Kaverini käytös kun saa lahjoja

Taidampa ensi kerralla kysellä, että laitapas se ruoka meidän antamalle häälahja astialle...

Kai tajuat nolaavasi itsesi jos alat määräilemään mitä tavaroita toinen säilyttää kodissaan ja mitä ei?

tavaraa listan ulkopuolelta. Lahjalistahan on kätevin mahdollinen tapa hankkia toivottu ja hyödyllinen lahja!

minä ainakin lahjoitan pois esineitä kerran pari vuodessa. Jos tavaralle ei ole käyttöä/en siitä pidä ja vaikka se olisi lahjaksi saatu niin annan pois. En halua kaappeja täyteen eri pari kuppeja ym ja esineitä joista en pidä tai joita en tarvi. Mieluummin silloin lahjoitan ne kierrätykseen.

en ole sanonut noin, mutta mietin pitäiskö piruuttaan kysyä. Itse olen kiitollinen kaikesta mitä saan, mut sehän riippuu kasvatuksesta minkä on saanut.

itse kokee tarvitsevansa ja joista pitää?



Et sinä voi pakottaa toisia pitämään kodissaan asioita joita ei käytetä tai pidetä.



Minä en todellakaan ajattele että minun pitää kaappiin tunkea tavaraa jota en käytä vaan koska joku sen antoi.

Kejoitan että ostat roskalavan ja viskaat sinne tavaraa jota et käytä tai et pidä mutta joku on sen antanut!

Eli jos morsian JA sulhanen ei tahdo jotain niin on huonosti kasvatettuja jos antaa saadun tavaran pois? Sinut siis on KASVATETTU OIKEIN jos otat tavaraa muhimaan nurkkiin!?



No milloin sen voi antaa pois? Kun menee rikki? Vai tartteeko paikata ja liimata? Kun ei kaappiin enää mahdu?

Nurkat pursuaa kaikkea ylimääräistä tavaraa. Kellarissa useita laatikoita tämmöistä. Sinnikkäästi vaanko mun pitää niistä kiinni, kun joku on ne mulle joskus lahjaksi antanut. Vai olisko parempi antaa tavaralle uusi koti, sellainen jossa tämä tavara on haluttu ja käytössä?

Toiset taas ei.



Mä kuulun niihin sensitiivisiin. Jotenkin mä aina ajattelen, että lahjan antaja on hyvää hyvyyttään halunnut ostaa minulle juuri jonkun tietyn lahjan. Ei olisi sydäntä heittää sitä pois. Todellisuudessahan voi olla, että lahjan antaja on välinpitämättömästi kiskaissut sen lahjan jostakin alelaarista ihan vaan kun v-tu pitää jotakin ostaa. Mutta sitähän mä en tiedä, voi se olla hyvinkin "tunteella" valittu ja se aina saa mut jotenkin herkäksi. Mä jotenkin kiinnitän esineisiin tunteita hirveän helposti (mutta en ole sentään pakko-oireinen hamstraaja :D).

Eikä lahjan saaja ole velkaa lahjan antajalle mitenkään. Ap ottaa nyt turhan henkilökohtaisesti tämän lahjan antamisen. Ei hän voi olettaa, että toinen on iloinen siitä mitä saa - minusta tuollainen ajatus on jollain lailla outo.



Nykypäivän asunnot on usein ahtaita, ja siellä halutaan säilyttää vain pieni määrä tavaroita. On jokaisen perusoikeus pitää kodissaan vain niitä tavaroita joista pitää!



Tämäkin ongelma ois jäänyt syntymättä, jos ap ois ostanut lahjalistalta...

Mutta jos saa paljon lahjoja niin minne ne kaikki tunkee?



Meillä lapsetkin oppii heittämään pois tavaraa joita ei enää tartte ja josta ei pidä tai se on muuten rikki etc. Ilmeisesti tämä on huono asia?



Itselläni on tavaraa joilla on tunnearvoa muttei se todellakaan koske siihen että joku nyt raahaa vaikka lapsilleni jotain käytettyä roinaa.

Jos se on sinulle arvokasta niin miksi luovut?



Et sinä voi määrätä mitä joku pitää itselleen tärkeänä. Minulle on erilaiset asiat tärkeitä tunnepuolella kuin se että SAA jotain.

omat juhlat, ei häät, mutta juhlat. Kutsuun olin laittanut lahjatoiveen, joista monet kai ovat montaa mieltä, mutta...

Olen tarkka esim.sisustuksestamme, en niinkään hinnasta, mutta tyylistä. Kammoan tiettyjä sisustuselementtejä ja pelkäsin saavani niitä lahjaksi ja tulihan niitä =0?. En, siis en niitä kotiini esille laita, koti on meille tavaroineen se minkä itse teimme, lahjat joita saimme ovat täysin eri maailmasta, vahinko. Varastoon.

Mutta jos saa paljon lahjoja niin minne ne kaikki tunkee?

Meillä lapsetkin oppii heittämään pois tavaraa joita ei enää tartte ja josta ei pidä tai se on muuten rikki etc. Ilmeisesti tämä on huono asia?

Itselläni on tavaraa joilla on tunnearvoa muttei se todellakaan koske siihen että joku nyt raahaa vaikka lapsilleni jotain käytettyä roinaa.

Jos se on sinulle arvokasta niin miksi luovut?

Et sinä voi määrätä mitä joku pitää itselleen tärkeänä. Minulle on erilaiset asiat tärkeitä tunnepuolella kuin se että SAA jotain.

Haluaisitko osoittaa, missä kohtaa minä olen määrännyt, mitä joku pitää itselleen tärkeänä?

Mä puhuin itsestäni ja omasta kokemuksestani, en arvottanut mitenkään että kumpikaan tapa olisi oikea tai väärä. Yritin vain havainnollistaa tuota mielensä pahoittaneen puolta asiasta. Mutta jotkut näkee kaikessa väittelyn ja taistelun ilmeisesti, väreinä musta ja valkoinen.

9

En ymmärrä, että pidetään ylipäänsä mitään 'lahjankeruujuhlia'?

Jos halutaan ystäviä ja sukulaisia kylään, hyvä, sitten kutsutaan ne. Ja jos haluaa jotain tavaraa niin OSTETAAN se, ei kerjätä muilta.

Toiset tekee töitä eurojen eteen jotka sitten toiset heittää roskiin, en tajua?

Eli aiheesta ei voi keskustella?



Juu, ole sinä sitä mieltä jota olet mutta jos et jaksa keskustella niin miksi olet palstalla?



Minä ainakin luen sinun mielipiteesi ja annan sille arvon ja voin keskustella omasta kannastanikin. Miksi ap ottaa aiheen esille jos siitä ei sitten puhuta? -Tai siis sinä blokkaat keskustelun.



11

Ja rahako on ainoa lahja?



Mikä vika on siinä listassa? Sehän nimenomaan helpottaa miettimistä mitä vie.



Juu, ainahan sitä voi antaa rahan että saaja sitten ostaa mitä tahtoo mutta ei kaikki tahdo antaa rahaakaan.

Eli aiheesta ei voi keskustella?

Juu, ole sinä sitä mieltä jota olet mutta jos et jaksa keskustella niin miksi olet palstalla?

Minä ainakin luen sinun mielipiteesi ja annan sille arvon ja voin keskustella omasta kannastanikin. Miksi ap ottaa aiheen esille jos siitä ei sitten puhuta? -Tai siis sinä blokkaat keskustelun.

11

Heh, edelleen tuota ihmeellistä sanojen laittamista toisen suuhun.

Kyllä, aiheesta saa keskustella. Sitäkään en ole kieltänyt. Ettet nyt ihan pikkuisen tahallaan provosoisi.

Siitä sen sijaan vähän ärsyynnyn, jos mulle vasta-argumentoidaan johonkin mitä mä en ole edes väittänyt ja sitten odotetaan että mä ”puolustan” jotakin kantaa jota en ole edes esittänyt. Keskustelu on aina positiivista, mutta mä kaipaan keskusteluun jotakin logiikkaa ja dialogia, en sattumanvaraista (tai tarkoituksellista?) provosointia, joka vaikuttaa siltä että toisen kommenttia ei ole edes luettu. Tosiaan mun todellinen antini tähän ketjuun oli kuvata sitä lahjoihin sensitiivisesti suhtautuvan kokemusmaailmaa. Mielestäni nimenomaan keskustelin tuomalla aiheeseen uutta näkökulmaa. Mä en missään väittänyt, että sensitiivinen suhtautuminen olisi parempi enkä väittänyt, että tavaroiden pois heittäminen olisi väärä teko. En myöskään väittänyt, että ap:n ystävä tekisi väärin. Mutta av:han on varsinainen polarisaatiokeskus, jossa tällaista tilannetta on hyvin vaikea ymmärtää.

”Itselläni on tavaraa joilla on tunnearvoa muttei se todellakaan koske siihen että joku nyt raahaa vaikka lapsilleni jotain käytettyä roinaa. Jos se on sinulle arvokasta niin miksi luovut?”

Tämäkin oli ihan outo. Siis mistä mä luovun? Missä mä oon sanonut luopuvani jostakin mikä on mulle arvokasta? Häh ja täh? Sitä logiikkaa edelleen kaipaisin.

9

saatuja rihkamakoruja, kun mentiin kylään. Yäk, mitä nuoleskelua. Ymmärrän silti, että ap:ta harmittaa: Näin kerran, kun ystäväni möi antamaani lahjaa kirpputorilla pilkkahintaan, mulle se oli oikeesti ollut ostettaessa kallis. Itketti ja nauratti samaan aikaan.

Pakko silti ihmetellä nykyajan kertakulutuskulttuuria. Tajuan kyllä, ettei jotain isoa sinikultaista kulhoa halua laittaa mustavalkoiseksi sisustettuun kotiin esille, mutta jotain käyttöä varmaan sillekin löytyy. Meillä on epämieluisat kulhot ja kipot vaatehuoneen ylimmällä hyllyllä ja sinne on lajiteltu esim. lautrit, johdot, patterit, korut (jotka ei mahdu korurasiaan), napit, vyöt jne. Siis sellaiset tavarta, joita ei ihan joka päivä tarvitse mutta joita ei heitä pois, koska ei viitsi ostaa koko ajan uutta.



Kun jossain vaiheessa tarvitsen tilaa sinne vaatekaapin ylähyllylle, vien kirpparille vanhimmasta päästä tavaraa. Ketään ei haittaa 15 vuoden jälkeen jos se häälahja menee myyntiin. Toisaalta en joudu ostamaan tilalle jotain muuta, eli näen tässä myös ekologisen puolen. Opetan myös lapsilleni, että ihan vain mieltymysten mukaan ei tavaraa vaihdeta tai heitetä roskiin vaan niille etsitään käyttötarkoitusta ja jos sellaista ei löydy, niin sitten myydään eteenpäin.



En siis näe sitä pahana, etteikö esim. häälahjaa voisi myydä eteenpäin, mutta se syy on minusta niin kerskakulutusta suosiva (ei sovi makuun tai sisustukseen), kun kuitenkin ostatte jotain rasioita, pusseja tms. missä säilytätte pieniä juttuja tai sitten ostatte joka kerta uudet ja heitätte ylimääräiset roskiin eli jälleen kerran kertakäyttökulttuurin edistämistä.



Opettakaa lapsillenne mieluummin, että sillä huonommallakin lelulla voi leikkiä edes vähän ja jos ei siitä löydy mitään hyvää, niin sitten sen voi myydä eteenpäin. Tarvitseeko lapsi kuitenkaan sen tilalle uutta lelua? Minusta ei. Jos ei lahjana saatu ole mieluinen, ei lapsella ole tarvetta uudelle lelulle, hän pärjää ilmankin ja voi säästää rahojaan esim. polkupyörään tai muuhun tarpeelliseen.



Ymmärrän ajatuksen siitä, että kodin nurkissa ei pyöri turhaa tavaraa, mutta en ymmärrä sitä, että ei tarvitse keksiä uudelle tavaralle mitään käyttötarkoitusta vaan sen voi heti heittää pois tai laittaa myyntiin. Näin siis vain ostetaan koko ajan uutta ja opetetaan elämään kertakäyttöelämää.

Voi hyvää päivää!

Voi lahja olla kirpparilta, oma käytetty tai itsetehty, mitä vaan kuin ostettua Marimekkoa. Itsekin tätä kirjoitit..



Minä saan kotoa heittää pihalle mitä tahdon, samoin lapset oppineet ettei tartte olla laatikko kaupalla leluja että kelpaa. Siinä menee roskiin tai kiertoon moni lahja!



Minulle tunnearvoa ei ole se että se on saatu lahjaksi.



Jos sinulle joku asia on tärkeää, niin se ei välttämättä ole sitä kaikille. Kysyin että jos antaa vaikka jotain vanhaa tavaraa toiselle niin tämän hallinta siirtyy uudelle omistajalle eikä se ole hänelle välttämättä oleellista. Hän ei suhtaudu vaikka vanhaan kahvinkeittimeesi niin tunteellisesti kuin sinä, joka muistat miten joit siitä kahvia opiskelijana. Se on hänen ja hän voi sen viskata menemään.

Uudelle ihan sama, jos ei siitä tykkää niin ei tykkää eikä sitä tartte säästää.



9

Koskaan en ole myynyt mitään kirpputorilla. Ja harvemmin niillä käyn ostoksilla.



Se olkoon minun asiani, ei sinun.



Kyllä meillä lapset pistää pois tavaraa jolla ei leikitä. Jos hajoaa niin menee roskiin kuin pyörii risana nurkissa, eikä sillä kukaan leiki kun moottoripyörästä puuttuu vaikka rengas!

Eikä ole tarvis saada aina uutta lelua tilalle.



9