Äiti ei saanut lapsiaan kuriin junassa. Tuskainen matka pohjoisesta etelään!
Avaudunpa tänne tästä. Ehkä joku tunnistaa itsensä!
Matkustin nyt vkloppuna pohjoisesta Helsinkiin pendolinolla. Matkan ajan samassa (melko täydessä) vaunussa istui äiti kahden pikkulapsen, tytön ja pojan kanssa. Poika sai alkumatkasta rääkymiskohtauksen ja huusi täyttä kurkkua. Kesti kauan ennen kuin äiti sai pojan rauhoitettua. Sitten hän koitti saada pojan laittamaan pitkäkseen kahdella penkille; itse hän siirtyi käytävän toiselle puolelle istumaan. Kun poika oli makasi rauhoittuneena, äiti sitten sanoi pojalle, että siirrypäs, tulen tähän taas istumaan. Poika alkoi sitten jälleen levottomaksi ja huutamaan. Mikä logiikka tässäkin touhussa oli?
Molemmat lapset olivat koko matkan levottomia. Äiti höpisi heille taukoamatta, "älä tee noin", "ei lattialle saa sylkeä! mene vessaan sylkemään. kohta minä soitan iskälle ja kerron, että syljet lattialle. Tiedät kyllä mitä sitten tapahtuu!" (muut matkustajat minä mukaan lukien varmaan kaikki mietimme, mikä uhkaus tuokin oli, lyökö isä lapsiaan?), "älä pudottele mun kännykkää! Toi oli jo kolmas kerta!", "ole nyt hiljaa! Kohta varmaan muillakin matkustajilla on päänsärkyä!", "älä potki sitä penkkiä, siinä edessä istuu kaksi tätiä, ei saa potkia toisten penkkejä!", "älä työnnä sitä jalkaa toisen käsinojalle, se on tätien käsinoja!", "lopettakaa lyöminen!", "leiki hiljempaa sillä autolla, mene tuonne välikköön leikkimään ja huutamaan. Niin kuin kotonakin, kun on muita, ei saa leikkiä noin kovaäänisesti". Näiden torujen lisänä äiti höpötteli lähes tauttomasti vieden toruilta niiden painoarvon. Koko tilanne oli täysin naurettava. Lapset eivät kuunnelleet häntä ollenkaan.
Äiti lapsineen piti show'n yllä loppuun asti. Lasten äiti kyllä vaikutti siltä, että hän varmaan osittain nautti huomion keskipisteenä olemisesta, hän nimittäin myös puhui hyvin kuuluvasti eikä tuntunut häpeävän lainkaan, koska kailotti kaikki lattialle sylkemiset ym. kaikille. Hän ei myöskään raivostunut missään vaiheessa ja lopuksi vielä naureskellen huudahteli, että olkaapas nyt hiljaa. Kyllä jaksoi ärsyttää! Erään miehen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun hän koitti lukea, mutta lapset vain huusivat vieressä!
Kommentit (95)
olisi hyvä, jos joku kanssamatkustaja ottaisi kakaroita niskavilloista kiinni. Ilmottaudun vapaaehtoiseksi!
Näinkö hoidat omia lapsiasikin. Jos ei ekasta tottele niin ei muuta kuin niskavilloista kiinni ja ravistellaan niin, että taju menee kankaalle. Turpiinkin voi pikkuista lyödä niin jopa ymmärtää aikuisia kunnioittaa.
Mutta miten ite toimisin tollasen kakaroiden kanssa nii varmaan vaan ärähtäsin ihan kunnolla nii että menis varmasti perille et " nyt vittu se turpakiinni tai saatte olla varmoja että tämä on saatana viimenen kerta että myö lähetään mihinkää!!! " ja luultavasti korostasin tarttumalla vielä kunnolla ranteesta kiinni ja pistäsin sen pennun kahtomaan mua - äitiänsä silmiin. Jos sekkään ei toimi, nii sit jos rahatilanne on sellanen et antaa yhtään periks, nii ihan vituuttani teen silleen et jäädään junassa seuraavalla pysäkillä poikkeen ja tehdään asiat oikeen vaikeemman kaavan kautta, kun jos lapset ei osaa matkustaa junalla nii sit mennään jollaki muulla ja kotiin pääsemisessä saattaa kestää vieläkin kauemmin. Mut iteppähän kerjäsivät. Ja kotona antasin vielä varmasti semmoset tupenrapinat ja rankkua jollaki tapaa, et meni varmasti perille. Lapsille pitäs kuitenki olla junassa kaikkia viihdykkeitä, niin leikkivaunuja, sit välillä voidaan käydä syömässä ravintolavaunussa, voi ottaa läppärin mukaan josta katsoa elokuvia, lukea lehtiä tai kirjaa, piirtää, värittää piirustusvihkoihin, ratkoo ristikoita, pelata jotain lautapeliä jne. Eli virikkeitä kyllä löytyy. Jos se vika kuitenki löytyy siitä pelkästä mukulasta, nii tollasten kanssa voi matkustaa vasta kun ehkä ne on jtn 16v. -.-'
Luulenpa että sinulla (kuten useimmilla ihmisillä) ei ole muistikuvia vielä noilta ikävuosilta, vaan muistosi kumpuaa sieltä kun olet ollut 4-10-vuotias. Uhmaikäisenä maailman kilteimmätkin lapset voivat olla suoraan h***etistä, eikä siinä paljon raivoaminen auta jos lapsen ymmärrys ei yksinkertaisesti yllä vielä niin pitkälle että miksi siellä junassa pitää istua niin kauan. Virikkeiden miettiminen etukäteen on hyvä idea, mutta haluaisin todellakin nähdä kuinka matkustat satojen kilometrien matkan hyppäämällä junasta pois joka kerta kun lapsi saa kohtauksen. Tai miten käytännössä toteutat sen, ettet 16 vuoteen lähde yhtään mihinkään.
Minäkin koen olleeni ihana herttainen lapsi, mutta äiti muistutti, että minäkin olen muutamaan otteeseen heittäytynyt kirkuen kuralätäkköön kun en ole haluamaani saanut:D hupsis!
Ja lisäksi on rasittavaa muille matkustajille. Oma 5-vuotiaani osaa matkustaa nätisti, mutta jossei osaisi (kirjoista ym. virikkeistä huolimatta), jäisin kyllä tarvittaessa pois kesken matkaa. Kerran hän sai 4-vuotiaana päiväkotipäivän jälkeen niin pahan raivarin, että kävelimme tihkusateessa 2,5km matkan kotiin. Ei rääkyvää uhmaikäistä VOI viedä bussiin muiden riesoiksi jossei tämä osaa käyttäytyä!
huomioi että sulla on vain yksi lapsi joka on 5-vuotias eikä 2- ja 3-vuotias. En lähtisi sinuna edes vertailemaan tapauksia. Sädekehääsikö haet kiilloitusta "kiltillä" lapsellasi?
olisi hyvä, jos joku kanssamatkustaja ottaisi kakaroita niskavilloista kiinni. Ilmottaudun vapaaehtoiseksi!
niin siitä vaan.
Olisihan ne kanssamatkustajat vaikka voineet viihdyttää niitä lapsia... mutta ei sehän on aivan mahdotonta ... ei koskaan ... ei ikinä ...
tai istun vaikka junan eteisessä lattialla mieluummin kuin yhdenkään lapsen kanssa samassa vaunussa.
Itselläni on neljä lasta, ja satunnaisesti on pakko julkisilla matkustaa. Periaatteessa nuo osaa käyttäytyä, mutta käytännössä 2,5v joko uskoo tai sitten ei. Todennäköisemmin ei, tai ainakin siitä lähtee jumalaton mekkala.
Hassua, että mun matkustaessa yksin ja vaihtaessa samassa vaunussa riehuvien (toisten) lasten takia paikkaa, saan perääni äideltä kovinkin äkäisiä katseita. Ei kuulkaas, en puutu teidän kasvatukseenne, mutten tosiaan tahdo kuunnella sitä mekkalaa silloin harvoin, kun omani eivät ole mukana.
Jokainen vastaa omastaan ja that´s it. On mullakin lapsia, mutat en mä ole koskaan antanut niiden perseillä tuolla tavalla.
Kannattaa ens kerralla matkustaa omalla autolla tai jäädä ihan vaan vaikka kotiin, jos ei kestä sitä että ympärillä on elämää. Oon ite sillä kannalla että maailmaan mahtuu ääniä.
Matkustapas huvikses joskus junalla Etelä-Euroopassa tai oikeastaan missä päin maailmaa tahansa muualla kuin Suomessa. Pääosinhan suomalaiset käyttäytyy julkisilla paikoilla samalla lailla kuin hautajaisissa ja siihen samaan muottiin kasvatetaan sitten lapsetkin.
eivät kyllä vielä opi siitä mitään, jos jäävät kesken matkan pois junasta.
Mutta osa lapsista oppii vain kantapään kautta. Minä lopetin kiroilun vasta, kun suuni pestiin saippualla pariin otteeseen.
Jokainen vastaa omastaan ja that´s it. On mullakin lapsia, mutat en mä ole koskaan antanut niiden perseillä tuolla tavalla.
Ennemmin siis edät 2-3 vuotiaalle turpaan koska osaa "käyttäytyä" aikuisen tavoin.
Olekohan koskaan edes ollut samanlaisessa tilanteessa kuin ap:n kuvaama äiti omine kakaroinesi. Sorry, mutta en usko. Kiiltoa sädekehään haet sinäkin...
Läppäriä ja tilaavieviä lautapelejä harva viitsii rahdata. Tuonikäiset eivät välttis edes jaksa katsoa 2 minuuttia kauempaa mitään videota saati pelata lautapeliä tai piirtää. Lehteä/kirjaa ei lueta vaan se selataan pikavauhtia läpi.
Sillä voi katsoa videota, pelata, piirtää, ottaa valokuvia/katsella niitä tai leikkiä. Erittäin monipuolinen vehje. Omani erittäin(!) vilkkaat lapset (nyt 3 ja 4v) viihtyvät hyvin pitemmäkin matkan tuon viihdyttäminä. Eikä vielä paljon tilaa tai paina juuri mitään.
Kannattaa ens kerralla matkustaa omalla autolla tai jäädä ihan vaan vaikka kotiin, jos ei kestä sitä että ympärillä on elämää. Oon ite sillä kannalla että maailmaan mahtuu ääniä.
Matkustapas huvikses joskus junalla Etelä-Euroopassa tai oikeastaan missä päin maailmaa tahansa muualla kuin Suomessa. Pääosinhan suomalaiset käyttäytyy julkisilla paikoilla samalla lailla kuin hautajaisissa ja siihen samaan muottiin kasvatetaan sitten lapsetkin.
vaikka Intiaan tai Afrikan juniin.
Läppäriä ja tilaavieviä lautapelejä harva viitsii rahdata. Tuonikäiset eivät välttis edes jaksa katsoa 2 minuuttia kauempaa mitään videota saati pelata lautapeliä tai piirtää. Lehteä/kirjaa ei lueta vaan se selataan pikavauhtia läpi.
Sillä voi katsoa videota, pelata, piirtää, ottaa valokuvia/katsella niitä tai leikkiä. Erittäin monipuolinen vehje. Omani erittäin(!) vilkkaat lapset (nyt 3 ja 4v) viihtyvät hyvin pitemmäkin matkan tuon viihdyttäminä. Eikä vielä paljon tilaa tai paina juuri mitään.
kaikilla on rahaa ja kaikki vilkkaat lapset ovat samanlaisia, kaikki haluvat viihyttää lapsiaan videoilla, olemmat lapset haluavat katsoa saamaa ohjelmaa jne.
huomenna nousta näiden 4:n kanssa junaan ollenkaan=)
kyseessä 2v ja 3v lapset jotka varmasti vielä osaavat sen toisen lietsonnan jo! Meillä on aivan eri asia jos menen yksin toisen lapsen kansas, käyttyätyy kun enkeli, mutta kun molemmat mukana niin seurassa tyhmyys tiivistyy :D Varsinkin jos oletetaan että lapsen pitää jaksaa istua kiltisti penkillä "täyttäen ristikoita". Toki oli varmasti asioita mitä äiti olisi voinut tehdä toisin, mutta uskon että ap teksissä on "osa totuus", kun varmasti oli myös hetkiä jolloin lapset olivat kliltisi tai touhusivat myös jotain. Tuskin ihan koko pitkä matka tuota oli! Ja en ihan kaikkia lukenut, mutta onkohan sinulla omia lapsia? Junasa oli KAKSI TAHTOIKÄISTÄ lasta, musitakaa se.
Läppäriä ja tilaavieviä lautapelejä harva viitsii rahdata. Tuonikäiset eivät välttis edes jaksa katsoa 2 minuuttia kauempaa mitään videota saati pelata lautapeliä tai piirtää. Lehteä/kirjaa ei lueta vaan se selataan pikavauhtia läpi.
Sillä voi katsoa videota, pelata, piirtää, ottaa valokuvia/katsella niitä tai leikkiä. Erittäin monipuolinen vehje. Omani erittäin(!) vilkkaat lapset (nyt 3 ja 4v) viihtyvät hyvin pitemmäkin matkan tuon viihdyttäminä. Eikä vielä paljon tilaa tai paina juuri mitään.
kaikilla on rahaa ja kaikki vilkkaat lapset ovat samanlaisia, kaikki haluvat viihyttää lapsiaan videoilla, olemmat lapset haluavat katsoa saamaa ohjelmaa jne.
Mun mielestä on ihanaa kun joku antaa ihan konkreettisia neuvoja mitä voisi tehdä ja ipad on hyvä ja toimiva ratkaisu monessa perheessä.
en pidä mekkaloivista penskoista, mutta itsekin äitinä tajuan kyllä, että ainoa oikea ratkaisu melutilanteessa on siirtyä itse eteiseen/ravintolavaunuun.
Suomen laissa nyt kuitenkin on lasten lyöminen kielletty ja minkäs teet, jos lapsi päättää lopettaa yhteistyön kesken pitkän junamatkan? Oma 2-vuotiaani jaksaa iPadia korkeintaan puoli tuntia. Sitten kävellään katselemaan junan eri osia eli eteistä ja takaisin sekä luetaan että lorutellaan. Siinä menee ehkä tunti. Jos junajumala suo, nukahtaa lapsi jossain vaiheessa tunniksi, mutta aivan varmasti matkaan kuullaan jonkin verran myös huutoa ja riehuntaa. Ei sille oikein mitään voi :/
Mitä v-mäisemmin, typerämmin, kovaäänisemmin sekä puutteellisesti perustellen ojennat toista osapuolta, sitä enemmän tulee huutoa ja vastaansanomista.
Jokainen vastaa omastaan ja that´s it. On mullakin lapsia, mutat en mä ole koskaan antanut niiden perseillä tuolla tavalla.
Just tätä minä-asennetta tarkoitin Ennemmin siis edät 2-3 vuotiaalle turpaan koska osaa "käyttäytyä" aikuisen tavoin. Olekohan koskaan edes ollut samanlaisessa tilanteessa kuin ap:n kuvaama äiti omine kakaroinesi. Sorry, mutta en usko. Kiiltoa sädekehään haet sinäkin...
Yhteen vaunuun pakkautuivat vanhemmat lapsineen leikkimään ja meluamaan. Nykyisissä IC-junissa lastenvaunun leikkipaikka on pienempi ja samassa tilassa muiden matkustajien kanssa.
Mutta osa lapsista oppii vain kantapään kautta. Minä lopetin kiroilun vasta, kun suuni pestiin saippualla pariin otteeseen.