Enkeli-Elisa / Minttu Vettenterä - kootut linkit ja faktat

pidätte ylhäällä tällaista samaa vanhaa paskan jauhamista?



Tekohengitystä tekohengityksen perään, aiheesta , jossa ei ole ilmennyt mitään uutt5a viikkoihin.



Eikö teillä ole parempaa tekemistä?



Eikö teitä hävetä tällaisen nonsensen parissa puuhastelu?



Olisiko opiskelu tai rehellinen työnteko vaihtelua tälle?

pidätte ylhäällä tällaista samaa vanhaa paskan jauhamista?

Tekohengitystä tekohengityksen perään, aiheesta , jossa ei ole ilmennyt mitään uutt5a viikkoihin.

Eikö teillä ole parempaa tekemistä?

Eikö teitä hävetä tällaisen nonsensen parissa puuhastelu?

Olisiko opiskelu tai rehellinen työnteko vaihtelua tälle?

Me tehdään tätä, jotta sinua ja sinun kaltaisiaisi harmittaisi.

pidätte ylhäällä tällaista samaa vanhaa paskan jauhamista?

Tekohengitystä tekohengityksen perään, aiheesta , jossa ei ole ilmennyt mitään uutt5a viikkoihin.

Eikö teillä ole parempaa tekemistä?

Eikö teitä hävetä tällaisen nonsensen parissa puuhastelu?

Olisiko opiskelu tai rehellinen työnteko vaihtelua tälle?

Me tehdään tätä, jotta sinua ja sinun kaltaisiaisi harmittaisi.

laitetaan nyt tämäkin tietopaketti tänne kokonaisuudessaan, ennen kuin se katoaa BoD:in sivuilta...

Helsinki, 28.05.12

Enkeli-Elisan keskustelua herättänyt tarina julkaistu kirjana

Minttu Vettenterän koskettava kiusaamisen vastainen puheenvuoro on julkaistu BoD:n kautta sekä painettuna kirjana että e-kirjana

Minttu Vettenterä julkaisi Jonakin päivänä kaduttaa -kirjansa BoD™ – Books on Demandin kautta. Kirja kertoo suurta huomiota herättäneen tarinan koulukiusatun tytön, Enkeli-Elisan itsemurhasta. Koskettava teos sisältää Elisan päiväkirjamerkintöjä sekä hänen isänsä blogikirjoituksia.

Vuosia jatkuneen rankan koulukiusaamisen jälkeen Elisa ei jaksa enää. Hänen viisitoistavuotias elämänsä päättyy itsemurhaan. Vanhemmat taistelevat lapsensa menetyksen kanssa, mutta Elisan isää painaa toinenkin taakka. Millaisia jälkiä hän on itse koulukiusaajana jättänyt?

Tämä tarina on tosi. Elisan kokemukset koulussa paljastuvat vasta päiväkirjan löydyttyä tytön kuoleman jälkeen. Päiväkirjamerkinnät havahduttavat Elisan isän, Miksun, omaan menneisyyteensä kiusaajana. Miksu haluaa sovittaa menneitä tekojaan ja kohdata kiusaamansa entiset luokkatoverit. Kohtaamiset ovat vaikeita, eikä kaikkea voi saada anteeksi. Miksu tutustuu Minttu Vettenterään, kirjailijaan, joka tahtoo auttaa Miksua kertomaan Elisan tarinan.

Elisan päiväkirjamerkinnät toimivat Minttu Vettenterän kirjoitustyön pohjana, kun hän aloitti Elisan vanhempien pyynnöstä prosessin, jossa hän auttoi entistä koulukiusaajaansa ja tämän vaimoa käsittelemään suruaan kirjoittamisen kautta. Yhdessä he perustivat blogin. Hiljalleen vanhempien surutyö kasvoi blogista sivustoksi, Facebook-ryhmäksi ja laajaksi kiusaamisenvastaiseksi projektiksi. Vanhemmat halusivat kertoa Enkeli-Elisan tarinan mahdollisimman monelle antaakseen äänen koulukiusaamisen uhreille, jotta kenenkään ei tarvitsisi kokea Elisan kohtaloa. Näin prosessi johti Vettenterän kirjaan Jonakin päivänä kaduttaa.

”Olin itse peruskoulussa pahasti kiusattu. Vaihdoin koulua kahdeksannen luokan puolivälissä ja jo silloin minulla oli haave kirjoittaa koulukiusaamisesta kirja, joka puhuttaisi. Koska minulla oli hyviä kokemuksia BoD:sta, julkaiseminen heidän kauttaan oli luonteva valinta. Jonakin päivänä kaduttaa on nyt viides BoD:lla julkaisemani kirja”, sanoo Vettenterä.

Kirjassa nousevat lehtileikkeinä esiin tarinat koulukiusaamisesta ja nuorten pahoinvoinnista eri puolilta Suomea. Leikkeistä, Elisan päiväkirjamerkinnöistä ja Miksun blogikirjoituksista syntyy monisäikeinen kudelma, joka kertoo koulukiusaamisesta ja sen aikaansaamasta vahingosta – ilmiöstä, joka on läsnä monen lapsen ja nuoren elämässä päivittäin.

Facebookissa Enkeli-Elisan muistoryhmä on kerännyt yhteen yli 37 000 koulukiusaamisen vastustajaa. Enkeli-Elisan ympärille on syntynyt Ei Kiusata -yhdistys, jonka asian ajamiseen ovat liittyneet muun muassa Hevisaurus ja Sony Music. Enkeli-Elisan ympärille kerääntyneet kiusaamisen vastustajat aloittavat luennoimisen ensi syksynä kouluissa ympäri Suomen.

Minttu Vettenterä

Minttu Vettenterä on BoD:n yksi menestyneimmistä kirjailijoista Suomessa. Jonakin päivänä kaduttaa on Vettenterän viides julkaisu BoD:n kautta. Vettenterän BoD:n kautta vuonna 2010 julkaisema kirja Mörkö vei ilon palkittiin Päätalo-instituutin Möllärimestari-kilpailussa Lastenkirjat ja sadut -sarjan voitolla. Vettenterä päätti julkaista Elisan tarinan BoD:n kautta, sillä halusi julkaista kirjan omilla ehdoillaan sekä haluamallaan aikataululla.

Jonakin päivänä kaduttaa -kirja on ostettavissa suurimmista suomalaisista verkkokirjakaupoista sekä tilattavissa kirjakaupoista kautta Suomen. Kirja tulee myyntiin e-kirjana Applen iBookstoreen alkukesällä.

Enkeli-Elisan kotisivut:

www.jossainkaukana.net/elisa

Ei Kiusata –yhdistys:

www.eikiusata.net

Yhteydenotot ja arvostelukappalepyynnöt:

Miltton Oy, Evi Fagernäs, 09 681 8700 , evi.fagernas@miltton.fi

Pari päivää sitten BoD:in nettisivut oli, yllätys yllätys, suljettu päivityksen takia. Lainaamassani viestissä on JPK-mainos ennen päivitystä, ja tässä sen jälkeen:

€ 14 50 *sis. alv.

Jonakin päivänä kaduttaa

Kirjan kansiteksti

”Elisa kuoli helmikuussa. Kesken kireiden pakkaspäivien.”

Elisa valitsi kuoleman, kun elämä oli liian raskasta. Kuoleman jälkeen Elisan äiti avasi tyttärensä päiväkirjan, joka oli ovi maailmaan, jota ei saisi olla. Kuva koulupäiviin, jotka olivat täynnä kipua, pelkoa ja häpeää.

Elisasta tuli enkeli, mutta jälkeen jäivät lukemattomat koulukiusaamisen muistot. Elisan isä muisti jotain mitä ei halunnut muistaa. Hän lähti selvittämään jättämiään jälkiä kiusaajana.

Jonakin päivänä kaduttaa on fiktiivinen tarina tosielämän ihmisistä. Se saa kysymään voiko tällaista oikeasti tapahtua ja silti se on totta kaikkialla. Se on tarina katumuksesta ja anteeksipyytämisestä, jonka lopuksi jäljelle jää vain kysymys: Voiko kaikkea saada anteeksi, itseltään?

Olikin odotettavissa, että "Tämä tarina on tosi" -väite katoaa kirjan mainoksesta ennen pitkää.

Edelliselle huolestuneelle: työt ovat hoituneet ketjuun osallistumisesta huolimatta, mutta kiitos huolenpidosta.

Monet työssäkäyvät ja opiskelijat muuten ovat vielä elokuussa lomalla. Sitä eivät työssä käymättömät ihmiset aina muista ;)

Nolointa kuitenkin on ne Miksu ja Riikka- blogit. Niitä on jo aika vaikea selitellä parhain päin.

[/quote]

"Kirjailijaksi" kutsutaan kai kuitenkin lähinnä ihmistä, jolla on jotain konkreettisia saavutuksia sillä alalla. Eli pitäisi olla julkaissut ihan oikean kustantamon kautta useampi opus, yleensä kaunokirjallisuutta. Kirjoilla ei tarvitse elääkään, mutta kohtuullinen myynti- ja arvostelumenestys pitäisi olla kuitenkin, muutenhan tippuu kustantamon ohjelmastakin pois. Sitten erikseen puhutaan esikoiskirjailijasta, omakustannekirjailijasta ja tietokirjailijasta sekä harrastekirjailijasta ja harrastajakirjoittajasta. Nämä eivät kuitenkaan oikein ole tuon kirjailija-sanan alakäsitteitä, vaan kirjailijasta puhuessa tarkoitetaan enemmänkin juuri tuota vakiintunutta kaunokirjailijaa. ;)

[/quote]

En ole lukenut ko. kirjaa, mutta jonkinlainen kynäilijän tausta Vettenterällä takanaan on ja tämän jutun käänteistä päätellen - myös erittäin hyvä draamantaju.



Kirjailijaksi "pääseminen" ei ole mitään henkitiedettä; jos kirjat miellyttävät lukevaa yleisöä (eli myyvät), ne julkaistaan. Eli kukaan meistä ei voi varmudella tietää, tuleeko (sic!) Vettenterästä kirjailijaa.

Ja vähän kuin olisi tarvetta v-uilla Vettenperälle. Koittakaa ny itse kirjottaa edes joku omakustanne ja lopettakaa oman egonne pönkittäminen toisen mollaamisella, olkoonkin ehkä virheitä tehnyt ihminen.

Ja vähän kuin olisi tarvetta v-uilla Vettenperälle. Koittakaa ny itse kirjottaa edes joku omakustanne ja lopettakaa oman egonne pönkittäminen toisen mollaamisella, olkoonkin ehkä virheitä tehnyt ihminen.

En ole julkaissut omakustannetta, mutta sain koulussa aina kymppejä ainekirjoituksesta. Saanko osallistua ketjuun? PleaCe?

Olen siis äidinkielessä Minttua ansioituneempi jotenminulla on lupa osallistua ketjuun!

Olen siis äidinkielessä Minttua ansioituneempi jotenminulla on lupa osallistua ketjuun!

Heh, v-uilu senkun jatkuu. Hyvä hyvä beibit. Mitäs täällä muuta vois odottaakaan, mutta kirjottakaa silti se omakustanne!!!!

Heh, v-uilu senkun jatkuu. Hyvä hyvä beibit. Mitäs täällä muuta vois odottaakaan, mutta kirjottakaa silti se omakustanne!!!!

Omakustanteita voi julkaista kuka vain, mutta useimmilta löytyy kai sen verran arvostelukykyä ja todellisuudentajua, ettei lähdetä julkaisemaan ihan mitä tahansa skeidaa.

Ei kuka vaan jaksa istua ja kirjoittaa kymmeniä sivuja tarinaa, olkoon skeidaa tai ei. Mulle ainakin tekisi tiukkaa, vaikka tykkään kirjoitella paskaa mm. tälle palstalle.

Ei kuka vaan jaksa istua ja kirjoittaa kymmeniä sivuja tarinaa, olkoon skeidaa tai ei. Mulle ainakin tekisi tiukkaa, vaikka tykkään kirjoitella paskaa mm. tälle palstalle.

No jos se paskan määrä on itseisarvo, niin Kirjoittaja ansaitsee mitalin.

Löysin tämän vielä kirjoittamattoman blogimerkinnän paikasta, jonne linkkiä en tässä laita. Korostettakoon vielä, että henkilöt ovat fiktiivisiä (nimet silti muutettu pariinkin kertaan) ja tarina se vasta fiktiota onkin. Olkaa hyvä:

Istuttiin Riikan ja Miksun kanssa keittiön pöydällä. Miksulla oli vaaleanpunainen essu ja se veti kuumasta uunista kakun pöytään. Kakussa oli kermavaahdosta muotoiltu enkeli, joka makasi kyljellään käpertyneenä. "Kato noita M&M namuja!", sanoi Miksu ja jatkoi: "Ne on ihan kun ne vierivät pillerit, silloin kun mä löysin Elisan". "Voi Miksu, sä oot maailman vahvin mies", mä vastasin. Riikka otti mua kädestä kii ja sano "Mut sä Minttu oot vielä sata kertaa vahvempi, sä oot tän kaiken saanu aikaiseks. Sä oot kakkus ansainnu". Mä otin Miksua kädestä ja Miksu Riikkaa niin, että tuli sellanen verkko. "Otetaan vielä toisellakin kädellä" Musta alkoi tuntua siltä, että voisin nukkua sata vuotta. Tunsin Riikan ja Miksun puristuksen ranteissani ja nukahdin.

Sit mä heräsin. Oli kylmää. Mä olin kuin jossain ihan eri paikassa. Pöydällä ei ollut enää mitään. "Onks kakku syöty?", mä kysyin. Mun edessä oli joku ihan tuntematon iso mies. "Päivää, komisario Jormanainen, Hämeen polisiista", se mies sanoi möreällä äänellä. "Vai kakkua pitäisi olla. Jaa, kai me voidaan sellaistakin sulle järjestää. Mutta jutellaan nyt kuitenkin ensin vähän, että ootko sä sellasta ees ansainnu", se sanoi mulle ja hymyili ystävällisesti. "Miks te ootte laittanu mulla käsiraudat?", mä huusin. "Ei ka me nyt tyttökulta sellaisia", poliisi ihmetteli. Mä katsoin mun käsiä. Ei niissä ollut mitään. Niitä ei puristanut mikään. Ei enää mikään. Ja sillon multa pääsi totuus.

Vielä löytyi lisää.

Mä puraisin kieleni poikki. Mun kieli ei päästäis totuutta koskaan. Veri tulvi suuhuni ja sen maku teki mut vahvaksi. Purskautin sen kaiken poliisin kasvoille. Mutta se ei ollut verta. Se oli tulta. Poliisin kasvot muuttuivat sekunneissa tuhkaksi. Katselin luurankoa univormussa halveksuen ja levitin siipeni. Tempaisin aulasta Miksun ja Riikan mukaani ja lensimme hautausmaalle. Pysähdyimme sydämenmuotoisen hautakiven kohdalla. "Kaivakaa", mä sanoin. Miksu ja Riikka kaivoivat arkun esiin. Mä otin Elisan jäänteet syliini. Miksu ja Riikka tarttuivat siipini ja lensimme takaisin. Ensimmäinen vastaantulija oli pieni tyttö. Laskeuduin tytön eteen. Tyttö räpsytteli silmiään katsellen mua, Elisaa mun sylissä, Miksua ja Riikkaa mun molemmin puolin. "Uskotko mua?" mä kysyin. "Mitä välii, sä oot tehnyt itsestäs pellen", tyttö vastasi.

"Ei voi olla miehellä vaaleenpunaiset myllyverkkarit", Riikka kähisi takanani. Kiristin askeliani. "Mutta ei mulla ollu muita", Miksu huusi jostain vielä kauempaa ja jatko: "Hei, Minttu oota, en mä pysty juomaan tätä bissee jos mun pitää juosta." Mä pysähdyin ja käännyin. "Sunhan piti vaan vaihtaa housut. Mikä hitto toi on? Meillä on lehdistötilaisuus ihan kohta. Luulettekste että mä tollasia sinne kameroitten eteen marssitan. Nyt bisset piiloon." Mä jatkoin matkaa ja ajattelin mielessäni: "Vai pitäskö sun olla ratkennut ryyppäämään, kun sä oot niin ollu niin kovassa stressissä tässä kaiken kohun keskellä kun sä et oo saanut untakaan kun sä oot lukenu vaan nettiä ja surru Elisaa niin, joo toi on hyvä sä oot ruvennu ryypäämään, joo pidä toi bisse, joo pidä toi pullo pidä toi joo pidä toi."

ihmettä nämä on?? En tajua! Ei kai ne ihan oikeesti ole päähenkilön blogeista?? Vai onko tuo joku vitsi?

Apua, selittäkää joku mulle!!

Ote salasanasuojatusta blogista, joka todistaa päähenkilöllä olevan sittenkin kirjailijan lahjoja.

Näköjään nykyään ennen muuta sylttytehtaan oman faniklubin tuotosta. Olen tehnyt omakustanteen, olen siis oikea kirjailija toisin kuin palstalaiset, joilla ei ole munaa omakustanteeseen, lällällää... tyyyyyylsäääää!!

Heh, v-uilu senkun jatkuu. Hyvä hyvä beibit. Mitäs täällä muuta vois odottaakaan, mutta kirjottakaa silti se omakustanne!!!!

Älkää nyt piitatko tästä provoilijasta. Tämä keskusteluketju kokonaisuudessaan on ollut harvinaisen informatiivinen ja asiallinen (ottaen huomioon, että av:lla toisenkinlainen kirjoittelu on hyvin tavallista), eipäs nyt päästetä tällaista trollia viemään keskustelua pois alkuperäisestä aiheesta kauas harhapoluille.

Aihehan oli kootut faktat, eli:

MV on kirjoittanut kirjan, jota on markkinoitu tositapahtumiin perustuvana, mutta näitä tositapahtumia hän ei pyynnöistä huolimatta ole suostunut todentamaan.

Em. asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka moni pystyy tai ei pysty omakustannetta julkaisemaan. Omakustanteellahan ei ole minkäänlaisia laatuvaatimuksia, joten kuka vain joka saa aikaiseksi muutaman kymmenenkin sivua tekstiä voi sen tehdä, jos on kylliksi arvostelukyvytön julkaisemaan tekstiään - mutta kuinka moni heistä lähtisi rakentamaan sen ympärille kokonaista tekaistua henkilögalleriaa tukemaan teoksensa menekkiä, onkin jo toinen juttu. Tuskin kovin moni, mutta kyse ei olekaan niinkään taidoista kuin sellaisesta pikkuseikasta, jota myös moraaliksi kutsutaan.

pidätte ylhäällä tällaista samaa vanhaa paskan jauhamista?

Tekohengitystä tekohengityksen perään, aiheesta , jossa ei ole ilmennyt mitään uutt5a viikkoihin.

Eikö teillä ole parempaa tekemistä?

Eikö teitä hävetä tällaisen nonsensen parissa puuhastelu?

Olisiko opiskelu tai rehellinen työnteko vaihtelua tälle?

Me tehdään tätä, jotta sinua ja sinun kaltaisiaisi harmittaisi.

nuo provoilijat pitävät tätä ketjua omalta osaltaan ylhäällä ja hengissä. Huvittavaa sinänsä, että heidän mielestään ketjuun kirjoittaminen pitäisi jo lopettaa, mutta silti kirjoittelevat itse. Loogista? Tai ehkä sittenkin haluavat tän pysyvän hengissä.

Vieläkö tämä Enttententtenketju on hengissä? Näköjään nykyään ennen muuta sylttytehtaan oman faniklubin tuotosta.

Nimenomaan.