Imetyksen kurjuudesta

Et sori, ei täällä :(

ole imetetty,en koe sitä silloin luonnollisena) en aio itsekkään imettää ollenkaan. mikset lopeta

Itse imetys on ihan ok minusta, mutta ottaa päähän nuo jatkuvasti maitoa vuotavat rinnat ! Ei mitään pientä tihkua vaan litra päivässä roiskuu ties minne. Ehkä se siitä tasoittuu...

olevan vauvalleni hyväksi. En niin välitä siitä, mitkä mun fiiliksest on.

Oli rasittavaa, kivuliastakin ekat kaksi kuukautta... Mulla se heruminen pisteli ikävästi ekat kuukaudet. Ja kun vauva nukkuin vieressä, niin hartiat kipeytyi siinä kun vauvaa varoin nukkuessa.

Esikoisen imetys ei oikein onnistunut, joten korviketta annettiin siinä sivussa alista asti. Kuopusta olen sinnikkäästi imettänyt ja minusta se on ollut vaivan arvoista, on niin helppoa kun ruoka tai nykyään vauvan ollessa lähes vuoden, välipala on aina matkassa ilman lämmittelyjä tai pulloja. Suosittelen jatkamaan, mutta toki kannattaa punnita etuja ja haittoja, eli jos imetys tuntuu kertakaikkisen mahdottomalta, niin ei sillä kannata itseään piinata. Ei korvike ole niin huono vaihtoehto. Ja onhan tämä sitovaa, kun kuopus nukahtaa tissille; minun on oltava aina häntä nukuttamassa tai vauva valvoo niin pitkään kunnes tulen tai itkee kunnes nukahtaa. Ei ole ehkä järkevin nukuttamistapa, mutta näillä mennään vielä jonkun aikaa.

Niin, kun ekat pari kuukautta meni ohi ja imetys ei enää tuntunut kivuliaalta, se alkoi olla oikein hellyttävää ja jotenkin olen nyt onnellinen että olen tämänkin äitiyden alueen kokenut. Vauva alkaa jo olla kohta taapero ja on jotenkin suloista että hän haluaa leikkien lomassa tulla sylkkyyn ja siinä imiessään katselee minua ja hymyilee, joskus nauraakin tissi suussa! Imetys on myös oiva rauhoituskeino, auttoin mm. lentokoneessa kun häneen korviinsa koski.

Maidon tursuaminen on kyllä tosi rasittavaa kun pyykkiä on muutenkin ihan tarpeeksi.



Mun mielestä tää imettäminen ei ole mitään sellaista taivaallista ihanuutta ja helppoutta jota jotkut ihmiset tuntuvat mainostavan. Epäilen että en muutenkaan saisi esimerkiksi sellaisia seksuaalisia kiksejä rinnoistani kuin mitä jotkut ihmiset, mutta toisaalta, eipä ole niitä helvetillisen kivuliaita imetyskokemuksia mulla vaikka vauva on muutamaan otteeseen jo testannut hampaitaan minuun.



Ei tää nyt niin ihanaa ole, mutta ei mun mielestä kamalaakaan. Aivan tavallista elämää, tämmöistä normivaihtelevaa.

Neljä lasta, neljä erilaista imetyskokemusta.



esikoista imetin ja pidin siitä ja koin että se on ainoa oikea vauvan ruokkimistapa, no, neuvola oli niin korvikevastainen ja imetysmyönteinen, muu kuin imetys ei tullut kuuloonkaan.



Toista imetin ihan velvollisuudesta.



Kolmas syntyi pitkällä ikäerolla kakkoseen. Imetys oli erittäin kivuliasta, vauva ei imenyt rintoja tyhjäksi, imasi vain pahimpaan nälkään ja lopetti siihen, rinnat jäi täyteen maitoa ja ne piti lypsää pois. Jos jätti lypsämättä, oli todella kivuliasta. kun olivat aivan täynnä maitoa.

ja puolen tunnin tai tunnin päästä oli vauvalla taas nälkä..



Minä olin sitä mieltä, että tämä ei voi olla se tarkoitus, että istun tissi vauvan suussa ja toisaalta rinnat täynnä maitoa niin että sattuu..

lypsin rintani tyhjäksi, vauva sai pullosta sekä äidinmaitoa että sitten korviketta.



Ja nelosta en oikeastaan edes yrittänyt imettää, tuo oli tosi helppoa.



En ymmärrä miksi pulloruokintaa pidetään niin monimutkaisena ja vaikeana. Pullot peseytyy tiskikoneessa, ja kun niitä on riittävän paljon, ei tule mitään pakkopesun rumbaa, ei edes silloin jos välttämättä haluaa pestä käsin.

Vauva saa läheisyyttä kun syötetään sylissä. Yövalvomiset loppuu, kun korvike pitää nälkää kauemmin pois.

Omaa maitoa, äidinmaitoa voi antaa niin kauan kun tulee kun lypsää sen.

Myös isä voi osallistua lapsen syöttämiseen jo vauva-aikana.

Minä ainakin tykkään, eikä oo vaivatonta, ei tarvi pulloja pestä yms. Viikonloppunaki käytiin melkeinpä viis tuntia ulkoilma tapahtumassa ja oli helppoa kun poika heräs nälkäänsä niin käydä vaan imettämässä ja sitten jatkaa taas kiertelyä. :)

mutta musta yksi erittäin hyvä syy imettää äidin kannalta on se, että oma iho pysy paljon paremmassa kunnossa. Reilun vuoden imetyksen jälkeen palasi menkat ja hormoonitaso meni taas sekasin...naama on kuin näkkileipä ja tunnetasot heittelehtii.



T. Imetyksen lopettamisesta n1kk

Alussa piti antaa pullolla korviketta imetyksen (lähinnä yritys) jälkeen, koska vauva vaan laihtui ja maito nousi todella myöhään. Minusta oli todella rasittavaa nousta yöllä ja värkätä pullojen kanssa. Onneksi maitoa alkoi sitten tulla kunnolla. En ole kaivannut pulloja.

Ostaa sen verran pulloja, että niitä riittää. Pullot voi pestä tiskikoneessa eikä niitä tarvitse nykyään enää keitellä. Ainoastaan tuttiosat pitää pyöräyttää käsin, mikä ei ole suuri vaiva.



Ap, lapsien kohdalla ei länsimaissa ole mitään eroa sillä, onko lapsi saanut äidinmaitoa vai korviketta. Jos imetys alkaa vaikuttaa mielialaasi, jaksamiseesi tai suhteeseesi lapseen, niin korvike voi olla hyvä vaihtoehto.

Koko sen 6 kk, jonka imetin esikoista, rinnat oli tosi kipeät ja rintatulehduksia oli jatkuvasti. Vauva ei suostunut imemään kuin sängyllä, joten ei todellakaan ollut vaivatonta, kun ei koskaan päässyt kotoa mihinkään. Kun puolivuotiaana siirryttiin pulloon, elämä helpottui toden teolla. Ja kaiken lisäksi koin, ettei imetyksestä ollut edes mitään hyötyä, sillä lapsella on hirveästi allergioita ja astma ja sairastaa ihan jatkuvasti.



Nyt odotan toista lastamme ja jos imetys on yhtään samanlaista kuin esikoisen kanssa, lopetan sen heti alkuunsa. En rupea väsyttämään itseäni imetyksellä.

rasittavampaa asiaa... Mä en voi ymmärtää vanhempia, jotka eivät kestä mitään epämukavuutta, joka liittyy lapseen.



Ootko varma, että lapsi on sun "juttusi"?

se on vauvalle terveellistä. Jo muutaman kuukauden imetyksellä saa suurimman osan terveyshyödyistä tutkimusten mukaan, joten jos et jaksa, imetä vain alkuun ja sitten vaikka 4-6kk iästä anna korviketta.

Jos ei ole pääsääntöisesti kivaa, en jaksaisi jatkaa. Neljä lasta olen kuitenkin imettänyt , vähintään vuoden kaikkia. Eli enimmäkseen olen pitänyt helppona ja lähentävänä asiana. Mutta ei mielestäni kannata hampaat irvessä imettää.

Eiköhän siinä helposti mene ensimmäinen kuukausi ( tai pari) molemmilta harjoitteluun. Sitten alkaa pikkuhiljaa kysynnän ja tarjonnan suhde kodata paremmin ja imetyskerrat hieman harventua ja lyhentyä ja syntyä jonkinlasta rytmiäkin.



Itselläni esikoinen ei millään meinannut oppia imemään ja alku oli henkisesti todella rankkaa, jokainen imetyskerta sai hieman ahdistumaan, senkin jälkeen kun vauva oli jo oppinut imemään. Muistan miettineeni vauvan ollessa kolme viikkoa vanha, että imetän tasan puoli vuotta enkä päivääkään kauemmin. No puolivuotta tuli ja meni, imetys oli muuttunut helpoksi rutiiniksi ja imetinkin vuoden ikään asti. Seuraavien lasten kanssa ei ollut mitään vaikeuksia ja imetin heitä reilun vuoden.

viides tulossa. En voi sietää imettämistä, se on kuvottavaa. Kestän imettää sen 4-6vkoa kun toipuu synnytyksestä, mutta sitten olen totuttanut vauvat pulloon ja tutteliin. Niin teen tämän tulevankin kanssa, tosin nyt toivoisin, ettei tarvitsisi edes noin kauan imettää.

Tokan ja kolmannen olen sitten imettänyt ihan tavallisesti ilman poppaskonsteja. Ekan kahden viikon jälkeen olen ollut molemmilla kerroilla ihan kypsä kipeisiin rintoihin, vuotaviin rintoihin ja sähläykseen vauvan kanssa. Olen ajatellut, että tsemppaan vielä vähän ja sitten lopetan, jos stressaa liikaa. Kolme kuukautta on ollut tähtäimessä. Sitten kuitenkin molemmilla kerroilla imetys on alkanutkin sujumaan ja olen imettänyt molempia reilu puolivuotiaaksi. Toisen imetys loppui minun sairauteeni ja toisen vauvan ollessa kipeä. Pointtini on se, että alussa saattaa just tuntua rasittavalta, mutta se helpottuu usko pois!

Meillä ei ainakaan ole sitä astianpesukonetta mihin vaan työntää ne odottamaan pesua, eikä kyllä niin paljon tuttipullojakaan että voisi niin tehä. Ei se silti iso homma ole pestä kattilassakaan, kun heti syötön jälkeen huuhtelee pullon. Mutta en siis ole pullokielteinen enkä korvike kielteinen, iteki "jännään" kauanko oma maito riittää, että milloin siirrytään korvikkeisiin ja mikä niistä sitten passaan meiän muksulle. Osastolla oli kyllä hoitajat tosi kivoja että jos ei oikeasti ole maitoa mitä antaa tisseistä niin sitten ne toi ilman mitää "pahoja katseita" sitä maitoa, ja eikö se ole tärkeintä että lapsi saa ruokaa, oli se sitten omasta tissistä tai ei.