Lue keskustelun säännöt.
Anu Silfverberg: Vähintään kolmannes vanhempainvapaista korvamerkittävä miehelle.
13.07.2012 |
http://nyt.fi/20120420-mitae-ajattelin-taenaeaen-naistenhoidon-tuki/
Mitä ajattelin tänään: Naistenhoidon tuki
Kolumnit 20.4.2012, klo 6:30 Anu Silfverberg
Viime viikolla Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tuleva ylijohtaja ilmaisi näkemyksen, että kotihoidontukijärjestelmä pitäisi uudelleenarvioida. Aiemmin oli kerrottu, että hallitus kaavaili tuen lyhentämistä kahteen vuoteen. Ja niin se alkoi taas, kilpahuuto ”lapsen parhaasta”: Lapset kotiin! Lapset tarhaan! Lapset!
Mutta voitaisiinko sanoa, mistä oikeasti puhutaan? Naisista. Jos kotihoitoa halutaan lyhentää, niin tehdään, koska on koittanut päivä, jolloin naiset halutaankin töihin. Oli aika, jolloin heidät haluttiin koteihin, ja sinne heidät myös ohjattiin. Sen, että kyse on naisista eikä lapsista, paljastaa tämä: vahingossakaan ei puhuta isistä, eikä etenkään siitä, miten päivähoitoa voisi kehittää.
Naiset kotiin vai töihin -kiista on asia, jossa puoliväliä ei ole, ja näistä ääripäistä olen pakotettu valitsemaan jälkimmäisen. Tältä puolelta piikkilanka-aitaa, valkoinen riepu kädessäni ehdotan nyt kauppaa: pitäkää kotihoidontukenne, jos annatte meille Islannin mallin tai minkä tahansa mallin, jossa vähintään kolmannes vapaista on korvamerkitty vain miehille. Tällainen torpataan Suomessa sanomalla, että pitää voida tehdä yksilöllisiä valintoja. Mutta kun valintoja on ohjastettu aina, eivätkä nämä asiat ole yksityisiä vaan yhteiskunnallisia.
Suomessa miehet käyttävät vanhempainvapaista vaivaiset seitsemän prosenttia, mikä on skandaali. Silloin harvoin kun asiaa käsitellään, syytetään joko työnantajia tai äitejä. Jokainen on kuullut, että isä ei hoida lasta, koska työnantaja ei anna tai koska äiti omii lapsen. Mutta työnantaja ei voi estää vanhemmuutta. Ja se mystinen ”omiva äiti”; sinä äiti, joka uskot tähän, kysy itseltäsi: olisiko mahdollista, että mies omisi yhteisen lapsenne? Että kulkisit tuolla valittamassa, että en voi hoitaa lasta, kun isä omii sen? Ai ei? No miten se sitten on mahdollista toisin päin? Koska uskotaan, että se on.
Hoivavastuun jakamattomuus on suurin syy työelämän segregaatioon ja siihen, että naiset ovat eri viivalla työnhaussa ja palkkaneuvotteluissa, ja siihen, että mummot syövät koiranruokaa. Sen takia äitejä suositaan huoltajuuskiistoissa eikä isiä uskota. Sen takia vanhemmuus saa juuri naiset hukkaamaan järkensä valon, huorittelemaan toisiaan imetysfoorumeilla ja kutsumaan itseään ”mammoiksi”. Sen takia aikuiset ihmiset elävät kumppanin antamalla taskurahalla, ja sen takia yhdet painavat töitä niin, että kaatuvat saappaat jalassa. Sen takia parisuhteiden osapuolilla ei eräänä päivänä ole enää muuta yhteistä kuin lapset, mikä, kuten huomataan, ei riitäkään.
”Mutta ne vuodet olivat elämäni parasta aikaa”, sanoo nyt joku kotiäiti. Missä viipyy jatkokysymys: Millaisia ne vuodet sitten olivat lapsen toiselle vanhemmalle? Ja entä ne vuodet sen jälkeen?
Kommentit (39)
Eli miten niissä sitten toimitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on aika vaikea olla töissä kun töitä ei saa. Lisäksi useilla työnantajilla on se asenne, että vaimo kotiin hoitamaan sairasta lasta, mies voi saada potkut tms. jos alkaa olla liian usein kotona lapsien kanssa. Näitä on.
mies yrittäjä ja töitä tehdään kun nniitä on. Itse voisin lasta hoitaa kotona mutta mies ei voi. Eli hoitoon sitten vaan vaikka äiti olisi molempien toiveesta lasta hoitanut kotona. Tuo on hoitoon pakottamista ja lapsen huonovointisuuden tukemista.
Yhteiskunnan tulisi taata jokaiselle synnytysikäiselle naiselle työpaikka, jossa hän tienaa vähintään saman kuin miehensä. Silloin ei ole merkitystä sillä, kuka lapsen kanssa on.
Mutta niin kauan kun synnytysikäinen nainen on määräaikaisten, matalapalkkaisten osa-aikatöiden vanki, ei tuossa systeemissä ole mitään järkeä. Naiset töihin - hienoa - mutta miesten palkoilla!
virkavapaalla kolme vuotta, mutta mies ei ole pitänyt isyyslomaa muuta kuin ihan silloin vauvan synnyttyä pari viikkoa, koska työ on sellaista, että sieltä on paha olla pois vaikka puolta vuotta, kerran ketään sijaista ei voi oikein laittaa hoitamaan hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enemmän kuin minä, niin ei oikein onnistu kotihoidotuelle jääminen mieheltä. Yksinkertaisesti oltas taloudellisesti kusessa.
Mies on kuitenkin sitä mieltä ettei alle 2 vuotiasta viedä hoitoon vaan paras paikka pienelle on kotona.
Meillä kuitenkin molemmat on aina hoitanu lapsia yhtä paljon. Ja aina kun ollu mahdollista, niin työt vuorotettu niin, ettei hoidossa oloja ole lapsille paljon kertynyt :)
Mieheni on yksityisyrittäjä (tekee välillä TOSI pitkää päivää) ja itse teen säännöllistä työaikaa. Teen ILOLLA kotitöitä:).
Inhoan yleistämistä ja yltiöfeminismiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enemmän kuin minä, niin ei oikein onnistu kotihoidotuelle jääminen mieheltä. Yksinkertaisesti oltas taloudellisesti kusessa.
Mies on kuitenkin sitä mieltä ettei alle 2 vuotiasta viedä hoitoon vaan paras paikka pienelle on kotona.
Meillä kuitenkin molemmat on aina hoitanu lapsia yhtä paljon. Ja aina kun ollu mahdollista, niin työt vuorotettu niin, ettei hoidossa oloja ole lapsille paljon kertynyt :)
Meillä vapaiden tasaisen jaon estää kyllä palkkojemme ero. Ei meillä olisi varaa lyhentää lainaa eikä raha riittäisi ruokaankaan, jos eläisimme minun palkallani ja kotihoidontuella + lapsilisällä. Mitä meidän siis pitäisi tehdä? Pitäisikö miehen, joka rakastaa työtään ja joka silti ehtii osallistua lapsen hoitamiseen aktiivisesti vapaa-ajalla kuitenkin jäädä kotiin ja koko perheen vain kitkuttaa vähillä rahoilla vuosi? Vai pitäisikö minun mennä töihin ja lopettaa imetys heti varsinaisen äitiysloman (4kk) päätyttyä ja mennä töihin vanhempainvapaan ajaksi ja jäädä taas hoitovapaalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on opiskelija. Jos hänen olisi ollut pakko jäädä kotiin, valmistuminen olisi viivästynyt vähintään vuodella ja merkinnyt meille huomattavia taloudellisia vaikeuksia.
Tällä naisella ei varmastikkaan ole lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sinänsä valita palkkaerostamme, itsehän olemme alamme valinneet. Minä sen huonopalkkaisen ja mies hyväpalkkaisen. Ei tullut silloin mieleen, että puoliso tulisi valita tulotason mukaan tasa-arvoisesti.
11
Yhteiskunnan tulisi taata jokaiselle synnytysikäiselle naiselle työpaikka, jossa hän tienaa vähintään saman kuin miehensä. Silloin ei ole merkitystä sillä, kuka lapsen kanssa on. Mutta niin kauan kun synnytysikäinen nainen on määräaikaisten, matalapalkkaisten osa-aikatöiden vanki, ei tuossa systeemissä ole mitään järkeä. Naiset töihin - hienoa - mutta miesten palkoilla!
Meidän perheessä ei ollut vaihtoehtoa hoitovapaan suhteen.
Minä tein pätkätöitä ja miehellä oli hyväpalkkainen vakituinen työpaikka. Ei meillä olisi ollut varaa siihen että mies jää kotiin hoitamaan lapsia ja minä työttömäksi työnhakijaksi / pätkätyöläiseksi.
Kyllähän isätkin hoitovapaalle jäisivät jos se olisi taloudellisesti mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa hän ehkä itse elää, mutta ei osaa asettua muiden asemaan.
Ei onnistuisi.
saisimmeko toimeentulotukea,jos mies jää kotihoidontuelle ja minä olen työttömänä kotona? Mitenkäs käy elatusmaksujen?
Olen miehenä ollut kotona pidempään kuin lasteni äiti ja ihmettelen, miksi perheissä ei yleensä kiistellä siitä, kumpi saa jäädä kotiin. Mielestäni nykymeno on ongelmallinen kahdesta syystä:
1. Se syrjäyttää naisia työmarkkinoilta
2. Se ei edistä isän ja lapsen välisen vuorovaikutuksen kehitystä.
En kuitenkaan kannata Slferbergin mallia juuri ketjussa mainituista syistä - eli perheiden tilanteet ovat niin erillaisia, että perheiden pitää saada itse päättää. Palkkaerojen lisäksi törmätään ongelmiin sen suhteen, että mitä tehdään, jos lapset hankitaan hyvi lyhyellä välillä - pomppiiko äiti ja isä vuorotellen kotona parin kuukauden jaksoissa vai miten ja luonnollisesti, muistaakseni 40 % äideistä ei ole työpaikkaa odottamassa, mihin voisi palata. Toisaalta, nuorille naisille ei ole kuin pätkätöitä juuri sen takia, että heidän oletetaan kohta jäävän kotiin vähintään kolmeksi vuodeksi, minne he jäävät sen takia, ettei heillä ole töitä, mihin palata.
ymmärsittekö lukemaanne? Siis kyse oli vanhempainvapaista ja niistä kolmannes. Vanhempainvapaan pituus on sen 7-8 kk ja siitä olisi isälle korvamerkittävä kolmannes.
Mun mielestä aivan loistava ajatus eikä mitään utopiaa. Esimerkiksi Ruotsissahan tämä onnistuu loistavasti. Siellä systeemi on muutenkin huomattavasti joustavampi.
Mutta niin kauan kun synnytysikäinen nainen on määräaikaisten, matalapalkkaisten osa-aikatöiden vanki, ei tuossa systeemissä ole mitään järkeä. Naiset töihin - hienoa - mutta miesten palkoilla!
Toisaalta hoitovastuun epätasainen jakautuminen on juuri yhtenä syynä siihen, miksi naisten työmarkkinatilanne on mitä on. Ei tietenkään ainut syy, mutta osa vyyhtiä. Naiset kitkuttavat huonosti palkatuissa pätkätöissä (osin) siksi että nuoren lisääntymisikäisen naisen vakinaistaminen on varsinkin pienelle työantajalle riski, ja se miksi se on riski johtuu siitä, että kaikki vanhemmuuden joustot ja kustannukset katuvat naisten niskaan. Ns. puolitehoinen työnteko lasten ollessa pieniä on varmaan yhtä iso syy kuin äitiysloma ja vanhempainvapaa.
Taivun kyllä kannattamaan Anun ehdotusta, yhtä vastahakoisesti kuin Anu itsekin. Äitiyden myyttiä on alettava purkaa niin, että myös isät pääsevät/joutuvat tasavertaisesti mukaan lasten elämään. Tämä olisi mielestäni pitkällä tähtäimellä hyvä asia niin naisten, lasten kuin miestenkin kannalta.
En pidä, kuten ei käsittääkseni kolumnistikaan, pakkoa parhaana vaihtoehtona, mutta tosiasia on se, että miehet pitää saada kantamaan tasavertainen tai lähes tasavertainen vastuu vanhemmuudesta, kipeän lapsen hoidosta ym., muuten naisten tilanne ei muutu ikinä. Samalla Suomessa pitäisi lisätä työmarkkinoiden joustoa niin, että erilaiset osa-aikatyön muodot ja muut joustavat järjestelyt olisivat tavanomaisia ja realistisia vaihtoehtoja myös miehille lasten ollessa pieniä. Samoin äitiys-ja vanhempainvapaiden kustannukset pitäisi mielestäni laittaa kaikkien työnantajien maksettaviksi eli niin, että kustannukset katettaisiin vero- ja työnantajamaksuista muodostuvasta potista valtion kassassa.
Lisäksi päivähoitosysteemiä ja myös sen eri muotoja pitää kehittää niin, että lapsen paras ei jää aikuisten edun jalkoihin. Itse en ajattele että kotihoito kolmevuotiaaksi asti olisi mitenkään ylivertainen järjestely lapsen kannalta, mutta tämänkin pitää olla mahdollista niille lapsille joille se erinäisistä syistä on paras vaihtoehto.
ymmärsittekö lukemaanne? Siis kyse oli vanhempainvapaista ja niistä kolmannes. Vanhempainvapaan pituus on sen 7-8 kk ja siitä olisi isälle korvamerkittävä kolmannes. Mun mielestä aivan loistava ajatus eikä mitään utopiaa. Esimerkiksi Ruotsissahan tämä onnistuu loistavasti. Siellä systeemi on muutenkin huomattavasti joustavampi.
sillä hänhän kirjoitti, että kotiäidit vastustavat tätä, koska "ne vuodet olivat elämäni parhaimmat". Siis mitkä vuodet, jos kyse on kuukausista?
itse menin naimisiin juuri sellaisen "korvaamattoman" äidin kanssa ja olisin omalta osaltani ollut valmis suostumaan toisenlaiseen työnjakoon, jos vaimo olisi suostunut.