Miten selviätte tälläisistä päivistä? *pää hajoaa*

Mutta olen oppinut yhden omaa päänhajoamista ehkäisevän yksinkertaisen keinon tuollaisissa tilanteissa, joissa puhe ei auta ja itse on hommat tehtävä.



Eli kun kiellettyihin juttuihin koskee tai tekee asioita eikä kielto tehoa, käsken pojan istumaan siihen paikkaan missä on (tarpeeksi kauas kuitenkin kaikesta mihin haluaisi koskea) ja olemaan paikallaan. Se on vähän niin kuin eräänlainen " mukanakulkeva jäähypaikka" :) On ainakin meidän 2v 9kk pojalle tosi kova paikka joutua istumaan paikallaan ja tehoaa nopeasti. Ei tarvi kuin hetki odottaa ja poika lupaa (ja pitää lupauksensa) olla tekemättä kiellettyä juttua enää.



Kokeilepa! :)



Jos parilla ekalla kerralla lapsi ei istu tai lähtee omin lupineen liikkeelle, niin siitä vaan sitten laitat lapsen aina vaan takaisin istumaan ja vaikka pidät paikallaan. Meillä alkoi sanominen tehota aika pian ja nyt poika istuu kun käsken (kun tietää että on kuitenkin pakko).

Joskus meillä oli arestituoli käytössä, mutta se ei alun jälkeen auttanut, kun poika vaan naureskeli siellä ja hyppeli pois.Nyt oon yrittänyt sitä, että jos poika tekee kiellettyjä asioita, niin poistan pojan siitä huoneesta. Tekisi mieli laittaa poika jonkun oven taakse jäähylle, mutta meillä ei ole mitään sellaista huonetta, jossa poika ei keksisi jotain tekemistä (makuuhuone-->pomppisi meidän sängyllä, lastenhuone-->leikkisi, vessa-->repisi vessapaperin, keittiö-->tyhjentäisi kaapit...). Ainoa paikka olisi parveke ja se tuntuu vähän liian karulta. Jos meno huomenna jatkuu, otan ton arestituolin taas käyttöön.

Kun ottaa huomioon että sulla on kuitenkin poika ja sen ikänen poika joka tykkää tehdä kaikkea!



Mitä jos koittaisit keksiä sille jotain puuhaa niin ei tee kiellettyä?



Ton ikänen seuraa monesti kuin hai laivaa.. Sekin vaikuttaa siihen että kun teet jotain niin pikkunen alkaa tutkiin jotain ja se taas ärsyttää sua koska yrität saada jotain aikaseksi.. Yritä siinä nyt vahtia poikaa jollon pelkkien nappien painelu on jo liikaa! -Ymmärrän, mulla on pojalla puoltoista vuotta kohta ikää ja se menee ympäri kämppää ja pamauttelee innolla tavaroita kun niistä pääsee irti upee ääni tai laittaa pesukoneeseen pyykkiä (kun näkee mun tekevän niin).



Mää otan ton lähinnä oppimisena, olis aika masentavaa jos poika ei mitään tekis.. Ja käskyt unohtuu pieneltä nopeesti, varsinkin kun edessä on jotain niin makeeta kun pesukone!



Anna käteen joku uusi juttu, älä rajota sitä termiittiä liikaa eikä se kone varmaan hajoa jos nappia painaa?

-Astianpesukoneen luukku on auki, koska otan sieltä muutaman puhtaan astian. Poika tunkee kätensä joka paikkaan koneessa, vaikka moneen kertaan sanon, ettei koske koneeseen. Silloin kun tyhjennän konetta, poika saa kyllä auttaa, mutta ilman lupaa ei saa koskea. Poika ei lopeta, joten poistan hänet keittiöstä.



-> Jos ei ole aikaa antaa pojalle esim. lusikoita ja haarukoita laitettavaksi laatikkoon, ottaisin pojan kädet pois ja laittaisin koneen luukun kiinni. Jos kone alkaa kovasti kiinnostamaa, ohjaisin huomion muualle, esim. antaisin kattilakaapista kattilan ja siihen esim. mehupullon korkkeja sekä puukauhan. Tätä hämmennystä meillä jaksettiin tuon ikäisenä vaikka kuinka kauan ja kuitenkin sai olla äidin lähellä touhuamassa



- Hetken päästä poika onkin sitten pyykinpesukoneen kimpussa. Painelee nappeja, rynkyttää ovea yms.



-> Laittaisin pojan kanssa yhdessä jotain pyykkiä koneeseen,että saa osallistua ja painella nappeja luvan kanssa. Sen jälkeen meillä ainakin on kiinnostus hävinnyt.



- Päivällisaikaan on keittiön tasot täynnä kaikkea, mihin poika ei saa mennä koskemaan (kuumia kattiloita, lautasia, voirasiaa yms.), mutta poika menee yhä uudestaan ja uudestaan koskemaan kiellettyjä juttuja. Ei usko ollenkaan, joten poistan hänet taas keittiöstä.



-> Meillä tasot niin korkealla ja tavarat kaukana ettei lapset ylety ilman tuolia niihin. lusikkalaatikoista sekä kauhalaatikoista lisäksi on poistettu perunaveitset ym. veitset sekä syömäpuikot ylemmäs jotta lapset eivät pääse niihin käsiksi. Mitä vähemmän on tavaraa näkyvillä, sitä vähemmän lasta tarvitsee kieltää " turhaan" .



-Poika on levittänyt sanomalehden lattialle ja kun alan korjaamaan lehteä pois ja sanon, ettei sitä saa levittää (" lukea" toki saa), poika sieppaa pöydältä muut lehdet, mainokset yms. ja heittää nekin maahan...



-> Meillä lehtilaatikko täynnä vanhoja Hesareita ja mainoksia. Tuon ikäisen suosikkihommaa on päästä repimään lehteä. Sotkua tulee mutta aikaakin menee. Jäännökset ollaan yhdessä siivottu takaisin laatikkoon tai liimattu osa johonkin paperiin. Päivän lehden pidän muualla lasten ulottumattomissa.



- Poika räplää jatkuvasti tietokonetta, vaikka se on kiellettyä.



-> Tietokoneen näppis niin ylös ettei lapsi ylety siihen. tai sitten irti koneesta kokonaan.



- Poika kiipeää sohvan selkänojalle istumaan, vaikka se on kiellettyä. Kun sanon asiasta, poika alkaa hyppimään sohvalla, joka on myöskin kielletty.



-> sohvaa on vähän vaikea siirtää minnekään ylemmäs :-) joten meillä on laitettu vanha petauspatja ja tyynyjä lattialle tai rakennettu maja tuoleista ja peitoista. Sen jälkeen sinne voi viedä vaikka pehmoeläimiä kylään ja keittää kahvit. Tai antaa lapselle " retkieväät" .





-Poika sanoo katsovansa kynttilöitä (tarkoittaa tuikkulyhtyjä, joissa ei ole tuikkuja sisällä), mutta alkaa saman tien räpläämään niitä. Ei tehoa, vaikka miten sanoisi, että lapset ei koske kynttilöihin tms.



-> Edelleen meillä ei koriste-esineitä ole ollut esillä tai sitten ne ovat lasten ulottumattomissa. Illalla lasten mentyä nukkumaan on kynttilöitä poltettu kun pienet kädet ovat lepäämässä.





Kaikenkaikkiaan tuo teidän ongelma kuulostaa siltä, että lapsi hakee aikuisen huomiota hinnalla millä hyvänsä. Anna lapselle enemmän aikaa ja järjestä koti niin että koko ajan ei tarvitse olla varuillaan.



tämä on niiiiin helppoa toisen sanoa, mutta toisaalta joskus ulkopuoliset ihmiset näkevät asiat vähän kauempaa erilailla kuin itse kun katsoo asioita joskus liian läheltä.



Tsemppiä ja eritoten hyviä hermoja :-)

Mitä olen tuttavaperheiden luona seurannut lasten tekemisiä, saa meillä lapset kokeilla aika paljon sellaisia asioita, jotka ovat muualla kiellettyjä. Mutta noi jotkut asiat on meillä kiellettyjä ja seuraavilla perusteilla:



Astianpesukone: Vanha kone, johon tuntuu mm. kanteen jäävän joskus astianpesuainetta. Siksi en halua, että poika koskee astianpesukoneessa muualle kuin niihin astioihin, joita saa sieltä ottaa. Ilman lupaa ei saa niihin koskea. Yleensä tyhjennetään pojan kanssa yhdessä puhtaat astiat pois, mutta tänään ei ehditty sitä tehdä, vaan otin koneesta vain muutaman tarvitsevani astian ja luukku oli sen aikaa auki.



Pyykinpesukone: Poika tykkää tunkea kätensä sinne sisäosan tiivistysrenkaaseen (mikäköhän sen nimi on), mistä löytyy vettä ja kaikenlaista mönjää. Ei kiva. Tai sitten sinne, minne ne pesuaineet laitetaan. Nappuloita en anna väännellä, koska tunnen poikani ja tiedän, ettei vääntely loppuisi siihen. Poika tekisi sitä myös silloin, kun kone on päällä. Just oli yksi päivä laittanut lämpötilan 60 asteesta 90 asteeseen. Onneksi huomasin sen heti. Yhdessä kyllä täytetään ja tyhjennetään pesukone.



Kynttilät: Niitä ei pojan ulottuvilla koskaan polteta, mutta esim. noi tyhjät tuikkulyhdyt ovat meillä esillä ja ovat esim. olohuoneessa melkein ainoita tavaroita, mihin poika ei saa yksin mennä koskemaan. Yhdessä vanhempien kanssa saa kyllä tutkia mm. lasipulloja, että oppii niitä käsittelemään. Mutta ei yksin.



Sohvalla kiipeily ja hyppiminen: Meillä saa hyppiä vanhempien sängyssä, kun joku vahtii vieressä, mutta ei sohvalla.



Keittiön taso: On meillä harmillisen matalalla ja poika ylettyy siellä ihan liian moneen tavaraan. Mutta koska niitä ei voi esim. ruokaa laittaessa pitää muuallakaan, täytyy pojan uskoa, ettei niihin kerta kaikkiaan kosketa!



Sanomalehti: Mua ei haittaa, jos poika levittää lehden lattialle. Mutta se harmittaa, että jos olen juuri korjannut sen ja sanonut asiasta pojalle, niin hän päättääkin levittää lattialle muutkin lehdet, mitä käsiinsä saa. Sama juttu, jos oltais just kerätty lelut ja poika kaataisi ne samantien takaisin lattialle, vaikka olisi nukkumaan menon aika.



Tietokone: Pojalla on omat näppikset, mutta ne ei tietenkään kiinnosta. Yleensä yrittää painella noita nappeja, joista tietokone menee pois päältä.



Pääasiassa poika saa tutkia täällä kotona aika vapaasti eri tavaroita, esim. videokasetit, CD:t, valokuvakansiot, keittiön kaikki muovipurkit yms., kylppärissä erilaisia purnukoita jne. Mutta jotkut asiat ovat kiellettyjä (ovat olleet aina) ja nykyään poika jo antaakin niiden olla. Mutta tänään oli joku ihmeellinen päivä, jolloin poika todellakin haki huomiota tekemällä kaikkia noita kiellettyjä juttuja. Nyt on onneksi miehen kanssa ulkona. Saa oma pää vähän rauhottua =)

Heh, kommentoin tähän viestiin. Hyviä vinkkejä toki tulikin mutta myös kovin aktiivisen pikkupojan äitinä täytyy sanoa, että opettele katsomaan läpi sormien...

Pikkis2:

-Astianpesukoneen luukku on auki, koska otan sieltä muutaman puhtaan astian. Poika tunkee kätensä joka paikkaan koneessa, vaikka moneen kertaan sanon, ettei koske koneeseen. Silloin kun tyhjennän konetta, poika saa kyllä auttaa, mutta ilman lupaa ei saa koskea. Poika ei lopeta, joten poistan hänet keittiöstä.

-> Jos ei ole aikaa antaa pojalle esim. lusikoita ja haarukoita laitettavaksi laatikkoon, ottaisin pojan kädet pois ja laittaisin koneen luukun kiinni. Jos kone alkaa kovasti kiinnostamaa, ohjaisin huomion muualle, esim. antaisin kattilakaapista kattilan ja siihen esim. mehupullon korkkeja sekä puukauhan. Tätä hämmennystä meillä jaksettiin tuon ikäisenä vaikka kuinka kauan ja kuitenkin sai olla äidin lähellä touhuamassa

Meillä sama homma (kyse on alta kaksivuotiaasta), tarvittavat astiat vain äkkiä pois koneesta ja luukku äkkiä kiinni. Ei auta muun virikkeen keksiminen meillä tässä tapauksessa.

- Hetken päästä poika onkin sitten pyykinpesukoneen kimpussa. Painelee nappeja, rynkyttää ovea yms.

-> Laittaisin pojan kanssa yhdessä jotain pyykkiä koneeseen,että saa osallistua ja painella nappeja luvan kanssa. Sen jälkeen meillä ainakin on kiinnostus hävinnyt.

Meilläkin laitetaan pyykit yhdessä ja tällöin luvan kanssa nappeja saa painella. Kiinnostus vain kasvaa, eikä loppua näy. Onneksi koneessa on suht toimiva lapsilukko.

- Päivällisaikaan on keittiön tasot täynnä kaikkea, mihin poika ei saa mennä koskemaan (kuumia kattiloita, lautasia, voirasiaa yms.), mutta poika menee yhä uudestaan ja uudestaan koskemaan kiellettyjä juttuja. Ei usko ollenkaan, joten poistan hänet taas keittiöstä.

-> Meillä tasot niin korkealla ja tavarat kaukana ettei lapset ylety ilman tuolia niihin. lusikkalaatikoista sekä kauhalaatikoista lisäksi on poistettu perunaveitset ym. veitset sekä syömäpuikot ylemmäs jotta lapset eivät pääse niihin käsiksi. Mitä vähemmän on tavaraa näkyvillä, sitä vähemmän lasta tarvitsee kieltää " turhaan" .

Jos ei muuten yltä, niin sitten poika hakee tuolin ja suuttuu armottomasti kun nostan pois penkitä ja kiellän. Osaa avata kaapit ja laatikot vaikka niistä on kahvatkin poistettu ja tyhjentää sisällöt tasaisin väliajoin lattialle. Kaikki vaarallinen on yritetty piilottaa mahdollisimman hyvin ja sitten vain yritetään toimia kaaoksen keskellä. Kyllä sotku ottaa joskus päähän, mutta eihän tätä loputtomiin kestä. Kaikki kuumat kattilat on laitettava mahdollisimman kauas ja vahdittava ettei saa niitä käsiinsä.

-Poika on levittänyt sanomalehden lattialle ja kun alan korjaamaan lehteä pois ja sanon, ettei sitä saa levittää (" lukea" toki saa), poika sieppaa pöydältä muut lehdet, mainokset yms. ja heittää nekin maahan...

-> Meillä lehtilaatikko täynnä vanhoja Hesareita ja mainoksia. Tuon ikäisen suosikkihommaa on päästä repimään lehteä. Sotkua tulee mutta aikaakin menee. Jäännökset ollaan yhdessä siivottu takaisin laatikkoon tai liimattu osa johonkin paperiin. Päivän lehden pidän muualla lasten ulottumattomissa.

Kuin myös, sotkekoot, korjaan lehdet nukkumaan menon jälkeen tai sitten korjataan yhdessä. Sen tuhat ja yksi kieltoa ei toiminut ja totesin ettei lehden levittämisestä ole mitään haittaa.

- Poika räplää jatkuvasti tietokonetta, vaikka se on kiellettyä.

-> Tietokoneen näppis niin ylös ettei lapsi ylety siihen. tai sitten irti koneesta kokonaan.

Kuulostaa niin tutulle. Irroita pistorasia seinästä. Tai hanki lapselle oma näppis.

- Poika kiipeää sohvan selkänojalle istumaan, vaikka se on kiellettyä. Kun sanon asiasta, poika alkaa hyppimään sohvalla, joka on myöskin kielletty.

-> sohvaa on vähän vaikea siirtää minnekään ylemmäs :-) joten meillä on laitettu vanha petauspatja ja tyynyjä lattialle tai rakennettu maja tuoleista ja peitoista. Sen jälkeen sinne voi viedä vaikka pehmoeläimiä kylään ja keittää kahvit. Tai antaa lapselle " retkieväät" .

Edelleenkään houkuttelu muihin toimiin ei onnistu. Anna istua ja älä kiinnitä huomiota. Loppuu tuokin joskus.

-Poika sanoo katsovansa kynttilöitä (tarkoittaa tuikkulyhtyjä, joissa ei ole tuikkuja sisällä), mutta alkaa saman tien räpläämään niitä. Ei tehoa, vaikka miten sanoisi, että lapset ei koske kynttilöihin tms.

-> Edelleen meillä ei koriste-esineitä ole ollut esillä tai sitten ne ovat lasten ulottumattomissa. Illalla lasten mentyä nukkumaan on kynttilöitä poltettu kun pienet kädet ovat lepäämässä.

Kaikki koriste-esineet on ollut pakko laittaa pois.

Kaikenkaikkiaan tuo teidän ongelma kuulostaa siltä, että lapsi hakee aikuisen huomiota hinnalla millä hyvänsä. Anna lapselle enemmän aikaa ja järjestä koti niin että koko ajan ei tarvitse olla varuillaan.

tämä on niiiiin helppoa toisen sanoa, mutta toisaalta joskus ulkopuoliset ihmiset näkevät asiat vähän kauempaa erilailla kuin itse kun katsoo asioita joskus liian läheltä.

Tsemppiä ja eritoten hyviä hermoja :-)

Tästä olen (osittain) erimieltä. Meillä huomiota saa paljon, kehutaan ja paijataan ja tehdään yhdessä. Poika on vain ikätovereitaan aktiivisempi, innokkaampi ja touhukkaampi sekä utelias.

Päiviä voi helpottaa sillä, että kieltää vain ne asiat jotka ovat vaarallisia ja mistä voi tulla muuta vahinkoa. Loput sitten vain pitää katsoa läpi sormien. Tietyistä säännöistä on pidettävä kiinni. Suunnittelee päivän ruoat etukäteen ja sellaisiksi että on mahdollisimman helppo valmistaa ja jättää sen siivoamisen myöhemmäksi. Ja kyllä joskus päässä mustenee kun mikään ei suju kuin toivoisi, mutta minkäs teet.

Tsemppiä myös täältä, kohtalontoverilta!

eli kun yritti tehdä itse päivän askareita tai omia juttuja.

Toisinaan oli vaan pelkkää uteliaisuutta eli ei mitään tahallista kiukuttelua. Sattuu olemaan luonteeltaan vaan sellainen sormet joka paikkaan tunkija.

Meillä käytiin vähän väliä sitten häpeemässä vaatehuoneessa, joka päivä, kunnes lupasi rauhoittua.

Eli ihan normaalia ja arkista, joillekin päiville sattuu vaan enemmän kuin toisille.

Muutto suurempaan kämppään auttoi. Kun poika täytti 3v. oli tapahtunut suuri muutos muutamassa kuukaudessa! Nyt on kohta 3,5v. ja todella paljon eroa vuoden takaiseen. Järkeä on tullut todella paljon lisää eli ymmärtää paljon paremmin jo seurauksia.

Ollaa pyritty vähentämään ei asioita, koska kaikki ei voi olla aina kiellettyä.

mutta tuo sohvalla pomppiminen on sellainen edelleen mihin ei kiellot tehoa, eli sitten kun meno alkaa mennä vauhdikkaaksi ohjaan tekemään muuta tai jos menee överiksi niin omaan huoneeseen leikkimään ja jäähylle.



Poika saa ottaa välillä kaapista kattiloita ja kippoja ja tehdä " omaa leikkiruokaa"

-> ei ole sitten enää juurikaan kiinnostunut kipoista kun touhuan keittiössä.



Pojalla on oma tietokoneen vanha näppis

-> eli ei ole niin iso hinku koneelle enää.



Tuon esim palapelin tms kivan jutun poitsulle kun teen vaikka ruokaa, tai istutan keittiön pöytään ja vaikka sormivärit esille, sotkua tulee, mutta poika saa totetuttaa itseään ja tulee hienoja taideteoksia ja samalla saa laitettua ruokaa ja muita hommia.

Kuulostaa huomionhakustrategialta - koita järjestää aikaa mahdollisimman paljon yhdessäoloon. Leikkikää ja lukekaa yhdessä, anna myös osallistua pyykinpesuun jne.



Jos lapsi kokee että ei saa tarpeeksi vanhempien läsnäoloa tai huomiota alkaa huomion haku yleensä kiellettyjen asioiden tekemisellä. Tällöin arestit ovat turhia.



Meillä ainakin huomaa tämän kun vauva on tullut perheeseen ja esikoinen hakee välillä juuri vastaavalla tavalla huomiota, on helpottanut heti kun olemme viettäneet aikaa enemmän esikoisen kanssa.

Ei lapset oikeastaan ole useinkaan tahallaan " ilkeitä" tai tekemässä koko ajan pahaa, meillä ainakin lapsi yrittää käytöksellään viestitää, että hei nyt pitää päästä purkamaan energiaa ja hän on pitkästynyt. Toi maja-juttu oli hyvä idis. kokeilenkin sitä ensi kerralla. eiköhän ipana lähde innolla majaan leikkimään, kun sitä ehdotan.

Meillä esikoinen 3 1/2 vuotias, kuopus 1v 4 kk. Tuota samanlaista tapahtuu meilläkin, toinen innostaa toistaan tekemään kaikkea kiellettyä. Esikoinen tietää tasan tarkkaan mitkä asiat ovat kiellettyjä (osaa nimittäin kieltää pikkuveljeään pikkuvanhasti, samoista asioista jota olen häntä kieltänyt). Kyllä minäkin tiedän sen, että kyse on juuri siitä huomion hakemisesta. Auta armias jos yritän puhua esim. puhelimessa, silloin rytinä alkaa. Välillä hermot kestää sen, ja ymmärrän, että ei tee " ilkeyttään" , vaan kuuluu juuri tuohon strategiaan ja on vilkkaalle pikkupojalle ihan normaalia...välillä taas täytyy tosissaan laskea kymmeneen, ettei koko talo raikuisi kielloista. Meillä on myös käytössä " jäähyhuone" , johon siirtäminen tepsii aina...vähän aikaa. Pitäisi tietysti olla tosi määrätietoinen ja pysyä kannassaan, mutta välillä väsyneenä ei edes jaksa koko ajan olla kieltämässä kaikkea. Ja sitten aina muistaa suhteuttaa tosielämään, kyse on kuitenkin pikkuasiasta (ajattelen aina, että luojan kiitos ovat terveitä ja omatoimisia..hih hih)

Poika on siis kotihoidossa ja saa päivän aikana erittäin paljon huomiota. Aamulla kun teen aamupalaa, poika yleensä leikkii huoneessaan, jolloin kaikki menee tosi hyvin. Silloin kun haluaakin tulla keittiöön mukaan, tekee hommasta vähän vaikeamman. Meidän poikaa on ollut pienestä asti turha " huijata" jollain muilla tavaroilla, jos on saanut päähänsä, että haluaa jonkun tietyn jutun. Eli keittiössä vaikka saa leikkiä suurimmalla osalla keittiövälineistä, niin ne ei todellakaan kiinnosta, jos poika haluaa leikkiä esim. täydellä margariini-rasialla... Ja vaikka on oma näppis, niin se ei kiinnosta, vaan oikea näppis...



Päivän aikana kun ollaan kahdestaan, en tee juurikaan muita kotihommia kuin laitan aamupalan ja sen jälkeen korjaan astiat yms. ja ulkoilun jälkeen laitan (=lämmitän) pojalle lounaan. Iltapäivällä mies tulee kotiin ja silloin yleensä jompi kumpi on aina pojan kanssa. No, eilen mies oli niin väsynyt, että nukkui hetken, kun tein päivällistä ja se varmasti vaikutti pojan käytökseen. Mutta meillä poika saa kyllä niin paljon huomiota ja seuraa, ettei enempää voi varmaan antaakaan.



Tänään poika onkin sitten ollut taas paljon " helpompi" . Ennen puistoon lähtemistä, kun hetken meikkasin ja laitoin tukkani, poika istui koko sen ajan olohuoneessa lukemassa kirjojaan =) Yleensä on silloin mun kanssa kylppärissä leikkimässä rasvapurkeilla, miehen partakoneella yms. Eilen hänellä taisi olla vain joku " riivauspäivä" . Voin kyllä kuvitella, miten paljon noita " riivauspäiviä" sitten on, kun saadaan toinen lapsi helmikuussa...

Huomaan, että kun taapero on väsynyt, turhautunut eli ei ole tekemistä ja haluaa huomiota hän heittäytyy juuri tuollaiseksi. Myös jos ei ole saanut purkaa energiaa ulkoilemalla hän myös on mahdoton. Nämä turhautuneisuudet menisi sillä ohi jos leikkisin hänen kanssaan tai muuta mutta niitä tuleekin juuri silloin kun itselläni olisi jotain tekemistä.

Tietokoneella en voi hänen aikana paljon olla koska siitä hän jotenkin raivostuu ja puhelimessa kun puhun hän aina silloin keksii jotain...Yleensä teenkin nämä 2 asiaa kun saan olla rauhassa eli hänen nukkuessa. Luulen, että aika auttaa eli kun ikää tulee heille lisää he leikkivät enemmän yksin ja keksivät tekemistä.

Mutta kummasti sitä on lasten myötä oppinut joustamaan. Eli mitä sen on väliä jos sanomalehdet tai lelut on lattialla levällään? Se on elämisen jälkeä ja pienen päästä tollanen sotkeminen ei lapsia enää kiinnosta kun sitä saa aivan vapaasti tehdä. Mä olen ainakin henk.kohtaisesti huomannut,että jos yritän keräillä leluja pois niin 1.8v poikamme kiinnostuu just niistä leluista aivan varmasti. Olenkin päättänyt,että illalla vasta keräilen lelut pois kun toi nuorin saadaan nukkumaan. Ja mä jos kuka olin ennen lapsia ja esikoisenkin aikana vielä tosi tarkka,piti olla siistiä ym.



Kyllä muakin kypsyttää kun tyhjään astianpesukonetta samalla kun toinen nuoleskelee niitä,mutta minkäs teet... ja pesuhuoneen ovi on kiinni missä pesukone siis sijaitsee (kahva käännetty silleen ettei saa auki poju itse),koska kävi kanssa muutaman kerran säätelemässä ohjelmat uudelleen...

Heips!



Yhdyn edellisiin kirjoittajiin mutta lisäisin vielä että myöskään

kieltämistä ei mielestäni kannata arastella. Toki aikuisena joutuu luovimaan ja itse olen oppinut että huumorilla ja huomion muualle kääntämisellä selvitään usein uhkaavista känkkätilanteista. Mutta ehkä lapsi hakee juuri sitä EI-sanaa ? Itselläni on 2,5-vuotias ja päivät ovat tosiaan erilaisia. Välillä minusta vaikuttaa kuin lapsi olisi suorastaan helpottunut kun tuttu raja kuitenkin piti, vaikka se raja piti hakea kiukun ja itkun kera.



Tsemppiä kaikille !

Poika räplää jatkuvasti tietokonetta, vaikka se on kiellettyä.



-- Pojalla on oma näppis, jota saa lattialla räplätä, ei siis ole missään kiinni. Samoin äidin syliin saa kiivetä laittamaan tietokoneen monitorin kiinni yms.



Poika kiipeää sohvan selkänojalle istumaan, vaikka se on kiellettyä. Kun sanon asiasta, poika alkaa hyppimään sohvalla, joka on myöskin kielletty.



-- Meillä sohvalla ei saa hyppiä, paitsi luvan kanssa isin tai äidin selän takana " turvassa" kun katsotaan telkkaria. Tämä on auttanut, koska mielestäni sohvalla pomppimisen kieltäminen ei ole tarpeellista muuta kuin turvallisuussyistä. Joku voi olla toista mieltä.



Poika sanoo katsovansa kynttilöitä (tarkoittaa tuikkulyhtyjä, joissa ei ole tuikkuja sisällä), mutta alkaa saman tien räpläämään niitä. Ei tehoa, vaikka miten sanoisi, että lapset ei koske kynttilöihin tms.



-- Oletko selittänyt miksi kynttilöihin ei saa koskea? Meillä ainakin tällä hetkellä (poika 2v) " poppa" -sanan merkitys on erittäin tehokas.



Ja tiedoksi, että kyllä meilläkin pinna palaa ja osataan ja tehdään kaikkea kiellettyä. Noi ajatukset vain tuli nyt mieleen, mikä meillä ko. tilanteisiin on auttanut - yleensä.

- tulee ihan uusia kiellettyjä asioita, esimerkiksi vauvan KOVAKOURAINEN hoitaminen...



- kannattaa miettiä, mikä on OIKEASTI kiellettyä (=hengenvaarallista itselle tai muille esimerkiksi), eli varmasti pitää vähän löysentää pipoa ja laventaa skaalaa...



- EI ON EI. 2-vuotiasta voi kyllä jo komentaa ja ottaa esim. lelun pois rangaistuksena. Lisäksi aikuisen pitää pitää linjansa kun on kerran sanonut EI (siksi kannattaa miettiä, mikä on TODELLA kiellettyä).



- taaperotkin ymmärtävät ja muistavat yllättävän paljon, varsinkin kun päivästä toiseen jankutan samoja selityksiä miksi jotakin ei tehdä. Esimerkiksi meillä ei tuoda leluja keittiön kiireisimpaan nurkkaan silloin kun teen ruokaa " koska äippä saattaa kompastua näiden kuumien kattiloiden kanssa" .



- toisaalta kannustan 3,5-v esikoista auttamaan keittiötöissä kun ne kovasti kiinnostavat " kiitos, olet tosi hyvä apulainen" " annatko äipälle vatkaimen ja vispilät, vatkuloidaan puolukkapuuro" .



- aikuisen pitää uskaltaa kieltää ja komentaa, vaikka lapsi alkaisikin huutaa ja vollottaa ja jankuttaa ...



- pienillä ihmisillä on elämässään omat vaikeutensa, emmekä me äidit niitä kaikkia koskaan opi ymmärtämään ;)