Jollei saa äitienpäivänä yhtään mitään (lapset alle 3v) niin saako miehelle suuttua?!
Kommentit (19)
Ja kannattaa opetella "ei se mitään, enhän minä ole sinun äitisi" ja "kiva, hese on oikein hyvä vaihtoehto" jne...
Kyllä mä suuttuisin. Ihan rehellisesti. Ja sanoisin sen myös. Hittoon noi 50-luvun vaimon käytösohjeet.
Eli minä pidän itse huolen, että saan mitä haluan.
Mies ei oma-aloitteisesti osaa ottaa mun mieltymyksistä selvää, ei keksi mitään mitä antaisi, miten hemmottelisi. Yksinkertaisesti hänellä ei ole sellaista tunnealuetta aivoissa ollenkaan. Sitä vastoin, kun hän saa täyttäämun toiveita niin se tulee sydämestä:)
t. naimisissa 15v
Minä aloin itkemään toisena äitienpäivänäni kun en saanut mitään, en edes korttia eikä onnitteluja. Sinä aamuna mies ei keittänyt edes kahvia ja minä olin kuitenkin järjestänyt hänelle hienot isänpäiväjuhlat. Tuli vaan niin paha mieli kun olin tottunut omassa lapsuuden kodissani siihen, että äitienpäivänä isä ja me lapset teimme kakun, ostimme lahjan, lauloimme ja teimme kortit. Mistä se mies olisi voinut tietää miten minä haluan äitienpäivää vietettävän kun en sitä sanonut ja hänen lapsuuden kodissaan päivää ei vietetty oikeastaan mitenkään. En vain pystynyt salaamaan pahaa mieltäni ja tietysti anoppikin oli meillä kylässä ja näki kuinka prinsessaäiti pillittää.
Sen jälkeen mies on aina äitienpäivänä järjestänyt jotain yllätystä lasten kanssa. Nytkin hänellä on herätyskello soimassa seitsemältä, graavilohi painon alla jääkaapissa, leipomosta ostettu tuorejuustokakku näkyy myös olevan ja jotakin he ovat taas lasten kanssa valmistelleet. Olen kuullut kun he ovat harjoitelleet "Äidin sydän"-kappaletta. :)
ja uskoo jo itsekin. En ole mieheni äti.
Ole sinä toki onnellinen siihen kuvioon mikä teillä on, mutta edelleenkään kyse ei ole äitinipäivästä vaan äitienpäivästä.
Itse onnittelen kaikkia äitejä, en vain omaani... Ja kyllä, kertoo jotain jos mies ei muista mitenkään. Enkä tarkoita nyt kalliita lahjoja yms.
Ei meidänkään 1 ja 2 v osaa vielä itse mitään äitienpäivään liittyvää tehdä ilman opastusta mutta ei se paljon mieheltä vaadi että laittaa 2v:n piirtämään minulle kortin ja kattavat aamiaispöydän yhdessä. Sitten vielä tulevat herättämään minut ja laulamaan minulle sänkyyn. Meilläkin mies laittaa tänään minun lempiruokaa jota olen pyytänyt.
mutta eri asia on sitten se että kannattaako suuttua. Tuskin se äitienpäivä siitä ainakaan paranee jos alat räyhätä. Jospa ottaisitkin koko äitienpäivän siltä kannalta että se on vaan yksi päivä muiden joukossa jonka saat viettää perheesi kanssa. Ihmiset asettaa ihan kohtuuttomia odotuksia tämmösille päiville.
MUISTAKAA MUA!
ANTAKAA MULLE!
MINÄ, MINÄ, MINÄÄÄÄÄ!!!
ap, olet lapsellinen.
Olen kuitenkin mieheni lasten ÄITI, hän on lasteni ISÄ, anoppini on mieheni ÄITI jne ja äitienpäivän juhlitaan kaikkia äitejä, ei vain ja ainoastaan omaa synnyttäjää. Me olemme mieheni kanssa ostaneet toisillemme kivoja äitien- ja isänpäivälahjoja nyt kun lapset ovat vielä pieniä, tietysti kun ne kasvavat niin sitten menee pelkästään lasten tekemien korttien linjalle (ehkä).
Mielestäni ap saa vähän suuttua jos ei mies muista lastensa äitiä mitenkään, kyllä sitä saisi arvostustaan näyttää.
Ei meilläkään vietetty tuossa vaiheessa äitienpäivää, koska lapset eivät siitä mitään tajunneet.
En ole mieheni äiti, enkä sellaiseksi hingu, kiitos.
ja arvostamaan omaa äitiään, jos eivät kotona näe omalta isältään mallia. Ja tämä tarkoittaa sitä, että miehenkin pitäisi mielestäni arvostaa edes jotenkin omien lapsiensa synnyttäjää.. Edes onnitteluin tai organisoimalla lapset onnittelemaan/tekemään korttia tai jotenkin..
eivät liity toisiinsa.
Kyllä arvostamisen pitää näkyä arjessa, eikä yhtenä päivänä marketin ruusulla.
Myös isäni (joka ei siis ole äitini lapsi) muisti vaimoaan kivoilla lahjoilla, koska halusi sillä tavoin kiittää äitiäni kolmesta ihanasta lapsesta. Ja samoin miettein äitini muisti isää isänpäivänä. Vanhempani viettivät myös syntymäpäiviä ja hääpäiviä.
Tähän malliin 'kasvaneena' olin tyrmistynyt, kun mieheni ei mitenkään noteeraa minua koskaan, ikinä, milloinkaan. Ei edes onnitteluja kyseisinä päivinä, kukista ja lahjoista puhumattakaan. Marttyyrivaiheen ohitettuani en siis minäkään halua muistaa vanhenemistani tai muita merkkipäiviä. Lapsille tämä on välillä hiukan vaikeaa, esim. nyt kun koulussa oli värkätty paperikukkia ja kortteja äideille.
Mutta kyllä se aina kirpaisee. Esim. molemmat veljeni kun vanhempieni mallia noudattaen muistavat vaimojaan ihanin yllätyksin ja nämä tietenkin niistä minullekin aina kertovat. =( Olen toki iloinen heidän puolestaan!
ensimmäisen kerran oli tulossa äitien- ja isänpäivä, että muistetaan toisiamme, koska se kertoo siitä, että arvostamme toisiamme äiteinä ja isinä. Tavallaan siis kiitos siitä, että toinen on hyvä äiti/isä yhteisille lapsille.
Huomatkaa monikko. Ei minulle äitienpäivä ole pelkästään oman äidin juhlimista, me juhlimme äitienpäivää ja toivotamme hyvää äitienpäivää muillekin kuin omalle synnyttäjälle.
Vaimoaan voi muistaa äitienpäivänä ainakin toivotuksilla, jos mikään muu ei luonnistu. Itse muistan miestäni isänpäivänä, koska juhlimme hänen isyyttään.
Vaikka et ole miehesi äiti niin olet miehesi lapsien äiti ja niin kauan kun lapsi ei vielä itse kykene muistamaan/ ei osaa, niin on miehesi tehtävä yhdessä lasten kanssa.
Ihan sama juttu isänpäivänä! Ethän sinäkään ole miehesi isä, mutta varmasti muistat häntä lasten kanssa.
Itse en tod kaipaa mitään lahjoja, koruja tms.
Tänäkin aamuna sain pojalta (4v) hänen askarteleman ihanan kukkajutun, oli perhepäivähoidossa tehnyt.
Lisäksi mies lähti aamulla tosi aikaisin pojan kanssa puutarhalle, kävi ostamassa kimpun ruusuja. Poika oli halunnut ostaa lisää kukkasia joten sain kolme purkkikukkasta jotka voin pihalle laittaa :D
Kaiken tuon lisäksi vielä aamupala sänkyyn, ruusujen kera :)
Kannattaa sitä vastoin kertoa, että sinulle olisi tärkeää, että äitiyttäsi muistettaisiin vaikkapa niin, että miehesi tekisi päviän ruuat ja sinä saisit viettää "laatuaikaa". Jos esität asiasi kauniisti, niin eiköhän siihen kauniisti myös vastata. Älä tee äitienpäivästä mitään marttyyrijuhlaa.