Sanokaa REHELLISESTI noin 30-v naiset, miksi lopetatte seksielämän miehenne kanssa??
Johtuuko se inhosta miestä kohtaan vai inhosta itseäsi kohtaan/ kroppaasi kohtaan; nimenomaan kysymys naisille, joilla lapsia. Vai onko seksihalut vaan niin olemattomat, ettei viitsi vai jotain muuta? Kiitos jos vastaat.
Kommentit (130)
Mulla syy se kun olen lihonut enkä koe itseäni enää kovin hemaisevaksi..
Miten mies voisi tuossa auttaa? Kuinka paljon olet lihonut, vaikkapa suhteessa aiempaan painoosi?
ja kokonaan miehen varassa.
Monia syitä. Mies on ärsyttävä, laiska ja itsekäs. Sillä on ällöttäviä tapoja joista ei suostu luopumaan, ei ainakaan ilman huomattavaa murjottamista. Herää sellainen yleinen kuvotus koko tyyppiin, että ei tee mieli enää edes houkutella että JOS alkaisi tarkistaa että paskat oikeasti tulivat vetäistyksi sieltä pöntöstä niin ehkä mä vielä jonain päivänä haluaisin seksiä hänen kanssaan - en oikeasti tiedä voinko enää koskaan olla kiinnostunut miehestä joka ei suostu tekemään sellaista ilman seksillä kiristämistä. Näitä tällaisia on ihan loputtoman paljon.
Oli aika jolloin olin vielä jollain yleisellä tavalla kiinnostunut seksistä, mutta nykyään olen niin masentunut ettei kiinnosta yhtään millään tasolla. Tuntuu etten välittäisi vaikkei seksiä olisi enää ikinä.
ei ole sopivaa ehkäisykeinoa ja kondomi hajonnut kahdesti.. ei haluta enempää lapsia.. eipä huvita alkaa sekstailemaan raskauden pelossa, vaikka mieli noin muuten tekisi :(
-miehen tissuttelu
-synnytyksistä jääneet fyysiset ongelmat, joita ei korjata ennen kuin ne on noin kolme kertaa pahemmat kuin nyt
-pikkulapsiajan väsymys, joka vie halut
-hormoniehkäisyn aiheuttama haluttomuus ja limakalvojen kuivuus
-rauhallisen ajan puute
on pärjännyt kerran kuukaudessa -seksillä.
Syy omiin haluttomuuden kausiini ovat ongelmat parisuhteessamme. Ja kun mies ei halua kuin tosi harvoin, on itsekin osannut suhtautua seksittömään elämään, ja tavallaan kuolee se seksuaalinen draivi siten, että ei pahemmin hotsita kun olisi taas tarjolla. Eli pettymykset toiseen ja parisuhteeseen ylipäätään. Mutta tuskin tällaiseen tilanteeseen jään alistumaan loppuiäksi. Tykkään seksistä nimittäin.
Mulla syy se kun olen lihonut enkä koe itseäni enää kovin hemaisevaksi..
Miten mies voisi tuossa auttaa? Kuinka paljon olet lihonut, vaikkapa suhteessa aiempaan painoosi?
Mies on suhteen haluttomampi osapuoli, aina väsynyt, aina kiireinen ja aloitekyvytön. Minä taas ylipainoinen, huono-itsetuntoinen, kykenemätön tulemaan raskaaksi etc.
Tuossa muutama syy haluttomuuteemme. En edes usko, että olisi olemassa miestä, joka minua puutteineni haluaisi, joten alistun tilanteeseen.
Mies lihoi yli satakiloiseksi sotanorsuksi ja kehtaa ihmetellä vielä miksen halua häntä?? Kolme vuotta olen pyytänyt kauniisti sekä rumasti häntä pudottamaan edes pikkuisen painoaan, mutta mielummin on näköjään lihava ja ilman seksiä.
olette yrittäneet jutella asiasta, miten on käynyt?
Mietin yritänkö edes enää, en tiedä missä menee raja että minun pitäisi muuttua ja missä raja sille että toisen pitäisi ottaa vastuuta
ja jos toinen ei vain halua minua niin koska tietää että pitää vain hyväksyä se että sille se on 1-2krt kuussa ja that's it?
Onko joku eronnut asian takia? Miten kävi?
Tai onko joillain asia muuttunut? Miten kävi?
Sanoppa sä miksi 30+ miehet lopettaa seksielämän.. Itselle kelpais, mutta miestä ei pahemmin kiinnosta. Että oisko kyseinen ongelma kuitenkin nyt ihan sukupuolesta riippumaton?
eikä ole ensimmäinen suhde, jossa seksi loppuu, kun mies täyttää 30. Kyllä mulle kelpais, mutta täytyy varmaan kohta vaihtaa nuorempaan.
Menee niin ristiin tuo halukkuus homma, että oikein vihaksi pistää.
Meillä AP:n kaltainen tilanne. Eli vaimolta ovat halut karisseet papin aamenen ja lasten myötä. Asiasta on keskusteltu, mutta häntä ei vain enää seksi niin kovasti kiinnosta. Itse en jaksa enää edes vongata, kun ei se säälipillukaan pidemmän päälle tunnu mukavalta.
Onneksi netti on täynnä pornoa ja kai sitä pitää kohta lähteä vihreämmille nurmille...
-Isi
seksielämänkin suhteen, näin ainakin meillä on käynyt.
Minullakin olivat seksihalut vähissä siinä 30 v. iässä, koska lapset olivat molemmat aivan pieniä, enkä osannut jotenkin yhdistää itseäni seksuaalisena olentona vauva-arkeen, jossa aina joku "roikkui" tissillä ja elämä oli yhtä vaippojen vaihtoa ja perhekerhoilua. Kesti myös vähän aikaa tottua omaan kroppaan, jota raskaudet ja synnytykset olivat muuttaneet.
Onneksi tilanne muuttui taas lasten kasvettu vauva- ja taaperovaiheen ohi, ja seksihalut ovat palanneet, voimakkaampina kuin edes nuoruudessa. Mies on onneksi pysynyt koko ajan rinnalla - tosin on hänelläkin ollut haluttomat vaiheensa mm. työhuolien ja stressin takia. Ihmisiä kun miehetkin ovat..
Nyt kuitenkin asiat ovat paremmin kuin hyvin seksirintamalla :)
t. äiti 38 v.
olette vastailleet näin paljon.. Syyt näemmä aika erilaisia. Lisää saa sanoa. ap
Mies on suhteen haluttomampi osapuoli, aina väsynyt, aina kiireinen ja aloitekyvytön. Minä taas ylipainoinen, huono-itsetuntoinen, kykenemätön tulemaan raskaaksi etc.
Tuossa muutama syy haluttomuuteemme. En edes usko, että olisi olemassa miestä, joka minua puutteineni haluaisi, joten alistun tilanteeseen.
Saattaa se lapsettomuus ratketa sillä itsestään ja masentuneisuuskin mennä mukana. Uskoisin että elimistö suojelee lihavaa lapselta ja estää raskauden, on vähän kokemustakin asiasta ja sen ratkaisemisesta.
mies ei halua "tehdä" mitään - pitää aina itse jyystää, ihan sama vaikka olisi joku kumiukko kun on yhtä jäykkä ja passiivinen
milikuvituksen puute - sen mielestä vaihtelua on jos saa persettä välillä, itse tykkään roolileikestä yms. maiseman vaihtelusta en koe että mies ikinä innostuisi koska on tollainen passiivinen ja alistuva luonne. Mutta joo olisi kiva jos joskus joku taas panisi ihan kunnolla niinkuin silloin teininä *huoh*
En jaksa aina panna passiivista miestä, on niin helvetin tylsää
Ja sitten kirsikkana on se kun mies valittaa siitä ettei mua kiinnosta ja välillä on vetänyt jotain itkupotkuraivareita, heh niistähän naiset just syttyy ja housut kastuu ...... :/
Lisäksi mulla menee tosi nopeasti halut, jos mies on muuten vaan vähän ahterista. Siis huutaa lapsille ja on sellainen urpo mörkö.
Meillä lopetti mies. Sitten petti. Luottamusta ei enää minun puoleltani ollut, joten siksi lpetin hänen kanssaan lopullisesti.
yritän kyllä, mutta en enää oikeasti halua. Miksi.. siihen on varmaan monia syitä. Yksi niistä on, etten tunne itseäni haluttavaksi. En edes ole mikään kovin lihava, minulla on noin 5kg liikaa, mutta en pidä itsestäni, kun treenaamaton kroppa on löystynyt. Ymmärrän kyllä, että elämässä ei voi ehtiä kaikkea ja treenaaminen nyt vain on asialistalla sen verran pohjalla, etten pysty saamaan sitä sikspäkkiä mikä minulla ennen oli. Parin vuoden päästä ehkä ehdin taas.
Jotain tapahtui myös fyysisesti raskauksien myötä. En enää kostu, vaikka haluaisinkin - tai en tiedä, ehkä kostuisin, jos oikeasti haluaisin. Lisäksi seksi useimmiten sattuu, en tiedä onko jotain vialla vai johtuuko vain siitä, etten ole todella kiihottunut.
Oli miten oli, seksin ehdottaminen ei tule minulle yleensä mieleenkään. Koska minua ei haluta. Joskus kyllä yritän tehdä aloitetta ihan tietoisesti, mutta ei se yleensä toimi mistään mielikuvaharjoituksista tai mistään muustakaan huolimatta.
Jotenkin perverssiä, että miehinen kroppa ei ole koskaan oikeastaan kiihottanut minua. Minua kiihottaa eniten oma kroppani, silloin kun se oli hyvin treenattu, se oli kaunis ja seksikäs. Minulla oli sinkkuaikoina peili sillä tavalla huoneessani, että pystyin välillä katselemaan itseäni kun harrastin seksiä. Miehet oli ihan pähkinöinä, koska tein kaikkea ja tiesin mikä näyttää hyvältä...
Kyllä mä kovasti haluaisin haluta. Joskus halusinkin, mutta sitten se loppui. Vaikka olin nuori eikä lapsiakaan vielä. Nyt on lapsia eikä senkään vertaa enää huvita. Joku sanoi hyvin, että tuntuu ettei haittaisi pätkääkään, vaikkei olisi seksiä enää ikinä. Mulla ei ole varmaan vuoteen ollut haluja tasan ollenkaan, nolla, zero, nada. Syytin hormonaalista ehkäisyä, kun halujen loppuminen ajoittui suunnilleen samaan aikaan kun sen aloitin, mutta sen lopettaminen ei auttanut mitään.
jos huomioit toisen mutta olet unohtanut itsesi parisuhteessa->ala kiinnittää huomiota enemmän omaan jaksamiseesi, tee asioita joista nautit, ota ja järjestä omaa aikaa
jos olet muistanut itsesi mutta lakannut huomioimasta toista parisuhteessa->ryhdy kohtelemaan toista kuin parasta ystävääsi, positiivisuus ruokkii itseään ja tuottaa hyvän mielen, tee näin riippumatta toisen reaktioista
parisuhteen seksuaalinen ongelmakenttä on psyykkistä ja muuttamalla itseäsi muutat suhdetta (ja elämääsi)
Täyttä asiaa
Meillä se tekee joka osaa, mutta ongelmana on että minä olen se joka osaa mitä vain ja vaimo se joka jättää ne asiat sitten minulle. Esimerkiksi antibioottia ei osaa neuvoa kysymättä saada pullosta ruiskuun, oikeasti tuntuu jo melkein syyltä ottaa ero. Jos mikään ei hoidu ilman että minä sen teen, ja koko asunto kaatuu päälle röykkiöineen. Koska hän ei edes yritä ylläpitää siisteyttä jos joku muu siivoaa, niin minä en enää järjestele paikkoja. Eletään sitten hänen vaateröykkiöidensä ja lehtikasojen keskellä niin kauan kun tätä suhdetta vielä jatkuu.