Miksi lapsen kasvattamisessa ei muka saisi käyttää sanaa ei?

Tässä on juuri kysymys siitä, että EI sanaa käytetään vain vaarallisissa asioissa kuten juuri esim. toisen raapiminen. Näin sana EI,ei kulu ja muutu täytesanaksi. Ei ne siellä päiväkodissa hoe sitä EI sanaa.

jos ne ei koskaan opi että on olemassa hyviä tekoja ja pahoja tekoja? Millanen ilme näillä ohjaavilla vanhemmilla on, kun he kehottavat lasta tekemään jotain muuta. Sellanen positiivinen hymy? Eikö edes ilmeellä saa viestittää että nyt tuli tehtyä jotain pahaa? Miksei lapsi saisi tietää että jotkin teot on vääriä? En ymmärrä kyllä yhtään...

koskaan saa tietää, että on olemassa hyviä ja pahoja tekoja, koska vanhemmat hokevat ei-älä-ei-älä sen sijaan että ohjaisivat tekemään oikein.

ja kyllä sen voi perustella. Ja olla läsnä lapsen leikeissä. Jos toimii näin, miksei sitä voi käyttää ihan arkitilanteissa aina kun tarpeellista?

lapsillenne se ei, ettei muiden tarvitse. Koska joku sen tekee. Päivähoito, koulu tai poliisi. Mikään ei lisäksi kiellä selittämästä ja näyttämästä parempaa ja vaihtoehtoista toimintatapaa. Mutta meidän yhteiskunnassa moni asia on EI. Niin aikuisille ja lapsille. Mitä nopeammin sen oppii, sen helpommalla pääsee. Lisäksi saa kehua, paijata, rakastaa ja hellitellä. Normaali lapsi kestää näillä eväillä ein tuoman pettymyksen. Ei:ssä on myös turvallisuutta. Jokaista asiaa ei pienen lapsen tarvitse itse tietää ja ratkaista. Ei on toiminnan raja ja rajoissa on sitä rakkautta, uskokaa pois.

jonka ihan oikeasti on vaikea ymmärtää, miksi ei olisi niin tärkeä, että se on erityisesti lapselle opetettava.

Poliisi muuten pyytää ajokorttia ja rekisteriotetta sekä pyytää puhaltamaan pilliin sen sijaan että poliisi sanoisi, että ei sitä ja tätä.

nimenomaan niissä tilanteissa kun kiellot on tarpeen, niitä käytetään.

Rikollinen juoksee poliisia karkuun ja poliisi huutelee perään "Ei saa juosta!" Tai rikollinen vastustaa poliisi väkivaltaisesti ja poliisi sanoo "Ei saa potkia"..



Ihan ilman EI sanaa rikollinenkin tajuaa mitä poliisi haluaa vaikka ei käytetä sitä EI sanaa lainkaan.

että poliisi huutaa "juokse mieluummin tännepäin", potki mieluummin tätä tyynyä" Ja tälläsiä vanhempia on jo ihan liikaa. Auktoriteetti menetetty.

Mä käsitän, että tässä puhutaan aivan pienistä lapsista - ootteko muut samaa mieltä?



Mut pieni lapsi tekee paljon asioita, jotka ei ole ok, mut eivät mitenkään hirveän vakaviakaan. Minä ainakin säästän sen napakan ein niihin oikeasti tärkeisiin asioihin joita lapsi ei saa tehdä. Jos mun taapero nyt vaikka repii meidän pihan angervosta muutaman lehden, niin kutsun hänet vaan muihin puuhiin. Sama juttu noin miljoonan muun pikkuasian kanssa.

liittyykö tää aloitus johonkin?

..törmänny ajatukseen? No nyt törmäsit. Sehän on nyt niin in...Pitää miettiä vaihtoehtoja sanalle ei, ettei pikkusille vaan tulis paha mieli ja näin elämä vois olla positiivisempaa ja kaikilla olis kivempaa! Paitsi 15-vuoden päästä...

..housuun alotus, niin tiedätte just mistä puhutaan.

Koska se voi aiheuttaa taumoja. Jos tuolta pikku Pekalta sit kysyttäiiin myöhemmin että mikäs sinun nimesi on niin hän voisi vastata vaikka; " EI Pekka".

vaikeeta oppia rajoja, jos ne ei koskaan käy selviksi.

tarvittaessa sanaa ei, mutta yritän välttää käyttämästä sitä tarpeettomasti.



Idea ei-sanan välttämisessä on, että lapsi ei kiellosta usein ymmärrä mitä pitäisi tehdä. On järkevämpää siis neuvoa mitä kuuluisi tehdä, kuin mitä ei saa tehdä. Jos lapsi kiljuu kirkossa, on paljon tuloksellisempaa pyytää häntä puhumaan hiljaa. Jos kieltää vain kiljumasta, lapsen päättelykyky ei riitä välttämättä kovin hyvin siihen, mitä sitten pitäisi tehdä. Ja johtopäätöksenä lapsi saattaa alkaa esim. laulamaan tai hyppimään, tai hämmennykseltään vain jatkaa sitä kiljumista, kun ei muutakaan tekemistä keksi tilalle.



Meillä lapsella ainakin toimii tuo ohjaaminen usein paljon paremmin. En vältä ei sanaa mitenkään kokonaan, mutta pyrin ensisijaisesti ohjaamaan järkevään tekemiseen. Mies meillä ei käytä tuota metodia niin paljon, ja heillä tulee mielestäni enemmän pahoja riitoja ja minä saan meillä lapsen paremmin tottelemaankin.



Tietty jos lapsi on tekemässä jotain vaarallista, kuten meinaamassa juosta tielle, ein huutaminen saattaa auttaa pysäyttämään tekemisen hetkeksi, jolloin se onkin ihan järkevää.

Kun nyt muistelen muinaisia kasvatustieteen ja didaktiikan opintoja, niin kielteinen muoto oli kai vaikeammin ymmärrettävä. Toiseksi positiivisella sanamuodolla kiinnitetään huomio toiseen asiaan, eli "ottaisitko mieluummin limsaa kuin sitä siideriä?" Kirkossa kiljuvalla voi olla selkeämpi tai ainakin yhtä selkeä komento "hiljaa" kuin "älä huuda".



Tosin koiratkin oppivat selkeän ja yksiselitteisen käskyn ja kiellon, miksi ei sitten muka lapset?

Toki voi olla parempi sanoa "Pekka, ei" kuin "Eipekka".

Kun nyt muistelen muinaisia kasvatustieteen ja didaktiikan opintoja, niin kielteinen muoto oli kai vaikeammin ymmärrettävä. Toiseksi positiivisella sanamuodolla kiinnitetään huomio toiseen asiaan, eli "ottaisitko mieluummin limsaa kuin sitä siideriä?" Kirkossa kiljuvalla voi olla selkeämpi tai ainakin yhtä selkeä komento "hiljaa" kuin "älä huuda".



Tosin koiratkin oppivat selkeän ja yksiselitteisen käskyn ja kiellon, miksi ei sitten muka lapset?

Toki voi olla parempi sanoa "Pekka, ei" kuin "Eipekka".

Mutta itse mietin tässä kokonaisuutta miten lapselle puhutaan: Ei sitä, ei saa, älä mene..



Pointti on että lapselle voisi jutella positiivisemmassakin mielessä tai ohjata lasta käskystä "ei" muotoon "Mennään tuonne" tai "tule katsomaan tätä".



Jotenkin lapsenkasvatus nähdään kielto-kylttien täyttämänä kuin että lapselle voisi näyttää.

Opettaa mikä oksa kestää kiipeämisen ja miten puuhun kiivetään ja tullaan alas kuin huudetaan ettei sinne saa mennä.

idean ainakin alle 3 vuotiaiden kasvatuksessa. Sen ikäinen ei koskaan tee tahallaan mitään "pahaa", vaan pelkästä kokeilunhalusta. Sen vuoksi olisi varmaan kehittävämpää ohjata lapsi oikeaan suuntaan kuin kieltää sanomalla "ei".



Vanhemmille lapsille ei-sana on mielestäni välttämätön.

tärkeisiin asioihin. Kun todella jokin asia on "ei", niin silloin sitä saa ja pitääkin käyttää.



Tätä perustellaan aivojen rakenteella. Lapsen huomio pitää kiinnittää siihen, mitä lapsen haluataan tekevän, eikä siihen, mitä ei haluta tekevän.

Jos sanon sinulle "älä ajattele elefantteja" - niin mitä ajattelet?



Tämä on aika lähellä positiivisen ajattelun filosofiaa. Kun kohdistaa valokeilan positiivisiin asioihin, niin niitä myös ajatellaan. Jos kohdistaa valokeilan negatiiviseen, niin keskittyminen on sitten siellä.

On ihan turha kieltää lapsia, jos ei kerro tai mieluummin näytä, miten tilanteessa tulisi oikein toimia. Lapselle se pelkkä EI on ihan turha kielto, koska lapsi oppii esimerkin ja toiminnan kautta, EIn sanominen ei ole kumpaakaan.



Tiedän pieniä lapsia, jotka kulkevat (yksinään!!!) kyläpaikassa hokien koko ajan, että "ei koske kukkasiin" ja sitten repivät niitä kasveja innolla tai "ei kaada mehua" ja samantien kaataa mukillisen lattialle. Heille kun kukaan ei ole muistanut kertoa, mitä sen EIn sijaan tulisi tehdä.



Sille siidenrinkittajalle on muuten ihan turha sanoa, että ei saa juoda siideriä. Jos se on 15v ja sen juoman hankkinut, niin kyllä se sen juo eli kasvatuksessa ollaan 15 vuotta myöhässä. Paitsi kun paikalle saapuu poliisisetä, joka EIn sijaan kaataa siiderit maahan.