi tullut mieleenkään alkaa noin pienelle syöttää mitään lääkettä, edes melatoniinia.

Miksi muuten melatoniinia saa itkeä ja rukoilla lääkäriltä jos on niin hieno ja turvallinen lääke? Eikös sitä silloin pitäisi jakaa kaikille halukkaille? Mietippäs sitä! Siitä ei ole tarpeeksi tietoa. Olet mennyt mukaan lääketehtaiden propagandaan. Ihan kaikkea ei kannata uskoa purematta.

Kun kysyit ajatuksia niin minulla tuli mieleen tosiaan ne päiväunet ja rytmitys. Jos kokeilisit nostaa lapsen sängystä ylös joka aamu samaan aikaan, ei merkitystä miten yö on mennyt. Vaikka kello 7:00. Päiväunet joko lyhyet tai ei ollenkaan. Jokatapauksessa ei päiväunilta ylhäällä kello 14. Illalla ne teidän rutiinit ja 21 sänkyyn. Jos päiväuninukutus on rumbaa, lähde vaikka rattailla kärryttelemään siinä 12.



Tosiaan ihan uutta rytmiä kokeilisin jonkin aikaa, varmaan aika taistelua alkuun, mutta kokeilun arvoinen.



Meidän 1,5v ei tunnu tarvitsevan päiväunia enää ollenkaan. Ollut vähäuninen aina. Ei nukahda autoon, rattaisiin tms. jos poikkeuksellisesti ollaan sillälailla liikkeellä uniaikaan.



Tsemppiä ja onnea raskaudesta!

Jo palasi mieleeni esikoisen kanssa valvotut yöt. Kokeiltiin myös kaikki mahdolliset keinot läpi.



Mikään ei auttanut ja unikoulut vain pahensivat tilannetta. Lopulta luovutettiin ja annettiin olla. Siinä vaiheessa parisuhde veteli viimeisiään. Nukuttiin eri huoneissa ja vietettiin omia viikonloppuja vanhempien luona nukkuen. Jotenkin siitä vaan selvittiin ja n 2,5v iässä lapsi vihdoin ihan itsestään alkoi nukkua.



Vieläkin lapsi on kovin rauhaton nukkuja, mutta sentään nukkuu öisin. Kierii ja pyörii sängyssä ja löytyy joskus lattialta. Parvisänkyä hän tuskin koskaan voi käyttää. Ikää nyt 10v.



En osaa kauheasti neuvoa. Olette kokeilleet jo kaikki ne keinot läpi, mitä itsekin testasimme.



Itse ainakin huomasin että ei todellakaan koskaan auttanut aikaisemmin herättäminenkään tai myöhempään nukuttaminen. Ei, kyllä parhaat tulokset sai sillä että lapsi sai nukkua silloin kun nukkui. Valvottamisista ja herättelyistä seurasi vain se että lapsi kälvi ylikierroksilla ja kiukutteli ja taisteli unta vastaan entistä enemmän.



Vyöhyketerapiaa en koskaan kokeillut, koska sitä varten olisi pitänyt lähteä 150km päähän. Olen kuullut sen auttaneen koliikkilapsiin rauhoittavasti, sitä olisin itse ollut valmis kokeilemaan omaanikin.



Yksi ajatus kyllä tuli mieleeni - onko uni yhtään parempi tai pahempi, jos lapsi nukkuukin 2 päiväunet? Jos tuo ensimmäinen jakso onkin hänen päiväunitarvettaan?



Toinen lapseni nukkui kahdet päiväunet vielä 3- vuotiaanakin. 12-14 ja 16-18.



Toivon teille nyt hyviä unia jatkoon. Koittakaa myös muistaa huoltaa omaa parisuhdettanne. Viekää lasta mummulaan hoitoon jos äitisi jaksaa valvoa ja levätkää. Yhdetkin kunnon yöunet viikkoa kohden saa kummasti jaksamaan niinä muina öinä.

Jo palasi mieleeni esikoisen kanssa valvotut yöt. Kokeiltiin myös kaikki mahdolliset keinot läpi.

Mikään ei auttanut ja unikoulut vain pahensivat tilannetta. Lopulta luovutettiin ja annettiin olla. Siinä vaiheessa parisuhde veteli viimeisiään. Nukuttiin eri huoneissa ja vietettiin omia viikonloppuja vanhempien luona nukkuen. Jotenkin siitä vaan selvittiin ja n 2,5v iässä lapsi vihdoin ihan itsestään alkoi nukkua.

Vieläkin lapsi on kovin rauhaton nukkuja, mutta sentään nukkuu öisin. Kierii ja pyörii sängyssä ja löytyy joskus lattialta. Parvisänkyä hän tuskin koskaan voi käyttää. Ikää nyt 10v.

En osaa kauheasti neuvoa. Olette kokeilleet jo kaikki ne keinot läpi, mitä itsekin testasimme.

Itse ainakin huomasin että ei todellakaan koskaan auttanut aikaisemmin herättäminenkään tai myöhempään nukuttaminen. Ei, kyllä parhaat tulokset sai sillä että lapsi sai nukkua silloin kun nukkui. Valvottamisista ja herättelyistä seurasi vain se että lapsi kälvi ylikierroksilla ja kiukutteli ja taisteli unta vastaan entistä enemmän.

Vyöhyketerapiaa en koskaan kokeillut, koska sitä varten olisi pitänyt lähteä 150km päähän. Olen kuullut sen auttaneen koliikkilapsiin rauhoittavasti, sitä olisin itse ollut valmis kokeilemaan omaanikin.

Yksi ajatus kyllä tuli mieleeni - onko uni yhtään parempi tai pahempi, jos lapsi nukkuukin 2 päiväunet? Jos tuo ensimmäinen jakso onkin hänen päiväunitarvettaan?

Toinen lapseni nukkui kahdet päiväunet vielä 3- vuotiaanakin. 12-14 ja 16-18.

Toivon teille nyt hyviä unia jatkoon. Koittakaa myös muistaa huoltaa omaa parisuhdettanne. Viekää lasta mummulaan hoitoon jos äitisi jaksaa valvoa ja levätkää. Yhdetkin kunnon yöunet viikkoa kohden saa kummasti jaksamaan niinä muina öinä.

Olemme aina olleet mieheni kanssa sitä mieltä, että toki esikoisen uniongelmat ovat ohimenevää laatua. Tai ainakin niin toivomme. Tuskin tämä tilanne sentään vuosia kestää. Siksi emme myöskään halunneet tämän asian vuoksi jättää toista lasta tekemättä.

Lapsi nukkuu omassa huoneessaan aivan meidän huonetta vastapäätä. Ja syy miksi siirsimme hänet n. 1 vuotiaana omaan huoneeseen oli ihan neuvolan vinkki ja auttoi kyllä huomattavasti heräilyjen määrään. Lapsi heräsi joka ikiseen vanhempiensa kyljenkääntöön ja yskäisyyn, joten herätyksiä oli pahimmillaan kymmeniä yön aikana. Omaan huoneeseen siirtymisen jälkeen on nukkunut levollisemmin, mutta tosiaan heräilee edelleen monta kertaa ja viimeisimpänä on tuo, että valvoo joskus jopa 3 tuntia aivan virkeänä keskellä yötä.

Tuohon lainaamaani kommenttiin viitaten, meilläkin parisuhde on todella tiukilla :(. Olemme kuitenkin päättäneet, että mitään ratkaisuja emme missään nimessä parisuhteemme tilasta tee, ennen kuin esikoisen uniongelma on laantunut emmekä ole enää niin väsyneitä. Tässä väsymyksessä emme tee parisuhdetta koskevia päätöksiä, vaikka kuinka tiukkaa tekisi. Toinen lapsikin syntyy aivan näillä näppäimillä, kyllä meitä on oltava kaksi vanhempaa perhettä hoitamassa ainakin nyt lähiaikoina/vuosina.

Olemme nyt sopineet, että äitini ottaa lapsen yökylään kerran viikossa niin kauan, kun tarvis. Hän tekee tämän todella mielellään ja haluaa olla avuksi kaikella mahdollisella tavalla. Lapsikin rakastaa mummiaan hirveästi ja on kovin kiintynyt häneen.

Vielä tuohon omassa huoneessa nukkumiseen sen verran, että yritimme taannoin n. 3 vkoa sellaista järjestelyä, että kun lapsi alkoi yöllä hulinoida, otimme hänet viereemme nukkumaan. Mutta siitä seurasi vain se, että lapsi aktivoitui vielä enemmän ja veteli meitä hiuksista, halusi pomppia ja leikkiä piiloleikkejä peitoin alla ym. Ei siis koskaan nukahtanut viereemme uudelleen. Ehkä tietysti joku 3 kk kokeilu voisi tuottaa jotain tuloksia, vaikka epäpilen. Mutta meillä ei ole jaksamista yrittää sellaista ja kyllä mielestäni esikoisenkin kannalta on parempi, että nukkuu omassa huoneessaan tulevaisuudessakin, koska kohta meillä on toinen lapsi, joka nukkuu meidän huoneessamme. Siinähän esikoinen heräilisi taatusti vielä useammin, kun vauva kuitenkin valvottaa öisin, syö, itkee, vaippaa pitää vaihtaa jne.

Kiitos vielä kaikille kommenteistanne. Saa kommentoida lisää, jos jollain on vaikka kokemusta vyöhyketerapian avusta tms.

Ap

Jo palasi mieleeni esikoisen kanssa valvotut yöt. Kokeiltiin myös kaikki mahdolliset keinot läpi.

Mikään ei auttanut ja unikoulut vain pahensivat tilannetta. Lopulta luovutettiin ja annettiin olla. Siinä vaiheessa parisuhde veteli viimeisiään. Nukuttiin eri huoneissa ja vietettiin omia viikonloppuja vanhempien luona nukkuen. Jotenkin siitä vaan selvittiin ja n 2,5v iässä lapsi vihdoin ihan itsestään alkoi nukkua.

Vieläkin lapsi on kovin rauhaton nukkuja, mutta sentään nukkuu öisin. Kierii ja pyörii sängyssä ja löytyy joskus lattialta. Parvisänkyä hän tuskin koskaan voi käyttää. Ikää nyt 10v.

En osaa kauheasti neuvoa. Olette kokeilleet jo kaikki ne keinot läpi, mitä itsekin testasimme.

Itse ainakin huomasin että ei todellakaan koskaan auttanut aikaisemmin herättäminenkään tai myöhempään nukuttaminen. Ei, kyllä parhaat tulokset sai sillä että lapsi sai nukkua silloin kun nukkui. Valvottamisista ja herättelyistä seurasi vain se että lapsi kälvi ylikierroksilla ja kiukutteli ja taisteli unta vastaan entistä enemmän.

Vyöhyketerapiaa en koskaan kokeillut, koska sitä varten olisi pitänyt lähteä 150km päähän. Olen kuullut sen auttaneen koliikkilapsiin rauhoittavasti, sitä olisin itse ollut valmis kokeilemaan omaanikin.

Yksi ajatus kyllä tuli mieleeni - onko uni yhtään parempi tai pahempi, jos lapsi nukkuukin 2 päiväunet? Jos tuo ensimmäinen jakso onkin hänen päiväunitarvettaan?

Toinen lapseni nukkui kahdet päiväunet vielä 3- vuotiaanakin. 12-14 ja 16-18.

Toivon teille nyt hyviä unia jatkoon. Koittakaa myös muistaa huoltaa omaa parisuhdettanne. Viekää lasta mummulaan hoitoon jos äitisi jaksaa valvoa ja levätkää. Yhdetkin kunnon yöunet viikkoa kohden saa kummasti jaksamaan niinä muina öinä.

Olemme aina olleet mieheni kanssa sitä mieltä, että toki esikoisen uniongelmat ovat ohimenevää laatua. Tai ainakin niin toivomme. Tuskin tämä tilanne sentään vuosia kestää. Siksi emme myöskään halunneet tämän asian vuoksi jättää toista lasta tekemättä.

Lapsi nukkuu omassa huoneessaan aivan meidän huonetta vastapäätä. Ja syy miksi siirsimme hänet n. 1 vuotiaana omaan huoneeseen oli ihan neuvolan vinkki ja auttoi kyllä huomattavasti heräilyjen määrään. Lapsi heräsi joka ikiseen vanhempiensa kyljenkääntöön ja yskäisyyn, joten herätyksiä oli pahimmillaan kymmeniä yön aikana. Omaan huoneeseen siirtymisen jälkeen on nukkunut levollisemmin, mutta tosiaan heräilee edelleen monta kertaa ja viimeisimpänä on tuo, että valvoo joskus jopa 3 tuntia aivan virkeänä keskellä yötä.

Tuohon lainaamaani kommenttiin viitaten, meilläkin parisuhde on todella tiukilla :(. Olemme kuitenkin päättäneet, että mitään ratkaisuja emme missään nimessä parisuhteemme tilasta tee, ennen kuin esikoisen uniongelma on laantunut emmekä ole enää niin väsyneitä. Tässä väsymyksessä emme tee parisuhdetta koskevia päätöksiä, vaikka kuinka tiukkaa tekisi. Toinen lapsikin syntyy aivan näillä näppäimillä, kyllä meitä on oltava kaksi vanhempaa perhettä hoitamassa ainakin nyt lähiaikoina/vuosina.

Olemme nyt sopineet, että äitini ottaa lapsen yökylään kerran viikossa niin kauan, kun tarvis. Hän tekee tämän todella mielellään ja haluaa olla avuksi kaikella mahdollisella tavalla. Lapsikin rakastaa mummiaan hirveästi ja on kovin kiintynyt häneen.

Vielä tuohon omassa huoneessa nukkumiseen sen verran, että yritimme taannoin n. 3 vkoa sellaista järjestelyä, että kun lapsi alkoi yöllä hulinoida, otimme hänet viereemme nukkumaan. Mutta siitä seurasi vain se, että lapsi aktivoitui vielä enemmän ja veteli meitä hiuksista, halusi pomppia ja leikkiä piiloleikkejä peitoin alla ym. Ei siis koskaan nukahtanut viereemme uudelleen. Ehkä tietysti joku 3 kk kokeilu voisi tuottaa jotain tuloksia, vaikka epäpilen. Mutta meillä ei ole jaksamista yrittää sellaista ja kyllä mielestäni esikoisenkin kannalta on parempi, että nukkuu omassa huoneessaan tulevaisuudessakin, koska kohta meillä on toinen lapsi, joka nukkuu meidän huoneessamme. Siinähän esikoinen heräilisi taatusti vielä useammin, kun vauva kuitenkin valvottaa öisin, syö, itkee, vaippaa pitää vaihtaa jne.

Kiitos vielä kaikille kommenteistanne. Saa kommentoida lisää, jos jollain on vaikka kokemusta vyöhyketerapian avusta tms.

Ap

Eli ennemmin pienelle lapselle nappeja naamaan, kuin ottaa nukkumaan vanhempien makkariin omaan vuoteeseen!!!

Usko pois, tuo yöheräily ja valvomninen johtuu siitä, että lapsi on YKSIN YÖLLÄ!!! Ja ehtii virkistyä täysin hereille kun herää, ennenkuin pääsette paikalle. Ja siksi ei nukahda kunnolla, koska tietää taas jäävänsä yksin.

Jo palasi mieleeni esikoisen kanssa valvotut yöt. Kokeiltiin myös kaikki mahdolliset keinot läpi.

Mikään ei auttanut ja unikoulut vain pahensivat tilannetta. Lopulta luovutettiin ja annettiin olla. Siinä vaiheessa parisuhde veteli viimeisiään. Nukuttiin eri huoneissa ja vietettiin omia viikonloppuja vanhempien luona nukkuen. Jotenkin siitä vaan selvittiin ja n 2,5v iässä lapsi vihdoin ihan itsestään alkoi nukkua.

Vieläkin lapsi on kovin rauhaton nukkuja, mutta sentään nukkuu öisin. Kierii ja pyörii sängyssä ja löytyy joskus lattialta. Parvisänkyä hän tuskin koskaan voi käyttää. Ikää nyt 10v.

En osaa kauheasti neuvoa. Olette kokeilleet jo kaikki ne keinot läpi, mitä itsekin testasimme.

Itse ainakin huomasin että ei todellakaan koskaan auttanut aikaisemmin herättäminenkään tai myöhempään nukuttaminen. Ei, kyllä parhaat tulokset sai sillä että lapsi sai nukkua silloin kun nukkui. Valvottamisista ja herättelyistä seurasi vain se että lapsi kälvi ylikierroksilla ja kiukutteli ja taisteli unta vastaan entistä enemmän.

Vyöhyketerapiaa en koskaan kokeillut, koska sitä varten olisi pitänyt lähteä 150km päähän. Olen kuullut sen auttaneen koliikkilapsiin rauhoittavasti, sitä olisin itse ollut valmis kokeilemaan omaanikin.

Yksi ajatus kyllä tuli mieleeni - onko uni yhtään parempi tai pahempi, jos lapsi nukkuukin 2 päiväunet? Jos tuo ensimmäinen jakso onkin hänen päiväunitarvettaan?

Toinen lapseni nukkui kahdet päiväunet vielä 3- vuotiaanakin. 12-14 ja 16-18.

Toivon teille nyt hyviä unia jatkoon. Koittakaa myös muistaa huoltaa omaa parisuhdettanne. Viekää lasta mummulaan hoitoon jos äitisi jaksaa valvoa ja levätkää. Yhdetkin kunnon yöunet viikkoa kohden saa kummasti jaksamaan niinä muina öinä.

Olemme aina olleet mieheni kanssa sitä mieltä, että toki esikoisen uniongelmat ovat ohimenevää laatua. Tai ainakin niin toivomme. Tuskin tämä tilanne sentään vuosia kestää. Siksi emme myöskään halunneet tämän asian vuoksi jättää toista lasta tekemättä.

Lapsi nukkuu omassa huoneessaan aivan meidän huonetta vastapäätä. Ja syy miksi siirsimme hänet n. 1 vuotiaana omaan huoneeseen oli ihan neuvolan vinkki ja auttoi kyllä huomattavasti heräilyjen määrään. Lapsi heräsi joka ikiseen vanhempiensa kyljenkääntöön ja yskäisyyn, joten herätyksiä oli pahimmillaan kymmeniä yön aikana. Omaan huoneeseen siirtymisen jälkeen on nukkunut levollisemmin, mutta tosiaan heräilee edelleen monta kertaa ja viimeisimpänä on tuo, että valvoo joskus jopa 3 tuntia aivan virkeänä keskellä yötä.

Tuohon lainaamaani kommenttiin viitaten, meilläkin parisuhde on todella tiukilla :(. Olemme kuitenkin päättäneet, että mitään ratkaisuja emme missään nimessä parisuhteemme tilasta tee, ennen kuin esikoisen uniongelma on laantunut emmekä ole enää niin väsyneitä. Tässä väsymyksessä emme tee parisuhdetta koskevia päätöksiä, vaikka kuinka tiukkaa tekisi. Toinen lapsikin syntyy aivan näillä näppäimillä, kyllä meitä on oltava kaksi vanhempaa perhettä hoitamassa ainakin nyt lähiaikoina/vuosina.

Olemme nyt sopineet, että äitini ottaa lapsen yökylään kerran viikossa niin kauan, kun tarvis. Hän tekee tämän todella mielellään ja haluaa olla avuksi kaikella mahdollisella tavalla. Lapsikin rakastaa mummiaan hirveästi ja on kovin kiintynyt häneen.

Vielä tuohon omassa huoneessa nukkumiseen sen verran, että yritimme taannoin n. 3 vkoa sellaista järjestelyä, että kun lapsi alkoi yöllä hulinoida, otimme hänet viereemme nukkumaan. Mutta siitä seurasi vain se, että lapsi aktivoitui vielä enemmän ja veteli meitä hiuksista, halusi pomppia ja leikkiä piiloleikkejä peitoin alla ym. Ei siis koskaan nukahtanut viereemme uudelleen. Ehkä tietysti joku 3 kk kokeilu voisi tuottaa jotain tuloksia, vaikka epäpilen. Mutta meillä ei ole jaksamista yrittää sellaista ja kyllä mielestäni esikoisenkin kannalta on parempi, että nukkuu omassa huoneessaan tulevaisuudessakin, koska kohta meillä on toinen lapsi, joka nukkuu meidän huoneessamme. Siinähän esikoinen heräilisi taatusti vielä useammin, kun vauva kuitenkin valvottaa öisin, syö, itkee, vaippaa pitää vaihtaa jne.

Kiitos vielä kaikille kommenteistanne. Saa kommentoida lisää, jos jollain on vaikka kokemusta vyöhyketerapian avusta tms.

Ap

Eli ennemmin pienelle lapselle nappeja naamaan, kuin ottaa nukkumaan vanhempien makkariin omaan vuoteeseen!!!

Usko pois, tuo yöheräily ja valvomninen johtuu siitä, että lapsi on YKSIN YÖLLÄ!!! Ja ehtii virkistyä täysin hereille kun herää, ennenkuin pääsette paikalle. Ja siksi ei nukahda kunnolla, koska tietää taas jäävänsä yksin.

Siis tarkoitan, että lapsen vuode pitäisi ottaa vanhempien makkariin, niin kaikilla olisi tilaa nukkua eikä lapsen tarvitsisi huutaa öisin.