Lue keskustelun säännöt.
Supermammat, antakaa kasvatusneuvoja näihin ongelmiimme!! :(
13.07.2012 |
Miten näissä tilanteissa tulee toimia 2,5 v kanssa? Kirjoitin jo aiemmin mutta tarvitsen täsmäneuvoja:
Lapsi ei leiki millään lelulla vaan kotona tänään mm. Vedellyt vessapaperia alas, kiusannut koiraa, hyppinyt sohvalla, vetänyt sohvatyynyt alas jne. Koko ajan saa mennä perässä ja kieltää.
Lapsi lyö tai raapii tai tönii ja nauraa päälle. Tämä on erityisen raivostuttavaa ja tähän puutumme johdonmukaisesti ja jäähy on käytössä. Auttaa ehkä tunnin.
Kaivaa nenäänsä ja takapuoltaan ja yltyy vaan kun kielletään. Jatkuvasti kädet housuissa tai nenässä. Millä tällaisen kitkee??
Ei syö moniakaan ruoka-aineita, lukemattomista yrityksistä huolimatta ei koske kasviksiin vaikka me syömme niitä ja aina on hänenkin lautasellaan. Ei auta, ei syö. Piilottelen niitä sitten ruokiin mutta tietoisesti ei kasviksia syö.
Karkailu ja päätön vaeltelu ulkona. Miten tähän pitäisi suhtautua? Lapsi ei pysy leikkialueilla vaan vaeltaa heti ja hänen perässään pitää sitten kulkea. Koskaan ei leiki niinkuin muut pihalla keinuissa ja liukumäessä vaan vaeltaa ja haahuaa vaann ja yrittää tielle eli en voi päästää vaan menemään. Ei tule perässä jos lähden toiseen suuntaan, vaan voi mennä vaikka kuinka kauas.
Tuntuu että KAIKKI meidän arjessa on yhtä vääntöä eikä tunnu helpottavan yhtään. Olen ihan loppu ja hukassa tämän lapsen kanssa. Antakaa neuvoja mulle kiltit!!
Kommentit (29)
että äiti saisi palstailla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota pienet tavoitteet, jotta säännöllisesti on ilon aihetta :)
Laita lapselle body, ettei pääse kaivelemaan takapuoltaan. Keskity nenään vasta kun peppu on hoidettu.
Opeta lapselle leikkitaitoja, ihan vieressä istumalla ja leikkimällä. Kaikki lapset eivät opi kuin itsestään leikkitaitoja. (toki tuon ikäiset vielä luonnostaankin vaeltavat ja vaihtavat leikkiä)
Siivoa lelut pois näkyvistä, otat yhden kokonaisuuden (duplot, junarata, kotileikki) esille ja istut leikkimään. Pikkuhiljaa lapsi viihtyy pidemmän ajan yksikseen ja kaverin kanssa.
Syömisen kanssa toimii toi piilottaminen niin kauan kunnes alkaa ne hyväksymään, ei siinä mitään kiellettyä ole.
Yritä siirtyä perässäkulkija/ kieltäjästä ennakoijaksi.
näin kesällä kun se on mahdollista. Luulisi että esim. leikkipuistossa olisi niin paljon kaikkea kivaa ettei ongelmakäytöstä olisi niin paljon. Kun riehuu ja juoksee pihalla koko aamupäivän, luulisi ruuankin maistuvan paremmin.
2,5-v ja jäähyn lisäksi nyt käytössä takavarikko. Eli kun joistain asioista ei jäähy tehoa niin sitten lähtee joku lelu tms. takavarikko laatikkoon joka tyhjennetään seuraavana aamuna. Ja ei meillä tuo kovin hyvin yksin leiki, vaan kyllä sen kanssa leikitään, ja kyllä se yksin leikkiminenkin on sen myötä kehittynyt.
Tuo nenän ja pepun kaivaminen saattaa myös olla esim "allergiaa". Meillä siitepöly kuivattaa lapsen limakalvoja, johon lääkäri suositteli kokilemaan merisuola liuosta sumutteena muutaman kerran päivässä. Nyt on nenänkaiveleminen huomattavasti vähentynyt.
Kodista sellainen paikka, ettei koko ajan tarvitsisi kieltää. Jos tenava levittelee vessapaperit lattialle tai rullina pyttyyn, niin nosta wc-paperit pois lapsen ulottuvilta. Tarvittaessa wc-pönttöön tai johonkin huoneeseen voi hankkia "lapsivarman" sulkimen.
Koiralle pitää järjestää oma lepopaikka, jossa se saa halutessaan olla rauhassa, eikä lapsi pääse häiriköimään. hiljakseen opetat lapselle koiran silittelyä, harjaamista ym. hyväksyttävää lemmikinpaijaamista.
Sohvatyynyjen alasvetämistä en taas osaa nähdä pahana. Siitähän voisi alkaa vaikkapa majanrakennus tai muu leikki. Lapsi leikkii muillakin leluilla kuin niillä oikeaoppisilla. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsesi ollut päiväkodissa, jos niin minkä ikäisestä lähtien? Onko ollut useammassa paikkaa hoidossa? Minkälainen oli vauvana? Hoisitko itse vai oliko useampia hoitajia?
Onko lapsesi ollut päiväkodissa, jos niin minkä ikäisestä lähtien? Onko ollut useammassa paikkaa hoidossa? Minkälainen oli vauvana? Hoisitko itse vai oliko useampia hoitajia?
Olemme olleet mieheni kanssa ensisijaisia hoitajia, minä se ykkönen varmaan mutta mies hyvin osallistuva. Oletin yli vuotiaaksi jne. Nyt on ollut pienessä rauhallisessa pph-ryhmässä lyhyitä päiviä osan viikkoa ja nyt olemme kesälomalla. Ihan hallitsematonta menoa taas ollut tänään ja sorrun karjumaan vähän väliä. Se ei ainkaan paranna tilannetta vaan saa lapsen vaan enemmän väittelemään ja tuhoamaan. Kävimme äsken taas puistossa ja se meni hyvin. Syömisen jälkeen alkoi kuitenkin taas sama meno enkä jaksanut enää joten mies vei lapsen vielä ulos tänään ennen nukkumaanmenoa, neljännen kerran tänään siis ulkoilua. Ihan koko elämä menee tässä taistelussa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsesi ollut päiväkodissa, jos niin minkä ikäisestä lähtien? Onko ollut useammassa paikkaa hoidossa? Minkälainen oli vauvana? Hoisitko itse vai oliko useampia hoitajia?
Olemme olleet mieheni kanssa ensisijaisia hoitajia, minä se ykkönen varmaan mutta mies hyvin osallistuva. Oletin yli vuotiaaksi jne. Nyt on ollut pienessä rauhallisessa pph-ryhmässä lyhyitä päiviä osan viikkoa ja nyt olemme kesälomalla. Ihan hallitsematonta menoa taas ollut tänään ja sorrun karjumaan vähän väliä. Se ei ainkaan paranna tilannetta vaan saa lapsen vaan enemmän väittelemään ja tuhoamaan. Kävimme äsken taas puistossa ja se meni hyvin. Syömisen jälkeen alkoi kuitenkin taas sama meno enkä jaksanut enää joten mies vei lapsen vielä ulos tänään ennen nukkumaanmenoa, neljännen kerran tänään siis ulkoilua. Ihan koko elämä menee tässä taistelussa.
Ap
Onko lapsesi ollut päiväkodissa, jos niin minkä ikäisestä lähtien? Onko ollut useammassa paikkaa hoidossa? Minkälainen oli vauvana? Hoisitko itse vai oliko useampia hoitajia?
Olemme olleet mieheni kanssa ensisijaisia hoitajia, minä se ykkönen varmaan mutta mies hyvin osallistuva. Oletin yli vuotiaaksi jne. Nyt on ollut pienessä rauhallisessa pph-ryhmässä lyhyitä päiviä osan viikkoa ja nyt olemme kesälomalla. Ihan hallitsematonta menoa taas ollut tänään ja sorrun karjumaan vähän väliä. Se ei ainkaan paranna tilannetta vaan saa lapsen vaan enemmän väittelemään ja tuhoamaan. Kävimme äsken taas puistossa ja se meni hyvin. Syömisen jälkeen alkoi kuitenkin taas sama meno enkä jaksanut enää joten mies vei lapsen vielä ulos tänään ennen nukkumaanmenoa, neljännen kerran tänään siis ulkoilua. Ihan koko elämä menee tässä taistelussa.
Ap
Voimia. Et ole yksin, meitä on muitakin samassa tilanteessa...
Minä yritän pitää rytmin mahdollisimman säännöllisenä ja ulkoilla paljon. Välillä täytyy mennä paikkoihin, joka on aidattu, ettei kaveri pääse karkuun. Käänteispsykologia toimii välillä myös: Et syö näitä vai? No äiti syö, ihania kurkkuja tms.
Otan myös pois leluja jemmaan, jos tekee tuhmuuksia. Työnnän pois, jos on väkivaltainen. Nytkin on naama naarmuilla. Lisäksi lahjon: jos nyt käyttäydyt kiltisti, saat mehujään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi, että meillä juuri ulkoilu, sekä kylpy vaikuttaa aina positiivisesti. Tosin ulkosalla olo menee usein juuri sellaiseksi kulkemiseksi vain, eikä leiki mitään. no, meillä tämä poika on kuitenkin se helppo tapaus (en yritä yhtään vähätellä tilannettasi, mutta jos vaikka saisit tsemppiä tästä), meillä on tällä pojalla kaksosveli, joka on erityislapsi (motorisessa ja kaikessa muussakin kehityksessä merkittävää viivästymää) ja nyt vielä päällä pahempilaatuinen uhma päällä. Tämä poika kyllä leikkii aika paljon ja molemmat syövät kohtuullisen hyvin. No joo, keinot on kuitenkin välillä aika vähissä ja vitsit varsinkin!
eikä vastaavaa ongelmaa ole ollut yhdenkään kanssa. Tosin en sanoisi noita ongelmiksi. Lapsia on erilaisia. Joitain vinkkejä voin heitellä
- anna lapselle aikaa ! mahdollisimman paljon. Tiednä että olisi tosi kiva jos lapsi leikkisi itsekseen ja mamma saisi tehdä jotain "kehittävää". MUTTA pidä sylissä, halaa ja helli. Tankkaa lapsi täyteen syliä. Mitä enemmän huomioit lapsen pienenä sitä enemmän saat "omaa aikaa" lapsen kasvaessa.
- älä nipota.Jos lapsi ei syö ei hän sitten syö ! Älä tuputa ja tee taistelua ruokailusta, sillä saathan varmasti taistella hänen kanssaan muutoinkin, eikö ? Tarjoile maistiaisia tasaisin väliajoin, ehkä joskus onnistaa ;)
Noilla pääsee jo pitkälle. Meillä nuorin on aika rasavilli tapaus. Häntä pitää lukea. Poika saa kiukkukohtauksia ja tekee välillä töllöntöitäkin. Silloin pysähdyn ja annan aikaa pojalle. Sitähän hän silloin eniten tarvitsee. Otan syliin ja rauhoitan tilanteen.
Kun syliä on tankattu tarpeeksi lähtee poika ttyytyväisenä leikkimään tunniksikin.
En ole mikään pro kasvatusasioissa. Olen äiti. Mutta en vähättelisi sylin ja läheisyyden merkitystä.
Näiden kaikkien neuvojen keskellä kerron vielä yhden lohdutuksen sanan, jonka olen itse saanut toiselta äidiltä : lasten tehtävä on tehdä meidät heikoksi. Se kasvattaa sillä ei vain lasten vaan myös vanhempien tehtävä on kasvaa.
Tsemiä sinulle pienokaisesi kanssa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että mies on mukana niin saatte molemmat hengähdystaukoja.
Yritä leikkiä lapsen kanssa - siis opeta leikkimään niillä leluilla. Ei kaikki osaa automaattisesti. Innostuisiko lapsi piirtämisestä/askarteluista tai vaikka tiskaamisesta kanssasi?
Väkivaltaisuuksissa meillä on jäähy käytössä.
Meillä 3v syö kasviksia leikkuulaudalta kun pilkon niitä = näkee sen kasviksen mistä ne on peräisin, tunnistettavia, muutenkin mieluiten kokonaisena ja raakana, ei lötsöinä kastikkeessa tai sekaisin pieninä paloina salaatissa.
Ulkona jos karkailee, niin uhkaan laittaa valjaisiin (jotka on myös mukana, niin, että lapsi tietää ettei ole pelkkää puhetta, vaan olen myös valmis toteuttamaan uhkaukseni.). Autoteitä on niin paljon, että karkailemista en siedä yhtään. Aidattu leikkipuisto on hyvä juttu, jos sellainen lähistöltä löytyy.
Oletko puhunut näistä neuvolassa tai pph:n kanssa? Onko lapsesi heidän mielestään ihan tavallinen ikäisekseen? Jos koko elämä on yhtä taistelua, niin kyseessä voi olla myös jonkinlainen kehityshäiriö (esim. hahmottamisen, keskittymisen, sosiaalisten taitojen osalta) ja siihen on näin netin välityksellä vaikea ottaa kantaa, mutta lasten kehityksestä enemmän tietävät ammattilaiset voisivat auttaa ja heillä voisi muutenkin olla vinkkejä.
Ota pienet tavoitteet, jotta säännöllisesti on ilon aihetta :)
Laita lapselle body, ettei pääse kaivelemaan takapuoltaan. Keskity nenään vasta kun peppu on hoidettu.
Opeta lapselle leikkitaitoja, ihan vieressä istumalla ja leikkimällä. Kaikki lapset eivät opi kuin itsestään leikkitaitoja. (toki tuon ikäiset vielä luonnostaankin vaeltavat ja vaihtavat leikkiä)
Siivoa lelut pois näkyvistä, otat yhden kokonaisuuden (duplot, junarata, kotileikki) esille ja istut leikkimään. Pikkuhiljaa lapsi viihtyy pidemmän ajan yksikseen ja kaverin kanssa.Syömisen kanssa toimii toi piilottaminen niin kauan kunnes alkaa ne hyväksymään, ei siinä mitään kiellettyä ole.
Yritä siirtyä perässäkulkija/ kieltäjästä ennakoijaksi.
Olen samaa mieltä. Minulla on myös pari vilkasta yksilöä ja yksi rauhallisempi tapaus.
T:ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin ihan omien lasteni kanssa olen huomannut että jos lapsella on joku fyysinen vaiva niin usein lapsi on levoton eikä keskity leikkeihin ja purkaa pahaa oloaan tekemällä kiellettyjä asioita.
Miten ap;n lapsi nukkuu ja nukkui vauvana ? Kasvu ? Punoittaako pylly ja erityisesti suolen läheltä ? Tuleeko nenästä räkää ?
Meillä lievät ruoka-aine allergiat saavat lapsesta ap:n kuvaaman kaltaisen jos syö sopimatonta ruoka-ainetta.
Pyllyn kutina voi jo itsessään johtua jostain ruoka-aineesta jolle lapsi on allerginen (tiedän aikuisia jolle kotimaiset viljat ja maito tekee just tuon kovan kutinan takamukseen).
Levottomuus ja keskittymisvaikeudet jne voi olla myös seurausta sopimattomasta ruokavaliosta. Samoin nirsoilu joskus. Meillä nirsoillaan ihan norminirsoilua mutta yksi lapsista tunnistaa suussaan osan allergioireiluista ja välttää itse ruokia joista tulee suuntuntemuksia.
Meillä yhdellä lapsella astma ja hänellä myös liian vähäinen astmalääkitys aiheuttaa tuollaista levotonta ja kiusallista oloa.
Ap:n tilanteessa kokeilisin nyt heti viikon diettiä lapselle. Kalkki apteekin purkista, maito, vehnä, ruis, kanamuna, sitrukset, tomaatti, kala, pähkinät, suklaa, limpparit jne pois. Eli lapsi söisi mahdollisimman puhdasta perusruokaa ja vähillä mausteilla. Sitten tarkka kirjanpito lapsen syömisistä (ei lihapottuja tyyliin vaan ihan kaikki ruoka-aineet yksitellen lueteltuna). Ja sitten ylös myös lapsen vointi, kakkaamiset, itkuisuudet, levottomuudet, takamuksen kaivelut jne. Jos olo ei dietillä eikä ruoka-aineiden palautuksella muutu niin unohda ruoka-aineallergiat. Jos tilanne paranee dietillä niin liity www.histamiini.com sivustolle ja sieltä saat paljon vinkkejä miten jatkaa ja vinkkiä HYVISTÄ allergioihin erikoistuneista lääkäreistä.
Meillä vanhin allergikko on jo 8v ja saa nykyään joskus päättää syökö jotain sopimattomaksi tiedettyä herkkua. Usein jättää nykyään syömättä ja sanoo että mieli tekisi mutta kun olo on sitten niin kurja. Hänelle sopimattomat ruuat tekevät levottoman, kiukkuisen ja huonon olon. Vieläkään ei osaa sanoa tarkemmin että mistä olisi kipeä jne mutta olo on niin kurja että se kyllä näkyy ja koko perheen elämä on yhtä vääntöä jos tämän lapsen ruokavalio ei ole kunnossa. Työlästähän se on tehdä erikoisruokia mutta lapsen hyvä olo on kyllä sen arvoista. Lapsen itsetuntokin pääsee kehittymään normaalilla tavalla kun onnistuu asioissa. Ja koko perhe voi paremmin kun ei turhat allergiat haittaa.
Tsemppiä ap ja toivottavasti löydät tavan jolla jatkossa elämä on lapsen kanssa helpompaa.
Voisiko kasvisten syöntiin olla apuna se, että tekisitte ruokaa yhdessä? Lapsi saa sekoitella sekä mittailla aineksia ja maistella, jos haluaa. Älä tuputa!! Ruokailussa voisit pyytää maistamaan jotakin epämieluisaa, jonka jälkeen saa jonkin erikoisherkun, vaikka rusinan. Minä kokkailen 1,5-vuotiaan kanssa ja aina kokkailutilanteessa maistelee ihan kaikkea. Ei kylläkään syö inhokkejaan paljon, mutta maistelee näitäkin. Kasviksia voi myös kätkeä ruokiin, vaikkapa kasvissosekeittoon. Ehkä tätä kautta maku tulee tutummaksi?
Poikani oli myös pitkään huono leikkimään. Olen näyttänyt hänelle mallia kuinka leikitään esim. ruoanlaittoa leikkiastioilla ja nyt hän itsekin puuhailee jo jotain vaikka samalla kun teen ruokaa. Myös tiskatessani hän itse tiskaa lattialla. Anna paljon verbaalisia vinkkejä ja kehota vaikka hakemaan joku lelu ja tulemaan lähellesi sillä leikkimään. Yleensä olisi hyvä jos sinun ja hänen leikkinsä menisivät jotenkin yksiin.
Minä myös siivoaisin kodin sellaiseen kuntoon, että kaikkea ei tarvitse kieltää. Veskipaperi ylös ja muutkin ylimääräiset tavarat. Sohvatyynyjä heittelee jokainen lapsi! Noin pieneltä ei myöskään voi olettaa täydellistä käytöstä eläimen lähellä.
Kiellätköhän vähän liikaa? Anna enemmän huomiota ja kiellä vain kun todellista tarvetta :)
niin menkää jonnekin metsään tai rauhalliselle tielle kävelylle! Saa vaeltaa oikein luvan perästä.
Mun 2,5-vuotiaalla oli aiemmin keväällä kausi, että halusi koko ajan kävelylle, katseli heräävää luontoa ja keräsi kiviä ja piti kävelykeppiä.
Sohvalla meillä saa pomppia ja sohvatyynyjä käyttää, kannattaako niistä kieltää?
Syököön mitä syö, elä ota paineita.
Vessapaperirullat piiloon.
Ja sit. Ton ikäiset tajuaa jo paljon. Ekaks katkaset tuon negatiivisuuden kierteen teiltä, paljon positiivista huomiota, sylittelyä yms. Paaaaaljon kehuja. Kun taas olet saanut takaisin lapsen luottamuksen ja kunnioituksen, alat opettaa lastasi.
"Näin otetaan yksi pala paperia", näytät, annat lapsen kokeilla, kehut.
"Näin tehdään hiekkakakkuja", näytät, sit lapsen vuoro ja kehut.
Sun pitää opettaa ja näyttää sille lapselle miten ollaan ja miten käyttäydytään. Ja lisäksi pitää kertoa etukäteen esim. kauppaan mennessä, että nyt pitää kävellä äidin vieressä jne. Yleensä lapset ovat hyvin miellyttämisenhaluisia ja toteuttavat nämä säännöt.
Ja sen lapsen saa miellyttämisenhaluiseksi sillä positiivisella huomiolla ja runsaalla rakkaudella ja rauhallisuudella.
Ei kaikki lapset jaksa olla paikoillaan tai kiinnostua leikistä. Kiusaaminen, sotkeminen ja hyppiminen on heille paljon mieluisampaa. Toki kiusaamiseen ja muuhun sellaiseen tulee puuttua, mutta se on vuosien työ eikä välttämättä tuota tulosta hetkessä. Harva lapsi ei käyttäytyisi välillä noin.
Itselläni on kolme lasta, joista vanhin (poika) on kuvailemasi kaltainen. Hänen kasvattamisensa on ollut superrankkaa verrattuna muihin kahteen. Edelleen tuottaa harmaita hiuksia vilkkaalla, mielikuvituksellisella ja härnäävällä käytöksellään, joka on maustettu hänelle ominaiselle ilkikurisella huumorintajulla. Hänkin alkoi leikkiä vasta yli 4-vuotiaana junaradalla, pikkuautoilla tmv, mutta ei silloinkaan ns. roolileikkejä. Siihen asti poika lähinnä juoksi, hyppi, keskittyi tavaroiden kasaamisen ja kuljettamiseen sekä pienempien sisarusten kiusaamiseen. Rajat on olleet meillä, ei ehkä tiukat, mutta toisen satuttaminen, ei sotketa ja hyvä käytös on olleet vaatimuksena. Tuloksena on nyt 8v hyväkäytöksinen poika, mutta tie oli pitkä tähän.
On just se ikä ku laps tekee mitä huvittaa eikä kuuntele mitään vaikka kuinka kielletään. Vanhempi teki niin ja on nyt 4v ihana ja rauhallinen. Pikkusisko on nyt 2,5 ihan kauhea lapsi. Joka asiasta saa sanoa 100000 kertaa eikä riitä. Karkaa, rikkoo, repii, huutaa. Kiusaa isosiskoa. Luotan siihen et tälläkin kertaa menee ohi ja viimestään ens kefänä on taas rauha maassa.
Tsemppiä!
mitä leluja, virikkeitä teillä on kotona? Legoilla ei jaksa hetkeäkään rakennella, vai? Piirtää? Maalata vesiväreillä? Porkkanaa järsien ei jaksa katsoa hetkeä lastenohjelmia? Ota lapsesi mukaan mitä teetkin, on se siivoominen, ruuan laitto tms. Kyllä tuo ajan kanssa helpottaa, vaikka nyt olisin raskasta. Ja kuten joku laittoikin, PALJON ULKONA!!
että äiti saisi palstailla rauhassa.