Enkeli-Elisa / Minttu Vettenterä - kootut linkit ja faktat

Elikkä jos Minttu ei olisi varma, että voi pitää kiinni tarinan todenperäisyydestä vaikka läpikäyden kaikki oikeusasteet, niin hän olisi vetäytynyt hiljaa julkisuudesta ja ollut vain salaa tyytyväinen, että poliisitutkinta ei johtanut syytteeseen.

Teoriassa johdonmukaista, mutta taidat yliarvioida Mintun arvostelukyvyn. Jutun faktat todistavat edelleen, että tarina on Mintun omaa hengentuotosta. Mintun käytöksestä ei voi eikä kannata päätellä mitään.

Sehän tässä on erikoista, että faktat eivät todista Minttua vastaan niin paljoa, että tämä soppa olisi sammunut. Mintun käytöksestä voi jotain päätellä. Minttu päättää blogikirjoituksen lupaavalla tavalla.

http://munpaikka.vuodatus.net/

Nyt on aika jatkaa – töitä ja keskustelua. Ajatuksenani olisi suunnata katse tulevaisuuteen ja jatkaa uusien projektien kanssa kirjoittamista. Enkeli-Elisa on kuitenkin nyt puhuttanut siinä määrin, että tulen täällä blogissa kommentoimaan kirjoituksillani tärkeäksi kokemiani asioita. Kuitenkin niin, että viimeistään lokakuun alusta tulen keskittymään vauvan odotukseen ja sen jälkeen Elisa-keskustelu osaltani jää.

Tämä kaikki tullaan kuitenkin tekemään oman jaksamisen ja voimavarojen mukaan. Facebookissa kirjailijasivuni on taas avattu ja voitte seurata työtäni sitäkin kautta. Kuitenkin, jos näyttää siltä, että sivu täytyy samanlaisesta asioiden jankkaamisesta kuin aikaisemmin, lienee pakko ottaa lisää aikaa ja pistää sivu uudelleen jäihin. Toivoisin kuitenkin, että voisimme jatkaa tästä eteenpäin yhteisymmärryksessä yhdessä – näin saatatte vaikkapa saada kaipaamianne vastauksia.

Huomenna voisimmekin puhua hieman Faktasta ja Fiktiosta.

Eipä ole seuraavaan blogiin täällä vielä linkkiä.

http://all-pigs-must-die.blogspot.fi/search/label/Enkeli-Elisa

Valittuna palana merkintä huhtikuulta.

Ei helvetti, 35 501 runkkaria, anteeksi tykkääjää, tuntee itseään paremmaksi ihmiseksi kuolleen teinitytön kustannuksella. Anteeksi, nyt 35 505 runkkaria. Muistoyhteisö on asia erikseen, mutta tällainen asialla mässäily ja "vastustaminen" ja "välittäminen" on yksinkertaisesti vain oksettavaa. Mitä nuo 35 000+ tekivät silloin kun tyttö oli vielä elossa? Kiinnostiko ketään? Välittikö kukaan ihan siinä oikeassa vitun maailmassa jossa ihmisiä ihan oikeasti elää ja kuolee?

Ilkeää asennetta ja vulgaaria kieltä, mutta minä annan täydet pisteet. Pisteet eivät tule siitä, että arvostelu tapahtui ennen huijauksen paljastumista vaan arvostelun itsensä vuoksi.

Eli voitot piti maksimoida ja kannattajat "sitouttaa" ennen kuin koko juttu räjähtää silmille. HS:n juttuhan oli vain se viimeinen epäilys. Ja miten kauan sitäkin oli jo mahdettu puuhata ja pyytää Vettenterältä todisteita?

Tietääkö kukaan muuten, miten nopeasti tuollaisen omakustanteen julkaisija saa myyntivoitot omalle tililleen? Eli mahtavatko nuo kirjan myyntitulot (+jotkut luentopalkkiot) vaikuttaa MV:n tulevan äitiyspäivärahan (vai mikä se virallinen termi nyt sitten mahtaakaan olla sille äitiysloma-ajan "palkalle"?) suuruuteen?

Tuohan saattaisi olla yksi syy siihen, että kirja julkaistiin sellaisella kiireellä.

Niin ja, jos nuo myynnistä saatavat tulot kasvattavat tulevan päivärahan suuruutta, niin silloinhan tuon valheellisella markkinoinnilla saadun rahamäärän summa kasvaa myös tuolta osin.

Siis koska kirja on omakustanne, tulee tietysti rahatkin SUORAAN kirjoittajan tilille. Kirjakauppojen viipymään en osaa sanoa mitään, miten nuo tilittävät, kerrankuussa? Mutta suurin osa kirjoista on kai myynyt kirjoittjaa suoraan oman markkinoinnin kautta, eli rahatkin on samanteien tilillä. Ja verottajalla ....

Eli tottakai tämä myynti vaikuttaa äipärahaan,jok amuuten olisi se perusraha.

Joo, varmasti juuri kiinni jäämisen pelko vaikutti suuresti tuohon kiirehtimiseen. Kaipa MV kuitenkin myös tajusi, että sitten kun hänen valheiden verkkonssa paljastuu, kirjamyynti saa kovan kolauksen. Piti siis yrittää tahkoa rahaa, kun vielä ehti. Ja mitä enemmän rahaa sai/saa näinä kuukausina kasaan, sitä suuremmaksi myös tuo äitiyspäiväraha kasvaa.

Minttu itse sanoi,että... = puhuu totta



poliisit totesivat, että kirjan takakannessakin todetaan että on fiktiota = Enkeli -Elisa on totta



Minttu sanoi tänään haastattelussa, että Elisa on ollut todellinen henkilö, ja vanhemmat pahoillaan kohusta = ovat olemassa



...vai, onko/ovatko sittenkään? En ymmärrä enkelitarinaan uskovien riemua tämänpäiväisen MV:n ulostulon tiimoilta. Edelleen: Missä todisteet? Mikään ei ole muuttunut.

Tuli tässä mieleen sellainen aik aoleellinen juttu. Minttuha on tuolla jossain blogeissan ja kirjoituksissaan selitellyt miten tämän "projektin" aikana Miksu ja kai Riikkkakin on saanu tjopa oikein tappouhkauksia? Teitääkö ketään, oko kyseinnen asia ns. asianmoistaja rikos, vai voiko tuosta tehdä poliisille ilmoituksen joku ulkopuolinenkin?????Jos voi, niin tässähän olisi se mahdollisuus!!!! ahkea esille nuo kirjouitukset joisssa kerrotaan,e ttä uhkailuja on tullut.... jos kyseessä onkin vain mielikuvitushenkilöt joihin nuo uhakailut kohdistuvat( mikä tuntuu hyvin todennnäköiseltä, sillä olisihan oikea henkilö jo rikosilmoituksen tehnyt noin vakavasta asiasta) nin näinhän se parhaiten selviää????

Olisko jollakulla aikaa paremmin kuin minulla, alkaa selvittämään tätä asiaa???

kun soitat yhden puhelun Poliisin vihjepuhelimeen.

http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/0/B00BE943631F982AC2256B99002F82…

Vihjepuhelimet

Poliisilla on erityisiä vihjepuhelimia, joihin voi ilmoittaa rikoksiin liittyviä vihjeitä. Osa vihjepuhelimista on automaattivastaajia ja osa on tarkoitettu erityisesti huumevihjeitä varten.

Vihjeen voi antaa nimettömänä. Poliisi kuitenkin suosittelee, että vihjeenantaja ilmoittaisi oman nimensä ja yhteystietonsa, jotta poliisi voisi myöhemmin tarkentaa tietoja. Kaikki vihjeet käsitellään luottamuksellisina.

Kiireellisissä tapauksissa vihjeen voi antaa hätänumeroon 112.

Kun annat rikosvihjeen, muista:

Kuvaa mahdollisimman tarkkaan, mitä on tapahtunut tai mahdollisesti tulee tapahtumaan.

Kerro myös tapahtuman aika ja paikka.

Jos tiedät, keitä tapahtumassa on mukana, kerro se myös poliisille.

Automaattivastaajaan on syytä ilmoittaa myös soiton ajankohta.

Kaikki vihjeet otetaan huomioon ja ne tarkistetaan muista lähteistä.

Numerot saa vihjepuhelinluettelosta, esim.

Kanta-Hämeen poliisilaitos

Hämeenlinnan pääpoliisiasema

Riihimäen poliisiasema

Forssan poliisiasema

071 873 7728

Tuossa sivulla sanotaan, että kaikki vihjeet tarkistetaan!

En ole toimittaja. Olen myös tietämätön siitä kuinka toimittajien omassa lehdessä asiota käsitellään. Mutta olen järkevä ihminen. Järkevänä ihmisenä luen seuraavaa.

<a href="http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2012/13/uutiset/enkel…" alt="http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2012/13/uutiset/enkel…">http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2012/13/uutiset/enkel…;

Enkelitarinan todenperäisyys ei ole Yle Hämeen päällikön Pertti Lampisen mielestä keskeistä. Keskeistä on Vettenterän kirja, joka käsitteli nuorten pahoinvointia ja itsemurhia. Yle uutisoi kirjan perustuvan todelliseen henkilöön.

”Ei ole olennaista, onko Enkeli-Elisa olemassa. Olennaista on, että enkelielisoja on olemassa.”

Lampinen ei kuitenkaan osaa sanoa, onko ilmiö todellinen.

”En ole asiantuntija, joten en tiedä, tappavatko nuoret itsensä koulukiusaamisten takia. Meillä on se käsitys. Jokainen on kuullut tarinoita, että koulukiusaaminen on ollut yksi merkittävä syy, kun nuoret ovat tehneet traagisia ratkaisuja.”

Tuo on kyllä aika karmeaa luettavaa, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Voin antaa toimittajille pari neuvoa. Älkää pohtiko sitä, mikä on oleellista. Pohtikaa sitä, mikä on totta ja mikä ei.

Yhdyn tähän neuvoon. Puistattavaa hölynpölyä tuon Lampisen jorina.

Nyt sitten Minttis on taas muuttanut mielipidettään siitä mitä on aiemmin sanonut ja nyt hän ilmeisesti yrittää epätoivoisesti löytää joskus 1970-2010 välillä kuollutta 16.-vuotiasta tyttöä josta hänen aivoituksensa olisi muka saanut alkunsa. Ei sillä ole Minttis enää väliä koska olet itse antanut jo selvät todisteet siitä miten olet kusettanut kaikkia. Virheet sinäänsä ymmärtää koska kyllähän siinä väistämättä voi tulla aika sktsofreeninen olo jos pitää puhua kolmen ihmisen suulla ja lisäksi vielä kuolleen tytön jutut kirjoittaa.

Toki on mahdollista, että Minttu löytää jonkun joskus kuolleen tytön ja väittää häntä Elisaksi, mutta se ei pelasta häntä siitä kuopasta, jonka hän on itselleen kaivanut.

Ongelma on siinä, että Minttu ahneuksissaan liitti tarinaan kostofantasiansa oman kiusaajansa lapsen kuolemasta ja yritti pönkittää tätä puolta tarinasta pitämällä "isän" blogia (jonka pääasiallinen sisältö oli Mintun kehuminen).

Joku vuonna 2010 kuollut Lilli Elisan esikuvana saattaisi muuten olla joillekin hyväksyttävä selitys, mutta ottamalla Miksu-fantasiansa tarinaan mukaan Minttu on tahtomattaan ajoittanut sepityksensä tietyllä aikavälillä tapahtuneeksi, eikä hän pääse tuosta omasta ansastaan, vaikka kuinka pyristelisi.

Ymmärrän kyllä, että hänen on vaikea tunnustaa Miksu kuvitteelliseksi, sen verran noloa se Miksun suulla puhuttu omakehu on.

Ote perustamiskirjasta

Tällä perustamiskirjalla perustetaan yhdistys, jonka tarkoituksena on toimia

koulukiusaamisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi, koulukiusaamiseen liittyvän tiedon

keräämiseksi ja levittämiseksi sekä koulukiusaamista koskevan yleisen yhteiskunnallisen keskustelun edistämiseksi ja ylläpitämiseksi.

Olisiko riittänyt sanoa vaikka, että yhdistyksen tarkoitus on toimia koulukiusaamisen vastustamiseksi olemassolevien menetelmien rinnalla ja tukena?

Tekstin muotoilu antaa kuvan, että tärkeintä onkin saada levittää koulukiusaamisen sanomaa eri keinoin. Eritoten syntyy mielikuva, että puheenjohtaja saisi olla johtamassa yhteiskunnallista keskustelua aiheesta mm. televisiossa, seminaareissa, kouluissa, ehkä myös muissa elimissä kuten opetushallituksessa. Sellainen jokapaikan asiantuntija valmiina antamaan lausuntoja.

Se tulevaisuus jäänee toteutumatta enkä pidä sitä lainkaan huonona asiana. Mutta käyhän tämä yhteiskunnallinen keskustelu näinkin, vaikka puheenjohtajasta ei ole kuulunut yhtään mitään pariin viikkoon. Oikeastaan näinhän tämä keskustelu vasta käykin.

Tosin olisihan se herkullinen ajatus, että näkisi puheenjohtajan vielä joku päivä televisiossa. Ajankohtaisohjelma on liikaa toivottu, mutta jonain myöhäisenä ajankohtana joku sosiaalista mediaa yhdistävä tv-chat saattaa tulla kyseeseen. Siellä anonyymit osallistujat heittelevät asiattomia kommentteja ja juontaja vastailee ylimielisen lyhytsanaisesti. Vai onko se jo nähty?

Vaan ihan piruuttani vastaan tähän ketjuun johon on vähän jäänyt koukkuun - tosin loppupuolella alkaa olla aika pieni osuus lukemisen arvoisia viestejä. Wanna-be-Sherlockit kehittävät jonkin faktan ja lähtevät siitä päättelemään kaikenlaisia asioita - ja jos ei ole samaa mieltä niin on Minttis, Miksu tai joku muu jolla on ns. oma lehmä ojassa.

Itseäni kiinnostaa kyllä kokonaisuus: onko kirja itsemurhan glorifiointia siinä määrin että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä? Onko kiusattuja jotka ovat kokeneet saavansa hyötyä Enkeli-Elisan tarinasta - oli se totta vai ei? Tämähän on nyt kokonaan unohdettu. Mihin vedetään raja "hyötysuhteessa" jos tietty määrä muuttaa ajatuksia positiiviseen suuntaan ja toinen määrä negatiiviseen?

Ehkä silmiinpistävintä on (tässäkin ketjussa) ajatusten pakottaminen tiettyyn muottiin: EI SAA ajatella noin. Et sure Oikein(tm) jos tuot julki asian. Enkeli-Elisan isä ei VOI ilmaista suruaan noin. Harva meistä tietää miten itse käyttäytyisi jos vastaavan kohtaisi, itse kahden lapsen isänä voisin kuvitella käyttäytyväni kuten Miksu - oli Miksu sitten totta 0%, 90% tai 100% tasolla. Meistä jokainen tuntee omalla tavallaan, osaa ilmaista tunteita omalla tavallaan ja osaa kirjoittaa omalla tavallaan kömpelösti, vähemmän kömpelösti tai hyvin. Miksi nyt on suuri into sanoa että EI NÄIN saa tuntea, kirjoittaa, ilmaista. Minun lapseni ovat kauniita, kauniina heidät haluan aina muistaa. En halua ajatella että heille jotain tapahtuisi mutta sen tiedän että he ovat minulle aina kauniita.

Onko oikean isyyden merkki, että vastaavassa tilanteessa ryntää haulikon kanssa koululle - tai ryyppää itsensä hengiltä? Onko tuomittavaa ajatella ja tuntea ja muistaa kaunis tyttärensä ja yrittää kanavoida voimiaan siihen ettei kukaan muu kokisi samaa?

Voi olla että olen herkkäuskoinen - tällä hetkellä odottaisin kuitenkin enemmän todisteita suuntaan taikka toiseen. Yhtä kaikki vaikkei todisteita tulisikaan niin itse tarina on minusta (olen kohdannut koulukiusaamista, olen seurannut koulukiusaamista, olen ollut koulukiusaaja) uskottava ja uskottava tarina ansaitsee tulla julki ja voi toimia apuvälineenä kiusaamisen vastaisessa työssä.

Vaan ihan piruuttani vastaan tähän ketjuun johon on vähän jäänyt koukkuun - tosin loppupuolella alkaa olla aika pieni osuus lukemisen arvoisia viestejä. Wanna-be-Sherlockit kehittävät jonkin faktan ja lähtevät siitä päättelemään kaikenlaisia asioita - ja jos ei ole samaa mieltä niin on Minttis, Miksu tai joku muu jolla on ns. oma lehmä ojassa. Itseäni kiinnostaa kyllä kokonaisuus: onko kirja itsemurhan glorifiointia siinä määrin että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä? Onko kiusattuja jotka ovat kokeneet saavansa hyötyä Enkeli-Elisan tarinasta - oli se totta vai ei? Tämähän on nyt kokonaan unohdettu. Mihin vedetään raja "hyötysuhteessa" jos tietty määrä muuttaa ajatuksia positiiviseen suuntaan ja toinen määrä negatiiviseen? Ehkä silmiinpistävintä on (tässäkin ketjussa) ajatusten pakottaminen tiettyyn muottiin: EI SAA ajatella noin. Et sure Oikein(tm) jos tuot julki asian. Enkeli-Elisan isä ei VOI ilmaista suruaan noin. Harva meistä tietää miten itse käyttäytyisi jos vastaavan kohtaisi, itse kahden lapsen isänä voisin kuvitella käyttäytyväni kuten Miksu - oli Miksu sitten totta 0%, 90% tai 100% tasolla. Meistä jokainen tuntee omalla tavallaan, osaa ilmaista tunteita omalla tavallaan ja osaa kirjoittaa omalla tavallaan kömpelösti, vähemmän kömpelösti tai hyvin. Miksi nyt on suuri into sanoa että EI NÄIN saa tuntea, kirjoittaa, ilmaista. Minun lapseni ovat kauniita, kauniina heidät haluan aina muistaa. En halua ajatella että heille jotain tapahtuisi mutta sen tiedän että he ovat minulle aina kauniita. Onko oikean isyyden merkki, että vastaavassa tilanteessa ryntää haulikon kanssa koululle - tai ryyppää itsensä hengiltä? Onko tuomittavaa ajatella ja tuntea ja muistaa kaunis tyttärensä ja yrittää kanavoida voimiaan siihen ettei kukaan muu kokisi samaa? Voi olla että olen herkkäuskoinen - tällä hetkellä odottaisin kuitenkin enemmän todisteita suuntaan taikka toiseen. Yhtä kaikki vaikkei todisteita tulisikaan niin itse tarina on minusta (olen kohdannut koulukiusaamista, olen seurannut koulukiusaamista, olen ollut koulukiusaaja) uskottava ja uskottava tarina ansaitsee tulla julki ja voi toimia apuvälineenä kiusaamisen vastaisessa työssä.

Luin ensin viestisi otsikosta, Minttismäinen mies. sitten luin kirjoituksesi. Siinä oli jotain kovin minttismäistä.

Vaan ihan piruuttani vastaan tähän ketjuun johon on vähän jäänyt koukkuun - tosin loppupuolella alkaa olla aika pieni osuus lukemisen arvoisia viestejä. Wanna-be-Sherlockit kehittävät jonkin faktan ja lähtevät siitä päättelemään kaikenlaisia asioita - ja jos ei ole samaa mieltä niin on Minttis, Miksu tai joku muu jolla on ns. oma lehmä ojassa.

Itseäni kiinnostaa kyllä kokonaisuus: onko kirja itsemurhan glorifiointia siinä määrin että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä? Onko kiusattuja jotka ovat kokeneet saavansa hyötyä Enkeli-Elisan tarinasta - oli se totta vai ei? Tämähän on nyt kokonaan unohdettu. Mihin vedetään raja "hyötysuhteessa" jos tietty määrä muuttaa ajatuksia positiiviseen suuntaan ja toinen määrä negatiiviseen?

Ehkä silmiinpistävintä on (tässäkin ketjussa) ajatusten pakottaminen tiettyyn muottiin: EI SAA ajatella noin. Et sure Oikein(tm) jos tuot julki asian. Enkeli-Elisan isä ei VOI ilmaista suruaan noin. Harva meistä tietää miten itse käyttäytyisi jos vastaavan kohtaisi, itse kahden lapsen isänä voisin kuvitella käyttäytyväni kuten Miksu - oli Miksu sitten totta 0%, 90% tai 100% tasolla. Meistä jokainen tuntee omalla tavallaan, osaa ilmaista tunteita omalla tavallaan ja osaa kirjoittaa omalla tavallaan kömpelösti, vähemmän kömpelösti tai hyvin. Miksi nyt on suuri into sanoa että EI NÄIN saa tuntea, kirjoittaa, ilmaista. Minun lapseni ovat kauniita, kauniina heidät haluan aina muistaa. En halua ajatella että heille jotain tapahtuisi mutta sen tiedän että he ovat minulle aina kauniita.

Onko oikean isyyden merkki, että vastaavassa tilanteessa ryntää haulikon kanssa koululle - tai ryyppää itsensä hengiltä? Onko tuomittavaa ajatella ja tuntea ja muistaa kaunis tyttärensä ja yrittää kanavoida voimiaan siihen ettei kukaan muu kokisi samaa?

Voi olla että olen herkkäuskoinen - tällä hetkellä odottaisin kuitenkin enemmän todisteita suuntaan taikka toiseen. Yhtä kaikki vaikkei todisteita tulisikaan niin itse tarina on minusta (olen kohdannut koulukiusaamista, olen seurannut koulukiusaamista, olen ollut koulukiusaaja) uskottava ja uskottava tarina ansaitsee tulla julki ja voi toimia apuvälineenä kiusaamisen vastaisessa työssä.

Tuolta löytyy tiivistelmä tapahtumista

http://all-pigs-must-die.blogspot.fi/

Enkeli-Elisa-ilmiön ja Minttu Vettenterän kirjan Jonakin päivänä kaduttaa syntytarina on virallisten tietojen (eli mitä Vettenterä on kertonut julkisuuteen) perusteella suurinpiirtein seuraavanlainen: Minttua kiusattiin koulussa, yksi hänen kiusaajistaan oli nimeltään Miksu (nimi muutettu). Minttua masensi paljon ja hän jopa omien sanojensa mukaan harkitsi itsemurhaa 10-vuotiaana.

Myöhemmin tästä seurasi myös paniikkihäiriötä yms. haittaa, joka aiheutti myös lukion keskeytymisen. Monta vuotta myöhemmin (marraskuussa vuonna 2010) Minttu keksi alkaa kirjoittamaan kirjaa koulukiusaamisesta, tarkoituksenaan kirjoittaa kiusatun 15-vuotiaan tytön tarina. Tai, itseasiassa se oli hänen itsensä kirjoittama ollessaan 15-vuotias. Kuin sattumalta, vain muutama kuukausi tämän ajatuksen jälkeen 7.2.2011 (päivämäärä muutettu) 15-vuotias tyttö nimeltä Elisa (nimi muutettu) tappaa itsensä koulukiusaamisen vuoksi. Sattumalta tyttö on Mintun aiemman kiusaajan, Miksun, tytär. Elisa oli jättänyt jälkeensä päiväkirjan, jonka Miksu ja Elisan äiti Riikka (nimi muutettu) toimittavat Mintulle, joka lupautuu tekemään päiväkirjan pohjalta kirjan, taiteellisia vapauksia käyttäen.

Miksu ja Riikka alkoivat purkaa myös tuntojaan lapsensa kuolemasta Enkeli-Elisa nimiseen blogiin (Mintun "lievästi editoima", hänen omien sanojensa mukaan, sillä Elisan vanhemmat eivät olleet kirjallisesti tarpeeksi lahjakkaita), jonka pohjalta sikisi Facebookkiin Enkeli-Elisa yhteisö, johon kuuluu jo tätä nykyä yli 40.000 tykkääjää.

Eli tiivistetäänpä vielä kerran: Entinen koulukiusattu saa entiseltä kiusaajaltaan toimeksiannon kirjoittaa kirja koulukiusatun ja itsemurhan tehneen tyttärensä päiväkirjan pohjalta. Onnekkaasta sattumasta harrastelijakirjoittajalla sattui olemaan vielä aiheeseen liittyvä projekti miltei identtisistä omakohtaisista kokemuksistaan työn alla.

olen samaa mieltä ketjusta, muutamat kommentit ovat olleet asiattomia, monet joutavanpäiväisiä (kuten muutamat minun kirjoittamani), mutta on ollut monia helmiä.



Siksi ihmettelen kovasti, miten vielä olisi noinkin epäselvää, onko "Miksu" todellinen ihminen(ja hänen bloginsa!). Kyseenalaistamisen pääpointtihan ei ole ollut Miksun persoonan epäuskottavuudessa, vaan epäjohdonmukaisuuksissa ja ristiriitaisuuksissa. Kaikella kunnioituksella.

Enkeli-Elisakeissi ei ole sovelias tapa tuoda esiin koulukiusaamista. Sitä se ei ollut alun alkaenkaan, eikä varsinkaan nyt,

Ei ole Auer valmis tapaus, murhakeissi tulle uudelleen käsittelyyn ja seksuaalituomioista puolestaan valitettanen. Kannattaa vierailla vaikka murha.infossa jos tuntuu siltä, että Vettenterästä kirjoitetaan enemmän edes juuri tällä hetkellä. Ei kirjoiteta.

Jotain kiehtovan samaa näissä tapauksissa on. Tulee ehkä osin tuosta perhe-elämän korostamisesta ja sen levittämisestä koko kansalle, jota Auer harrasti perhekerho.netin ja Minttu moninaisten blogiensa kautta. Molemmissa tapauksissa on samanlaista perheen hyväksikäyttöä itsensä korostamiseksi.

Tulee myös mieleen Katri Mannisen aikaisempi postaus tässä ketjussa, se jossa pohdittiin miksi jotkut tapaukset kiehtovat uteliaisuuttamme. Sekin keissejä yhdistää.

Ei toki viaton lapsi tai Punakuono salaliittoa suunnittelisi. He ovat lojaaleja Joulumuoria pelkääviä apureita siinä missä aisaporo ja pinkkiporo ovat, mutta yksinkertaisuudessaan voivat toimia Joulumuoria vastaan tietämättään. He aidosti uskovat Joulupukkiin!

Tonteri on eri maata. Hän ei kuulu niihin, jotka valittiin Joulumaahan Enkelimaasta lähdettyään. Miksi ei valittu? Onko hän petturi? Siitä ei ole todisteita, mutta hänen esiintymisensä Uudella Enkelimaalla ja Mikekarin naamakirjassa on epäilyttävää. Ettei vain seurustelisi jopa Lilliputtien kanssa? Tuollaisia irtiottoja ei Korvatunturilla suvaita.

Tuskin Tonteri itsekään tietää tällä hetkellä mihin uskoo tai mitä ajatella kaikesta tapahtuneesta. Tonteri voi helposti jatkaa kirjamarkkinointia vaikka hänellä muuten olisikin pohdinta-aika meneillään. JPK tai Joulu Pukki Katosi kirjaa lukemalla voi Tonterinkin ajatukset lähteä vielä aivan uusille urille.

Minä taas olen aivan varma, että Korvatunturilla ei kukaan usko Joulupukkiin! Joulupukinhan pitäisi asua siellä, mutta mitään havaintoa ei ole. Kaikki Korvatunturilla asuvat ovat olleet Muorin vaikutuksessa niin pitkään, että eivät uskalla käyttäytyä muuten kuin uskoisivat. Korvatunturi on jännä paikka. Siellä kukaan ei sisimmässään usko Joulupukkiin, mutta kaikki käyttäytyvät niin kuin uskoisivat.

Jos Joulupukki olisi oikeasti olemassa, niin kai aisaporo tai pinkkiporo olisi kuskannut häntä tai ainakin Joulumuoria tapaamisiin Joulupukin kanssa. Vai onko Joulumuori vetänyt itse rekeä retkillään Joulupukin luokse. Kyllä porojen pitäisi olla huomannut nämä retket tai oikeastaan se, ettei retkiä koskaan tehty.

Tonterin liikkeitä kannattaa seurata. Hamletia tapaillen hän yrittää totuutta tuoda esiin. Korvatunturilla varmasti myös seurataan hänen liikkeitään. Jos Tonteri seurestelee Lilliputtien kanssa, niin Tonteri tietää kuinka härskisti Muori häntä hyväkseen käytti.

onko kirja itsemurhan glorifiointia siinä määrin että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä? Onko kiusattuja jotka ovat kokeneet saavansa hyötyä Enkeli-Elisan tarinasta - oli se totta vai ei?

suuntaan taikka toiseen. Yhtä kaikki vaikkei todisteita tulisikaan niin itse tarina on minusta

uskottava ja uskottava tarina ansaitsee tulla julki ja voi toimia apuvälineenä kiusaamisen vastaisessa työssä.

Tutkimusten mukaan itsemurhan glorifiointi on juuri tuollaista ja sellaisenaan haitallista. Turha siis spekuloida enää tällä.

"Pelastettu enkeli" (kirjan loppuhuipennus) on ainoa esitetty hyötyjä ja tarinana erittäin epäuskottava. Mikäli muita tapauksia olisi, olisivat he ilmoittautuneet jo jossain?

Muuta epäuskottavaa tarinassa on muun muassa "elisan" väkivallan arpien piilottaminen (naaman päällä hyppimisen jäljet huomannee sokeampikin vanhempi?), ammattilaisten (opettajat, rehtorit, diakonissa..) johdonmukainen epäpätevyys, se ettei vanhemmat halunneet päiväkirjassa mainittuja teinejä syytteeseen kuolemaan johtaneesta väkivallasta, se ettei poliiseja (käyvät tutkimassa kaikki kotona kuolleet) mainita, se että muita samojen asioiden (koulukiusaaminen, itsemurhat) kanssa tekemisissä olevia yhdistyksiä ja ammattilaisia mainita sanallakaan, eikä niiden tekemää työtä arvosteta... Ja nämä kaikki siis ihan vain tarinan epäuskottavuudesta! Jos sekaan otetaan mukaan koko tapauksen epäjohdonmukaisuudet, jatkuvat selittelyt ja ihmeelliset sattumat, on hämmästyttävää, että joku vielä tähän uskoo!

Ei ole Auer valmis tapaus, murhakeissi tulle uudelleen käsittelyyn ja seksuaalituomioista puolestaan valitettanen. Kannattaa vierailla vaikka murha.infossa jos tuntuu siltä, että Vettenterästä kirjoitetaan enemmän edes juuri tällä hetkellä. Ei kirjoiteta.

Jotain kiehtovan samaa näissä tapauksissa on. Tulee ehkä osin tuosta perhe-elämän korostamisesta ja sen levittämisestä koko kansalle, jota Auer harrasti perhekerho.netin ja Minttu moninaisten blogiensa kautta. Molemmissa tapauksissa on samanlaista perheen hyväksikäyttöä itsensä korostamiseksi.

Tulee myös mieleen Katri Mannisen aikaisempi postaus tässä ketjussa, se jossa pohdittiin miksi jotkut tapaukset kiehtovat uteliaisuuttamme. Sekin keissejä yhdistää.

Auer ei kiinnosta, koska on jo linnassa. Toivottavasti siellä pysyykin! Ja toivottavasti selitysten onneton mestari Minttu joutuu vastuuseen käytöksestään myös. Vaikka väkisin. Mitäänhän se ei myönnä. Hyi pthyi. Edes vähän selkärankaa vois ihmisellä olla? Minnttu painotti itse aiemmin kuinka tärkeää on pyytää anteeksi, jos on tullut töpeksittyä. Eniten ketuttaa Mintun ääretön röyhkeys ja se, ettei myönnä valehdelleensa, vaikka on selvempää kuin selvä että on sontaa jauhanut ja leikitellyt maailman vakavimmalla asialla. Reagoi tähän hommaan vain laittamalla kirjanmyyntisivun Naamakirjaan:"Kirjaa voi ostaa ja tilata sieltä ja tuolta.." Hyi YÖK!

Mintusta on rakennettu kuva valheen paljastuttua ja jo aikaisemminkin, että hän mielellään kantaisi martyyrin viittaa (joka hänelle ei kuulu), hän on itsekäs ja perhettään hyväksi käyttävä äiti jne.



Kuitenkin julkinen kuva, jota hän on yrittänyt luoda mm.bloginsa kautta on hyvin toisenlainen. Näin ollen olin varma, että asia saa pisteen ennen lasten koulun alkua. Nyt koulut alkavat hiljalleen palautua arkirytmiin, eikä pistettä tai julkilausumaa kuulu. Odottamani piste asialle olisi ollut siis anteeksipyyntö tai totuus asiasta. Tällä pisteellä hän takaisi lapsilleen koulurauhan. Kukapa äiti ei tekisi mitä vain taatakseen sen lapsilleen. Samalla pisteellä hän olisi välttynyt siltä nöyryytykseltä, joka häntä odottaa syksyn käynnistäessä ehkä yhdistyksen toiminnan. Voiko mitään yhdistyksen toimintaa aloittaa, sillä yhdistys jakaa valheellisia kirjoja, fiktiivisiä "asiantuntija" luentoja, kouluttaa mihin lie, ketä lie ja kysymys kuka kouluttaa? Minttuko peruskoulupohjalla?



Tällä hiljaisuudella Minttu todistaa, että niin moni on oikeassa. Mintulle ei merkkaa kukaan mitään. Mintulle taitaa olla vain tärkeää kokemus tulla kaltoin kohdelluksi. Ravinnoksi hän taitaa nauttia sääliä ja päänsilityksiä. Minä toivon, että maailma on oikeudenmukainen paikka ja Mintun lapset välttävät sen, mitä Minttu itse väittää kokeneensa.



Toki, jos todisteita tai totuus nyt julkisesti tulisikin niin olisin valmis syömään tämän viestini. Kuitenkin totuus taitaa olla se, että hiljaisuus jatkuu ja Minttu toivoo kohun laantuvan heittäen kuitenkin pieniä tärppejä ja julkilausumia siitä, miten rankkaa hänellä on.



Ajatuksissani heitän Mintulle repullisen sääliä ja päänsilityksiä menneiden ja tulevien kokemusten/otsikoiden puolesta. Tämän kuvitteellisen enkelin myötä Minttu oppi ainakin ymmärtämään, että parhaimmillaan unelmat toteutuvat. Yhtenä päivänä olet kirjailija ja toisena ihan vaan Minttu.

Minttis perustaa " faktat" action-leffoihin. Ja loput on tunnehöttöä ja koulun/ muiden haukkumista.



Ja mikä oli se tärkeä asia mistä puhuttiin? Vellottiin itsesäälissä, omissa koulumuistoissa ja vihattiin kiusaajia?



Miten tämä eroaa esim. KiVakoulun metodeista?