Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olimme Lintsillä syömässä, kun toinen perhe valitsi läheisen pöydän
09.07.2012 |
Lähes tyhjä ravintola. Takanani olevaan pöytään istui perhe, jolla oli kehitysvammainen lapsi.
Lapsi ölisi, äänteli ja mölisi koko aterian ajan.
Tilanne oli mielestäni kiusallinen, vaikka yritin suhtautua asiaan normaalisti.
Mielestäni olisi ollut mukavampaa, jos perhe olisi voinut istua kauempana olevaan pöytään, jonka lähellä ei istunut ketään.
Ymmärrän kyllä, että he ovat tottuneet lapsensa ääntelyyn. Meitä mellakka häiritsi, koska halusimme nauttia annoksistamme.
Kyllä, olemme huonoja ihmisiä, mutta kaikki eivät kestä kuunnella viereisen pöydän ääntelyä.
Kommentit (60)
Mutta en tajua ihmisiä jotka tulee ihan liki istumaan, vaikka loppuravintola ois ihan tyhjillään. Miksi miksi miksi pitää väkisin änkeä siihen vieruskaveriksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
normaalielämän siedätyshoitoa. Tai olisiko erilaisuuden siedätyshoitoa. Mitä ilmeisemmin tuli tarpeeseen.
Mutta en tajua ihmisiä jotka tulee ihan liki istumaan, vaikka loppuravintola ois ihan tyhjillään. Miksi miksi miksi pitää väkisin änkeä siihen vieruskaveriksi?
jotka sanovat suomalaiset sitä ja suomalaiset tätä... Mutta tää ON niin tosi suomalaista.
Minkä helvetin takia sä menet ulos syömään, ellet sä halua nähdä siellä muita ihmisiä? Mulle ainakin ravintolassa iso osa elämystä ovat muut ihmiset. Nimenomaan vältän paikkaa, ellei siellä muita ole.
Ota hyvä ihminen ensi kerralla eväät mukaan, niin voitte esim ahtautua autoon syömään voileipiä, ettei vaan kukaan tule liian liki.
Miksi menette "ulos" syömään jos muiden äänet ja läsnäolo häiritsee? Kannattaa tilata safka kotiin niin saa syödä ylhäisessä yksinäisyydessä.
Kai muisit lasten kuullen paheksua asiaa... näin se suvaitsevaisuus levii sukupolvilta toisilta.
Ja ei, en ole vammaisen äiti / sukulainen. Mutta en voi kuin ihmetellä mistä kaltaisiasi kusipäitä tähän maahan sikiää. Olet outo!
Mutta jos menen johonkin (puoli)tyhjään ravintolaan, niin mahdollisesti haluan jutella esimerkiksi ystäväni kanssa rauhassa, syödä rauhassa ym. Ja menen ravintolaan hyvän ruoan takia, en tuntemattomien ihmisten saati niiden kuulumisten.
Tykkäätkö sä ihmisistä niin äärettömän paljon, että lähes tyhjästä ravintolasta valitset juuri sen pöydän, joka on sen ainoan syömässä olevan porukan vieressä. Oikeasti?
Kanssaihmiset on ihan jees, mutta edelleen en tajua logiikkaa valita paikka ihan muiden vierestä vaikka muualla olisi tilaa satapäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki sympatiat kehitysvammaisen perheelle, mutta kyllä se mölinä valitettavasti häiritsee.
Öö, jos sinulla olisi sympatiaa kehitysvammaisen perheelle, niin et kehtaisi valittaa edes nimettömänä, että mölinä häiritsee. Kehitysvammaisen elämä on useimmiten niin täynnä sairaaloita, kuntoutuksia, esteitä ja eristyneisyyttä, että jos joskus pääsee Lintsille, se on suuren juhlan aihe. Suurin osa sekä kehitysvammaisen että sen vanhempien elämää pyörii tasan kodin, kuntoutusten ja sairaaloiden ympärillä. Jos olisit joskus kokeillut niin raskasta elämää, niin häpeäisit sanojasi.
Terveisin kehitysvammaisen äiti.
Totta helvetissä se mölinä ja käytös häiritsee ja välillä pelottaakin, ainakin lapsia. Miksei tätä totuutta saisi sanoa ääneen?
Aika itsekkäältä vaikutat kyllä sinäkin.
joka pitää usein kovaa meteliä. Joten minä esim itseasiassa OLEN kokeillut. Silti se mekkala häiritsee, joten ymmärrän että häiritsee muitakin, vieraita varmaan jopa enemmän. Joten vastaavassa tilanteessa olisimme menneet istumaan kauemmas:) Jos taas joku vaihtaisi meidän takia pöytää, no, vaikka ymmärtäisin, tuntuisi se silti tosi pahalta ja loukkaavalta.
aikaan olitte ap Lintsillä? Olisimme aikeissa mennä sinne tällä viikolla, mutta pelkään että se on loma-ajan takia tupaten täynnä viikollakin. Kuitenkin siis pääsitte lähes tyhjään ravintolaan syömään? Hienoa! Minua ei useampikaan kehari häiritse, jos Lintsillä on muuten väljää :) Ne jonot on ihan hirveitä aina välillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme siistejä, puhtaita, koulutettuja ja osaamme pöytätavat.
Yllättävää, mutta totta.
tunnevamma kuitenkin perheellänne/sulla on. Aloituksesta päätellen. Kannattais hoidattaa ettei periydy lapsille.
Tästä ehkä pitäisi tehdä oma aloitus, mutta kerron tapauksen tänne. Siitä, miten huomattavasti parempi perhe juotui istumaan marginaali-ihmisten viereen ravintolassa ....
Tämä tapahtui yli 10 v sitten. Olin juuri tutustunut mieheeni. Olimme reissussa, en muista enää oliko paikkakunta Pori vai Kotka.
Luultavasti Pori.
Mies ei koskaan ollut (eikä vieläkään ole) erityisen tarkka vaatteistaan. Exänsä kanssa vaatteet olivat olleet mitä ovat, uusia ei juuri ostellut, risaisia ja vanhanaikaisia.
>Tuossa vaiheessa miehellä oli vielä näitä reikäsiä ja paljon pestyjä puseroita, yksi sellainen päällään kun menimme johonkin ihan tavalliseen rosson tyyppiseen ravintolaan syömään. Myös minulla oli automatkavaatteet, vähän huonommat, mukavat, joilla on kiva istua autossa pitkä matka.
Mies on isokokoinen, lähes 2 m pitkä, pieni lyhyt siilitukka, parta. Ei lihava, koska bodasi tuohon aikaan ja se kyllä näkyi kropasta.
Otimme myös yhdet oluet.
Olimme syöneet ja joimme oluitamme loppuun.
Juttelimme, olimme iloisia, mutta emme mölynneet, emme kiroilleet tms. koska nuhjuisista vaatteistamme huolimatta osaamme käytöstavat.
Ravintola oli täysi. Vapaata oli vain meidän pöydässä, kun yksi perhe siihen tuli. Nainen, mies ja kaksi lasta.
He olivat kauhuissaan.
Paheksuvia, syvästi paheksuvia. He vetivät tuolinsa niin kauas meistä kuin mahdollista, istuivat siten kuin olisivat suojelleet lapsiaan näkemästä meitä, laitapuolen rupusakkia, marginaali-ihmisiä, kammottavan pelottavia, pohjasakkaa, alkoholisteja.
Meitä huvitti.
Meinasimme provoida lisää, tilata toiset oluet, alkaa näytellä sitä mitä meidän oletettiin olevan.
Emme viitsineet kiusata onnettomia pienisieluisia ihmisiä, jotka suorastaan pelkäsivät, että käymme päälle, kidnappaamme heidän lapensa, aloitamme mekkalan.
Nyt ehkä voisimme tehdäkin sen.. :) mutta tuolloin olimme vasta 30 ja ++ ja rakastuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kuuluva nnauru on muuten tosi ärsyttävää
[/quote]
Ja kännykkään kailottaminen yleisellä paikalla.
joku päivä sinun lapsesi,elämä voi nääs yllättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en tajua ihmisiä jotka tulee ihan liki istumaan, vaikka loppuravintola ois ihan tyhjillään. Miksi miksi miksi pitää väkisin änkeä siihen vieruskaveriksi?
se pöytä on ikkunan vieressä ja siitä on kiva näköala? Miksi toisten pitäisi mennä vessan oven viereen vain siksi että sinä olet ekana ehtinyt ikkunapaikalle?
Olemme siistejä, puhtaita, koulutettuja ja osaamme pöytätavat. Yllättävää, mutta totta.
olette tyypillinen wt-perhe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tapahtui viime vuosikymmenellä, tapaus oli esillä myös iltapäivälehdissä.
Pariskunta oli pyytänyt hinnanalennusta etelänmatkastaan, kun samaan hotelliin oli tullut nuorista kehareista tullut porukka. Uima-allas oli jouduttu ottamaan pois käytöstä hygieniasyistä ja syöminenkin oli ollut vaikeaa samassa hotellin ravintolassa seisovasta pöydästä.
Olivat muistaakseni molemmat olleet viikon matkalla.
En siis nyt ota kantaa sen kummemmin, mutta kunhan tuli mieleen.
Lapset tottuvat. Nykyään sinunkin lapsesi voi "joutua " luokalle, jossa on 6-11 kehitysvammaista. Minä olen erityislapsen äiti ja me ramppaamme ihan siellä missä muutkin. Sitä paitsi lintsi on meidän vakio paikka, koska sinne jaetaan lastenlinnasta usein vapareita. Vapaa liput on siis annettu sairaalan osastolle, jossa on vaikeita ja vakavia pitkäaikais sairauksia. Meidätkin oikein kutsutaan mukaan. Me emme ikinä mene mihinkään nurkkaan syömään. Vaan ihan ihmisten ilmoille. Tulkaa valittamaan päin naamaa jos uskallatte.
Tämä tapahtui viime vuosikymmenellä, tapaus oli esillä myös iltapäivälehdissä.
Pariskunta oli pyytänyt hinnanalennusta etelänmatkastaan, kun samaan hotelliin oli tullut nuorista kehareista tullut porukka. Uima-allas oli jouduttu ottamaan pois käytöstä hygieniasyistä ja syöminenkin oli ollut vaikeaa samassa hotellin ravintolassa seisovasta pöydästä.
Olivat muistaakseni molemmat olleet viikon matkalla.En siis nyt ota kantaa sen kummemmin, mutta kunhan tuli mieleen.
Ymmärrän.
Jos ajatuksena on, että uima-allasta voi käyttää.. ja sitten se ei olekaan käytössä, olkoot syynä huoltotyöt tai se, että bussilastillinen ihmisiä ulostaa ja virtsaa altaaseen ja hygieniasyistä alla suljetaan.
Tai seisova pöytä, jonka kaikkia antimia edessäsi oleva ryhmä rääppii ja rähmii käsin.
ei tee mieli syödä sitten, jättää väliin ja menee jonnekin muualle.
Olen ap'n kanssa samaa mieltä siitä, että olisivat voineet valita toisen pöydän eikä tulla siihen ihan viereen syömään koska tilaa kuitenkin on. Vaikka olen hoitaja, en siedä kehitysvammaisia ihmisiä. En käsitä miksi kukaan tekee valinnnan synnyttää kehitysvammaisen lapsen kun tietää, että siinä lapsessa ollaan koko loppuelämä täysin kiinni eikä tämä ikinä tule elämään "normaalia" elämää. Kenties elää laitoksessa koko ikänsä. Pitäköön kehitysvammaiset minuun ravintolassa kunnon välin ettei oma ravintolakokemukseni mene pilalle heistä. Anteeksi vaan.
Mielipiteenne ovat kuin 30-luvun Saksasta, arvon mammat.
ketju on aika surullinen. Kenen tahansa lapsi voi vammautua vaikka onnettomuudessa, mitä teemme sitten? Tapamme lapsen, eristämme hänet suurella häpeällä ihmiskunnasta?
Itselläni ei ole kehitysvammaisia edes suvussa (enää), mutta tiedostan, että elämässä on kaikki mahdollista, eräänä kauniina tai ei niin kauniina päivänä, voit itse olla sen lapsen äiti, jota halveksutaan, hyvä ettei päälle syljetä, säälitään ja vihataan. Ja yhtä kaikki, hän on silti se rakas lapsesi.
Alue: Aihe vapaa
ja kuuluva nnauru on muuten tosi ärsyttävää