Miksi lapsen kasvattamisessa ei muka saisi käyttää sanaa ei?

Minulla on 2 lasta. Esikoinen on reipas pojankoltiainen jolle sai sanoa sitä ei-sanaa 20 kertaa päivässä. Jossain vaiheessa ympäriltä alkoi tulemaan kommenttia, että käytä toisenlaisia ilmauksia. Ystävät myöskään eivät käyttäneet ei-sanaa omien lastensa kanssa, vaan kiertoilmauksia.



Sain tyttären, jolle ei juurikaan tarvinnut sanoa ei ja kun tarvitsi, sanoin mieluummin että tehdään niin seuraavalla kerralla tai että karkkipäivänä saat sitten karkkia.



Nyt neiti on 4v ja voin sanoa, että viimeisessä vuodessa tuosta ihanasta, hyväntuulisesta helposta lapsesta on kuoriutunut todellinen childzilla... Ei kestä vastoinkäymisiä ollenkaan, niistä seuraa hirveät raivonpuuskat ja jos jonkin asia ei mene hänen pilllinsä mukaan, niin... Lisäksi näyttää mitä mieltä on ei-sanasta nyt (ne karkkipäivänä-jutut ei enää toimikaan kun neiti on ruvennut hyvinkin vaativaksi).



Joten, kokemuksen kautta sanon, että käyttäkää ihmeessä sitä ei sanaa, jotta lapsi tottuu siihen. Ihminen ei voi omaa elämäänsä sanella. Sitä pitää osata mukautua tilanteisiin ja toisiin ihmisiin. Lapsen omasta elämästä tulee myös helpompaa jos hän voi turvallisesti kohdata pieniä pettymyksiä äidin kanssa kotona (ne ei:t). Ei tule sitten iso maailma yllätyksenä.

Minulla on 2 lasta. Esikoinen on reipas pojankoltiainen jolle sai sanoa sitä ei-sanaa 20 kertaa päivässä. Jossain vaiheessa ympäriltä alkoi tulemaan kommenttia, että käytä toisenlaisia ilmauksia. Ystävät myöskään eivät käyttäneet ei-sanaa omien lastensa kanssa, vaan kiertoilmauksia. Sain tyttären, jolle ei juurikaan tarvinnut sanoa ei ja kun tarvitsi, sanoin mieluummin että tehdään niin seuraavalla kerralla tai että karkkipäivänä saat sitten karkkia. Nyt neiti on 4v ja voin sanoa, että viimeisessä vuodessa tuosta ihanasta, hyväntuulisesta helposta lapsesta on kuoriutunut todellinen childzilla... Ei kestä vastoinkäymisiä ollenkaan, niistä seuraa hirveät raivonpuuskat ja jos jonkin asia ei mene hänen pilllinsä mukaan, niin... Lisäksi näyttää mitä mieltä on ei-sanasta nyt (ne karkkipäivänä-jutut ei enää toimikaan kun neiti on ruvennut hyvinkin vaativaksi). Joten, kokemuksen kautta sanon, että käyttäkää ihmeessä sitä ei sanaa, jotta lapsi tottuu siihen. Ihminen ei voi omaa elämäänsä sanella. Sitä pitää osata mukautua tilanteisiin ja toisiin ihmisiin. Lapsen omasta elämästä tulee myös helpompaa jos hän voi turvallisesti kohdata pieniä pettymyksiä äidin kanssa kotona (ne ei:t). Ei tule sitten iso maailma yllätyksenä.

niin mitä ihmeen pettymyksiä se lapselle tuottaa, koska hän tietää varsin hyvin, että et ole lainkaan tosissasi vaan laiska. Voit sanoa ei vaikka sata kertaa päivässä, eikä se tee lapsestasi yhtään sen yhteiskuntakelpoisempaa kuin niistäkään, jotka on neuvottu tekemään oikein.

Erityislapselle taas kasvatus oltava erilaista. Ainakin ADHD-lapselle luovutaan kieltosanasta paitsi vaarallisissa tilanteissa. Eli kun tekee jotain kiellettyä niin annetaan ohje mihin suuntaan mentävä eli mikä toiminta seuraavaksi.



EI sanaa saisi muuten sanoa joka minuutti ja sellainen vie itsetuntoa joka erityislapsella yleensä muutenkin heikko. Kannustus tärkeää.



Ei kannata tässäkään asiassa ylireagoida.

niin mitä ihmeen pettymyksiä se lapselle tuottaa, koska hän tietää varsin hyvin, että et ole lainkaan tosissasi vaan laiska.

Toki sanoin ei, mutta hain lapsen aina tilanteesta pois. Esikoinen kun oli kyseessä, en alkuun tajunnut ostaa pistokkeisiin suojuksia jne. Eli poika kävi useamman kerran päivässä pistokkeilla, kädet palmujen kukkamullassa, ulkona kiviä suussa, dvd:t pitkin lattioita jne. Ja usein piti siirtää kolmekin kertaa peräkkäin näistä jutuista pois.

Hyvin sinnikäs hän on edelleen, kun hän jotain päättää niin siinä myös onnisituu.

Eli kaikkea muuta kuin sinnikäs. Tuossa kohtaa EI sanaa voi käyttää huoleti.



Mutta esim. ADHD-lapsi tekee saman asian 20 kertaa ja unohtaa kuitenkin heti ohjeen ja jatkaa.



Pikkasen eri juttu..

Koska se voi aiheuttaa taumoja. Jos tuolta pikku Pekalta sit kysyttäiiin myöhemmin että mikäs sinun nimesi on niin hän voisi vastata vaikka; " EI Pekka".

Kun poikani oli 3v. häneltä kysyttiin nimeä. Vastasi "Ville perhana"....

niin mitä ihmeen pettymyksiä se lapselle tuottaa, koska hän tietää varsin hyvin, että et ole lainkaan tosissasi vaan laiska.

Toki sanoin ei, mutta hain lapsen aina tilanteesta pois. Esikoinen kun oli kyseessä, en alkuun tajunnut ostaa pistokkeisiin suojuksia jne. Eli poika kävi useamman kerran päivässä pistokkeilla, kädet palmujen kukkamullassa, ulkona kiviä suussa, dvd:t pitkin lattioita jne. Ja usein piti siirtää kolmekin kertaa peräkkäin näistä jutuista pois. Hyvin sinnikäs hän on edelleen, kun hän jotain päättää niin siinä myös onnisituu.

Meillä esikoisen ja seuraavienkin kanssa toimi vallan hyvin se, että yhdessä tutkittiin sitä, mikä kiinnosti ja kerrottiin, mitä sen kanssa tehdää. "Öljyn syöminen on tyhmää, sen paikka on auton moottorissa. Kaadetaan yhdessä." "Pistorasiaan laitetaan sormien sijaan pistoke, kokeilepa, osaatko."

Meillä lapsia ei ole tarvinnut kutsua sinnikkäiksi, jos ovat pahanteossa.

niin mitä ihmeen pettymyksiä se lapselle tuottaa, koska hän tietää varsin hyvin, että et ole lainkaan tosissasi vaan laiska.

Toki sanoin ei, mutta hain lapsen aina tilanteesta pois. Esikoinen kun oli kyseessä, en alkuun tajunnut ostaa pistokkeisiin suojuksia jne. Eli poika kävi useamman kerran päivässä pistokkeilla, kädet palmujen kukkamullassa, ulkona kiviä suussa, dvd:t pitkin lattioita jne. Ja usein piti siirtää kolmekin kertaa peräkkäin näistä jutuista pois. Hyvin sinnikäs hän on edelleen, kun hän jotain päättää niin siinä myös onnisituu.

Meillä esikoisen ja seuraavienkin kanssa toimi vallan hyvin se, että yhdessä tutkittiin sitä, mikä kiinnosti ja kerrottiin, mitä sen kanssa tehdää. "Öljyn syöminen on tyhmää, sen paikka on auton moottorissa. Kaadetaan yhdessä." "Pistorasiaan laitetaan sormien sijaan pistoke, kokeilepa, osaatko."

Meillä lapsia ei ole tarvinnut kutsua sinnikkäiksi, jos ovat pahanteossa.

En kokenut tarpeelliseksi opettaa 18-kuiselle pistokkeen laittamista pistorasiaan. Toki asiat selitettiin, mutta reippaasti hän vain joka päivä kokeili josko sitä pääsisi nyt kokeilemaan. Lopulta onneksi löysin ne tulpat.

Kyllä minä pidän sitäkin "todisteena" sinnikäästä luonteenlaadusta.

Nyt hän on jo 7v reipas poika jolle onneksi meni oppi perille muutaman kieltovuoden jälkeen. Jos haluaa jotain oppia, niin sinnikkäästi sen tekee. Apparit ja muut on jääneet jo 4-vuotiaana jne.

Koin sen ei-sanan siis kaikesta huolimatta hyvin tarpeelliseksi. Tein virheen tyttäreni kasvatuksessa, kun sitä säästelin.

niin mitä ihmeen pettymyksiä se lapselle tuottaa, koska hän tietää varsin hyvin, että et ole lainkaan tosissasi vaan laiska.

Toki sanoin ei, mutta hain lapsen aina tilanteesta pois. Esikoinen kun oli kyseessä, en alkuun tajunnut ostaa pistokkeisiin suojuksia jne. Eli poika kävi useamman kerran päivässä pistokkeilla, kädet palmujen kukkamullassa, ulkona kiviä suussa, dvd:t pitkin lattioita jne. Ja usein piti siirtää kolmekin kertaa peräkkäin näistä jutuista pois. Hyvin sinnikäs hän on edelleen, kun hän jotain päättää niin siinä myös onnisituu.

Meillä esikoisen ja seuraavienkin kanssa toimi vallan hyvin se, että yhdessä tutkittiin sitä, mikä kiinnosti ja kerrottiin, mitä sen kanssa tehdää. "Öljyn syöminen on tyhmää, sen paikka on auton moottorissa. Kaadetaan yhdessä." "Pistorasiaan laitetaan sormien sijaan pistoke, kokeilepa, osaatko." Meillä lapsia ei ole tarvinnut kutsua sinnikkäiksi, jos ovat pahanteossa.

En kokenut tarpeelliseksi opettaa 18-kuiselle pistokkeen laittamista pistorasiaan. Toki asiat selitettiin, mutta reippaasti hän vain joka päivä kokeili josko sitä pääsisi nyt kokeilemaan. Lopulta onneksi löysin ne tulpat. Kyllä minä pidän sitäkin "todisteena" sinnikäästä luonteenlaadusta. Nyt hän on jo 7v reipas poika jolle onneksi meni oppi perille muutaman kieltovuoden jälkeen. Jos haluaa jotain oppia, niin sinnikkäästi sen tekee. Apparit ja muut on jääneet jo 4-vuotiaana jne. Koin sen ei-sanan siis kaikesta huolimatta hyvin tarpeelliseksi. Tein virheen tyttäreni kasvatuksessa, kun sitä säästelin.

ja antanut lapsen laittaa sen pistokkeen paikalleen, niin a) lapsi olisi oppinut toimimaan oikein B) sinun ei olisi tarvinnut kieltää kokeilijaa jatkuvasti C) selittäminen ei olisi mennyt hukkaan, kun siihen olisi yhdistetty tekeminen.

Tyttären kasvatuksessa todennäköisesti teit aika monta virhettä, vaikka oletatkin, että vikana on kieltämisen vähyys.

yhden tälläsen "ohjaavan kasvattajan", jonka lapset on ihan hirviöitä. Ei voi ottaa lapsia kauppaankaan, kun eivät oikeesti osaa käyttäytyä. Pelkäävät käydä kylässä ja niin pelkäävät nekin, joiden luona käyvät kylässä. Yksi pojista tönäisi kerran veljensä tulta päin, niin että tälle tulivat pahat palovammat. Siinä ollaan kyllä kasvatuksessa pahasti ettässä, jos ei uskalleta lasta kieltää. Oikeasti, oletteko ajatelleet, miten tälläiset laapset kestävät sen, kun kodin ulkopuolella niitä kieltoja alkaakin satelemaan? Maailmassa kun on oikeasti kiellettyjä asioita ja sallittuja asioita, mutta näillä lapsilla on pelkästään sallittuja asioita, maailma täynna mahdollisuuksia ja kukan ei ole asettanut rajoja. Rajoja ja rakkautta hyvät ihmiset. Tosta ohjaavasta kasvatuksesta puuttuu kyllä rakkaus, eikä siinä olla ajateltu millaisia ihmisiä tähän yhteiskuntaan ollaan kasvattamassa.

yhden tälläsen "ohjaavan kasvattajan", jonka lapset on ihan hirviöitä. Ei voi ottaa lapsia kauppaankaan, kun eivät oikeesti osaa käyttäytyä. Pelkäävät käydä kylässä ja niin pelkäävät nekin, joiden luona käyvät kylässä. Yksi pojista tönäisi kerran veljensä tulta päin, niin että tälle tulivat pahat palovammat. Siinä ollaan kyllä kasvatuksessa pahasti ettässä, jos ei uskalleta lasta kieltää. Oikeasti, oletteko ajatelleet, miten tälläiset laapset kestävät sen, kun kodin ulkopuolella niitä kieltoja alkaakin satelemaan? Maailmassa kun on oikeasti kiellettyjä asioita ja sallittuja asioita, mutta näillä lapsilla on pelkästään sallittuja asioita, maailma täynna mahdollisuuksia ja kukan ei ole asettanut rajoja. Rajoja ja rakkautta hyvät ihmiset. Tosta ohjaavasta kasvatuksesta puuttuu kyllä rakkaus, eikä siinä olla ajateltu millaisia ihmisiä tähän yhteiskuntaan ollaan kasvattamassa.

vieressä siihen asti, että lapsi oppii olemaan ihmisiksi. Ohjaava kasvatus on erittäin työläs tapa ja vaatii vanhemmilta 100% läsnäoloa siinä hetkessä, eli ei ole edes mahdollista, että noin kasvatettu lapsi ehtisi työntämään lastaan tuleen. Vanhempi etääntyy lapsestaan fyysisesti vähitellen eli sitä mukaa, kun lapsi oppii toimimaan muiden kanssa.

Maailmassa on kiellettyj asioita, mutta harva niistä on ei-asia. Niillä on siis "vasta-asia" eli se, mitä saa tehdä. Ohjaavalla kasvatuksella opastetaan se "vasta-asia" eli kaupassa ei revitä tavaroita hyllystä lattialle vaan valitaan siististi ja otetaan se ostos kärryhin.

Enemmän kaupassa näkee ei:tä huutavia äitejä, jotka eivät kerro oikeaa toimintatapaa kuin niitä, jotka pitävät lapsensa ohjaamalla poissa pahanteosta.

Muuten, armeijassakaan ei opetella ei:n kautta vaan kertomalla, mitä se toivottu tekeminen on. Siellä ei komenneta, että "ei saa seistä noin" vaan "selkä suoraksi".

Pieni lapsi haluaa oppia maailmaa ja tutkia sitä. Hänelle voi joko kerrasta kertoa, miten asiat toimivat, tai sitten huutaa päivät pääksytysten sitä eitä ja jotenkin olettaa, että kun lapsi on kokeillut sataa kiellettyä asiaa, hän sitten valaistuu ja itse keksii sen sallitun keinon käyttäytyä. Ja näinhän ei tapahdu, koska eihän aikuinenkaan opi asioita sillä, että tietää mitä ei pidä tehdä, vaan sillä että tietää, mitä pitää tehdä.



Ap, olet nuori ja lapseton, mut sinussa on ihan samat oppimismekanismit kuin lapsessa. Sinäkin opit paremmin, jos sinulle kerrtoaan, mitä sinulta halutaan, kuin että saisit vain negatiivista palautetta.