Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttävät äitityypit
15.07.2012 |
Listataan tähän ärsyttäviä äitityyppejä: Aloitan parilla elävän elämän ärsy-äidillä:
Vertailija-varustelija:
Äiti joka hankkii puolivuotiaalle vauvalle kengät, isot määrät hoitotuotteita ja hammasharjoja, useita eri talvihaalareita, taaperokärryn, piippaavia ja kiliseviä leluja laatikkokaupalla, joka ikisen markkinoilla olevan pelin jolla vauvan kehitystä voi edistää. Puhuu vauvastaan ja myöhemmin lapsestaan varsinaisena ihmelapsena ja hermostuu, jos tuttavan lapsi oppii aikaisemmin kävelemään, potalle tai kuperkeikan. On katkera ja kateellinen, tuntee tyytyväisyyttä silloin kun oma lapsi on isoin ja taitavin. Esittelee lapsensa mittoja julkisesti ja huomauttaa, jos jonkun lapsi on samanikäisenä pienempi. Suhtautuu epäluuloisesti muiden lapsiin, ei anna omaansa hoitoon, ettei lapsi vain mene pilalle, tälle syötetä väärää ruokaa tai laiteta väärää vaateyhdistelmää. Arvostelee jatkuvasti muita äitejä ja muita lapsia, ihmettelee kehityksen hitautta ja kokoa. Suuttuu helposti, hautoo loukkauksia pitkään, kasvattaa niitä mielessään. Elää vertailusta ja on salaa huonoitsetuntoinen.
Valivali-besserwisser:
Äiti jolla on aina vaikeinta ja rankinta. Jos perhekerhossa toinen äiti mainitsee, että heillä valvottiin taannoin hampaiden takia, tämä valivali-äiti kertoo että heillä kyllä valvottiin viikkotolkulla ja norokin tuli ja kaikki oli tosi raskasta. Mutta siitä huolimatta hän jaksoi täysimettää ja antaa sormiruokaa. Tämä äiti kertoo naama itsetyytyväisessä hymyssä, kuinka hän neuvoo kaikkia tekemään itse vauvanruuat ja ostamaan mansikoita ja kokemaan ilmaisia elämyksiä lapsen kanssa. Samaan hengenvetoon hän haukkuu kaikki lähiseudun puistot, väärät puistoruoka-ajat, liian kalliit tai väärässä paikassa sijaitsevat lapsiharrastukset ja äidit, jotka eivät ymmärrä hyödyntää kirpputoreja. Kohottaa omat ratkaisunsa muiden yläpuolelle ja besserwisseröi itsestäänselvyyksillä kertoen, että itse leivottu leipä on halvempaa kuin kaupan leivät jne. Moitiskelee muita äitejä, kyselee heiltä jatkuvasti miksi et -alkuisia kysymyksiä (kuten: miksi et anna sille nokkamukia/pulloa /maitoa/mehua /imetä/ole imettämättä/sormiruokaile/vessahätäviesti) jotka ovat tungettelevia ja joihin vastatessa tulee kiusaantunut olo kun omia valintoja pitää selvittää puolitutulle. Tämä äiti on innokas tutustumaan muihin, kunhan äidit säilyvät hänen oppilainaan ja yleisönään. Käytännössä äiti liikkuu kuitenkin yksin, koska muut äidit välttelevät päällekäyvää besserwisseriä.
Kommentit (92)
No ainakin julkisesti (lapsensa seurassa!) tupakoivat äidit! Työntelee pientä lastaa vaunuissa/rattaissa samalla vetäen tupakkaa nokka pystyssä. Tai sitten jopa maha pystyssä!
Myös äidit jotka kiroilevat paljon puistattavat minua.
Samoin juuri ne ketkä valittavat jatkuvasti kaikesta; kuinka lapsen kanssa on raskasta, kaipaa jatkuvasti lapsesta "lomaa" jne. Näitä valittajia ainakin löytyy muutama facebook-kavereideni joukosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raapivat sormella olemattomia facebook-kavereitaan 24h päivässä kun lapset tappelevat keskenään tai vaikka hukkuvat uimarannalla kun pitää päivittää olematonta elämää ja olla kokoajan netissä. Arghh, näitä on bussit ja koko kansakunta täynnä, katso vaikka ympärillesi monta kertaa vilkuilet itse kosketusnäyttöpuhelintasi joka on jumalasta seuraava
kohkaavat omissa ajatuksissaan. Unohtavat ilmoittaa lastensa hoitoajat. Tekevät miljoonaa asiaa yhtäaikaa ja siinä sivussa kuvittelevat, että voivat ylläpitää jotain perhe-elämääkin.
Lapsilla liian suuret kengät, kurahousuja ei ollenkaan ja sukat ja lapaset aina eri paria.
Mua varmasti rakastetaan.. :)
ainoa mikä oikeasti ärsyttää, on lasten kautta elävät marttyyrit, jotka unohtavat itsensä ja ovat yleisesti sitä mieltä että äidiksi tultuaan nainen ei enää nainen eikä ylipäätään ihminen. Äiti on yksi kodinkone pesukoneen ja hellan välissä. Äiti ei saa enää tavata kavereitaan, paitsi ehkä puolituntia silloin kun äiti juoksee pikaisesti kirpparille ostamaan lisää kestovaippoja. Alkoholi ja juhliminen ovat kirosanoja. Äiti ei saa meikata, koska se vie kaiken ajan lapselta. Vauvaa ei saa viedä kauppaan, kahvilaan, kirjastoon, ravintolaan, rannalle jne. koska EI VAUVA SELLAISTA TARVITSE, ja sehän saa siitä vielä hirveät traumat, viriketulva valtaa aivot ja kiintymyssuhde äitiin häiriintyy. Tätä sitten aikuisena terapiassa parannellaan. Sanaa päiväkoti ei saa edes manita, sehän on itse saatanan pesä.
Ja yleensä nämä äidit ovat todella suuri suisia, suuri eleisiä ja hirveitä liiottelemaan. Kaikki on joko hirveän pahaa tai äärimmäisen hyvää. Muita äitejä katsotaan arvostellen ja etsitään jatkuvasti virheitä. Sääliä tai empatiaa ei tunneta. Nämä äidit tietävät millainen on se maaginen hyvä äiti. Kädet rakoilla kiillotellaan omaa sädekehää.
Samalla tunnen itseni oikein normaaliksi, ja se on kivaa.
Olen sitten varmaan ärsyttävä "tavallinen äiti", jonka koti on tavallisen siisti, lapsilla kuitenkin tavalliset tai tavallista paremmat vaatteet, reiättömät hampaat. Ruoaksi tehdään aika tavallisia ruokia suht ajallaan +-tunti. Lapset eivät kiroile, ovat tavallisen rauhallisia, mutta kinastelevat toisinaan.
Ei viitsi koskaan alkaa neuvoa muita äitejä. En kerro kuinka MINä teen asioita( ylimielisesti)
En ole kovin avulias saatikka tunkeileva, joskus tarjoudun avuksi, mutten pidä itsekään siitä, kun jotkut ovat heti tarjoamassa apuaan, tai jotain uskomattoman monimutkaista ratkaisua tyyliin: Hei jos tarvit kyydin kirjastoon niin mun työkaverin mies jamppa monesti kulkee sitä kautta, mä voin kysyä työkaverilta et voiskohan sen mies ottaa sut jostain kyytiin tai jos tuo ei onnistu niin mä voin kyllä pyytää mun isää ajamaan tätä kautta...plaaplaa ja ollaan just tutustuttu jossakin vanhempainillassa tms. (Itse en voi sietää tällaisia hönttejä tarjoutujia, jotka rakastavat kulkea meandi- tunikoissa, Nannit olalla.
En ole kiinnostunut mistään yltiötrendijutusta. Mutta jos joku on niin en ajattele siitä yhtään mitään. Näytän muodikkaalta, mutta monesti ihan vahingossa.
Olenko ärsyttävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka kertovat perheensä ihan tavallisista sattumuksista yksityiskohtaisesti, ihan kuin heillä nyt vain sattuisi olemaan hauskin lapsi mitä maa päällään kantaa, ja aivan kuin heidän sarkasminsa/ironiantajunsa olisi taivaan lahja kaikille ympäristöön sattuneille. Kaikkeen suhtaudutaan viileän asiallisesti ja kuitenkin korostettu pilke silmäkulmassa. Ollaan niin rentoja mutseja, nimitetään lapsia snadeiksi ja skideiksi ja tolkutetaan kuinka mikään ei muutu vaikka lapsi onkin talouteen tullut ja kuinka heillä kaikki tavallinen tehdäänkin vähän epätavallisesti koska ollaan niin cooleja.
Useimmilla tällaisilla äideillä on blogi, ettei se oma erinomaisuus vahingossakaan jäisi vain lähipiirin tietoisuuteen. Usein blogimerkinnät sisältävät yksityiskohtaisia, ah-niin-nokkelia otteita Mutsin ja Kaksivuotiaan hillittömistä keskusteluista (jotka lukijalle ovat lähinnä myötähäpeää nostattavaa tuubaa).
ainoa mikä oikeasti ärsyttää, on lasten kautta elävät marttyyrit, jotka unohtavat itsensä ja ovat yleisesti sitä mieltä että äidiksi tultuaan nainen ei enää nainen eikä ylipäätään ihminen. Äiti on yksi kodinkone pesukoneen ja hellan välissä. Äiti ei saa enää tavata kavereitaan, paitsi ehkä puolituntia silloin kun äiti juoksee pikaisesti kirpparille ostamaan lisää kestovaippoja. Alkoholi ja juhliminen ovat kirosanoja. Äiti ei saa meikata, koska se vie kaiken ajan lapselta. Vauvaa ei saa viedä kauppaan, kahvilaan, kirjastoon, ravintolaan, rannalle jne. koska EI VAUVA SELLAISTA TARVITSE, ja sehän saa siitä vielä hirveät traumat, viriketulva valtaa aivot ja kiintymyssuhde äitiin häiriintyy. Tätä sitten aikuisena terapiassa parannellaan. Sanaa päiväkoti ei saa edes manita, sehän on itse saatanan pesä.
Ja yleensä nämä äidit ovat todella suuri suisia, suuri eleisiä ja hirveitä liiottelemaan. Kaikki on joko hirveän pahaa tai äärimmäisen hyvää. Muita äitejä katsotaan arvostellen ja etsitään jatkuvasti virheitä. Sääliä tai empatiaa ei tunneta. Nämä äidit tietävät millainen on se maaginen hyvä äiti. Kädet rakoilla kiillotellaan omaa sädekehää.
Ehkä juuri siksi että yh:ista puhutaan niin paljon paskaa. Marttyyriyh:ous on vastalause sille kaikelle yksinhuoltajien mustamaalaamiselle.
Oma ystäväni, kahden lapsen totaaliyh, ei ole elänyt eronsa jälkeen hetkeäkään omaa elämäänsä vaan elää joka päivä lapsille. Hän ei koskaan käy viihteellä, ei koskaan treffeillä, elää kuin nunna, ei osallistu työpaikan juhliin, ei lähde kavereiden kanssa laivalle, ei tapaa kavereitaan ilman lapsia jne. jne.
Ja kun sanon että hän on ärsyttävä marttyyri niin hän näyttää onnelliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mennyt täysin ilman vastoinkäymisiä ja siksipä he suhtautuvat kaikkiin sillä asenteella että "Jokainen voi menestyä jos vain löytyy tahtoa"
Nämä äidit kehuskelevat tavanneensa tulevan miehensä elämänsä ensimmäisenä päivänä synnytyslaitoksella mahdollistaakseen sen että tuntevat miehensä läpikotaisin ennen kuin aikuisina menevät naimisiin. Ja rakkaus on kestänyt koko elämän läpi voimakkaana ja ongelmattomana seksuaalis-sieluntoverillisena hekumana tämän samaisen ihmisen kanssa.
Mikä hupsuinta, he molemmat ovat miehensä kanssa koko elämänsä ajan, lähes taaperoista saakka tienneet opiskelevansa juristeiksi ja hankkivansa kaksi suloista kiharapäistä pisamanenäistä lasta joista ensimmäinen on tummatukkainen kaunis poika ja toinen on vaaleatukkainen ihastuttava tyttö.
Mutta tämä kaikki autuus vasta sitten kun vakituiset työpaikat on saatu välittömästi opintojen jälkeen ja omakotitalo sekä kaksi autoa hankittu ilman velkarahaa. Siinä välissä on ehditty viettää aikaa haasteellisissa kansainvälisissä työtehtävissä ympäri maailmaa ja kyllästyä golfiin ja purjehdukseen. Puolimaratonikin on juostu.
Sen lisäksi he ovat suunnitelleet jo paljon ennen raskautta että geeneiltään poikkeuksellisen pitkäikäiset ja terveet isovanhemmat asuvat aina melkein naapurissa jotta hoitoapu olisi pikkuisille turvattu.
mennyt täysin ilman vastoinkäymisiä ja siksipä he suhtautuvat kaikkiin sillä asenteella että "Jokainen voi menestyä jos vain löytyy tahtoa"
Nämä äidit kehuskelevat tavanneensa tulevan miehensä elämänsä ensimmäisenä päivänä synnytyslaitoksella mahdollistaakseen sen että tuntevat miehensä läpikotaisin ennen kuin aikuisina menevät naimisiin. Ja rakkaus on kestänyt koko elämän läpi voimakkaana ja ongelmattomana seksuaalis-sieluntoverillisena hekumana tämän samaisen ihmisen kanssa.
Mikä hupsuinta, he molemmat ovat miehensä kanssa koko elämänsä ajan, lähes taaperoista saakka tienneet opiskelevansa juristeiksi ja hankkivansa kaksi suloista kiharapäistä pisamanenäistä lasta joista ensimmäinen on tummatukkainen kaunis poika ja toinen on vaaleatukkainen ihastuttava tyttö.
Mutta tämä kaikki autuus vasta sitten kun vakituiset työpaikat on saatu välittömästi opintojen jälkeen ja omakotitalo sekä kaksi autoa hankittu ilman velkarahaa. Siinä välissä on ehditty viettää aikaa haasteellisissa kansainvälisissä työtehtävissä ympäri maailmaa ja kyllästyä golfiin ja purjehdukseen. Puolimaratonikin on juostu.
Sen lisäksi he ovat suunnitelleet jo paljon ennen raskautta että geeneiltään poikkeuksellisen pitkäikäiset ja terveet isovanhemmat asuvat aina melkein naapurissa jotta hoitoapu olisi pikkuisille turvattu.
Loistavaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pidän ärsyttävinä äitityyppejä, jotka lokeroivat muut äidit vaikkapa trendipelleiksi ja näköjään pitävät itseään parempina kuin muut ;)
Hahhaa ;) mä en edes tiedä, mikä on Eero Aarnion poni (piti käydä katsomassa kuvaus itsestäni), mutta Bugan vaunut kyllä löytyy ;) parhaat kaikista niistä neljästä merkistä, jotka olen ostanut
Muuten mä olen tietenkin täydellinen ;)
Mä lisään sitten tähän listaan:
Mulla on 6 lasta, tiedän lastenkasvatuksesta kaiken!
Itse en voi sietää sellaisia huutavia äitejä, jotka karjuvat lapsilleen niin että vaikut lähtevät korvista. Ja haukkuvat ja sättivät koko ajan lapsiaan, lapsiraukat eivät osaa tehdä mitään oikein. Jos käsketään niin täytyy tapahtua välittömästi eikä 10 sekunnin kuluttua. Ensin karjutaan että nyt mennään ja heti, sitten kun lapsi hädissään tulee heti niin sitten karjutaan että mitä jätit lelut lattialle. Sellaiset äidit myös kasvattavat lapsiaan filosofialla "aikuiset määräävät ja lapset tottelevat ilman mitään vastaansanomista ja tekevät niin kuin käsketään". Ja pahinta on jos lasta vielä kuritetaan fyysisesti, tukistetaan, revitään vihaisesti, tönitään ja revitään niin että käsivarret on punaisina. Tunnetteko tällaisia äitejä?
Lapsi on käynyt terapiassa päiväkoti-ikäisestä lähtien. Hänellä on pahoja tunne-elämän ongelmia ja hän käyttäytyy väkivaltaisesti ja arvaamattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joilla on helpot lapset, siis juuri ne, jotka ivät oikeastaan harrasta mitään, mutta voittavat silti kaikenlaisia palkintoja, menestyvät hyvin koulussa, saavat stipendejä. BNäiden lapset iIstuvat juhlissa hiljaa paikallaan, puhuvat ystävällisesti kaikille, eivät melua missään. Äidit näyttävät siltä, että eivätnäe yhtään vaivaa lastensa vuoksi, "tässähän nämä väitöskirjanteon sivussa menevät".
Vihaan onnistujaäitejä, joille äitinä oleminen on niin helppoa, että siitä ei tehdä numeroa!
eikä se mulle kuulu, jos jollain on paljon kiukkua tai vähän muistia. Sekin on varsin harmitonta, jos naapurin mamma haluaa ostaa lapselleen kadun kalleimmat vaatteet.
Kaikkein eniten ärsyttävät aikuiset, jotka tekevät / saavat vahingossa lapsia, vaikka eivät ole valmiita kasvamaan aikuisiksi. Esimerkiksi ihmiset, jotka jättävät pienet lapset yksin kotiin mennäkseen itse kapakkaan. Äidit, jotka eivät koskaan osta tai laita ruokaa. Äidit, jotka vammauttavat lapsensa päihteillä jo kohdussa ja jatkavat samaa rataa lapsen synnyttyä. Äidit, jotka eivät vahingossakaan eksyisi vauva-palstalle, koska heitä ei voisi vähempää kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uusi äitiblogi-tyyppi: Hipsteriäidit jotka ilmentävät tyylitajuaan lapsen kautta. Bugaboo-vaunut, Eero Aarnion poni lastenhuoneessa, mustavalkoista, graafisia kuvioita, lapsella ehdottomasti pikku-Kånkenin reppu ja äipän suurin haave saada Hang It All -naulakko. Näitä blogeja on pilvin pimein, koomisin esimerkki eräs lähiömutsi, joka yökötteli Ainun tuttien kamalia kuvioita ja suri, kun oma vauva ei huoli luonnonkumista ekotuttia. Niin, mainitsinko jo, että nämä mutsit (jotka kutsuvat itseään niin hehhehee sarkastisesti juuri mutseiksi) pitävät itseään tosi ekologisina koska heillä on Globe Hopen kierrätysmateriaaleista tehty sikakallis hoitolaukku ja second handin näköistä retropotkaria vauvalleen, mutta oikeasti he kuluttavat ihan törkeästi ja postaavat kaikista hankinnoistaan blogeihinsa. Juuri nyt hipsteriäidit haaveilevat siirtolapuutarhamökeistä ja kaupunkiviljelevät ja selittävät vuolaasti, etteivät viihdy äitiseurassa.
Ei ole kylläkään Bugaboo-vaunuja, on Gessleinit, Eero Aarnion ponin voisin joskus hankkiakin, mustavalkoista on lähinnä omissa vaatteissa, Kånken Mini löytyy, koska näyttää kivalta ja Hang it All löytyi huushollista jo paljon ennen lasta. Tuttia lapsi ei syö lainkaan, mutsiksi itseäni kutsun kaveripiirissä kyllä, tosin ilman mitään sarkasmin häivääkään, mutta Globe Hopen tuotteet ovat kyllä niin rumia, etten niitä käyttäisi. Retropotkarit ovat mielestäni aika rumia.
Suosin kyllä ekologisuuden nimissä pyöräilyä ja lähikaupoissa asiointia, mutten koe suuria tunnontuskia ajoittaisesta lentämisestä. En haaveile siirtolapuutarhamökistä vaan järvenrantarivarista ja äitiseurassa en viihdy, elleivät ko. äidit ole kavereitani muutenkin.
Elämä jatkuu lastensaannin jälkeenkin ;)
Äiti, jolla on lapsia usean eri miehen kanssa. Kaikki raskauden olleet vahinkoja. Lasten isien lisäksi lukuisia epämääräisiä suhteita muiden miesten kanssa. Tullut ekaa kertaa raskaaksi vajaa parikymppisenä. Ei ole ikinä saanut omaa elämäänsä hallintaan. Muuttanut lukuisia kertoja. Lasten alistuttava äidin loputtomaan itsensä etsimisprosessiin. Lapset joko liian varhain aikuistuneita sopeutujia tai vaihtoehtoisesti jatkuvasti huomiota vaativia häirikköjä. Äidin oma aikuistuminen ei onnistu edes nelikymppisenä. Mies menee vaihtoon heti kun alkaa naama kyllästyttää, mutta ilman miestä ei osata olla.
Intohimoisesti harrastavat äidit. Etenkin nämä jotka harrastavat hevosi, koiria ym eläimiä. Elukat menevät kaiken ohi ja tuntuvat olevan maailman tärkein asia. Lapset hoidossa missä tahansa jotta äiti pääsee harrastamaalapsia ei tietenkään oteta mukaan. kuulumisia kysessä tulee listaa mitä se hurtta/koni osaa ja voi ym.
Itse olen aika lailla sellanen "mun elämä oli nyt tässä". Valitan kaikille jotka vähääkään jaksaa kuunnella miten en osannut yhtää valmistutua tälläseen, miten yksinäistä on ku kavereista ei kuulu mitään, ja kuinka paljon välillä ahistaa/ärsyttää/vituttaa/väsyttää.. Voin helposti uskoa että menella on tehny mieli sanoa että "mitä oot menny lapsia hankkimaan, saatana!" Itelläki tekis
Tyydyttää lapsiensa tarpeet tavaralla. Tavara tekee onnelliseksi! Lajityypillistä käyttäytymistä: "jos olet nätisti niin saat sitten uuden dingendangelin". Käyttää vapaa-aikansa tavaran hankkimiseen ja siitä puhumiseen. Myös lastenvaatteet kuuluvat tähän tavarahankintaan mukaan. Materialistiäidin lasten huoneet ovat täynnä kaikkea roinaa, jolla lapset eivät kuitenkaan leiki. Lapsetkin oppivat puhumaan tavarasta ja kehuvat, kuinka he ovat saaneet/saavat/haluavat jonkun uuden tavaran. Saattavat myös korvata omaa poissaoloaan tai muuta epävarmuuttaan tavaran hankkimisella lapsille. Ja maailma pelastuu!
En tiedä onko tämä tyyppi jo täällä:
sellaiset lempeällä hiljaisella äänellä puhuvat äidit, jotka ovat sitä mieltä, että heidän tapansa suorittaa äitiyttä on se ainoa oikea, ja toisenlainen tapa suorittaa äitiyttä on väärin. Eli sotkevat persoonakohtaisen käyttäytymisen / tominnan ja ovat sitä mieltä, että se oma persoonakohtainen toimintatapa on ainoa oikea.
nämä samaiset äidit jakavat neuvoja ja ohjeita omista lähtökodistaan, eivätkä vaan tajua, että toisen ihmisen perusluonne, myös lapsen, on aivan eri kuin mitä itsellä. ja että jos se minun tenavat vetää itkupotkuraivarikilarit, niin se tekee sen, vaikka hänen omansa ei koskaan ole moisia raivareita saanut.
tai jos en anna 4 vuotiaan kiukutella kyläpaikassa ruokapöydässä vaan vien pois kun huomaan että kohta mennään ja lujaa (ja lapsi kiukuttelee ja parkuu sitten siellä toisessa huoneessa ja palaa pöytää kun osaa olla kunnolla), saan moitteet, kun en anna lapsen ilmaista suuttumuksen tunteita (???!!!)
tai kun 3 v heittäytyy väsyneenä hankalaksi, enkä anna periksi, tullaan jakamaan nevuoja, että pitäisi antaa periksi (aihe itsessään mitätön, mutta lapsi kiukuttelee isoon ääneen)
Esikoislapsen äiti, ehdottomasti. On hysteerisen tarkka ravinnosta, mittaa kellon ja vaa'an avulla vauvan ruokamäärät ja pitää tarkkaan kiinni kaikista ohjeista. Ahdistuu syvästi tajutessaan, ettei ole treenannut vauvan kanssa pariin päivään. Menee tolaltaan lapsen saadessa antibiootit, koska nyt se on "pilalla". Noudattaa pilkuntarkasti niin neuvolan kuin keskenään ristiriitaisten lastenkasvatusoppaiden ja -ismien neuvoja kompensoidakseen sitä, että on oikeasti ihan hajalla vauva-ajan kaaoksessa. On kontrollifriikki jolla on paljon raivontunteita vauvaansa kohtaan, koska tämä on sotkenut äidin elämän, josta määräsi ennen äiti yksin. Peittelee raivonsa ja inhonsa vauvaa kohtaan joskus hyvin huonosti. Samalla on kuitenkin neuroottisen tarkka vauvanhoitaja ja katsoo aiheelliseksi letkautella itseään rennommille äideille ja arvostella heitä laiskuudesta ja "helpomman tien valitsemisesta" oli kyseessä sitten imetys tai kestovaipat. Samaan aikaan raivostuttava ja säälittävä.