Miten ujo ja kiltti poika tulee pärjäämään koulussa ja elämässään?

Meillä on kertomasi mukainen poika, nyt nelosluokkalainen. Olemme löytäneet pari harrastusta jotka sopivat hänelle hyvin ja niiden parissa on samanhenkisiä poikia. Opettajan kanssa olen jutellut huolestani, hänen mukaansa on pojan luonne eikä ole ongelmaa. Olen miettinyt asiaa paljon. Minulla on ihana lapsi, jota en halua muuttaa ja yritän kasvattaa pojasta vahvan, muut huomioivan miehen.

Yrität vaan kasvattaa siitä varmaa ja hyväitsetuntoista poikaa, joka pitää puolensa.

Mitkä ovat ne harrastukset, jotka sopivat tällaiselle pojalle? ap

minusta on tutustua itseensä ja sitten hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Tietty vaikka temperamentti olisi ujonpuoleinen, niin ujo ihminen voi kuitenkin haluta olla sosiaalinen, ja sitten pitää vain opetella ottamaan kontaktia muihin- tämäkin on huomattavasti helpompaa jos oma itsetunto on kunnossa ja pitää itsestään. Eli hyvin se pärjää, jos ei ala pitää ujouttaan ja kiltteyttään ongelmina, koska eivät ne sitä ole.

Uintia, tanssia (lajeja löytyy joka makuun) ja kuoroa on kokeiltu hyvällä menestyksellä.

Toki elämä jossain määrin tullee opettamaan ns. kovuuttakin, mutta ei se oppi aina rankimman kautta tule. Ja on varmaan helpompaa oppia pitämään tietyissä asioissa puolensa kuin opetella joskus nuorena/aikuisena, että mitähän se empatia on, ja pitäisikö muutkin ihmiset joskus ottaa huomioon! Kiltti, herkkä ihminen, jolla on itsetunto kohdillaan ei varmasti ole ikinä heikoilla elämässään.

lopulta pärjäävät. Malttavat opiskella ja hankkia kunnon ammatin. Vaikka olisivat vielä lukioaikoina nössöjä, niin 30-40v ovat tavoiteltuja miehiä naistenkin silmissä ;) Ja menestyneitä. Ne on niitä jotka tahkoaa rahaa, kestää vasoinkäymisiä lopulta paremmin kuin ne rehaajapojat ja eivät sorru jokaiseen kiusaukseen ja kolttoseen koululaisena eikä aikuisena.



Nää villit ja tohelot pojat päätyy örveltämään paikallisen pubin terasseille...

Suosittelen judoa. Se sopii rauhallisellekin ja tuo itsetuntoa, opettaa puolustamaan itseään (myös henkisesti) ja tietysti hyvää fyysistä kuntoa. Se on kurinalainen laji ja vaatii keskittymistä ja rauhoittumista ja sääntöjen noudattamista, eli rauhallisuudesta ja kilttiydestä on vain hyötyä.

lopulta pärjäävät. Malttavat opiskella ja hankkia kunnon ammatin. Vaikka olisivat vielä lukioaikoina nössöjä, niin 30-40v ovat tavoiteltuja miehiä naistenkin silmissä ;) Ja menestyneitä. Ne on niitä jotka tahkoaa rahaa, kestää vasoinkäymisiä lopulta paremmin kuin ne rehaajapojat ja eivät sorru jokaiseen kiusaukseen ja kolttoseen koululaisena eikä aikuisena.

Nää villit ja tohelot pojat päätyy örveltämään paikallisen pubin terasseille...

Vaikka menestys toki tekee elämän mukavammaksi, niin kyllä onnellisuus paljolti syntyy ihmissuhteista. Kumman luulette pärjäävän sillä saralla paremmin: sen minäminäminä-räyhääjän vai ihmisystävällisen, toisista kiinnostuneen ihmisen?

T: se, joka kirjoitteli pari viestiä sitten...

Ujous, kiltteys ja herkkyys ovat ihania ja arvostettavia piirteitä kessä tahansa ihmisessä. Valitettavasti poikamaailmassa ne ovat myös kuin punainen vaate kiusaajille, ja niitä kyllä tulee riittämään. Henkistä väkivaltaa ja turpaanvetoa voi olla tiedossa, ellei itsetunto ole kohdillaan.



Sen tähden onkin erittäin suositeltavaa kehittää pojan itsetuntoa esim. harrastusten kautta. Ei myöskään ole pahitteeksi opettaa poikaa rehdisti puolustamaan itseään, siis siten ettei koskaan käy kenenkään kimppuun verbaalisesti tai fyysisesti mutta tarvittaessa omaa myös eväät tällaiset hyökkäyksen torjumiseksi.



Pohdiskelevista, ujohkoista pojista tulee aikuisena niitä parhaita miehiä. Kunhan he eivät vain joudu vuosia kestävän henkisen väkivallan kurimukseen, joka myös koulukiusaamisen (asiaa vähättelevällä) nimellä tunnetaan. Tämän vuoksi poikalapsi pitää opettaa myös puolustamaan itseään, olemaan lämmin ja pehmeä mutta laittamaan tarvittaessa kovan kovaa vastaan.

Monista näistä tulee ns. nörttejä, eli löytävät samanhenkistä porukkaa ja saavat sitä kautta kavereita. Ja niistä nörteistä yleensä tulee isopalkkaisia tekniikan alan ammattilaisia ja löytävät sitten puolisonkin ja ovat yleensä luotettavia, hyviä aviomiehiä ja isiä.



Ei kannata väkisin painostaa mihinkään "peripoikamaisiin" harrastuksiin, antaa ujon ja rauhallisen pojan kehittää omia, usein älyllisiä vahvuuksiaan. Alakouluaikana voi olla rankkaa ja vähän kiusataan, mutta sitä helpottaa kun yleensä tosiaan on edes joku samanhenkinen kaveri luokalla, ja sitten myöhemmin alkaakin noista luonteenpiirteistä olla kovastikin etua :)

joten minusta jonkin "coolin" liikuntamuodon harrastaminen ja siinä pärjääminen todennäköisesti tuo sellaista arvonantoa, mikä ehkäiseen kiusatuksi joutumista. Mitähän näitä tällaisia lajeja voisi olla, vaikka jotain yksilö/parilajeja? Pallopelit, jousipyssyllä ammunta, uinti...? No jotain tuollaista, missä ei ole isoa jengiä ottelemassa toisissaan kiinni, kuten vaikka lätkässä tai futiksessa, mitä kaikki pojat harrastaa.

joten minusta jonkin "coolin" liikuntamuodon harrastaminen ja siinä pärjääminen todennäköisesti tuo sellaista arvonantoa, mikä ehkäiseen kiusatuksi joutumista. Mitähän näitä tällaisia lajeja voisi olla, vaikka jotain yksilö/parilajeja? Pallopelit, jousipyssyllä ammunta, uinti...? No jotain tuollaista, missä ei ole isoa jengiä ottelemassa toisissaan kiinni, kuten vaikka lätkässä tai futiksessa, mitä kaikki pojat harrastaa.

Että harva näistä pojista pärjää kummoisesti tuollaisten lajien tai yleensä liikunnallisissa harrastuksissa. Sen vuoksi niistä tulee pikemminkin kiusaamisen lähde kuin estäjä. Monelle jo koulun liikuntatunnille ovat piinaa. Jos kyseessä on melko epäliikunnallinen ujo poika, ei ainakaan kannata painostaa urheiluharrastuksiin.

Jotenkin minusta kyllä tuntuu että tuota kiusaamista jne ujouden takia vähän liioitellaankin. Useimpia ujoja poikia ei merkittävästi kiusata. Eivät he niiden rajujen porukoihin pääse sisään mutta heillä on usein omat piirinsä. Meillä on ujo, hyvin rauhallinen ja hidas, erittäin kömpelö poika ja hyvin hän on ainakin pärjännyt. On pätenyt poikien joukossa muilla taidoillaan kuin liikunnallisilla, esim sillä että muistaa 100 piin desimaalia ulkoa, on jo kolmasluokkalaisena tietokoneguru jne.

voisi osaltaan auttaa lapsen motorista kehitystä ja perusliikuntataitoja lajitaitojen ohella? Jos ei liiku, ei myöskään opi siihen liittyviä taitoja, jotka vaativat harjoittelua - taidot eivät kehity itsestään. Ei sillä, aivan varmasti monilla muillakin taidoilla voi ansaita arvostusta, mutta voisi helpottaa, jos myös ne liikuntataidot kehittyisivät vaikka keskikertaisiksi. VOi tietysti olla, että jos lapsi ei koe onnistuvansa ja olevansa liikunnallisesti taitava, se syö motivaatiota harjoitella. Mutta jokaiselle varmaan löytyy jokin laji, mihin omat ominaispiirteet sopisivat? Vaikka shakki sitten, ei kovin liikunnallista tosin, ellei sitten pelaa puistoshakkia isolla pelilaudalla :)



Olin itse huono liikkuja lapsuudessa ja nyt aikuisena ihmettelen, miksen kukaan perheessämme näyttänyt mallia liikunnallisempaan elämäntapaan. Liikunnalliset taidot tuovat itseluottamusta ja luovat positiivista minäkuvaa, eivät olisi olleet pahitteeksi.

Rakentelu, kiinnostus kirjoihin ja aikuisten asioihin, kyky keskustella, rauhallisuus ja hyvät käytöstavat. Sanoisin, että erinomaiset eväät kouluun ja elämään.



Lapsen itsetunto pitää rakentaa niille asioille, joissa hän on hyvä ja joista hän tykkää. Luultavasti lapsi osaa ja tietää jotain sellaista, mitä naapurin judokat eivät. Mielestäni ujoa poikaa ei missään tapauksessa saa työntää "miesten kouluun" harrastuksiin, joita hän ei koe omikseen. Se sijaan pitää hyväksyä, tukea ja ohjata kohti vaativampia suorituksia niissä asioissa, joista lapsi itse innostuu. Esimerkiksi Legoista voi tehdä oikeasti hienoja juttuja, samoin joissain tietokonepeleissä, ja kirjoista voi oppia mielin määrin. Joukkueurheilu ei ole ainoa kehittävä harrastus.



Alakouluikäiselle riittää hyvin, että puuhailee kotona, joskus pihalla kaverin kanssa ja käy kirjastossa. Ei tarvitse olla virallisia harrastuksia ollenkaan. Muutaman vuoden päästä voisi ruveta katselemaan esimerkiksi luontokerhoja ja -leirejä ja partiota, joissa on muita saman tyyppisiä lapsia (ja aikuisia).

kannusta häntä olemaan oma itsensä ja tekemään sitä, mistä nauttii.

Mitkä ovat ne harrastukset, jotka sopivat tällaiselle pojalle? ap

hänen pitää itse ilmaista innostuksensa harrastusta kohtaan. Ei ole mitään järkeä aloittaa harrastusta äidin aloitteesta.

voisi osaltaan auttaa lapsen motorista kehitystä ja perusliikuntataitoja lajitaitojen ohella? Jos ei liiku, ei myöskään opi siihen liittyviä taitoja, jotka vaativat harjoittelua - taidot eivät kehity itsestään.

Miksi pitäisi kehittää lajitaitoja? Yhtä hyvin lapsi voi vaikka opetella laittamaan ruokaa, lämmittää itse mökkisaunan ja vaeltaa vanhempien kanssa kaksi viikkoa tunturissa. Nämä kehittävät motoriikkaa ja nostavat itsetuntoa. Urheilulajit ovat tällaiseen verrattuna yksipuolisia ja usein arvoiltaan sairaita.

Jos löytää samanhenkisiä kavereita, niin ei jää yksin. Meidän hiljainen ja kiltti 11v on jäänyt aika yksin, koska kaikki pojat tuntuvat täälläpäin olevan tosi villejä. Meidän poika ei halua tapella, ei sytytellä tulipaloja tai tehdä muuta laitonta tai vaarallista. Kiipeilee kyllä puissa, mutta esim. heikoille jäille ei suostu menemään. Kavereiden mielestä tällainen kaveri tylsä. Se on se järjen ääni porukassa. Yleensä valitettavasti nämä hiljaisemmat kaverit sitten viihtyy paremmin tietokoneen ääressä kotona kuin ulkona. Me asutaan kerrostalo alueella, jossa vähän kaikenlaista porukkaa. Riippuu siis siitäkin missä asuu.

Meidän poika on oppinut sanomaan kiusaajille vastaan ja jostain syystä se riittää. Ei ole tarvinnut tapella kertaakaan. Kai ne säikähtää, kun hiljainen kaveri avaakin suunsa ja sanoo suorat sanat. Nuorempana oli vielä enempi kavereita, mutta tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on kaltaisiaan löytää.

Meidän poikaa ei ole ainakaan pahasti koulussa kiusattu. Jotain pientä ärsyttämistä ollut.

Tyyliin "ujoista pojista tulee niitä parhaita miehiä". Ei se nyt aivan näin yksinkertaista ja mustavalkoista vain ole. Ujous ei takaa, että pojasta kasvaisi kunniallinen, muut huomioiva, oikeudenmukainen, moraalisesti toimiva mies. Voi toki kasvaa, mutta toisinkin voi käydä. Voi tulla esim. sellainen mies, joka ei ole ujoudeltaan saanut elettyä niin kuin haluaisi, ja yrittää vielä aikuisenakin raivokkaasti kompensoida menetyksiään - muiden ihmisten kustannuksella. Ujous itsessään ei millään lailla kasvata esim. moraalia, joka voi tällaisella kuvaamani kaltaisella miehellä olla vaikka kuinka alhainen.

Ainoa todellinen paskiainen, jonka olen koskaan tuntenut, on juuri tällainen entinen ujo poika (ja siis nykyisin läheisiään vahingoittava itsekeskeinen hirviö).

lopulta pärjäävät. Malttavat opiskella ja hankkia kunnon ammatin. Vaikka olisivat vielä lukioaikoina nössöjä, niin 30-40v ovat tavoiteltuja miehiä naistenkin silmissä ;) Ja menestyneitä. Ne on niitä jotka tahkoaa rahaa, kestää vasoinkäymisiä lopulta paremmin kuin ne rehaajapojat ja eivät sorru jokaiseen kiusaukseen ja kolttoseen koululaisena eikä aikuisena. Nää villit ja tohelot pojat päätyy örveltämään paikallisen pubin terasseille...