Veikkauksia: Mitä "vikaa" vanhemmissani on ollut, kun meistä kolmesta sisaruksesta

onko vanhemmillasi ollut samaa nuorempana tai nyt?



Kyse voi olla myös geneettisestä siirtymästä. Jotkut luonnehäiriöt, taipumukset tai persoonaongelmat voivat olla perinnöllisiä. Aina vikaa ei löydetä ympäristöstä. Mutta on myös mahdollista että vahempasi ovat laiminlyöneet kasvatusta joiltain osin; kannustus, rakkauden näyttäminen, välittäminen.

ole kannustettu tai rohkaistu tarpeeksi. Eikö ollut kiinnostusta harrastuksiin? Teittekö asioita mitä vanhempanne toivoivat, mutta itse ette olisi halunnut? Esim. opiskelitte itsellenne väärän alan tms.?

lapsena alistamiseen vähättelyyn tai huomiotta jättämiseen toisin sanoen vanhemilla ei ole ollut lapsille aikaa?

tilanteissa jossa lapsi ei edes tarvitse minkäänlaista arvostelua, vaan kannustusta. Esim ruokailutapoja ja käyttäytymissääntöjä ei ole ikinä varsinaisesti opetettu, vaan sen sijaan väärin tehdessä on haukuttu "etkö sinä tuotakaan osaa" "eihän sitä noin kuulu tehdä" jne Pääsääntöisesti se porkkana on unohdettu, mutta keppi on muistettu liiankin hyvin. Vanhempien moittiminen ja rankaisu ei ole ollut oikeudenmukaista ja loogista.



Toinen veikkaukseni olisi hyväksikäyttö ja/tai väkivalta jomman kumman vanhemman toimesta. Mutta kyllä sitä vähemmälläkin pystytään tuottamaan elämän mittaisia ongelmia lapsille.

Meidän perheessä oli tuollaista. Lapsena ei rakkautta, ei kannustusta, pelkkää negatiivista huomauttelua, jota ei ikinä unohdettu. 3 lasta, joista yhdelle huomiota, muut saivat selvitä. Voi tietysti kuvitella, minkälainen itsetunto lapselle kasvaa:(

Sitä, ovatko vanhempasi tehneet jotain, mikä on edesauttanut lasten sairastumista, ei voi sanoa tuon avauksen perusteella.

olette myös itse vastuussa nykyisestä tilanteesta. Kiinnostaako sen korjaaminen vai syyllisten etsintä, ettei vain tartte kantaa itse vastuuta?

Aivan varmasti vanhempanne ovat toimineet jollakin lailla väärin, niin kaikki vanhemmat tekevät.

Yhdessä vaiheessa minä ja sisarukseni olimme kaikki yhtä aikaa terapiassa ja äiti oli aivan hämmästynyt, että kuinka hänellä voi olla näin viallisia lapsia kun hän on niin loistava! :D No, eteenpäin päästiin ja toivuttiin. Ei sitä lapsuutta kuitenkaan takaisin saa, että sen voisi korjata. Tai vanhempia vaihtaa.

minä veikkaan läheisriippuvaa perhettä a la Tommy Hellsten. Eli perheessä on ollut virtahepo, ilmiö, joka on vienyt tilan. Ts. perheessä on ollut vanhemman alkoholismia tai mielenterveysongelmia tai ahdasmielistä uskonnollisuutta tai muuta vastaavaa, jonka ympärillä kaikki ovat tanssineet.



Lapset oppivat tällaisen ilmiön ympärillä seuraavat säännöt: älä tunne, älä puhu, älä luota.

Lapsi oppii, ettei vanhempaan voi luottaa, eikä hän helposti luota keneenkään ihmiseen sen takia. Sairaasta ilmiöstä ei saa siis kenellekään puhua, se on kiellettyä hyshys-juttua. Siksi lapsi patoaa tunteet sisälleen.

Ja tunteiden patoaminen on mm. masennuksen suurin syys. Jotkut sanovat, että masennuksen taustalla on padottu viha. Eli tässä tilanteessa lapsi on ollut vanhemmalleen vihainen, mutta sairaan ilmapiirin vuoksi vihaa ei ole saanut näyttää vaan se on pitänyt niellä, niin viha kasautuu ajan myötä masennukseksi.

jonkun isovanhempienne lapsuuteen.



Rajusta traumasta kärsii helposti neljä seuraavaa sukupolvea, eli ihan heti en osoittaisi syyllisiksi suoraan isää tai äitiä. He saattavat olla vain urheja pitkässä ketjussa.



Ennen vanhaan ei asioista puhuttu mitään, ongelmia, traumoja tms ei käsitelty, vaan ne vaiettiin.



Tiedä vaikka molempien vanhempienne puolella olisi lasteja kannettavanaan ja he ovat löytäneet toisistaan jotain kovin tuttua ja samaa ja siksi päätyneet yhteen.



Lapset ovat tiedostamattaan noukkineet tuskat rivien välistä. Jälkipolvet kantavat murheita, vaikkeivät edes tiedä miksi.



Eipä ole tuosta tuskaisesta kansallisesta traumastakaan, sodasta, niin kovin kauaa..

lapsena tuta niin henkistä väkivaltaa (äidin taholta) kuin fyysistä väkivaltaa isän taholta. Äiti mitätöi minut täysin, isä taas antoi helposti selkäsaunoja, vaikka en oikeasti koskaan mitään sellaista tehnyt, mistä ei ihan puhumalla olisi voinut selvitä.



Murrosiässä masennuin erittäin huonon itsetunnon takia, pelkäsin muita, avonaisia paikkoja, jännitin kaikkea uutta ja aikuisenakin osittain.



En syytä vanhempiani, olen antanut heille anteeksi. Olen kasvanut itse tietynlaiseen terveeseen vahvuuteen ja kasvatan oman lapseni rakkaudellisesti tukien, eikä ongelmia ole ollut.



Ajattelen niin, että vanhempani eivät osanneet kasvattaa tai luulivat tekevänsä oikein. Kuri oli sellainen, mitä olivat kotonaan oppineet.



En ole katkera kuitenkaan enää:)

Yhteiskunnalliset syyt: olette olleet huono-osaisia ja eriarvoisessa asemassa, epäoikeudenmukaisen järjestelmän uhreja. Turha syyttää vanhempia ja yksilöä rakenteellisesta väkivallasta.

Yhteiskunnalliset syyt: olette olleet huono-osaisia ja eriarvoisessa asemassa, epäoikeudenmukaisen järjestelmän uhreja. Turha syyttää vanhempia ja yksilöä rakenteellisesta väkivallasta.

Ja yhteiskunnallisten syiden olettaminen on huonompi kuin sinun oletuksesi.. öö, miten?

Ja yhteiskunnallisten syiden olettaminen on huonompi kuin sinun oletuksesi.. öö, miten?

kertoo siitä, että yksilö ei halua ottaa vastuuta omasta elämästään. Syyllinen haetaan aina oman itsen ulkopuolelta, kun ei kestetä katsoa omaa tai oman perheen syyllisyyttä silmästä silmään.

Ihan psykologinen lainalaisuus. Ja tämä ketju koskee ihmisen psykologista ulottuvuutta, ei yhteiskunnallista toimintaa.

Vanhempasi todennäköisesti äänestivät Kokoomusta. Itserakkaat ja ahneet ihmiset eivät yleensä pysty tarjoamaan tarpeeksi turvaa ja kannustusta muille, edes lapsilleen. Älkää siis toistako vanhempienne virheitä.

kertoo siitä, että yksilö ei halua ottaa vastuuta omasta elämästään. Syyllinen haetaan aina oman itsen ulkopuolelta, kun ei kestetä katsoa omaa tai oman perheen syyllisyyttä silmästä silmään.

Jos syyt on sosiaalisia, niin eihän yksilön silloin pidäkään "ottaa vastuuta", koska vastuu ei ole hänen vaan yhteiskunnan. Todellisuudessa kukaan ei tiedä mitään "oikeita perimmäisiä syitä", joten yhteiskunnan vastuun olettaminen on ihan yhtä hyvä veikkaus kuin yksilöiden syytteleminenkin. Oikeisto toki kammoksuu sosiaalista näkökulmaa, koska se vie heiltä pois mahdollisuuden moralisoida "alempiaan" ja asettaa heidät itsensä välillisesti yhteiskunnan kautta syytettävien penkille.

Ja tämä ketju koskee ihmisen psykologista ulottuvuutta, ei yhteiskunnallista toimintaa.

Missä kohtaa ap sanoi että ainoastaan psykohömppävastaukset sallitaan?

Insesti, selvä juttu.

Esimerkiksi sisällissota ja sota valtioiden välillä on yhteiskunnallinen, ei psykologinen ilmiö. Samoin elinkeinorakenteen muutos, kun maatalousvaltainen yhteiskunta teollistui ja kaupungistui ja sitten taas tehtaat ajettiin alas. Kansainväliset lamat ovat yhteiskunnallisia ilmiöitä.



Kaikilla näillä on psykologisia seurauksia, jotka vaikuttavat ihmisten kykyyn toimia vanhempina. Esimerkiksi sotien seuraukset näkyvät monessa sukupolvessa aiheuttaen muun muassa masennusherkkyyttä, heikkoa stressinsietokykyä ja monenlaiset mielentereveyshäiriöitä.



Hölmöä psykologisoida kaikkea.

Esimerkiksi sisällissota ja sota valtioiden välillä on yhteiskunnallinen, ei psykologinen ilmiö. Samoin elinkeinorakenteen muutos, kun maatalousvaltainen yhteiskunta teollistui ja kaupungistui ja sitten taas tehtaat ajettiin alas. Kansainväliset lamat ovat yhteiskunnallisia ilmiöitä.

Kaikilla näillä on psykologisia seurauksia, jotka vaikuttavat ihmisten kykyyn toimia vanhempina. Esimerkiksi sotien seuraukset näkyvät monessa sukupolvessa aiheuttaen muun muassa masennusherkkyyttä, heikkoa stressinsietokykyä ja monenlaiset mielentereveyshäiriöitä.

Hölmöä psykologisoida kaikkea.

joka masentuu. Syyt voivat olla yhteiskunnallisia tai vaikka työelämälähtöisiä, mutta se on kuitenkin se vanhempi, joka ei siinä tilanteessa kykene olemaan kyllin hyvä vanhempi.

Tietysti sitä työelämää tai yhteiskuntaa pitäisi muuttaa, jotta vanhemmat jaksavat. Mutta jos työelämä ei muutu, niin vanhemman pitää muuttaa itseään, eli asenteitaan. Itseään voi ainoastaan muuttaa, ketään muuta ei voi muuttaa. Sama pätee myös työelämään ja yhteiskuntaan.

Esimerkiksi sisällissota ja sota valtioiden välillä on yhteiskunnallinen, ei psykologinen ilmiö. Samoin elinkeinorakenteen muutos, kun maatalousvaltainen yhteiskunta teollistui ja kaupungistui ja sitten taas tehtaat ajettiin alas. Kansainväliset lamat ovat yhteiskunnallisia ilmiöitä.

Kaikilla näillä on psykologisia seurauksia, jotka vaikuttavat ihmisten kykyyn toimia vanhempina. Esimerkiksi sotien seuraukset näkyvät monessa sukupolvessa aiheuttaen muun muassa masennusherkkyyttä, heikkoa stressinsietokykyä ja monenlaiset mielentereveyshäiriöitä.

Hölmöä psykologisoida kaikkea.

Totta. Usein ihmisten ongelmia selitetään sillä että hänen vanhemmat oli "huonoja". No mistäs se huonous niihin vanhempiin tuli? Isovanhemmista? Ja isovanhempiin heidän vanhemmistaan? Ja niin edelleen, ketju on loputon. Eli syytetään Aatamia ja Eeva tai jos et raamattuun usko niin sitten muuten vaan kivikauden ihmisiä. Kyllä mielestäni paljon uskottavamaa selityspohjaa löytyy kun katsotaan yhteiskunnallisia eriarvoisuusilmiöitä.