Suhde avohoitopotilaan kanssa?

en lähtisi. Surullisen kyynistähän se on ajatella näin, mutta on niin isot riskit siihen että pidemmän päälle itselleen saa enemmän stressiä ja taakkaa kuin voimavaroja suhteesta, jos toisella noin isot pulmat omassa päässään ja elämässään. Tuolla taustalla on myös mahdollista että henkilön persoonasta saa alkuun aika erilaisen kuvan kuin mitä pidemmän päälle sitten osoittautuu, ts voi olla hieman persoonallisuushäiriöistä piirrettä helposti mukana.

lisään tähän vielä että tuossa elämäntilanteessa (vieroitushoito kesken) ihmiset usein hakee itselleen "pelastajaa" parisuhteesta, vaikka tärkeää olisi päästä seisomaan ihan niille ikiomille jaloille. Tällaisesta suhteesta tulee helposti taakka sille toiselle, ja parisuhde muodostuu enemmän riippuvuussuhteeksi kuin tasaveroiseksi parisuhteeksi.

Tämä on kaikki tietysti yleistämistä ja jokainen tekee itse elämässään omat ratkaisunsa. Mieti kuitenkin tarkkaan omia motiivejasi, onko itselläsi mukana jotain romanttista haavetta siitä että autat toista ja teet sillä itsesi tärkeäksi, vai oletko todella lähdössä suhteeseen miehen itsensä takia?

Haaveiletko perheestä/lapsista? Itse en tuollaisen miehen (keskittymis-, elämänhallintaongelmia jne) kanssa haluaisi perustaa perhettä. Onko sinulla "aikaa" jäädä kokeilemaan mitä suhteesta tulisi?

Eilen täällä oli monta ketjua, joissa naiset sättivät asperger/luuseri/mitälieongelmaisia miehiään. Sinä jo tiedät, että toinen ei ole ns. normikamaa. Ei se tuosta kummene, avohoidon tietäen vaan pahenee, eli älä odota, että kaveri ns. normalisoituu perheenisätasolle.



Miksi te naiset haalitte näitä reppanoita???