Lue keskustelun säännöt.
Uskova ei häviä mitään, vaan voittaa.
14.07.2012 |
En ole harras uskovainen, käy kirkossa tms. mutta se tieto, että voin hädän hetkellä pistää kädet ristiin ja pyytää voimia joltain suuremmalta, on aika lohduttava tieto. Me "uskovaiset" emme ole koskaan yksin.
Tuli vaan mieleen tuosta ateisti ketjusta, jota en jaksanut lukea kun oli niin pitkä. Mielestäni ateistit ovat häviäjiä tässä asiassa, uskominen ei maksa mitään. Kirkkoon ei ole pakko kuulua.
Kommentit (38)
Hän häviää oivaltamisen ilon. Sen, että koko ajan maailmasta oppii lisää ja käsittää paremmin, mitä täällä tapahtuu ja minkä lainalaisuuksien mukaan täällä toimitaan. Miten erilaisia näkemyksiä voi olla ja mitä tämä kaikki kokonaisuutena on.
Uskovan ajatus on aina vajaa.
myös sinun ajatuksesi! Älä toki korota itseäsi uskovien tai muidenkaan ihmisten yläpuolelle, vaikka juuri niin taisit tehdäkin.
Ja mitä tulee tuohon muuhun, suppeaan ja ennakkoluuloiseen käsitykseesi kristytyistä, niin voin sanoa, että itse tunnen monia kristittyjä, jotka ajattelevat avarasti elämästä ja maailmasta sekä haluavat oppia lisää :) Erona on vain se, että kokiessaan ja oppiessaan lisää elämästä ja sen rikkaudesta he kokevat oppivansa lisää Jumalan maailmankaikkeudesta sekä Jumalasta itsestään. Jumala, Kristus mahtuu elämän moninaisuuteen ja rikkauteen! Kuuntele toki Veli-Matti Hynnisen ohjelma RadioDei:llä, niin tapaat siinä erittäin elämänmyönteisen ja yhteiskunnasta ja kultturista avarasti ajattelevan ihmisen (jolla muuten ajankohtainen vieras jokaisessa ohjelmassa, perjantaisin 9:03 ja 01:00, <a href="http://www.hynninen.info" alt="http://www.hynninen.info">http://www.hynninen.info</a> )
Ajatus on lähtökohtaisesti vajaa, jos on jo joku jumalan asemaan korotettu. Silloin on jo asetettu suodatin päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä ole jossittelua! jos sanan tilalle kun.
Ja sitten jos onkin?
Elää elämänsä joidenkin sääntöjen kanssa ja huomaa, ettei sitä taivasta olekkaan.
Tajuat sen itsekin. Vastasin vain ap:n tekstiin.Tajutako sinä sen, että jos taivas onkin olemassa, niin silloinhan sinä nimenomaan häviät joutumalla kadotukseen, jos et usko. Jos taas uskot, pääset taivaaseen. Eli tällöin kumpi ratkaisu kuulostaa paremmalta?
Uskovien elämä on jossittelua. Jos on taivas, ja jos on helvetti, ja jos uskoo, tai jos ei usko. Ei mitään helvettejä ja taivaita ole, meillä on tämä yksi elämä, joka kannattaa elää niin hyvin kuin osaa, tässä ja nyt, eikä odotellen ja peläten tulevia höpöjä.
että sama kuin puhuisi lottovoitosta. Ei ihminen poikkea tässä suhteessa muista eläimistä tai kasveista tai mistään muustakaan - mikään ei sen puolesta todista. Taivas ja helvetti ovat vain uskovaisten uskossa, omassa päässä. Todellinen taivas ja helvetti ovat tässä ja nyt, maan päällä, omassa elämässä.
oman elämänsä ja tukun muitakin siinä sivussa...
on absurdi ajatus, koska eihän tuota meidänkään jumaloppia pysty ihminen käsittämään. Pyhä kolmiyhteys? Ihminen, jumala vai molempia? Kuka tekee mitäkin? Ei sitä voi ymmärtää tai opiskella kuten matemaattisia totuuksia.
Varmasti ihminen voi olla elämänmyönteinen ja viisas ja avarakatseinen, vaikka olisikin uskovainen, mutta usko asettaa ihmiselle myös rajoja.
Hän häviää oivaltamisen ilon. Sen, että koko ajan maailmasta oppii lisää ja käsittää paremmin, mitä täällä tapahtuu ja minkä lainalaisuuksien mukaan täällä toimitaan. Miten erilaisia näkemyksiä voi olla ja mitä tämä kaikki kokonaisuutena on.
Uskovan ajatus on aina vajaa.
myös sinun ajatuksesi! Älä toki korota itseäsi uskovien tai muidenkaan ihmisten yläpuolelle, vaikka juuri niin taisit tehdäkin.
Ja mitä tulee tuohon muuhun, suppeaan ja ennakkoluuloiseen käsitykseesi kristytyistä, niin voin sanoa, että itse tunnen monia kristittyjä, jotka ajattelevat avarasti elämästä ja maailmasta sekä haluavat oppia lisää :) Erona on vain se, että kokiessaan ja oppiessaan lisää elämästä ja sen rikkaudesta he kokevat oppivansa lisää Jumalan maailmankaikkeudesta sekä Jumalasta itsestään. Jumala, Kristus mahtuu elämän moninaisuuteen ja rikkauteen! Kuuntele toki Veli-Matti Hynnisen ohjelma RadioDei:llä, niin tapaat siinä erittäin elämänmyönteisen ja yhteiskunnasta ja kultturista avarasti ajattelevan ihmisen (jolla muuten ajankohtainen vieras jokaisessa ohjelmassa, perjantaisin 9:03 ja 01:00, <a href="http://www.hynninen.info" alt="http://www.hynninen.info">http://www.hynninen.info</a> )
Siksi en ymmärrä tätä ketjua ollenkaan.
Uskova uskoo (usein) sen takia, että hänellä on sellainen kokemus, jonka takia hänen on uskottava. Esimerkiksi jos kokee jonkun ihmeen, niin kuka tahansa alkaa uskomaan, oli kuinka paha ateisti hyvänsä. (ja juuri tästä syystä ateistitkin tulevat uskoon).
Ei tällaisista asioista voi kiistellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
satuja satuja! ja se kerrottiin jo aikojen alossa että te tulette niin sanomaan. Nauratte ja pilkkaatte uskovia ne hullut uskovat satuihin. Ainut syy siihen on se että haluatte että muut eläisivät niinkuin te koska ette jaksa elää uskossa. On helpompaa elää ja houkutella muitakin elämään epäuskossa. Uskoon tarvitaan selkärankaa. kyllä meillä on tämä yksi elämä elää tehdä ne ratkasut mitkä omaksi parhaakseen katsoo toiset ei vain sitä parhautta tule ikinä näkemään.
Siksi en ymmärrä tätä ketjua ollenkaan.
Uskova uskoo (usein) sen takia, että hänellä on sellainen kokemus, jonka takia hänen on uskottava. Esimerkiksi jos kokee jonkun ihmeen, niin kuka tahansa alkaa uskomaan, oli kuinka paha ateisti hyvänsä. (ja juuri tästä syystä ateistitkin tulevat uskoon).
Ei tällaisista asioista voi kiistellä.
Se on ihmisen heikkoutta, jos jonkun "ihmeen" koettuaan tulee uskoon. Hakee vain helppoa selitystä asialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole mitään "ihme kokemuksia" ja uskossa olen silti?
Ymmärrän teitä "ei uskovia", olin 4v. samanlainen kuin te, pidin uskovia hihhuleina jne. ONNESI kaikki muuttui, en olisi voinnut edes uskoa että juuri minusta tulisi uskova.
Olen niin kiitollinen Jumalalle tästä lahjasta, jonka hän antoi minulle.
Siis 4v. sitten en vielä ollut uskossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennenkuin ketju paisuu mahtavaksi väittelyksi uskovien ja uskomattomien välillä, niin tahtoisin sanoa, että jos molemmat elävät onnellisen ja tasapainoisen elämän, niin ei kumpikaan häviä yhtään mitään, vaan voittaa yhden elämän.
ei kenenkään, elämä ole aina sitä onnea ja tasapainoa, silloin se ei ole oikeaa elämää jos aina on pelkkää alamäkeä. Elämään kuuluu ylämäkiäkin, ja melko mustia pilviä matkan varrelle, ihan väistämättä. Joskus jokainen on myös aivan yksin, niin ettei kukaan ihminen voi auttaa. Viimeistään kuoleman porteilla jokainen tajuaa tämän. Ap
elämä kannattaa ainakin yrittää elää niin, että on niitä muitakin ihmisiä, joilta saa apua ja tukea, ja mielestäni on niin ikään tärkeää, että ihminen oppii ns. menemään itseensä, yrittää oppia selvittämään ajatuksensa ja tunteensa, luottamaan siihen että osaa tehdä päätöksiä ja luottaa niihin. Mikään jumala tai suuri kurpitsa vai mikä se palstan spagettimonsteri se nyt olikaan ei niitä päätöksiä kenenkään puolesta hoida, eikä tee yhtään parempia päätöksiä. Ihminen tarvitsee rohkeutta elää ja sitä saa vaikka ihan sillä, että ottaa sekä hyvät että huonot ajat opin kannalta.
yrittänyt selittää... ettei tässä ole kysymys siitä, että kuvittelee että Jumala auttaa konkreettisesti, ja järjestää asiat parhain päin. Ei järjestä.
Mutta jos voi omilta harteiltaan pudottaa pienen osan vastuunkantamisen henkisestä taakasta, ja luottaa siihen että kun yrittää parhaansa se riittää. Ihminen voi tehdä vain parhaansa, ei yhtään enempää, ja kyllä siitä saa henkistä voimaa, kun ajattelee ettei täällä yksin taaperreta. Ja kun taakka on kevyempi, on oma elämäkin kevyempää ja helpompaa.
Hirveän vaikea selittää, puhukaa papin kanssa jos haluatte ymmärtää, monella on ihan väärä käsitys uskosta. Papithan ovat hengellisiä johtajia, ja henkisissä asioissa auttajia. Rukouksista saa voimaa, (pään)sisäistä voimaa. Joskus, onneksi harvoin, rukoustakin tarvitaan. Mitä huonommin ihmisillä asiat, sitä enemmän he hakevat voimaa uskosta. Ks maailman tilanne. Aina ei voi itse vaikuttaa omaan tilanteeseensa, sodat, nälänhätä jne. mutta moni selviää henkisesti, kun uskoo. Ilmaista itsensä terapointia. Ap
Ehdottomasti.
Lisäksi olen saanut uskovan ja aivan mahtavan miehen, rauhallisen, raittiin kodin, rehellisiä ystäviä yms.
asioita joita ei voi itata rahassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tulin uskoon 4v. sitten ja KAIKKI viha, katkeruus yms. hävisi samantien ja tilalle tuli Rakkaus. On niin mahtavaa kun on joku, johon Turvautua ja Hän on Jeesus Kristus.
On ihan uskomatonta, miten ihmiset vaan mollaa uskovia ja pitää heitä sekopäisinä hihhuleina. Ettekö koskan ihmettele, että miten niin moni on tullut uskoon?
ovat laumasieluja ääliöitä. Se, että te hihhulit luulette olemattomien asioiden olevan totta vaan vahvistaa sen.
Pitäväthän kärpäsetkin ulosteista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tulin uskoon 4v. sitten ja KAIKKI viha, katkeruus yms. hävisi samantien ja tilalle tuli Rakkaus. On niin mahtavaa kun on joku, johon Turvautua ja Hän on Jeesus Kristus.
On ihan uskomatonta, miten ihmiset vaan mollaa uskovia ja pitää heitä sekopäisinä hihhuleina. Ettekö koskan ihmettele, että miten niin moni on tullut uskoon?
ovat laumasieluja ääliöitä. Se, että te hihhulit luulette olemattomien asioiden olevan totta vaan vahvistaa sen.
Pitäväthän kärpäsetkin ulosteista...
mennyt ihan näin... että uskovaiset luullaan jonkun olemattoman olevan totta. Ei minä luule mitään. Minä uskon, en luule. Uskon koska haluan uskoa ettemme ole täällä maailmankaikkeudessa yksin. Minusta se yksinkertaisesti on kivempi ajatus, kuin että tuolla olisi pelkkää tyhjyyttä. Elämä on helpompaa näin.
En minäkään jaksa saarnoja, kiihkoilua tai hihhulointia.
Ihan samalla tavalla kuin hoidan itseäni liikkumalla ja syömällä oikein, hoidan mieltäni, ihan tiedostamatta, uskolla. Usko on kuin hengittämistä, se vain on, sen enempää ajattelematta koko asiaa. Ihan terve tapa hoitaa itseään, mielestäni. En puhu uskosta koskaan ääneen. Eikä lähipiirissäni kukaan muukaan puhu.
Suurin osa maailman ihmisistä uskoo johonkin, eiköhän se ole jonkinlainen tarve ihmisellä. Ainoa tuntemani ateisti ei ole ihan terve henkisesti...
35: Harmi että ajattelet noin. Kaikkea hyvää sinulle. :)
niin harmi?
Ei totuuden sanomisesta mitään harmitteluja pitäisi tulla.
Juu, kaikkea hyvää tänne vaan -kelpaa kyllä.
Usko on kuin hengittämistä, se vain on, sen enempää ajattelematta koko asiaa. Ihan terve tapa hoitaa itseään, mielestäni. En puhu uskosta koskaan ääneen. Eikä lähipiirissäni kukaan muukaan puhu.
Ei puhuta omasta uskosta, vaikka se koetaan arvokkaaksi ja positiiviseksi asiaksi elämässä...? Ystävällisesti sanoisin, että en aivan ymmärrä. Miksi pannaan "lamppu vakan alle"?
Eihän uskon jakamisen suinkaan tarvitse olla käännyttämistä, vaan päinvastoin: uskosta ja Kristuksesta kuuleminen on ollut lukemattomille ihmisille valtavan positiivinen asia elämässä - ja eihän näin voisi käydä, jos kaikki pitäisivät uskonsa itsellään. Hyvä on tehty jaettavaksi :)
Ja lopulta suurin asia on armo ja pelastus, eikö se ole kristinuskon ydinasia. Jos uskoa ei jaeta, silloin saatetaan estää tai vaikeuttaa monen ihmisen mahdollisuus lähestyä Kristusta ja pelastua. Varmasti viimeistään tämän tulisi saada kristityksi itsensä kokevat ihmiset harkitsemaan uudestaan uskostaan kertomista tai kertomattomuutta.
http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html
uskotaan, että joku toinen järjestää minun asiani tavalla tai toisella. Mielellään parhain päin mutta jos menee pieleen, keksitään sopiva selitys sille. Haetaan siis turvaa jostakin ulkopuolisesta epäkonkreettisesta mystisestä voimasta.
Ennenkuin ketju paisuu mahtavaksi väittelyksi uskovien ja uskomattomien välillä, niin tahtoisin sanoa, että jos molemmat elävät onnellisen ja tasapainoisen elämän, niin ei kumpikaan häviä yhtään mitään, vaan voittaa yhden elämän.
ei kenenkään, elämä ole aina sitä onnea ja tasapainoa, silloin se ei ole oikeaa elämää jos aina on pelkkää alamäkeä. Elämään kuuluu ylämäkiäkin, ja melko mustia pilviä matkan varrelle, ihan väistämättä. Joskus jokainen on myös aivan yksin, niin ettei kukaan ihminen voi auttaa. Viimeistään kuoleman porteilla jokainen tajuaa tämän. Ap
elämä kannattaa ainakin yrittää elää niin, että on niitä muitakin ihmisiä, joilta saa apua ja tukea, ja mielestäni on niin ikään tärkeää, että ihminen oppii ns. menemään itseensä, yrittää oppia selvittämään ajatuksensa ja tunteensa, luottamaan siihen että osaa tehdä päätöksiä ja luottaa niihin. Mikään jumala tai suuri kurpitsa vai mikä se palstan spagettimonsteri se nyt olikaan ei niitä päätöksiä kenenkään puolesta hoida, eikä tee yhtään parempia päätöksiä. Ihminen tarvitsee rohkeutta elää ja sitä saa vaikka ihan sillä, että ottaa sekä hyvät että huonot ajat opin kannalta.
yrittänyt selittää... ettei tässä ole kysymys siitä, että kuvittelee että Jumala auttaa konkreettisesti, ja järjestää asiat parhain päin. Ei järjestä.
Mutta jos voi omilta harteiltaan pudottaa pienen osan vastuunkantamisen henkisestä taakasta, ja luottaa siihen että kun yrittää parhaansa se riittää. Ihminen voi tehdä vain parhaansa, ei yhtään enempää, ja kyllä siitä saa henkistä voimaa, kun ajattelee ettei täällä yksin taaperreta. Ja kun taakka on kevyempi, on oma elämäkin kevyempää ja helpompaa.
Hirveän vaikea selittää, puhukaa papin kanssa jos haluatte ymmärtää, monella on ihan väärä käsitys uskosta. Papithan ovat hengellisiä johtajia, ja henkisissä asioissa auttajia. Rukouksista saa voimaa, (pään)sisäistä voimaa. Joskus, onneksi harvoin, rukoustakin tarvitaan. Mitä huonommin ihmisillä asiat, sitä enemmän he hakevat voimaa uskosta. Ks maailman tilanne. Aina ei voi itse vaikuttaa omaan tilanteeseensa, sodat, nälänhätä jne. mutta moni selviää henkisesti, kun uskoo. Ilmaista itsensä terapointia. Ap
elämä kannattaa ainakin yrittää elää niin, että on niitä muitakin ihmisiä, joilta saa apua ja tukea, ja mielestäni on niin ikään tärkeää, että ihminen oppii ns. menemään itseensä, yrittää oppia selvittämään ajatuksensa ja tunteensa, luottamaan siihen että osaa tehdä päätöksiä ja luottaa niihin. Mikään jumala tai suuri kurpitsa vai mikä se palstan spagettimonsteri se nyt olikaan ei niitä päätöksiä kenenkään puolesta hoida, eikä tee yhtään parempia päätöksiä. Ihminen tarvitsee rohkeutta elää ja sitä saa vaikka ihan sillä, että ottaa sekä hyvät että huonot ajat opin kannalta.