Supermammat, antakaa kasvatusneuvoja näihin ongelmiimme!! :(

Sitten näitä tavallisia selviytymisohjeita (tosin ihan vaan tavalliselta äidiltä ei super sellaiselta).



- Nälkä. Jos huomaat että lapselle tulee känkkä ja kiukku kylään nälkäisenä niin koeta huolehtia että lapsi saa ruokaa riittävän usein (meillä tuossa vaiheessa lapset tarvi ruokaa 2 tunnin välein).



- Halipula. Riittävästi sylissä olemista tai muuta läheisyyttä.



- Ennakoi ja seuraa. Tänään pesin ikkunoita väleistä. Annoin lapsille pikkuautot (noin 50 kpl), märät pölyrätit ja kuivat kiillotusliinat. Ja ehdotin että pitäkääs autopesulaa pikkuautoille. Meni muuten toista tuntia että lapset vaan leikki autopesulaa. Ja ehkä pikkuautotkin on nyt puhtaampia vielä kaupan päälle mutta ennenkaikkea sain pestyä ikkunat rauhassa.

- Auta alkuun. Laita leikki tarvittaessa alkuun. Eli istu lattialle ja aloita dublolinnan rakennus, pahvilaatikkoaskartelu tai mitä nyt vaan. Sitten kun homma on käynnissä niin mene muutaman metrin päähän omiin töihisi mutta kysele/kommentoi lapselle aina välillä hänen leikkiään (meneekö se ukkeli linnaan sisään vai muurille ? Oletpa rakentanut hienon pahviauton mutta voisitko rakentaa isille toisen?) Kun lapsi keskittyy leikkiin älä häiritse mutta kun huomaat että leikki alkaa menettää kiinnostuksensa niin ajoissa kehut tai teet lisäkysymyksiä.

- Ulkona käyttäisin valjaita jos ei tottele ja lähtee teille jne. Ilman valjaita saa olla jos tottelee.

- Opeta lasta laskemaan mäkeä. Laita vaikka käpy mäkeen ja pyydä lasta "siivoamaan" se pois. Ja sitten uudestaan ja uudestaan. Eli et vain laita lasta puistoon ja odota että homma toimii vaan opetat mikä siellä voisi olla kivaa (toki jos ei innostu niin eihän sille oikein voi mitään)



tässäpä muutama mieleen tullut juttu.



Mutta nämäkin jutut toimii meillä parhaiten kun lapsella on fyysisesti kaikki kunnossa eli ei ole kipuja, allergiavaivoja jne. Silloin kun lapsella vaikka allergiasta huono olo niin silloin ei auta paljoa mikään vaan elämä on toisaan jatkuvaa vääntämistä kaikesta.



Tsemppiä.

mut neljän lapsen äitinä (joista 3 poikaa) ei ole kokemusta tuollaisesta käytöksestä.



Tuntuu, että jotain on pielessä, kun lapsi käyttäytyy noin. Ette ehkä kuitenkaan ole tarpeeksi johdonmukaisia? Vahvistatteko huonoa käytöstä esim nauramalla, kun nappaatte karkaavan taaperon kiinni? Saako lapsi huomiota muuten kuin negatiivisen käytöksen kautta?

Miten näissä tilanteissa tulee toimia 2,5 v kanssa? Kirjoitin jo aiemmin mutta tarvitsen täsmäneuvoja:

Lapsi ei leiki millään lelulla vaan kotona tänään mm. Vedellyt vessapaperia alas, kiusannut koiraa, hyppinyt sohvalla, vetänyt sohvatyynyt alas jne. Koko ajan saa mennä perässä ja kieltää.

--Neuvo: Kaikki lapset vetää vessapaperia alas. Otat lapsen pois tilanteesta kieltäen ja siirrät muualle. Koiran kiusaamisesta seuraa yhden varoituksen jälkeen jäähy. Näytä varoituksen yhteydessä miten koiraa silitetään ja paijataan, kerro miten se tuntuu koirasta mukavalle. Anna hyppiä sohvalla ja tehdä sohvatyynyistä maja, vilkkaan lapsen kanssa on turhaa nipottamista alkaa vetämään niistä herneitä nenään.--

Lapsi lyö tai raapii tai tönii ja nauraa päälle. Tämä on erityisen raivostuttavaa ja tähän puutumme johdonmukaisesti ja jäähy on käytössä. Auttaa ehkä tunnin.

--Neuvo: Toisen satuttamisesta ilman varoitusta suoraan jäähylle. Jäähyn jälkeen selität miksi toista ei saa satuttaa: koska se sattuu. Anteeksipyynnöt ja halaukset. Kasvatus on kuukausien ja vuosien työ myös toisen satuttamisen kohdalla. Jotkut ei satuta, toiset satuttaa, mutta oppivat nopeasti, toiset taas hitaasti. --

Kaivaa nenäänsä ja takapuoltaan ja yltyy vaan kun kielletään. Jatkuvasti kädet housuissa tai nenässä. Millä tällaisen kitkee?? --Jos on poika, niin tuo on se ikä kun aletaan räplätä pippeliä. Itse antaisin vielä ehkä puoli vuotta kaivella ja sen jälkeen ohjeistaisin omaan rauhaan. Nenän kaivuussa sama juttu. Ei kiirettä.--

Ei syö moniakaan ruoka-aineita, lukemattomista yrityksistä huolimatta ei koske kasviksiin vaikka me syömme niitä ja aina on hänenkin lautasellaan. Ei auta, ei syö. Piilottelen niitä sitten ruokiin mutta tietoisesti ei kasviksia syö.

--Neuvo: syö kun on nälkä. Älä tuputa. Ihan turhaa stressata itseään sillä.--

Karkailu ja päätön vaeltelu ulkona. Miten tähän pitäisi suhtautua? Lapsi ei pysy leikkialueilla vaan vaeltaa heti ja hänen perässään pitää sitten kulkea. Koskaan ei leiki niinkuin muut pihalla keinuissa ja liukumäessä vaan vaeltaa ja haahuaa vaann ja yrittää tielle eli en voi päästää vaan menemään. Ei tule perässä jos lähden toiseen suuntaan, vaan voi mennä vaikka kuinka kauas.

--Neuvo: Normaalia lapsen toimintaa. Kaikki lapset ei ole hiekkakakkutyyppiä. Anna lapsen vaeltaa ja kulje perässä. Jos on ainoa lapsi, niin pitäisi olla suhteellisen helppoa. Ota kainoloon, kun on aika mennä sinne minne sinä haluat ja lapsi ei tottele.--

Tuntuu että KAIKKI meidän arjessa on yhtä vääntöä eikä tunnu helpottavan yhtään. Olen ihan loppu ja hukassa tämän lapsen kanssa. Antakaa neuvoja mulle kiltit!!

--Neuvo: sitä sanotaan kasvattamiseksi, ja se ei ole mitään helppoa todellakaan. Se on rankkaa päivästä toiseen puurtamista. Palkinto tulee sitten joskus myöhemmin.--

Miten näissä tilanteissa tulee toimia 2,5 v kanssa? Kirjoitin jo aiemmin mutta tarvitsen täsmäneuvoja:

Lapsi ei leiki millään lelulla vaan kotona tänään mm. Vedellyt vessapaperia alas, kiusannut koiraa, hyppinyt sohvalla, vetänyt sohvatyynyt alas jne. Koko ajan saa mennä perässä ja kieltää.

Lapsi lyö tai raapii tai tönii ja nauraa päälle. Tämä on erityisen raivostuttavaa ja tähän puutumme johdonmukaisesti ja jäähy on käytössä. Auttaa ehkä tunnin.

Kaivaa nenäänsä ja takapuoltaan ja yltyy vaan kun kielletään. Jatkuvasti kädet housuissa tai nenässä. Millä tällaisen kitkee??

Ei syö moniakaan ruoka-aineita, lukemattomista yrityksistä huolimatta ei koske kasviksiin vaikka me syömme niitä ja aina on hänenkin lautasellaan. Ei auta, ei syö. Piilottelen niitä sitten ruokiin mutta tietoisesti ei kasviksia syö.

Karkailu ja päätön vaeltelu ulkona. Miten tähän pitäisi suhtautua? Lapsi ei pysy leikkialueilla vaan vaeltaa heti ja hänen perässään pitää sitten kulkea. Koskaan ei leiki niinkuin muut pihalla keinuissa ja liukumäessä vaan vaeltaa ja haahuaa vaann ja yrittää tielle eli en voi päästää vaan menemään. Ei tule perässä jos lähden toiseen suuntaan, vaan voi mennä vaikka kuinka kauas.

Tuntuu että KAIKKI meidän arjessa on yhtä vääntöä eikä tunnu helpottavan yhtään. Olen ihan loppu ja hukassa tämän lapsen kanssa. Antakaa neuvoja mulle kiltit!!

on valppaana ja ESTÄÄ laste tekemästä noita typeryyksiä. T. Neljän äiti

Onko lapsesi ollut päiväkodissa, jos niin minkä ikäisestä lähtien? Onko ollut useammassa paikkaa hoidossa? Minkälainen oli vauvana? Hoisitko itse vai oliko useampia hoitajia?

Olemme olleet mieheni kanssa ensisijaisia hoitajia, minä se ykkönen varmaan mutta mies hyvin osallistuva. Oletin yli vuotiaaksi jne. Nyt on ollut pienessä rauhallisessa pph-ryhmässä lyhyitä päiviä osan viikkoa ja nyt olemme kesälomalla. Ihan hallitsematonta menoa taas ollut tänään ja sorrun karjumaan vähän väliä. Se ei ainkaan paranna tilannetta vaan saa lapsen vaan enemmän väittelemään ja tuhoamaan. Kävimme äsken taas puistossa ja se meni hyvin. Syömisen jälkeen alkoi kuitenkin taas sama meno enkä jaksanut enää joten mies vei lapsen vielä ulos tänään ennen nukkumaanmenoa, neljännen kerran tänään siis ulkoilua. Ihan koko elämä menee tässä taistelussa.

Ap

Kyllä kehottaisin sinua kääntymään perheneuvolan puoleen.Uskon että voisitte sieltä saada apua. Kyllä uskon että oma huolesi kertoo jostakin joka tulisi kunnolla selvittää, tärkeää on että saatte apua joka tilannetta helpottaisi.

niiden ideaa. Pointti on lähinnä siinä että sinä äitinä pystyt ennakoimaan ja estämään kyseiset tilanteet eli järjestystä peliin.

- leiki ihan oikeasti vaikka lego-ukoilla päiväkotia ('nyt kaikki lapset pihalle leikkimään piilosta...')

Jos lapsi hyppii sohvalla, tehkää siitä merirosvolaiva ja leiki oikeasti.

Kaikki lapset eivät välitä leikeistä, miten on pelaaminen, fudista, sählyä?

- kehu lasta paljon!

- katso ja kuuntele lasta, kun hän kommunikoi, osallistu.

Pidä sylissä tai silittele.

- kulje perässä. Valitettavasti on olemassa vilkkaita lapsia, jotka vaativat jatkuvaa valvovaa silmää ja puuttumista.

Voimia.

Ota pienet tavoitteet, jotta säännöllisesti on ilon aihetta :)

Laita lapselle body, ettei pääse kaivelemaan takapuoltaan. Keskity nenään vasta kun peppu on hoidettu.

Opeta lapselle leikkitaitoja, ihan vieressä istumalla ja leikkimällä. Kaikki lapset eivät opi kuin itsestään leikkitaitoja. (toki tuon ikäiset vielä luonnostaankin vaeltavat ja vaihtavat leikkiä)

Siivoa lelut pois näkyvistä, otat yhden kokonaisuuden (duplot, junarata, kotileikki) esille ja istut leikkimään. Pikkuhiljaa lapsi viihtyy pidemmän ajan yksikseen ja kaverin kanssa.

Syömisen kanssa toimii toi piilottaminen niin kauan kunnes alkaa ne hyväksymään, ei siinä mitään kiellettyä ole.

Yritä siirtyä perässäkulkija/ kieltäjästä ennakoijaksi.

Kasvatus on ihan hirveän paljon enemmän oppimista kuin kieltämistä. Monilla lapsilla usein käytetty jäähy, aresti ja takavarikko lisää vaan huonoa käytöstä. Lapsi uhmaa ja kiukkuaa koska jäähyä tulee kuitenkin, sama kuinka pahasti on. Mä säästäisin sen aivan pahimpaan käytökseen, siis lähinnä lyömiseen.



Kehu ja opeta leikkiä. Näytä ja sanoita lapselle miten pitää olla. Leiki itse ja pidä leikkiä tärkeänä. Siis ensin leikki käyntiin ja sitten vasta kotityöt. Ei siis niin, että leiki legoilla kun äiti siivoaa.



Ohjaa ja ennakoi. Jätä siis lapselle mahdollisimman vähän mahdollisuuksia epätoivottuun käytökseen.



Koti sellaiseksi että ei tarvitse koko ajan kieltää. Koiralle turvapaikka, vessan oveen ulkopuolelle haka jne.



Toi pepun kaivaminen ei ole normaalia. Vie lääkäriin, joku sitä vaivaa. Nenä sama juttu, jos nenä on kuiva niin räkä kutittaa. Siihen voi käyttää ihan vaikka öljyä. Lapsi ei ilkeyttään tai tuhmuuttaan niitä kaiva, vaan siksi että ne vaivaavat.

Kasvatus on ihan hirveän paljon enemmän oppimista kuin kieltämistä. Monilla lapsilla usein käytetty jäähy, aresti ja takavarikko lisää vaan huonoa käytöstä. Lapsi uhmaa ja kiukkuaa koska jäähyä tulee kuitenkin, sama kuinka pahasti on. Mä säästäisin sen aivan pahimpaan käytökseen, siis lähinnä lyömiseen.

Kehu ja opeta leikkiä. Näytä ja sanoita lapselle miten pitää olla. Leiki itse ja pidä leikkiä tärkeänä. Siis ensin leikki käyntiin ja sitten vasta kotityöt. Ei siis niin, että leiki legoilla kun äiti siivoaa.

Ohjaa ja ennakoi. Jätä siis lapselle mahdollisimman vähän mahdollisuuksia epätoivottuun käytökseen.

Koti sellaiseksi että ei tarvitse koko ajan kieltää. Koiralle turvapaikka, vessan oveen ulkopuolelle haka jne.

Toi pepun kaivaminen ei ole normaalia. Vie lääkäriin, joku sitä vaivaa. Nenä sama juttu, jos nenä on kuiva niin räkä kutittaa. Siihen voi käyttää ihan vaikka öljyä. Lapsi ei ilkeyttään tai tuhmuuttaan niitä kaiva, vaan siksi että ne vaivaavat.

On hyvä saada joku keino miten lapsi rauhoitetaan ennen kuin aletaan puhumaan miksi toista ei sa satuttaa jne. Mutta siinä olen samaa mieltä yllä olevan kanssa, että jäähylle viedään vain tosi huonosta käytökestä eli juurikin toisen satuttamisesta tai ylettömästä riehumisesta, jota varoittaminen ei ole katkaissut. Lapsistani kaikki ovat lyöneet tuon ikäisinä, joku enemmän ja joku vähemmän. Heidän tapansa reagoida siihen kun puutun lyömiseen vain on erilainen. Kaksi rauhoittuu kuuntelemaan mitä minulla on sanottavaa, mutta yksi lähinnä nauroi päälle, sylki kasvoille ja pelleili. Hänelle oli jäähy hyvä, koska rauhoittui keskustelemaan vakavasti.

En sitten tiedä, mutta ap:n aloitusviestissä kertomat jutut, ovat mielestäni aivan normaalia lapsen toimintaa. En oikeasti näe niissä mitään omituista tai epätyypillistä käytöstä lapselle. Toki kaikki lapset eivät käyttäydy noin, mutta vilkas, energinen, liikunnallinen pieni lapsi käyttäytyy noin. Ja totuus on, että vaikka miten itse leikkisi lapsen kanssa, ei hän opi leikkimään aikuisen haluamalla tavalla. On tärkeä ymmärtää, että leikkiä ei voi oikein määrittää tarkasti. OMa lapseni kasasi hirveän suuria lelukekoja, mutta ei sitten leikkinyt niillä. Se oli raivostuttavaa ja välillä tuli tunne ettei se ole mikään leikki, mutta hänelle se selvästi oli. Kannattaa miettiä myös tarkkaan, lähteekö määrittämään mitä lapsi saa tai ei saa leikkiä, jos kyseessä ei ole toisen vahingoittaminen tai aivan yletön riehuminen.

Jos on vilkas lapsi, kaikenlaiset ohjatut juoksuleikit sisällä voi olla kivoja. Tehkää esteratoja, tunneleita, majoja, patjaa lattialle mihin voi tehdä kuperkeikkaa tai hyppiä sohvalta jne.