Äiti ei saanut lapsiaan kuriin junassa. Tuskainen matka pohjoisesta etelään!

Lähes joka junassa on kyllä riehuvia ja väsyneitä lapsia. Harva lapsi jaksaa kai yli viittä tuntia istua paikoillaan, etenkin jos päiväunet jäävät väliin. Pendolino on erityisen hankala, kun siellä ei ole leikkivaunua.

Mitäköhän se sanominen auttaa? eiköhän tuokin äiti jo tiennyt että muita häiritsee lastensa (ja oma) käytös. Kaikki lapset vaan ei pysty istumaan tuntikausia nätisti ja hiljaa paikoillaan

Itse olen muutaman kerran puuttunut tilanteeseen, jossa vanhempi ei saa lapsiaan kuriin ja lapset uhkaavat muiden rauhaa.

Kyllä aika tehokasta on, kun vieras täti alkaa komentaa, tämän ikäisillä varsinkin. (Kouluikäiset saattavat sitten jo haistatella. ;) )

vielä kovinkaan hyvin... Molemmilla saattaa olla uhmaikä ja elämänsä ensimmäinen junamatka menossa. Äidillä on varmaan ollut yhtä helvettiä reissulla. Silti olen samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että ylimääräinen höpöttäminen ja ihan kaiken kieltäminen ovat huonoja ratkaisuja; pääviesti katoaa. Tuonikäinen lapsi ei mitenkään muista kaikkia sääntöjä ja ohjeita.



Ihmettelen joidenkin tylyjä asenteita. Jos "kauhukakaroita" näin yleisesti vihataan, ja äitiä arvostellaan, ei lainkaan tueta, niin miten lapsista edes voi kasvaa rakastettuja nuoria ja aikuisia, eikä esim kouluampujia?

Että missä menee raja että komennan lastani, milloin annan hänen touhuta. Lapseni ei ole villi eikä riehuva, mutta liikkuva. Ja höpisee itsekseen. Olen miettinyt, häiritsenkö minä enemmän kieltoineni kuin lapsi, joka omalla istuimellaan seisoo-istuu-seisoo-istuu tai kävelee edes takaisin käytävää, siis kävelee, ei juokse. Olen itse sitä mieltä että lapset saavat näkyä ja kuuluakin, mutta ei häiriöksi asti. Eli en ahdistu jos vieras lapsi kävelee käytävällä eestaas tai katselee minua penkin yli, kunhan minun ei tarvitse alkaa seurustelemaan hänen kanssaan.



Oletan että tämä kyseinen äiti matkustaa harvoin, joten ei oikein osannut olla junassa lasten kanssa. Uskon, että on huokaissut helpotuksesta kun junamatka on päättynyt. Ehkä hän seuraavalla kerralla menee Intercity-junaan ja lastenvaunuun. Itse en ole voinut sietää niitä lastenvaunuja, vaan olen aina matkustanut tavallisissa vaunuissa lasteni kanssa.



Se, että noin pieni saa kiukkukohtauksen ja huutaa, on ihan normaalia. Eikä siinä kyllä äidin kasvatustavalla varmasti ole mitään merkitystä. Lapsi itkee ja kiukkuaa helposti enemmän kun vaistoaa, että äidillä on tavallista suurempi tarve tyynnyttää hänet.



Itse olisin varmaankin poistunut ravintolavaunuun tuossa tilanteessa. Siis sekä lasten äitinä että "viattomana" kanssamatkustajana. Ihan vain tekemisen vuoksi. Lisäksi tapanani on kuljettaa korvatulppia reissussa, näin lasten touhuaminen ja äidin esitys ois jäänyt multa kuulematta, ellen sitten olisi halunnut sitä seurata.

vielä kovinkaan hyvin... Molemmilla saattaa olla uhmaikä ja elämänsä ensimmäinen junamatka menossa. Äidillä on varmaan ollut yhtä helvettiä reissulla. Silti olen samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että ylimääräinen höpöttäminen ja ihan kaiken kieltäminen ovat huonoja ratkaisuja; pääviesti katoaa. Tuonikäinen lapsi ei mitenkään muista kaikkia sääntöjä ja ohjeita.

Ihmettelen joidenkin tylyjä asenteita. Jos "kauhukakaroita" näin yleisesti vihataan, ja äitiä arvostellaan, ei lainkaan tueta, niin miten lapsista edes voi kasvaa rakastettuja nuoria ja aikuisia, eikä esim kouluampujia?

tuskin tässä kukaan kauhukakaroita sentään vihaa, mutta kyllä ne kouluampujat sikiää juuri sellaisista perheistä, joissa ei minkään valtakunnan kuria ole pidetty. Missä vaiheessa sen lapsen sitten pitää alkaa tottelemaan ja ymmärtää mitä ei saa tehdä? Koulussako vasta, ja silloinkin opettajan ansiosta?

Sympatiat sille äidille, joka joutui tuon ikäisten lasten kanssa Pendolinoon. 2-vuotta on kaikkein hankalin ikä pitkiin matkoihin julkisilla. VR on vielä muuttanut joitakin vuoroja niin että ei ole enää mahdollisuutta leikkivaunuun vaan ainoa vaihtoehto on Pendolino.



Ehkä perhe ja suku on toisella puolella Suomea ja joskus (kesällä) heitäkin haluaa tavata? Olisiko ap itse selvinnyt paremmin tuon ikäisten lasten kanssa?



Omat lapsesi ovat jo isompia mutta joskus on ollut huuto/kiukuttelu matkoja onneksi vain yhden yhmaikäisen kanssa koska lapsilla on pidempi ikäero. Ja kyllä se lapsen käytös muuttuu kun tulee kouluikään. Sillä ei ole paljoakaan kasvatuksen kanssa tekemistä miten 2-vuotias pitkällä raskaalla matkalla kiukuttelee.

Pitää hyväksyä, että joku lapsi ei ole kiltti nössö vaan huutaa reippaasti tunteensa julki. Ja että joku äiti käyttäytyy noin.



On omaa rajoittuneisuutta, jos ei suvaitse muiden erilaisuutta! Helppo teidän nössöjen on puhua, lannistetut ja henkisesti pahoinpidellyt lapsenne eivät uskalla mitään.

ei ärsyttänyt lasten käytös vaan äidin. Ymmärrän hyvin ettei tuon ikäiset jaksa tuntitolkulla olla vielä kiltisti mutta äiti oikein käytöksellään lietsoi asiaa. Lisäksi ap:n kuvaama äidin kovaääninen kailotus kruunaa kaiken. Minä olisin mennyt ravintolavaunuun hörppimään limsaa vaikka pitemmäksikin aikaa ja lepuuttanut samalla korviani. Äitykälle kanssamatkustajien turha huomauttaa käytöksestä sillä vetäisi vain herneen nenäänsä ja huutaisi entistä kovempaa.

Lisäksi tapanani on kuljettaa korvatulppia reissussa, näin lasten touhuaminen ja äidin esitys ois jäänyt multa kuulematta, ellen sitten olisi halunnut sitä seurata.

Mä kokeilin viimeksi pendolinon yläkertaan jouduttuani korvatulppia, kun ne sattuivat mukana olemaan. Yllätys oli aika epämiellyttävä, kun huomasin että korvatulpat suodattivat kyllä pois kaikki muuta melua häivyttävät junan ja ilmastoinnin äänet, vaimensivat lähellä istuneiden aikuisten keskusteluääniä ja kuulutuksia. Sensijaan lasten kiljunta vaunun toisesta päästä kuului edelleen aivan yhtä hyvin, ellei jopa selkeämmin kuin ilman tulppia!

Pientä epämukavuutta hetken aikaa mutta kyllä normaali aikuinen kestää, etenkin kun eivät edes olleet omat lapset kyseessä.

ja paljon reissaamme niin junalla kuin lentokoneellakin.

Mutta on kohtuutonta odottaa, että lapsi jaksaisi istua kiltisti paikoillaan montaa tuntia. Ehkä hiirulaisille suomalaisille se on ihan luonnollista, mutta täytyy hyväksyä se tosiasia, että ihmiset on erilaisia.



Itse valitsen aina intercityn juuri leikkipaikan takia. Siellä on varsinkin loppumatkasta ihan normaalia että lapset riehuu ja käy ylikierroksilla eikä kukaan kato kieroon ;)

2- ja 3-vuotiaat eivät tosiaankaan ole AIKUISIA, jotka osaisivat istua junassa 5-7 tuntia paikoillaan hiljaa. Tai jos osaavat niin olisi syytä viedä lääkäriin.



Tuon ikäisten kanssa se keskustelu on aika yksipuolista "älä", "ei", "odota", "pois", "tule". Mielenkiinto vaihtuu parin minutin välein. Eipä raivostuinen oikein auta tuon ikäisiin kuin pienen hetken. Varmasti olisi joku muu ollut valittamassa täällä että kun äiti huusi lapsilleen junassa.



AP:n olisi kannattanut ottaa toinen asenne koko tapahtumaan niin olisi matka ollut paljon kivepi itselle. utta ikäs siinä jos haluaa istua koko matkan vi...tua mielessä hokien ja muiden asioihin keskittyen kurttuotsaisena.

Olen omituinen ihminen kai, muttei minua häiritse tuollainen ollenkaan. Olen vain tyytväinen, että omat lapseni ovat jo isoja koululaisia. Pääasia oma rauha. Muutama tunti junassa ei merkkaa mitään, kun tietää, että saa nousta ja mennä omille teilleen sen jälkeen, vapauteen :)

En ymmärrä ihmisiä, joita vieraiden lasten mekastus niin kohtuuttomasti häiritsee jossain liikennevälineessä. Kysehän on pahimmillaankin vain jokusesta tunnista, joten luulisi sen kestävän. Harvoin kai kukaan lapsikaan kykenee tuntitolkulla putkeen kirkumaan korviavihlovasti.

Itse olisin vain tyytyväinen, ettei minun tarvitse viihdyttää remuavia lapsia ja keskittyisin nukkumiseen tai lukemiseen. Vai onko kyse siitä, että ihmiset ovat nykyään yliherkkiä; nukkumiseen tai lukemiseen tarvitaan täydellinen hiljaisuus...

t. neljän äiti

muttei minua häiritse tuollainen ollenkaan. Olen vain tyytväinen, että omat lapseni ovat jo isoja koululaisia. Pääasia oma rauha. Muutama tunti junassa ei merkkaa mitään, kun tietää, että saa nousta ja mennä omille teilleen sen jälkeen, vapauteen :)

mekkalointi, kun tiedän että ei ole mun "päänsärky".

ymmärrän toisaalta tuota perhettä. Mulla on pääsääntöisesti hyvin käyttäytyvät lapset, joiden käytös on saanut usein kiitosta hoitopaikasta, harrastuksista, ihan vierailta ihmisiltäkin.



Mutta olen myös tehnyt lasten kanssa junareissun from hell. Juna oli kuuma kuin pätsi, lapset olivat vielä siinä iässä, että olisivat tarvinneet päiväunet mutta eivät jännittävässä paikassa saaneet nukutuksi. Marisivat, kiukuttelivat, vaelsivat levottomina edes takaisin, uhmaikäinen sai huutokohtauksn. Yritin keksiä tekemistä, lukemista, syömistä, junaan tutustumista, kaikkea mahdollista.



Loppujen lopuksi ne keinot on aika vähissä siinä tilanteessa. Uhmaikäisen kiukkukohtaus kestää just sen aikaa kun se kestää, en minä ainakaan ole vielä keksinyt, miten sille "tehdään jotain" - kun mikään ei oikeasti vaikuta.

jos kauhukakaroiden äiti EI tee mitään hillitäkseen lapsia JA se, että hän TEKEE jotain, muttei onnistu.



Kaipa se äiti yritti kovaäänisellä komentamisella osoittaa kanssamatkustajille, että hän yrittää sentään, vaikkei onnistu.



Itse sanoisin, että sitä saa, mitä tilaa. Mahtoi olla varsinkin sille äidille aika helvetillinen kokemus, mutta juurikin tuollaisen takia en itse ole matkustanut lasten kanssa junalla minnekään. Rajallinen tila, piiiiitkä matka ja kaksi pienellä ikäerolla olevaa uhmaikäistä lasta on hemmetillinen yhtälö melkein kenelle tahansa.



Noin pääperiaatteena: lapsia ei saa kiellellä turhaan, vaan kriisit pitää pyrkiä ennakoimaan varaamalla matkalle lapsia kiinnostavaa puuhaa ja ajoittamalla ne niin, että lapset eivät ole väsyneitä ja ala sen takia tapella/kiukutella. Haastavaa se kumminkin on silti.

ei ärsyttänyt lasten käytös vaan äidin. Ymmärrän hyvin ettei tuon ikäiset jaksa tuntitolkulla olla vielä kiltisti mutta äiti oikein käytöksellään lietsoi asiaa. Lisäksi ap:n kuvaama äidin kovaääninen kailotus kruunaa kaiken. Minä olisin mennyt ravintolavaunuun hörppimään limsaa vaikka pitemmäksikin aikaa ja lepuuttanut samalla korviani. Äitykälle kanssamatkustajien turha huomauttaa käytöksestä sillä vetäisi vain herneen nenäänsä ja huutaisi entistä kovempaa.

Luultavasti päätelmä äidin vanhemmuuden ja kasvatuksen tasosta olisi sama, mikäli olisi antanut lasten riehua ja välillä vähän yrittänyt kieltää kuiskaamalla. Ja tottakai tiedetään etukäteen, ettei mamma suuttuu jos tilanteeseen puuttuu.

Se vaan on usein niin, että on helpompi paheksua vierestä kuin oikeasti keksiä ratkaisu...

Emmä nimittäin ollu tuollanen tuossa iässä - itse olisin osannut istua kiltisti ja käyttäytyä nätisti.



Kai se on hyvin paljon lapsen persoonallisuudestakin kiinni, jos toinen on sellanen hullu rämäpää sekopää kaveri nii minkäs teet. Ite aina pelkäsin lapsena sellasia liian riehakkaasti tai väkivaltasesti käyttäytyviä muita lapsia. Salaa mielessäni ajattelin et hyi hitto miten oksettava toi on ja lapsellinen. Joskus pelkäsin jopa et ne satuttaa mua kun ovat niin villejä.



Mutta miten ite toimisin tollasen kakaroiden kanssa nii varmaan vaan ärähtäsin ihan kunnolla nii että menis varmasti perille et " nyt vittu se turpakiinni tai saatte olla varmoja että tämä on saatana viimenen kerta että myö lähetään mihinkää!!! " ja luultavasti korostasin tarttumalla vielä kunnolla ranteesta kiinni ja pistäsin sen pennun kahtomaan mua - äitiänsä silmiin. Jos sekkään ei toimi, nii sit jos rahatilanne on sellanen et antaa yhtään periks, nii ihan vituuttani teen silleen et jäädään junassa seuraavalla pysäkillä poikkeen ja tehdään asiat oikeen vaikeemman kaavan kautta, kun jos lapset ei osaa matkustaa junalla nii sit mennään jollaki muulla ja kotiin pääsemisessä saattaa kestää vieläkin kauemmin. Mut iteppähän kerjäsivät. Ja kotona antasin vielä varmasti semmoset tupenrapinat ja rankkua jollaki tapaa, et meni varmasti perille.



Lapsille pitäs kuitenki olla junassa kaikkia viihdykkeitä, niin leikkivaunuja, sit välillä voidaan käydä syömässä ravintolavaunussa, voi ottaa läppärin mukaan josta katsoa elokuvia, lukea lehtiä tai kirjaa, piirtää, värittää piirustusvihkoihin, ratkoo ristikoita, pelata jotain lautapeliä jne. Eli virikkeitä kyllä löytyy.



Jos se vika kuitenki löytyy siitä pelkästä mukulasta, nii tollasten kanssa voi matkustaa vasta kun ehkä ne on jtn 16v. -.-'

on hyvä ja kertoo, miten ne villit lapset saa matkustaessa aisoihin. Monelle vanhemmalle olisi varmasti ap:n neuvot tarpeen, joten anti tulla.

varmasti äiti nautti täysin rinnoin tilanteesta!!! Junassa on vissiin ravintolavaunukin mihin voi mennä hermoja lepuuttamaan. Sitten on semmonen kuin OMA AUTO! jossei hermo kestä.