Lue keskustelun säännöt.
Äiti ei saanut lapsiaan kuriin junassa. Tuskainen matka pohjoisesta etelään!
16.07.2012 |
Avaudunpa tänne tästä. Ehkä joku tunnistaa itsensä!
Matkustin nyt vkloppuna pohjoisesta Helsinkiin pendolinolla. Matkan ajan samassa (melko täydessä) vaunussa istui äiti kahden pikkulapsen, tytön ja pojan kanssa. Poika sai alkumatkasta rääkymiskohtauksen ja huusi täyttä kurkkua. Kesti kauan ennen kuin äiti sai pojan rauhoitettua. Sitten hän koitti saada pojan laittamaan pitkäkseen kahdella penkille; itse hän siirtyi käytävän toiselle puolelle istumaan. Kun poika oli makasi rauhoittuneena, äiti sitten sanoi pojalle, että siirrypäs, tulen tähän taas istumaan. Poika alkoi sitten jälleen levottomaksi ja huutamaan. Mikä logiikka tässäkin touhussa oli?
Molemmat lapset olivat koko matkan levottomia. Äiti höpisi heille taukoamatta, "älä tee noin", "ei lattialle saa sylkeä! mene vessaan sylkemään. kohta minä soitan iskälle ja kerron, että syljet lattialle. Tiedät kyllä mitä sitten tapahtuu!" (muut matkustajat minä mukaan lukien varmaan kaikki mietimme, mikä uhkaus tuokin oli, lyökö isä lapsiaan?), "älä pudottele mun kännykkää! Toi oli jo kolmas kerta!", "ole nyt hiljaa! Kohta varmaan muillakin matkustajilla on päänsärkyä!", "älä potki sitä penkkiä, siinä edessä istuu kaksi tätiä, ei saa potkia toisten penkkejä!", "älä työnnä sitä jalkaa toisen käsinojalle, se on tätien käsinoja!", "lopettakaa lyöminen!", "leiki hiljempaa sillä autolla, mene tuonne välikköön leikkimään ja huutamaan. Niin kuin kotonakin, kun on muita, ei saa leikkiä noin kovaäänisesti". Näiden torujen lisänä äiti höpötteli lähes tauttomasti vieden toruilta niiden painoarvon. Koko tilanne oli täysin naurettava. Lapset eivät kuunnelleet häntä ollenkaan.
Äiti lapsineen piti show'n yllä loppuun asti. Lasten äiti kyllä vaikutti siltä, että hän varmaan osittain nautti huomion keskipisteenä olemisesta, hän nimittäin myös puhui hyvin kuuluvasti eikä tuntunut häpeävän lainkaan, koska kailotti kaikki lattialle sylkemiset ym. kaikille. Hän ei myöskään raivostunut missään vaiheessa ja lopuksi vielä naureskellen huudahteli, että olkaapas nyt hiljaa. Kyllä jaksoi ärsyttää! Erään miehen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun hän koitti lukea, mutta lapset vain huusivat vieressä!
Kommentit (95)
tuossa tilanteessa on, että äiti kerta kaikkiaan ryhtyy kunnolla leikkimään niiden lastensa kanssa siellä junassa. Keksii yhteisiä leikkejä ja pitää sillä tavalla homman aisoissa. Vaatiihan se äidiltä jonkinlaista ponnistusta, mutta näin minä olen tehnyt säästääkseni muita matkustajia. Ja kaksi vilkasta poikaa on pienellä ikäerolla. Kieltolinjan sijaan pitää vaan jaksaa harhauttaa ne muksut tekemään jotain yhdessä. Lukemista, pelejä, kilpailuja... vaikka se kuusi tuntia putkeen, jos ei muu auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta miten ite toimisin tollasen kakaroiden kanssa nii varmaan vaan ärähtäsin ihan kunnolla nii että menis varmasti perille et " nyt vittu se turpakiinni tai saatte olla varmoja että tämä on saatana viimenen kerta että myö lähetään mihinkää!!! " ja luultavasti korostasin tarttumalla vielä kunnolla ranteesta kiinni ja pistäsin sen pennun kahtomaan mua - äitiänsä silmiin. Jos sekkään ei toimi, nii sit jos rahatilanne on sellanen et antaa yhtään periks, nii ihan vituuttani teen silleen et jäädään junassa seuraavalla pysäkillä poikkeen ja tehdään asiat oikeen vaikeemman kaavan kautta, kun jos lapset ei osaa matkustaa junalla nii sit mennään jollaki muulla ja kotiin pääsemisessä saattaa kestää vieläkin kauemmin. Mut iteppähän kerjäsivät. Ja kotona antasin vielä varmasti semmoset tupenrapinat ja rankkua jollaki tapaa, et meni varmasti perille.
Lapsille pitäs kuitenki olla junassa kaikkia viihdykkeitä, niin leikkivaunuja, sit välillä voidaan käydä syömässä ravintolavaunussa, voi ottaa läppärin mukaan josta katsoa elokuvia, lukea lehtiä tai kirjaa, piirtää, värittää piirustusvihkoihin, ratkoo ristikoita, pelata jotain lautapeliä jne. Eli virikkeitä kyllä löytyy.
Jos se vika kuitenki löytyy siitä pelkästä mukulasta, nii tollasten kanssa voi matkustaa vasta kun ehkä ne on jtn 16v. -.-'
Luulenpa että sinulla (kuten useimmilla ihmisillä) ei ole muistikuvia vielä noilta ikävuosilta, vaan muistosi kumpuaa sieltä kun olet ollut 4-10-vuotias. Uhmaikäisenä maailman kilteimmätkin lapset voivat olla suoraan h***etistä, eikä siinä paljon raivoaminen auta jos lapsen ymmärrys ei yksinkertaisesti yllä vielä niin pitkälle että miksi siellä junassa pitää istua niin kauan.
Virikkeiden miettiminen etukäteen on hyvä idea, mutta haluaisin todellakin nähdä kuinka matkustat satojen kilometrien matkan hyppäämällä junasta pois joka kerta kun lapsi saa kohtauksen. Tai miten käytännössä toteutat sen, ettet 16 vuoteen lähde yhtään mihinkään.
Itselle raskasta, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. Jos lähtee tuon ikäisten lasten kanssa sille linjalle, että tässä istutaan 3 h putkeet hiljaa ja kiltisti, niin joutuu tuollaiseen ap:n kuvaamaan kieltämis- ja torumiskierteeseen. Kassi vaan täyteen piitämistä, pelejä, evästä ja lukemista. Mulla lisäksi ladattuna äänisatuja mp3-soittimeen. Pari kertaa lennetty kanarialle. Muksut pysyneet hiljaisina, mutta mä oon ollu aika naatti lentojen jälkeen.
nii miksei sopis fyysistä kuritusta käyttää? itse ainakin käytän. sanoo laki mitä sanoo.
jos joskus antaa luunapin tai läppäsee vaikka käsille kun toinen on laittamassa käsiään esimerkiks kuuman lieden päälle, niin emmä sano että se hirveen väärin ois.
nii ja nyt tulee joltakin äidiltä/isältä tietysti sitä uliuliuli
se on vaan etsittävä se keino millä lapsen saa uskomaan ja tottelemaan tietyissä tilanteissa.
ja mua ei hevonperseen vertaa vois kiinostaa mitä kanssa matkustajat ajattelee jos mä kiroilen siellä ja isken lapsiani kuriin :D
mä osaan olla hyvä, hellä ja välittävä äiti. mut sit jos mun pinna palaa (se ei pala kovin helposti ja kestää aika pitkäänkin) mut tollaset junassa käyttäytymistilanteet esimerkiksi eli julkisella paikalla käyttäytyminen ja jos ei osaa/usko, nii sit alkaa kyllä vittu perkelettä satelemaan ja mä raivoon samalla tavalla kun raivoisin aikuisellekin ihmiselle, nii eiköhän mee perille. mun mukulat kun tietää sen, et äiti ei turhia uhoo, vaan jos äiti sanoo et jostain esim. rankkua tulee nii sitä kans sit tulee, on turha toivoo et se vaan uhkailee. siihen jos ne oppis, nii.... hyvä vaan et tietäävät et äiti ei ikinä puhu paskaa ja ne asiat tapahtuu mitä äiti on sanonu pistävänsä tapahtumaan :))
Mä rakastan todella paljon lapsia, mutta kyllä mä sanon että ne osaa välillä olla helvetin ärsyttäviä paskapäitäki!!!!!
Ja lisäksi on rasittavaa muille matkustajille. Oma 5-vuotiaani osaa matkustaa nätisti, mutta jossei osaisi (kirjoista ym. virikkeistä huolimatta), jäisin kyllä tarvittaessa pois kesken matkaa. Kerran hän sai 4-vuotiaana päiväkotipäivän jälkeen niin pahan raivarin, että kävelimme tihkusateessa 2,5km matkan kotiin. Ei rääkyvää uhmaikäistä VOI viedä bussiin muiden riesoiksi jossei tämä osaa käyttäytyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nii miksei sopis fyysistä kuritusta käyttää? itse ainakin käytän. sanoo laki mitä sanoo.
jos joskus antaa luunapin tai läppäsee vaikka käsille kun toinen on laittamassa käsiään esimerkiks kuuman lieden päälle, niin emmä sano että se hirveen väärin ois.
nii ja nyt tulee joltakin äidiltä/isältä tietysti sitä uliuliuli
se on vaan etsittävä se keino millä lapsen saa uskomaan ja tottelemaan tietyissä tilanteissa.
ja mua ei hevonperseen vertaa vois kiinostaa mitä kanssa matkustajat ajattelee jos mä kiroilen siellä ja isken lapsiani kuriin :D
mä osaan olla hyvä, hellä ja välittävä äiti. mut sit jos mun pinna palaa (se ei pala kovin helposti ja kestää aika pitkäänkin) mut tollaset junassa käyttäytymistilanteet esimerkiksi eli julkisella paikalla käyttäytyminen ja jos ei osaa/usko, nii sit alkaa kyllä vittu perkelettä satelemaan ja mä raivoon samalla tavalla kun raivoisin aikuisellekin ihmiselle, nii eiköhän mee perille. mun mukulat kun tietää sen, et äiti ei turhia uhoo, vaan jos äiti sanoo et jostain esim. rankkua tulee nii sitä kans sit tulee, on turha toivoo et se vaan uhkailee. siihen jos ne oppis, nii.... hyvä vaan et tietäävät et äiti ei ikinä puhu paskaa ja ne asiat tapahtuu mitä äiti on sanonu pistävänsä tapahtumaan :))
Mä rakastan todella paljon lapsia, mutta kyllä mä sanon että ne osaa välillä olla helvetin ärsyttäviä paskapäitäki!!!!!
no oletko kokeillut kuritusta julkisesti kun noin uhoat? Voit kokeilla seuraavalla kauppareissulla.
Noin pienet lapset ja vielä "herkullisessa" iässä.
Tuon ikäisenä jouduin oman poikani aina poistamaan ostoskeskuksesta niskaperse-otteella kun alkoi täydellinen kirkusätky lakkoilu.
Pitkä puuduttava matka, ei mahdollisuutta leikkiä, vieras ympäristö, päiväunien puutem, orastava nälkä, vieraita ihmisiä kasakaupalla ympärillä...
Bonuksena äidin hermostuneisuus tarttuu lapsiin.
Varmasti sietämätöntä seurata, mutta ei me äidit mitään fakiireja olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emmä nimittäin ollu tuollanen tuossa iässä - itse olisin osannut istua kiltisti ja käyttäytyä nätisti.
Kai se on hyvin paljon lapsen persoonallisuudestakin kiinni, jos toinen on sellanen hullu rämäpää sekopää kaveri nii minkäs teet. Ite aina pelkäsin lapsena sellasia liian riehakkaasti tai väkivaltasesti käyttäytyviä muita lapsia. Salaa mielessäni ajattelin et hyi hitto miten oksettava toi on ja lapsellinen. Joskus pelkäsin jopa et ne satuttaa mua kun ovat niin villejä.
Mutta miten ite toimisin tollasen kakaroiden kanssa nii varmaan vaan ärähtäsin ihan kunnolla nii että menis varmasti perille et " nyt vittu se turpakiinni tai saatte olla varmoja että tämä on saatana viimenen kerta että myö lähetään mihinkää!!! " ja luultavasti korostasin tarttumalla vielä kunnolla ranteesta kiinni ja pistäsin sen pennun kahtomaan mua - äitiänsä silmiin. Jos sekkään ei toimi, nii sit jos rahatilanne on sellanen et antaa yhtään periks, nii ihan vituuttani teen silleen et jäädään junassa seuraavalla pysäkillä poikkeen ja tehdään asiat oikeen vaikeemman kaavan kautta, kun jos lapset ei osaa matkustaa junalla nii sit mennään jollaki muulla ja kotiin pääsemisessä saattaa kestää vieläkin kauemmin. Mut iteppähän kerjäsivät. Ja kotona antasin vielä varmasti semmoset tupenrapinat ja rankkua jollaki tapaa, et meni varmasti perille.
Lapsille pitäs kuitenki olla junassa kaikkia viihdykkeitä, niin leikkivaunuja, sit välillä voidaan käydä syömässä ravintolavaunussa, voi ottaa läppärin mukaan josta katsoa elokuvia, lukea lehtiä tai kirjaa, piirtää, värittää piirustusvihkoihin, ratkoo ristikoita, pelata jotain lautapeliä jne. Eli virikkeitä kyllä löytyy.
Jos se vika kuitenki löytyy siitä pelkästä mukulasta, nii tollasten kanssa voi matkustaa vasta kun ehkä ne on jtn 16v. -.-'
sen verran absurdia juttuja. Jos sulla on kaksi lasta reissuussa, niin sulla on varmasti aivan kivasti vaatteita ja muuta tavaraa mukana. Läppäriä ja tilaavieviä lautapelejä harva viitsii rahdata.
Tuonikäiset eivät välttis edes jaksa katsoa 2 minuuttia kauempaa mitään videota saati pelata lautapeliä tai piirtää. Lehteä/kirjaa ei lueta vaan se selataan pikavauhtia läpi. Ristikoita en ole vielä kenekään 2- ja 3-vuotiaan nähnyt ratkovan :-DD. Ja kun on kaksi lasta niin 100% varmasti toinen ei halua tehdä sitä mitä toinen haluaa.
16 vuotta on pitkä aika olla kotona :-DD
Etköhän päädy youtubeen tai iltapäivälehden lööpiksi jos ryhdyt junassa pienille lapsille riehumaan.
Ja lisäksi on rasittavaa muille matkustajille. Oma 5-vuotiaani osaa matkustaa nätisti, mutta jossei osaisi (kirjoista ym. virikkeistä huolimatta), jäisin kyllä tarvittaessa pois kesken matkaa. Kerran hän sai 4-vuotiaana päiväkotipäivän jälkeen niin pahan raivarin, että kävelimme tihkusateessa 2,5km matkan kotiin. Ei rääkyvää uhmaikäistä VOI viedä bussiin muiden riesoiksi jossei tämä osaa käyttäytyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule ei kaikki jaksa istua junassa kunnolla.
Joo ne on kasvanut ja muuttuneet ja nyt ne jaksaakin istua kunnolla.
Kauhukakaroista kasvaa kunnon lapsia.
Mua ei lapset häiritse.
Osta kuule auto niin saat matkustaa yksin.
Onneksi meillä on nyt auto niin ei tarvitse matkustaa muiden kanssa.
JOS olisin saanut valita, olisin todellakin ottanut mieluusti lapsen, joka OSAA olla hiljaa, OSAA käyttäytyä, OSAA istua paikallaan, OSAA olla lyömättä, raivoamatta jne. Harmi, että satuin saamaan lapsen, joka ei yksinkertaisesti pysty mihinkään näistä. Toivon, että lastensuojelu sijaisperheineen saa lapsen johonkin ruotuun ja voin vielä joskus ehkä vaikka matkustaa lähibussilla pidemmälle kuin 3km päähän kotoani. Kunhan vielä eräänä päivänä saan lapseni takaisin kotiin...
Koittakaa ihmiset ymmärtää, että kaikki lapset eivät toimi niinkuin teidän armaan kullannuppunne, jotka yhdestä kuiskatusta sanasta tottelevat mitä vaan. Eivät edes ne lapset, joilla on ollut rajoja ja rakkautta - aina se ei vain riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pois lapset junista, ravintoloista, yleisistä tapahtumista, häistä jne. :D :D
Ihan oikeesti, joskus se lasten kanssa matkustaminen voi olla yhtä helvettiä vaikka kuinka tekis parhaansa. Onneksi omat lapset jo sen verran isoja (koululaisia) mutta joiotain muistoja tulee mieleen :D
Relatkaa vähän...Jos ärsyyntyy noin paljon, niin kehottaisin ap:tä matkustamaan jatkossa ihan omalla kyydillä.
Jos äiti ei saa lapsiaan hiljaiseksi niin sitten hänen ptisi pistua junasta. Menkööt sitten vaikka taksilla. Ei julkisiin kulkuvälineisiin voi viedä lapsia huudattamman. Lapsia ei yleensäkkään pidä viedä tilanteisiin missä heitä ei voi pitää hiljasena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka jaksaa jollakin autolla körötellä Suomen läpi. Itsellä ainakin tulee huono olo autossa. Mieluummin nopeasti ja mukavasti junalla!
Ei se ärähtäminen kaikkiin auta kuin hetkeksi. Fyysistä kuritusta taas ei sovi käyttää. Entä mitä kanssamatkustajat sitten ajattelisivat, jos joku mamma alkaisi oikein huutaa kiroilemaan. Jotain viihdykettä ne lapset matkalla tarvii, ei siinä muu auta, ellei oo luonteeltaan tosi rauhallisia ja pelokkaita lapsia, kuten itse olin lapsena, oma lapseni taas oikee riehupelle.