Miten ujo ja kiltti poika tulee pärjäämään koulussa ja elämässään?
Minulla on eskari-ikäinen ujo poikalapsi, joka on myös hyvin kiltti ja rauhallinen luonne. Hän ei osallistu perinteisiin poikien villeihin leikkeihin, mutta hänellä on kyllä muutama kaveri, joiden kanssa hän mm. rakentaa legoilla ja kiipeilee kiipeilytelineissä ja tekee ns. rauhallisempia hommia. Hän tykkää kirjoista ja juttelee mielellään aikuisten kanssa, mutta kavereiden kanssa on aina vähän sivusta seuraaja ja hiljainen. Olen kovasti yrittänyt rohkaista häntä mm. harrastusten pariin ja ihan tyytyväinen lapsi hän onkin, mutta koulukiusaamiskuvioita lukiessani ja maailmaa tuntien on iskenyt huoli siitä, miten lapseni tulee pärjäämään tässä raadollisessa koulumaailmassa ja elämässä sen jälkeen, jos hän ei esim. pidä puoliaan.
Kommentit (49)
Meillä vilkas lapsi on kielikoulussa, ujo kuopus taas kuvataidepainoitteisessa.
Noihin painotuksiin valikoituu erilaisia lapsia ihan luonnostaan soveltuvuuskokeiden kautta.
Kuopuksen koko luokka on samanlaisia rauhallisia ja kilttejä piirtäjiä, vilkkaan luokka taas on suupaltteja rämäpäitä.
Tyyliin "ujoista pojista tulee niitä parhaita miehiä". Ei se nyt aivan näin yksinkertaista ja mustavalkoista vain ole. Ujous ei takaa, että pojasta kasvaisi kunniallinen, muut huomioiva, oikeudenmukainen, moraalisesti toimiva mies. Voi toki kasvaa, mutta toisinkin voi käydä. Voi tulla esim. sellainen mies, joka ei ole ujoudeltaan saanut elettyä niin kuin haluaisi, ja yrittää vielä aikuisenakin raivokkaasti kompensoida menetyksiään - muiden ihmisten kustannuksella. Ujous itsessään ei millään lailla kasvata esim. moraalia, joka voi tällaisella kuvaamani kaltaisella miehellä olla vaikka kuinka alhainen.
Ainoa todellinen paskiainen, jonka olen koskaan tuntenut, on juuri tällainen entinen ujo poika (ja siis nykyisin läheisiään vahingoittava itsekeskeinen hirviö).
että kyseessä olisi joku 100% pätevä sääntö, että kaikki ujot menestyy ja on kunnollisia ihmisiä aikuisina. Totta kai on myös toisenlaisia ujoja, onhan ujojen osuus väestöstä aika suurikin.
Mutta noin yleisesti ottaen minusta näyttää ettei ujous erityisesti altista huonolle pärjäämiselle elämässä. Ala-astevuodet voivat olla vaikeita, mutta tosiaan useimmat näistä ihmisistä -ei kaikki - pärjäävät hyvin elämässään myöhemmin.
että eihän ujous tarkoita suinkaan epäsosiaalisuutta!
lopulta pärjäävät. Malttavat opiskella ja hankkia kunnon ammatin. Vaikka olisivat vielä lukioaikoina nössöjä, niin 30-40v ovat tavoiteltuja miehiä naistenkin silmissä ;) Ja menestyneitä. Ne on niitä jotka tahkoaa rahaa, kestää vasoinkäymisiä lopulta paremmin kuin ne rehaajapojat ja eivät sorru jokaiseen kiusaukseen ja kolttoseen koululaisena eikä aikuisena.
Nää villit ja tohelot pojat päätyy örveltämään paikallisen pubin terasseille...
Minullakin kaksi fiksua rauhallista poikaa :D
Meillä vilkas lapsi on kielikoulussa, ujo kuopus taas kuvataidepainoitteisessa. Noihin painotuksiin valikoituu erilaisia lapsia ihan luonnostaan soveltuvuuskokeiden kautta. Kuopuksen koko luokka on samanlaisia rauhallisia ja kilttejä piirtäjiä, vilkkaan luokka taas on suupaltteja rämäpäitä.
Eihän ne lahjakkuuden lajit sitä noudattele, onko synnynnäisesti hitaasti lämpenevä temperamentti vai ei!
Sitä varten siellä just on ne soveltuvuuskokeet, että erottavat, kuka on lahjakas missäkin.
Eikähän myöskään se kuvataidepainotus mitenkään rajaa kielivalikoimaa. Omallanikin on kaksi pitkää kieltä, vaikka muuten opiskeleekin kuvataidepainotusta.
Ja hän kävi kielikoulun eskarin ja sen jälkeen on käynyt englanninkielisissä harrastuksissa ylläpitämässä sitä enkkua.
23
Pointti oli että ujojen oletetaan monesti olevan jotenkin automaattisesti hyviä ihmisiä, ja tämä on eri asia kuin se että löytääkö esim. ammatin ja työtä.
Tyyliin "ujoista pojista tulee niitä parhaita miehiä". Ei se nyt aivan näin yksinkertaista ja mustavalkoista vain ole. Ujous ei takaa, että pojasta kasvaisi kunniallinen, muut huomioiva, oikeudenmukainen, moraalisesti toimiva mies. Voi toki kasvaa, mutta toisinkin voi käydä. Voi tulla esim. sellainen mies, joka ei ole ujoudeltaan saanut elettyä niin kuin haluaisi, ja yrittää vielä aikuisenakin raivokkaasti kompensoida menetyksiään - muiden ihmisten kustannuksella. Ujous itsessään ei millään lailla kasvata esim. moraalia, joka voi tällaisella kuvaamani kaltaisella miehellä olla vaikka kuinka alhainen. Ainoa todellinen paskiainen, jonka olen koskaan tuntenut, on juuri tällainen entinen ujo poika (ja siis nykyisin läheisiään vahingoittava itsekeskeinen hirviö).
että kyseessä olisi joku 100% pätevä sääntö, että kaikki ujot menestyy ja on kunnollisia ihmisiä aikuisina. Totta kai on myös toisenlaisia ujoja, onhan ujojen osuus väestöstä aika suurikin. Mutta noin yleisesti ottaen minusta näyttää ettei ujous erityisesti altista huonolle pärjäämiselle elämässä. Ala-astevuodet voivat olla vaikeita, mutta tosiaan useimmat näistä ihmisistä -ei kaikki - pärjäävät hyvin elämässään myöhemmin.
sano hänelle jos joku kiusaa häntä hän hyökkää kiusaajan kimppuun jos niitä on useampi hakkaa heidät yksi kerrallaan siis oikeasti kannattaa silloin kiusaaminen loppuu ja eikä häntä kiusata enää koskaan tai toinen vaihtoehto on että sinä haastat kiusaajan oikeuteen siis oikeasti tämä toimii usko minua tai anna heidän kiusata häntä
Uintia, tanssia (lajeja löytyy joka makuun) ja kuoroa on kokeiltu hyvällä menestyksellä.
Nyt on lukioikäinen.
voi olla myös iloinen ja reipas. Reilua ja reipasta ihmistä ei aleta helposti kiusaamaan, vaikka hän ei olisikaan koko ajan suuna päänä ja juoksemassa pitkin pihaa.
Kuitenkin liikunnallisesti rohkea. Eli hyvä uimari, lumilautalija ja hiihtäjä. Myöhemmin ralliharrastus vei mukanaan. Kaikenlaista harrastusta kokeiltiin: pianonsoitto (yksi vuosi), judo (kolme vuotta) salibandy (neljä vuotta). Oma laji löytyi lopulta sitten:) Pääasia, että voi kokeilun kautta löytää oman osaamisensa.
ap:n kuvailema poika vastaa.
Ala-asteaika oli todella vaikeaa sosiaalisesti. nyt huomaan kuinka kateellisia muut oikeastaan olivat ja hyväksyntää en saanut, vaikka kyllä yritin sitä hakea.
Sosiaaliset suhteet alkoivat luonnistua vasta lukion kynnyksellä ysiluokalla.
Nyt olen ihan normaalin sosiaalinen ja osaan pitää puoleni. Olen kyllä fyysikko ja tuotekehitystehtävissä, mutta hyvin paljon ihmisten kanssa tekemisissä.
jäntevä ja isä opetti muutaman kikan, joita käyttää tarvittaessa. No, ekalla joutuikin kiusatuksi muutamia kertoja, kunnes kysyi kotona luvan (kiltti...), että saako nyt tehdä sen selätyksen sille pojalle. Sai luvan vanhemmilta ja seuraavana päivänä kiusaajapoika löysi itsensä lumihangesta selätettynä ja naama täynnä lunta. Kiusaaminen loppui siihen. Veli sai kouluajat olla ihan rauhassa ja nörtteillä kavereidensa kanssa. Ja kyllä, nyt aikuisena on mennyt niiden kouluaikojen huligaanien ohi. Ne on plösähtäneitä juntteja, kun veli on urheilullinen, hyvin puettu, tienaa erinomaisesti hyvässä ammatissa ja asuu kauniissa kodissa kahden lapsen ja nätin vaimon kanssa.
Eli anna pojan olla rauhallinen. Se silti on fakta, että puolensa täytyy osata pitää, jos tiukka paikka tulee. Pojan ei tarvi olla hyökkäävä, mutta toisten tönimiseen ei saa alistua. Pitää tönäistä takaisin. Juuri juttelin naapurin 8-vuotiaan pojan kanssa ja hänkin kertoi isän salaa äidiltä antaneen neuvon tönäistä takaisin, jos tulee jotain. Poika on tosi fiksu ja rauhallinen. Isä tietää toisten miesten tapaan, miten poikien maailma toimii. Siellä täytyy vaan joskus tönäistä takaisin, että saa olla rauhassa.
Loistaa laskemisessa ja lukemisessa(akateemisissa jutuissa), mutta on hyvin varautunut ja hitaasti lämpiävä, motoriikka on myös heikompaa. Esitin huoleni kiusaamisesta eskariopettajalle, joka sanoi että yleensä kiusatut lapset(hänen kokemuksensa mukaan) antavat jonkun "syyn" kiusaamiseen, usein miten ärsyttävät tahalteen. Meidän poika taas tulee toimeen kaikkien kanssa, mutta silti mietityttää.
Ja minusta opettaja on vähän väärässä tuossa kiusaamisjutussa.
kiusatuissa pojissa on kaksi lajia:
- näsäviisaat ja "ärsyttävät", mutta eivät oikeasti osaa pitää puoliaan.
- arat ja liian kiltit, jotka eivät osaa tarvittaessa vetää rajaa fyysisesti
Enkä todellakaan syytä kiusattuja tilanteesta. Totean vain sen asian, mitkä altistaa poikien maailmassa kiusatuksi tulemista. Kiltti ja rauhallinenkin pärjää hienosti, kun vaan on sporttinen tai vähintään tarvittaessa fyysisesti pitää puolensa. Kun heti alkuunsa törkkii takaisin, niin se loppuu siihen.
Naiset mestaroimalla poikien maailmaa aiheuttavat vahinkoa. Estetään poikien pienet nahistelut ja rinnastetaan ne heti väkivaltaan. Toiseksi ei nähdä, että pienellä nahistelulla on yhteys siihen, että oppii kestämään elämässä nahistelutilanteita ilman, että hävitystä painista pitää ampua lauma ihmisiä. Pieni fyysinen kontakti poikaiässä pikemminkin kasvattaa itsehillintää ja tajua fyysisistä tilanteista kuin aiheuttaa sen, että aikuisena mätetään toisia kuonoon.
Naiset mestaroimalla poikien maailmaa aiheuttavat vahinkoa. Estetään poikien pienet nahistelut ja rinnastetaan ne heti väkivaltaan. Toiseksi ei nähdä, että pienellä nahistelulla on yhteys siihen, että oppii kestämään elämässä nahistelutilanteita ilman, että hävitystä painista pitää ampua lauma ihmisiä. Pieni fyysinen kontakti poikaiässä pikemminkin kasvattaa itsehillintää ja tajua fyysisistä tilanteista kuin aiheuttaa sen, että aikuisena mätetään toisia kuonoon.
Naiset eivät yleensä ymmärrä miehiä tai poikia. Nahistelu ja tappelu lapsena kuuluu ihan olennaisesti mieheksi kasvamiseen, ne jotka jäävät siitä paitsi ovat niitä jotka joutuvat silmätikuiksi loppuiäkseen, koska ovat fyysisessä puolustuskyvyttömyydessään ja arkuudessaan niin outoja.
Lisäksi näin kasvatetut pojat ovat niitä, joilla on ongelmia myöhemmin tyttöjen kiinnostuksen herättämisessä. Sillä hyvin epämiehekkääksihän heidät on kasvatettu.
että kyllä pärjää! Meillä tokalle menevä ujo, kiltti poika. Kesän aikana itseluottamus on noussut hirmuisesti.
Ja vastaus on HARRASTUS! Harrastaa jalista (kolmatta vuotta), ja on siinä hyvä! Uskoisin että se on kasvattanut pojan luonnetta. Uskon että tulee kyllä pärjäämään elämässään, vaikka ujous tuskin ikinä "häipyy".
Tsemiä kaikille ujoille! :)
rauhalliselle lapselle sopii oikein hyvin mm. karate, judo ja uinti.
Ovat keskittymistä vaativia lajeja ja kehittävät kehonhallintataitoja. Varsinkin karate ja judo ovat myös ihan arvostettuja poikien keskuudessa.
Meillä on 2 rauhallista poikaa, joiden suhteen olen pelännyt samoja asioita kuin ap on poikansa kanssa.
Harrastuksiksi meidän lapsille on löytynyt karate, uiminen, valokuvaus ja soittaminen.
Varsinkin urheiluharrastukset ovat vaikuttaneet myönteisesti lasten itsetuntoon ja antaneet oppeja poikaryhmässä toimimiseen. Enkä nyt tarkoita että se ryhmässä toimiminen olisi tappelemista, vaan ihan tavallista sosiaalista kannakäymistä, leikkimistä ja juttelemista.
Taiteellisemmat harrastukset ovat sitten enemmän yksityisempiä omia juttuja lapsillemme. Nekin tarjoavat kovasti onnistumisen elämyksiä, mutta eivät hirväesti vaikuta itsetuntoon sosiaalisissa tilanteissa vaikka tärkeitä harrastuksia ovatkin.
Olen naimisissa ns ujon ja kiltin miehen kanssa. Hän on elämäni rakkaus, ja mielettömän hyvä isä. Perheelleen omistautunut, lojaali, kärsivällinen, kiltti, hoitaa asiat sovitusti. Häneen voi aina luottaa, ja viihtyy kotona.
Naisena arvostan miehessä tälläisiä piirteitä. Kyllä poikasi löytää oman paikkansa!
on pärjännyt koulussa, maailmalla ja työelämässä loisteliaasti. Pidä vain huoli että teillä käy vieraita! Tämä siksi, että oppii olemaan erilaisten ihmisten kanssa sovussa mukavia jutellen. Kodissa kun on turvallista oppia tämä tärkeä asia!