Olimme Lintsillä syömässä, kun toinen perhe valitsi läheisen pöydän

Jos ap:tä niin kovasti häiritsi se mölinä, miksi ei ap perheineen siirtynyt sellaiseen paikkaan, missä mölinä ei häirinnyt? Turha se on hurskastella ja esittää sivistynyttä jos ei sellainen oikeasti ole...

Kaikki sympatiat kehitysvammaisen perheelle, mutta kyllä se mölinä valitettavasti häiritsee.

Eihän sille mitään voi, ja sympatianikin vanhemmat saavat, mutta ravintolassa syöminen on niin hvtin kallista, että toivoisi ruokarauhaa.

Mielestäni kyse on periaatteessa samasta asiasta, kuin kiljuvien vauvojenkin kohdalla: vanhempien tulisi kohteliaisuudesta pyrkiä turvaamaan muidenkin ruokarauha. Myös pelkkää yritystä arvostetaan, sillä sen kyllä huomaa, kiinnostaako toisten huomioon ottaminen vai ei. Eihän keharin vanhempana oleminen tee kenestäkään automaattisesti pyhimystä ja etuoikeutettua.

Tosin mua häiritsee ihan kaikenlaisten ipanoiden mölinät. Ja teinien mölinät, hyi! Ja kaikki elukat, ne vasta öliseekin. Ja vanhukset! Keski-ikäsistä puhumattakaan, juma mitä mölisijöitä keski-ikäiset ämmät onkaan.

Aivan. Kerran kävimme Linnanmäellä ja jouduimme tatuoidun, hiukset punaisiksi värjänneen wt-lehmän kanssa viereisiin pöytiin. Katsoin jo kauhulla ruokajonossa, kun hän tilasi kullannupuilleen kanakoreja ja muuta prolea. Oli tietysti yh ja kolme räkäistä tenavaa pyöri jaloissa ja kirkui.

Yritin mölistä pöydästämme pelottavasti, mutta emme valitettavasti saaneet noita rääsyläisiä häädettyä kauemmaksi. Pelkäsin, että niistä tarttuu jotain amishiukkasia meidän lapsiimme!

että vapaaehtoisesti lapsettomat tai muuten vain ilman lapsiaan vapaa-aikaansa viettävät ihmiset saavat marista lapsiperheiden pitämästä mekkalasta ja saavat lähes aina suuresti sympatiaa tälläkin palstalla, mutta kun kyse on lapsesta, joka pitää mieletöntä meteliä vaikkakin tahattomasti, niin johan on suvaitsematonta ja ilkeää porukkaa. Mahtavatko ihan samat tyypit olla vastaamassa kahdella eri tyylillä?



Siis on ok valittaa terveiden lasten pitämästä metelistä. Sairaat lapset taas saavat metelöidä mielin määrin.



Eihän ap mennyt sanomaan perheelle mitään. Hän purkaa ahdistustaan täällä. Ja näin sen kuuluu mennäkin. Kehitysvammaisen pitämä meteli on ihan yhtä ärsyttävää kuin dementoituneen mummon tai kännisen papan pitämä meteli. Fiksu ihminen vain ymmärtää, että se lapsi ei voi itselleen mitään. Sen sijaan lapsen vanhemmat ehkä olisivat voineet siirtyä muutaman pöydän päähän istumaan, jos ravintola oli tyhjä muuten. Toisaalta ehkä oli tarvetta olla juuri siinä pöydässä, koska se oli lähellä vessoja tai ulko-ovea tms.

Sen sijaan lapsen vanhemmat ehkä olisivat voineet siirtyä muutaman pöydän päähän istumaan, jos ravintola oli tyhjä muuten. Toisaalta ehkä oli tarvetta olla juuri siinä pöydässä, koska se oli lähellä vessoja tai ulko-ovea tms.

valittanut siitä kuinka täysillä itkevän vauvan vanhemmat tuli viereiseen pöytään ja vauva itki koko ruokailun ajan..

Kaikki sympatiat kehitysvammaisen perheelle, mutta kyllä se mölinä valitettavasti häiritsee.

Eihän sille mitään voi, ja sympatianikin vanhemmat saavat, mutta ravintolassa syöminen on niin hvtin kallista, että toivoisi ruokarauhaa.

Mielestäni kyse on periaatteessa samasta asiasta, kuin kiljuvien vauvojenkin kohdalla: vanhempien tulisi kohteliaisuudesta pyrkiä turvaamaan muidenkin ruokarauha. Myös pelkkää yritystä arvostetaan, sillä sen kyllä huomaa, kiinnostaako toisten huomioon ottaminen vai ei. Eihän keharin vanhempana oleminen tee kenestäkään automaattisesti pyhimystä ja etuoikeutettua.

No eikö sinua sitten häiritse ne imettävät mammat

joiden tissi työnnetään vauvan suuhun keskellä ravintolaa tai ne röytäilevät pikku kullan murut

maitoruuan jälkeen.



No etkö suvaitse erilaisuutta vai pitäisikö kaikki

erilaiset ihmiset laittaa häkkiin ja ovi kiinni, jotta sinä perheinesi saat syötyä rauhassa.

Haloo...

Ap tulee tänne palstalle mölisemään, koska hän ei tajua ettei hänen joka ikinen mielipiteensä tai muu päästönsä ole julkaisemisen arvoinen. Ap ON huono ihminen, vailla käytöstapoja ja tilanteentajua.

Kaikki sympatiat kehitysvammaisen perheelle, mutta kyllä se mölinä valitettavasti häiritsee.

Öö, jos sinulla olisi sympatiaa kehitysvammaisen perheelle, niin et kehtaisi valittaa edes nimettömänä, että mölinä häiritsee. Kehitysvammaisen elämä on useimmiten niin täynnä sairaaloita, kuntoutuksia, esteitä ja eristyneisyyttä, että jos joskus pääsee Lintsille, se on suuren juhlan aihe. Suurin osa sekä kehitysvammaisen että sen vanhempien elämää pyörii tasan kodin, kuntoutusten ja sairaaloiden ympärillä. Jos olisit joskus kokeillut niin raskasta elämää, niin häpeäisit sanojasi.

Terveisin kehitysvammaisen äiti.

Totta helvetissä se mölinä ja käytös häiritsee ja välillä pelottaakin, ainakin lapsia. Miksei tätä totuutta saisi sanoa ääneen?

Aika itsekkäältä vaikutat kyllä sinäkin.

Totta helvetissä se mölinä ja käytös häiritsee ja välillä pelottaakin, ainakin lapsia. Miksei tätä totuutta saisi sanoa ääneen?

Aika itsekkäältä vaikutat kyllä sinäkin.

Kiitos tästä palautteesta, vaikutat todella tasapainoiselta ja ihanalta ihmiseltä :)

Terveisin toinen vammaisen äiti

Totta helvetissä se mölinä ja käytös häiritsee ja välillä pelottaakin, ainakin lapsia. Miksei tätä totuutta saisi sanoa ääneen?

Ehkä se on terapeuttiselta kannalta hyvä, että ennakkoluulonsa myöntää. Kannustan teitä ahdasmielisyydestänne kärsiviä osallistumaan kotiseudullanne vammaisten ja terveiden yhteistapahtumiin, niin saatte kohdattua pelkonne ja toteatte, että vammaiset on ihmisiä siinä missä tekin!

Esim. Best Buddies -ohjelma voisi olla sinulle hyvä alku. http://www.kvtl.fi/fi/best-buddies/

Terveisin se kehitysvammaisen äiti.

te opetatte lapsenne pelkäämään erilaisuutta? (Kyllä, lapset aistivat että te pelkäätte kehitysvammaisia ja ottavat käytöksestänne mallia!)



Omat lapseni ovat olleet tuttujen kehitysvammaisten kanssa tekemisissä plus tarhassa tukilapsina eivätkä pelkää erilaisuutta eivätkä kehitysvammaisia yhtään.



Ihan sama, kuin koiria pelkäävät siirtävät koirapelkonsa lapsiinsa. Tekevät vain vahinkoa jälkikasvulleen.

Jos ap:tä niin kovasti häiritsi se mölinä, miksi ei ap perheineen siirtynyt sellaiseen paikkaan, missä mölinä ei häirinnyt? Turha se on hurskastella ja esittää sivistynyttä jos ei sellainen oikeasti ole...

Se toinen perhe tuli ihan viereen, vaikka muualla olisi ollut tilaa. Aika noloa olisi ap:n perheen alkaa keräillä lautasia ja siirtyä kauemmaksi. Tilannetajua olisi osoittanut, jos tämä toinen perhe olisi tyhjässä ravintolassa valinnut pöydän, joka ei olisi ollut aivan niin lähellä ap:n perheen pöytää.

Kuvitelkaa edes hetkeksi, että teidän normaalille ihanalle lapselle tapahtuisi jotakin ja hän muuttuisi sellaiseksi möliseväksi kehitysvammaiseksi lapseksi. Ja ajatelkaa vähän eteenpäin millaiseksi elämänne olisi...

Terveisin: kehitysvammaisen lapsen äiti

Joskus tekisi mieli käskeä lasta olemaan hiljaa tai syömään muualla, kun kurkkuäänet ym. röhinä menee niin pahaksi välillä syödessä että minua alkaa oksettaa. :( Lääkitystä tähän ei saa, koska "niin kauan kuin äänet eivät häiritse lasta itseään, kaikki on hyvin"...just. Tulee palautetta eskarista että muita lapsia harmittaa kun toinen röhisee päivälevolla ym. eikä kukaan saa sitten unta. Onko se sitten parempi, että muut ärsyyntyvät lapseen kuin että hän saisi lääkityksen lieventämään oireilua??

[/quote]

Öö, jos sinulla olisi sympatiaa kehitysvammaisen perheelle, niin et kehtaisi valittaa edes nimettömänä, että mölinä häiritsee. Kehitysvammaisen elämä on useimmiten niin täynnä sairaaloita, kuntoutuksia, esteitä ja eristyneisyyttä, että jos joskus pääsee Lintsille, se on suuren juhlan aihe. Suurin osa sekä kehitysvammaisen että sen vanhempien elämää pyörii tasan kodin, kuntoutusten ja sairaaloiden ympärillä. Jos olisit joskus kokeillut niin raskasta elämää, niin häpeäisit sanojasi.



Terveisin kehitysvammaisen äiti.

[/quote]

Kehitysvammainen ei tosiaankaan voi ääntelylleen mitään. Jos kaikki erilaisuus pyrittäisiin poistamaan katukuvasta, pitäisi pyörätuolilla kulkevat, sokeat ja tai vaikka poikkeavasti pukeutuvat sulkea sisätiloihin. Ne kun saattavat pelottaa "normaaleja" kanssakulkijoita..

Se toinen perhe tuli ihan viereen, vaikka muualla olisi ollut tilaa. Aika noloa olisi ap:n perheen alkaa keräillä lautasia ja siirtyä kauemmaksi. Tilannetajua olisi osoittanut, jos tämä toinen perhe olisi tyhjässä ravintolassa valinnut pöydän, joka ei olisi ollut aivan niin lähellä ap:n perheen pöytää.

Ei nyt millään pahalla, mutta voiko tällaisia idiootteja olla Suomessa? Missä sivistys, missä empatia?! Siis todellako kehitysvammaisen lapsen perheen täytyy ymmärtää olevansa niin viallinen, ettei kukaan normaali perhe halua istua heidän lähellään? Mieluiten varmaan pitäisi ymmärtää ottaa ruoka pussissa mukaan ja syödä ravintolan ulkopuolella?

Meidänkin perheessä joku saattaa joskus pitää ääntä. Esim. itselläni on välillä kovaääninen nauru. En kyllä ole ikinä ajatellut, että pitäisi sen takia ravintolassa mennä kaukaisimpaan nurkkapöytään, jos vaikka naapuripöydän mammaa pelottaa.

Miksi juuri sen toisen lapsen vanhempien olisi pitänyt siirtyä, eikä ap:n??

näin ainakin minä ymärsin asian aloituksesta.

Miksi ap:n pitäisi siirtyä jo valitsemaltaan paikalta,, miksi he eivät voineet mennä jo tullessaan vähän kauhempaan.

Tuskin tuo mölinäheille uusi asia oli. Koska yhtään ei ajatella muita?

Tosin mua häiritsee ihan kaikenlaisten ipanoiden mölinät. Ja teinien mölinät, hyi! Ja kaikki elukat, ne vasta öliseekin. Ja vanhukset! Keski-ikäsistä puhumattakaan, juma mitä mölisijöitä keski-ikäiset ämmät onkaan.

Aivan. Kerran kävimme Linnanmäellä ja jouduimme tatuoidun, hiukset punaisiksi värjänneen wt-lehmän kanssa viereisiin pöytiin. Katsoin jo kauhulla ruokajonossa, kun hän tilasi kullannupuilleen kanakoreja ja muuta prolea. Oli tietysti yh ja kolme räkäistä tenavaa pyöri jaloissa ja kirkui.

Yritin mölistä pöydästämme pelottavasti, mutta emme valitettavasti saaneet noita rääsyläisiä häädettyä kauemmaksi. Pelkäsin, että niistä tarttuu jotain amishiukkasia meidän lapsiimme!

Miten te selvisitte tilanteesta? Toivottavasti oot seurannut tarkasti lasten kehitystä, ettei niihin nyt vaan oo tarttunut niitä amishiukkasia!

Tätä tää on, kun ei ihmiset yhtään ajattele muita, kun ne liikkuu yleisellä paikalla!

te opetatte lapsenne pelkäämään erilaisuutta? (Kyllä, lapset aistivat että te pelkäätte kehitysvammaisia ja ottavat käytöksestänne mallia!)

Omat lapseni ovat olleet tuttujen kehitysvammaisten kanssa tekemisissä plus tarhassa tukilapsina eivätkä pelkää erilaisuutta eivätkä kehitysvammaisia yhtään.

Ihan sama, kuin koiria pelkäävät siirtävät koirapelkonsa lapsiinsa. Tekevät vain vahinkoa jälkikasvulleen.

Koska pelkoja on vaikea hallita. Olen siis tietämättäni siirtänyt pelkoni omiin lapsiini, vaikka he ovat ystäväni kehitysvammaisen lapsen kanssa tekemisissä. En ole puhunut mitään pahaa ystäväni lapsesta, päinvastoin ehdottanut sellaisia yhteisiä tekemisiä, mitä voisivat puuhailla. En voi sille mitään, että isokokoisen lapsen hallitsematon viuhdonta ja mölinä pelottavat lapsiani. Koska he eivät pysty kommunikoimaan keskenään, ei synny leikkiä eikä sitä tutustumista.

Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että haluaisin kehitysvammaiset piilotettavan jonnekin kauas. Terveiden on hyväksyttävä ne rajoitteet, mitä kehitysvammaisilla on, mutta en pysty poistamaan omaa vaivautuneisuuttani, vaikka kuinka olisin heidän seurassaan. Omassa mielessänihän ajatukset ovat, en esim. kiellä ystävääni tulemaan lapsensa kanssa meille.