Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaduttaako ettet mennyt yliopistoon?
Kommentit (14)
tohtorin arvo on arvossaan, vaikka olisi paskatieteen tohtori.
Jos olisin nuorempi, lähtisin opiskelemaan viivana.
Älkää nuoret jääkö paikoillenne .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli paikka yliopistoon mutta menin teknilliseen korkeakouluun, ei kaduta.
ylioppilasarvosanani olivat lukioni parhaimmistoa. Valitsin kuitenkin näin.
Etkö sinä itse ole edes hakenut vai oletko mennyt täysillä pisteillä suoraan, kun et tiedä, että ei sinne ihan noin vaan kaikki mene?
Olisin katunut, jos en olisi mennyt. Toisaalta, aika turha mennä opiskelemaan jotain sellaista, joka ei kiinnosta ja joka ei työllistä.
Etkö sinä itse ole edes hakenut vai oletko mennyt täysillä pisteillä suoraan, kun et tiedä, että ei sinne ihan noin vaan kaikki mene?
Olisin katunut, jos en olisi mennyt. Toisaalta, aika turha mennä opiskelemaan jotain sellaista, joka ei kiinnosta ja joka ei työllistä.
Jotkut menee, toiset ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen todennut, että AMK olisi voinut olla tapuksessani järkevämpi. Vietin 8 vuotta laiskaa opiskelijaelämää ja nytkään työpaikka ei kummoisempi, eikä edes työehtosopimusten piirissä.
Nykyisessä työssäni saisin parempaa palkkaa. Toisaalta amk:lla oli suhteita työpaikkaan, joten ehkä en olisi saanut tätä paikkaa muualta tulleena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en jaksanut edes ajatella tekeväni gradua. Varmaan kannattaisi mennä vielä maisteriopintoihin.
aivan hirveätä nyt 25+ iässä yrittää pysyä nuorten mukana. ei mitään yhteistä ja oman ikäiset jo aloittaa työuraansa, joten heitä ei täällä näy. koulussakaan ei oteta ikäeroa mitenkään huomioon, saan aivan samanlaista ylenkatsovaa kohtelua kuin just kotoa muuttaneet. tuutorointi on sitä, että esitellään kaupungin kuppilat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhlasin 8 vuotta elämästäni yrittämällä suorittaa kursseja läpi, välillä pääsin ja välillä en. Nyt harmittaa ja kaduttaa, etten mennyt lukion jälkeen vaikka ammattikouluun tai edes ammattikorkeaan, joissa opiskelua valvotaan paremmin ja tavallaan "pakotetaan" valmistumaan. Yliopiston akateeminen vapaus ei vain sopinut mulle, olisin tarvinut enemmän opinto-ohjausta ja perseellepotkimista. Nyt olen 32-vuotias ylioppilas joka ei koskaan saa sitä maisterintutkintoa valmiiksi ja joka haaveilee maalarinkoulutuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta harmittaa etten koskaan edes yrittänyt. Harmittaa muutenkin kun duunarivanhemmat eivät koskaan vaatineet multa yhtään mitään, luovin peruskoulun ja lukion läpi niin vähällä tekemisellä kuin suinkin pystyin (ja silti kohtalaisen hyvin arvosanoin, mikä harmittaa vielä enemmän, koska aavistan että olisin pärjännyt oikein hienosti, jos joku olisi joskus vaatinut jotain eikä kasvatus olisi ollut niin leppoista ja kaikki vastuu koulunkäynnistä läpi kouluvuosien vain itselläni!!), sitten kävin kauppiksen ryypäten ja siihen se jäi. Jos olisin elänyt toisenlaisessa ilmapiirissä, olisin ymmärtänyt opiskelun todellisen arvon.
En sinänsä syytä vanhempiani, eihän nämä asiat salaisuudeksi jääneet esim. opon tunneilla, mutta vaikea siinä vaiheessa oli muuttaa lepsua asennettaan. Sain esim. ottaa opintolainaa ihan miten halusin, kiva niitä sitten "kaupan kassana" maksaa pois!
No, ainakaan en ole sossun asiakas vaan olen onnistunut saamaan kohtalaisen hyvän työpaikan näilläkin avuilla, ja totta kai se teoreettisesti olisi edelleen mahdollista hakea vaikka mihin, mutta kun en OSAA opiskella!
Vuodatus päättyy! =D
Ne alat joille olisi ollut kiinnostusta ovat huonosti palkattuja ja työpaikatkin kiven alla.
Alue: Aihe vapaa
hain liian haastelliseen paikkaan enkä päässyt. lopulta pääsin b-luokan pääaineeseen ö-luokan kouluun. se tärkein, eli innostava ympäristö ts. älykkäät mielenkiintoiset opiskelukaverit jäivät saamatta. ette usko miten tylsät ihmiset voivat pilata sinällään mielenkiintoisen koulun.