Ärsyttävät äitityypit

kirppiksen vaatteisiin, eikä lapsista erota, ovatko poikia vain tyttöjä. pojilla pitkät polkkatukat, nimet tyyliä ruska tai pyry. joku luontonimi kuitenkin. Vaatteissa reikiä, kaikki on niin ekoa ja vauvoilla kantoliinat. Mutsilla loppuunkuluneet tennarit.

joka elää alämäänsä vain lapsensa kautta. Hänen muu olemisensa pysähtyi lapsen saamisen myötä. Lapsen isästä, joka joskus saatettiin tuntea tämän äidin miehenä, on tullut täysin ylimääräinen henkilö tässä perheyksikössä. Ainoastaan hänen tulee tienata ja mielellään hyvin, jottei tämän äidin tarvitsisi koskaan enää mennnä töihin. Muuta virkaa tällä miehellä ei enää ole. Tämä mieshän tietysti on täysin kykenemätön huolehtimaan omasta lapsestaan, koska eihän kukaan tee asioita yhtä täydellisesti kuin tämä täydellinen äiti. Kaikki einesruoka tai valmis purkkiruoka on tietysti myrkkyä, jota ei saa koskaan käyttää. Ja tultakoon toisin tekeviä arvostelemaan ja kovaa.

"Tietää, muttei välitä vaan selittää" Äitityyppi on tosi rasittava. Siis semmoinen joka kuljettaa lastaan pyörällä ilman kypärää "Kun pitäishän se olla, mutta ei me oo saatu ostettua ja matkakin oli niin lyhyt ja tuskin se sitä suostuis pitämään."



Roikottaa lastaan rintarepussa "Joo eihän tää oo sille selkärangalle hyväks, mutta kun en oo viittiny opetalla mitään muutakaan ja ei tää tässä kauan oo ja kun ilmaseks sain."



Syöttää lastaan samalla lusikalla "Eihän näin pitäis tehä, mutta saa ne sen karieksen kuitenkin ja ei aina voi muistaa ja jaksaa varoa"



Aha. Jos on tarve jotain toimintatapaansa selitellä, niin ehkä ois kuitenkin vain helpompi muuttaa sitä niin, että ei tarvitse jatkuvasti puolustella itseään.

että tosi moni tuntuu luulevan, että mä oon vaan aina hymyilevä ja kaikesta kunnialla selviytyvä ihmeäiti, joka jaksaa jutella lapsille aina nätisti jnejne.. Ja totuus on monesti kyllä muuta. Oon niin monesti hämmästyny, ku ihmiset on kommenteillaan antanu ymmärtää, että mä oon joku yliluonnollinen olento tämän laumani kanssa, meillä on siis 5 lasta.



Mä oon vaan sit todella monelle todennu, että kyllä mä lapsistani tykkään ja oon tyytyväinen osaani, mutta ei kaikki oo aina sitä miltä päällepäin vois näyttää.. eli varmaan näissäkin luonnehdinnoissa on takana muutakin kuin luonnehdinnan äiti..



Ja lopulta tuntuu, että mua rassaa toisissa ihmisissä ne piirteet, jotka koen omaksi heikkoudekseni. Esim, mä oon aika laiska siivoamaan, tykkään kyllä että on siistiä, se on vaan niin turhauttavaa näiden pieneten kanssa, ku ei kerkeis muuta tehdä.. Siks mua rassaa monesti esim. ihmiset, jotka jaksaa siivota usein monesti päivässäkin.. tai ihmiset, jotka käy joka ikinen päivä vaunulenkillä, nukuttaa lapset ulkona.. ei ne mitään huonon äidin mittareita ole, vaan mun omaa alemmuuden tunnetta siitä, etten saa motivoitua itseäni samaan..

Nimittäin se, joka elää omia toteutumattomia unelmiaan lapsen/lastensa kautta. Lapset pakotetaan mitä ihmeellisimpiin harrasteisiin ja sirkustemppuihin "koska ne itse haluavat". Jos lapsi oppii ettei voi miellyttää vanhempiaan kuin tekemällä sirkustemppuja, niin sittenhän lapsi tekee sirkustemppuja.

Oliks tää jo? Tarvitseeko kuvata tarkemmin?



Uhrautuu vaikka ei haluaisi ja sitten valittaa ja kerjää huomiota uhrautumisilleen. Tai mököttää kun kukaan ei huomaa, että marttyyriäiti taas uhrautui muiden hyvinvoinnin eteen. Hei kamoon, ihan omaa valintaa jos haluaa uhrautua. Tässä on varmaan monia eri alalajeja.

Äiti, jolla on lapsia usean eri miehen kanssa. Kaikki raskauden olleet vahinkoja. Lasten isien lisäksi lukuisia epämääräisiä suhteita muiden miesten kanssa. Tullut ekaa kertaa raskaaksi vajaa parikymppisenä. Ei ole ikinä saanut omaa elämäänsä hallintaan. Muuttanut lukuisia kertoja. Lasten alistuttava äidin loputtomaan itsensä etsimisprosessiin. Lapset joko liian varhain aikuistuneita sopeutujia tai vaihtoehtoisesti jatkuvasti huomiota vaativia häirikköjä. Äidin oma aikuistuminen ei onnistu edes nelikymppisenä. Mies menee vaihtoon heti kun alkaa naama kyllästyttää, mutta ilman miestä ei osata olla.

Juu näitähän riittää... säälin tällästen lapsia. Toi on oikeesti kamalaa. Kaikkia siat pyörii miesten ympärillä.

Äiti, jolla on lapsia usean eri miehen kanssa. Kaikki raskauden olleet vahinkoja. Lasten isien lisäksi lukuisia epämääräisiä suhteita muiden miesten kanssa. Tullut ekaa kertaa raskaaksi vajaa parikymppisenä. Ei ole ikinä saanut omaa elämäänsä hallintaan. Muuttanut lukuisia kertoja. Lasten alistuttava äidin loputtomaan itsensä etsimisprosessiin. Lapset joko liian varhain aikuistuneita sopeutujia tai vaihtoehtoisesti jatkuvasti huomiota vaativia häirikköjä. Äidin oma aikuistuminen ei onnistu edes nelikymppisenä. Mies menee vaihtoon heti kun alkaa naama kyllästyttää, mutta ilman miestä ei osata olla.

Minun äitini on just tällänen.... Lapsia kolmen eri miehen kanssa ja kenenkään kanssa ei kestänyt homma pidempään. Poikaystävät vaihtuu tiuhaan. Nyt aikuisena olen ymmärtänyt että äidin itsetunto oli kiinni siitä miten paljon hän sai miehiltä ihailua ja se joku mies oli AINA pakko olla. Sitä itsetuntoa ei tietenkään kohotettu mitenkään muilla tavoin eism.opiskelemalla,pärjäämällä työelämässä yms. Voin kertoa että olen tehnyt todellakin asiat eri tavoin kuin äitini.

jotka ei yhtään osaa asettua toisen asemaan. Pitäävät omaa totuuttaan oikeana totuutena eivätkä ymmärrä, että jollekin toiselle totuus voi olla jonkinlainen muunlainen.



Ja tosikkoäidit, jotka ottaa kaikki toisten sanomiset ihan TOSISSAAN. Että jos joku sanoo, että voi voi kun meidän petteriä kiusataan koulussa, niin ei osaa ajatella, että äiti ei nyt välttämättä ole ihan niin huolissaan kuin sanoo.

Jotka on heti lapsen saatuaan unohtaneet muun elämän. Kavereiden kanssa ei osata puhua muusta kuin lapsista, sellasten kans ei voi olla joilla ei ole lapsia. Koska ei sitä tässä tilanteessa ole paljon muuta kun elämä pyörii lasten ympäril.



Päivät on aikataulutettu lapsen päikkäreiden aikaan ei voi lähteä minnekään, vaikka se lapsi oiskin hyväuninen. Ollaan. Niin väsyneitä ja siitäkin pitäÄ valittaa usein. Stressataan jokaisesta lapseen liittyvästä asiasta. Onko sillä korvatulehdus, mistä tuo mustelma on tullut, jokaisesta lämmön noususta viedään sairaalaan tutkittavaksi kun ei e ollenkaan normaali nyt.



Sitten kun tämä äiti pääsee vaikkapa rentoutuun miehen tai kavereiden kanssa niin koko matkan ajan (ykss tai kaks yötä) stressaa miten ne lapset nyt pärjää vaikka oma äiti on .iit hoitamassa.

Entäs sitten nämä täydelliset äidit. Ihan oikeasti täydelliset. Sellaiset jotka ovat aina rauhallisia, kauniita, hoikkia, kasvattavat täydellisiä lapsiaan lempeästi, eivät koskaan huuda tai edes korota ääntään. Koti aina siisti, ruoka itsetehtyä aina ajallaan, arki sujuu täydellisessä harmoniassa aikataululleen mutta kaikki vierailut ja muu ylimääräinen järjestyy ilman mitään ongelmia. Takuulla jokaisen tuttavapiiriin kuuluu ainakin yksi tällainen täydellinen äiti, jolle salaa hiljaa mielessään on kateellinen ja josta ajattelee että tuo ei varmasti tee ikinä mitään väärin. Niin täydellisiä ja ihailtavia kun nuo äitityypit ovatkin, heissä on jotain ärsyttävää..

Näitä myös blogit täynnä!

joita valitettavasti voisin kutsua myös kiusaajien kasvattajiksi :(





Eli jo suunnilleen synnytyssairaaalassa aletaan solmia lasten ystävyyssuhteita kaveritreffien myötä. Varmistellaan selustaa ja valikoidaan sopivaa seuraa omalle lapselle. Itsekeskeisyys ja empatian puute muutenkin omassa elämässä etusijalla. Tunnetaan myös nimellä Hiekkalaatikkomamma. Kun tulet uutena naapuruston leikkipuistoon lapsesi kanssa, seurapiiri vaikenee ja sullä kestää kauan, että pääset mukaan mammapiiriin. Luultavasti et pääse koskaan.



Kuningatamehiläinen järkkää Meandi-vaatekutsuja tmv. jonne valikoi vain tietyt naapuruston äidit.



Kasvattaa lapsensa pienestä saakka syrjimiseen, jopa rasismiin eikä tunnista tätä ominaisuuttaa, onhan hän itsekeskeinen.

Äiti, jolla on lapsia usean eri miehen kanssa. Kaikki raskauden olleet vahinkoja. Lasten isien lisäksi lukuisia epämääräisiä suhteita muiden miesten kanssa. Tullut ekaa kertaa raskaaksi vajaa parikymppisenä. Ei ole ikinä saanut omaa elämäänsä hallintaan. Muuttanut lukuisia kertoja. Lasten alistuttava äidin loputtomaan itsensä etsimisprosessiin. Lapset joko liian varhain aikuistuneita sopeutujia tai vaihtoehtoisesti jatkuvasti huomiota vaativia häirikköjä. Äidin oma aikuistuminen ei onnistu edes nelikymppisenä. Mies menee vaihtoon heti kun alkaa naama kyllästyttää, mutta ilman miestä ei osata olla.

Juu näitähän riittää... säälin tällästen lapsia. Toi on oikeesti kamalaa. Kaikkia siat pyörii miesten ympärillä.

Teiniaikojeni parhalla ystävällä oli tämmönen äiti ja ei ollut mieltäylentävää kuulla pienessä pitäjässä kenenkä kanssa se mamma heiluu. Kaverini häpesi melkoisesti äitiään ja lähtikin pois heti ylä-asteen jälkeen niin ei tarvinnut kuunnella äidistään miesjuttuja.

joka elää alämäänsä vain lapsensa kautta. Hänen muu olemisensa pysähtyi lapsen saamisen myötä. Lapsen isästä, joka joskus saatettiin tuntea tämän äidin miehenä, on tullut täysin ylimääräinen henkilö tässä perheyksikössä. Ainoastaan hänen tulee tienata ja mielellään hyvin, jottei tämän äidin tarvitsisi koskaan enää mennnä töihin. Muuta virkaa tällä miehellä ei enää ole. Tämä mieshän tietysti on täysin kykenemätön huolehtimaan omasta lapsestaan, koska eihän kukaan tee asioita yhtä täydellisesti kuin tämä täydellinen äiti. Kaikki einesruoka tai valmis purkkiruoka on tietysti myrkkyä, jota ei saa koskaan käyttää. Ja tultakoon toisin tekeviä arvostelemaan ja kovaa.

Niin koossa on uhrautuja-täydellisyysäiti.

Nämä äidit sotkeutuvat lastensa elämään vielä, vaikka nämä ovat jo muuttaneet kotoa pois. Talossa on lastenhuoneet säilytetty alkuperäisessä asussaan, ja kiihkeänä odotetaan lapsenlapsia.

uusi äitiblogi-tyyppi: Hipsteriäidit jotka ilmentävät tyylitajuaan lapsen kautta. Bugaboo-vaunut, Eero Aarnion poni lastenhuoneessa, mustavalkoista, graafisia kuvioita, lapsella ehdottomasti pikku-Kånkenin reppu ja äipän suurin haave saada Hang It All -naulakko. Näitä blogeja on pilvin pimein, koomisin esimerkki eräs lähiömutsi, joka yökötteli Ainun tuttien kamalia kuvioita ja suri, kun oma vauva ei huoli luonnonkumista ekotuttia. Niin, mainitsinko jo, että nämä mutsit (jotka kutsuvat itseään niin hehhehee sarkastisesti juuri mutseiksi) pitävät itseään tosi ekologisina koska heillä on Globe Hopen kierrätysmateriaaleista tehty sikakallis hoitolaukku ja second handin näköistä retropotkaria vauvalleen, mutta oikeasti he kuluttavat ihan törkeästi ja postaavat kaikista hankinnoistaan blogeihinsa. Juuri nyt hipsteriäidit haaveilevat siirtolapuutarhamökeistä ja kaupunkiviljelevät ja selittävät vuolaasti, etteivät viihdy äitiseurassa.

Voisiko joku antaa esimerkkejä tällaisista blogeista? Olisin kiinnostunut lukemaan.

http://oimutsimutsi.bellablogit.fi/



http://visuaalisestivaativa.blogspot.fi/



http://sascian.blogspot.fi/



Tässä nyt muutama ekoluomuhipsterikantoliinasormiruokaMUTSI :D

Ärsyttää sellaiset perheenäidit, jotka tekevät numeron siitä, että koko perhe herää arjet pyhät viimeistään kello kuusi. Nämä äidit laittavat lapset petiin niin uudenvuodenaattona kuin juhnannuksenakin puoli kahdeksalta, ja sitten päivittelevät marttyyreina kun eivät koskaan saa itse nukkua yli kuuteen aamuisin, koska lapset heräävät aina varhain ja lastenohjelmiakaan ei lähetetä tarpeeksi aikaisin. Ihmiset ovat toki rytmiltään erilaisia, ei siinä mitään, mutta on ärsyttävää, että kun itse nautin etenkin lomalla että saan nukkua pitkään, niin sitten nämä aamuvirkkuperheenäidit repostelevat mitä kaikkea ovatkaan ehtineet jo tehdä siihen mennessä kun minä vasta heräilen ja siunailevat vielä kuinka heillä on päivä pilalla, jos joskus erehtyvät nukkumaan jopa yhdeksään. Ai kamala. Samat supermamat kiirehtivät jonottamaan kaikkiin lasten puuhapaikkoihin jo puoli tuntia ennen niiden aukeamista. Ja joululahjatkin on hankittuna viimeistään lokakuussa.

herkkufasistiäidit.



Elämä pyörii muutenkin tasan tarkkojen ruoka-aikojen ympärillä. Jälkiruokia on toki tarjolla silloin tällöin mutta esim. pannarit tehdään grahamjauhoista ja inkkarisokerista kun se valkoinen jauho silloin tällöin on niiiiin pahasta - ja tätä jaksetaan sitten myös hokea jos ruokavieraaksi sinne sattuu eksymään ja sitä kuivaa pannukakkua syömään.



Viikonloppuisin on lapsilla herkkupäivä, mutta sekin syyllistetään muistuttamalla, miten kamalaa se sokeri on ja esim. Lauantaipussit ovat suoraan saatanasta, koska karkit on pakattu erillismuoveihin joten niitä ei oikeastaan pitäisi ostaa.



Eipä siinä sinänsä mitään, en itsekään ole mikään suuri sokerin ystävä eikä sitä tarvitse lapsille tyrkyttää. Mutta tuossa äitityypissä tökkii se, että sitä Fazerin sinistä kuluu kyllä itsellä levykaupalla kunhan muksut on saatu nukkumaan...

hermostu annetuista ohjeista vaan siitä kun ne ohjeet (usein itsestäänselvät) pitää toistaa niin pirun moneen kertaan että ne sitten varmasti muistetaan ja illalla soitetaan kolme ja joskus jopa neljäkin kertaa että ei varmasti unohdu seuraavan päivän hoidosta hakeminen. Siihen vielä muutama tarkistussoitto ja -tekstiviesti päälle seuraavana päivänä. Tällainen ylitse menevä kontrollointi ärsyttää. Tottakai on kiva tietää joitain asioita, mutta ehkä mun ei tartte kuitenkaan tietää miten hänen pesukoneensa toimii ihan vaan siltä varalta että hänen ollessaan poissa puoli tuntia lapsen _kaikki_ vaatekappaleet sattuvat sotkeutumaan ja ne pitää pestä. Joku raja kai kuitenkin...?

herkkufasistiäideille. Koska oma lapsuusperheeni oli sokerifasismin mekka, saavat omat lapseni syödä sokeria hyvällä omallatunnolla. Se on vaan sokeria, ja jos se syödään aterioiden yhteydessä, ei siitä ole minkään valtakunnan haittaa kenellekään.