Kenellä kaksi lasta eikä lisää tule?

..mutta me olemme jo liian vanhoja sellaiseen N39+M53

Nyt päinvastoin olisi viimeiset hetket yrittää!

Mietipä, iskä jää eläkkeelle samana vuonna kun kuopus aloittaa koulun, mielestäni ei kovin rakentava yhdistelmä.

Vanhemmista pitää olla lapsille turvaa pitkäksi aikaa.

En halua olla itsekäs lapsen kustannuksella.

nykyään, että hoitajaa tarvitsee?

kirjoituksesi on kuin olisin sen itse kirjoittanut.. käyn tätä prosessia nyt läpi, mies ei halua kolmatta, minä taas haluaisin. mie vetoaa ikäänsä, on jo yli 40, minulla 40 rajapyykkiin on enää pari vuotta, eli aikaa ei paljon ole. Yritän luopua ajatuksesta mutta en voi olla miettimättä katkeroidunko miehelle vuosien saatossa? J akyllä, olen kiitollinen kahdesta ihanasta tytöstä :)

toisaalta olen itsekin sitä mieltä, etten itsekään jaksaisi pienestä tulevaa vahtimista ja valvomista ja jatkuvaa hoivaamista, toisaalta syli kaipaa vielä sitä kolmatta vauvaa.

Aikansa kutakin, nyt on jo aika mukavaa ja helppoa tämä elämä, kun lapset ovat jo koulussa.m En todellakaan kaipaa tähän enää yövalvomisia yms.

Meillä on kaksi lasta, tyttö ja poika. Minä haluaisin vielä kolmannen, ehkä neljännenkin. Mies ei halua enempää lapsia.



Mies koki kuopuksen vauva-ajan rankkana ja muutenkin on viimeaikoina ollut stressaantunut. Suurin syy kuitenkin miehen vastahakoisuuteen on se että on kuulemma nyt lasten myötä tajunnut kuinka moni asia voi mennä pieleen. Tuttavapiiristä löytyy muutamia joilla kaikki ei olekkaan mennyt ihan täydellisesti. Lisäksi pelkää todella paljon synnytystä. Kuopuksen synnytys meni kiireelliseen sektioon ja se pelästytti miehen todella pahasti vaikka kummallakaan meistä ei todellista hätää ollutkaan.



Olen paljon miettinyt sitä miksi haluan enemmän lapsia. Mitään järkevää syytä siihen en osaa sanoa. Välillä olen hyvinkin loukkaantunut siitä että mies ei minun kanssa enempää lapsia halua. Välillä ymmärrän järkisyyt ja vauvakuume hetkeksi hieman hellittääkin. Aina se kuitenkin tulee takaisin.

Näin jälkeenpäin ajatellen olisin halunnut jäädä kokonaan lapsettomaksi, mutta kun mies halusi, niin tulipahan tehtyä. Onhan niistä tietty iloakin, mutta suurimmaksi osaksi vaan huolta ja vastuuta.

Ei tää varmaan ap:tä juuri helpota, mä kun en edes tiedä mitä vauvakuume on.

Eli minustakaan ei taida apua olla, kun kumpikin lapsi on "tehty" tavallaan toisen halun takia.

En tunne varmaan ketään, joilla olisi ihan ilman keskusteluja päästy yhteisymmärrykseen sopivasta lapsimäärästä. Moni ystäväpariskunta on kriiseilyt juuri tuosta, että nainen haluaisi kolmannen :)



Meillä on kaksi lasta eikä kolmatta tule. Sanoin miehelle, kun kuopus oli vauva, että mene äkkiä sterilisaatioon ennen kuin vauvakuume iskee minuun taas. Mies meni, eli enää ei kannata haikailla :D



Toisaalta - eihän äitiyden mittari ole lasten MÄÄRÄ, vaan se, miten hyvä äiti on niille yhdelle tai useammalle lapselleen! Olen itsekin vakaasti sitä mieltä, että olen parempi äiti lapsilleni näin, ilman kolmatta lasta. Pystyn antamaan enemmän aikaa kummallekin lapselleni. Jaksan paremmin. Huomaan helpommin, jos lapsi tarvitsee erityistä tukeani. Perheellä on rahaa löysemmin käytössä. Harrastukset voi valita sen mukaan, miten lapset haluavat, ei sen mukaan, miten vanhemmat ehtivät kuskata. Äiti ja isä ehtivät panostaa enemmän myös parisuhteeseen. Jne. jne. jne.



Kaikki tunteet ovat sallittuja tuossa kriisivaiheessa, mutta on lohdullista tietää, että elämä voi jatkua todella ihanana kriisin jälkeenkin :)

Meillä kaksi eikä enempiä varmasti tule. Näin on hyvä, perhe on tässä, olemme iloisia siitä ettei tarvi enää aloittaa alusta vauvavuotta vaan tästä eteenpäin uuteen elämänvaiheeseen, eli jaksamiskysymyskin :) Kaksi menee hyvin, kolmas ajatuksenakin tuntuu uuvuttavalle. Näin meillä riittää resursseja, parisuhteessa, rahallisesti, ajallisesti..Ite vielä ekan lapsen jälkeen ajattelin että no entä jos kolme, mut tokan synnyttyä en enää vaan innolla ajattelon että vika synnytys, vika vauvavuosi vaik ihania ja ainutlaatuisia aikoja ovatkin. Mies on aina ollut kahden kannalla. Huh, mulla muiden raskausuutiset herättää vaan jotain "hah, eipä olla enää siinä vaiheessa", lienenkö outo :D

Peesi tähän, sillä erotuksella että meillä mies ehkä vielä haluaisi lisää, minä en.

Ikää minulla jo sen verran, ja miehelle on tehty sterilisaatio joten ei olisi enää edes mahdollista. Joskus ajattelen, että kolmaskin olisi perheeseemme mahtunut, mutta se juna meni jo. Odotan sitten lapsenlapsia seuraavaksi.

Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi ihmeessä joku haluaisi yhtään minkään syyn vuoksi enempää kuin kaksi lasta. Meillä on kaksi ja "vieläpä" samaa sukupuolta. Enempää ei todellakaan ole tulossa.

Vai onko kahden lapsen perhe ihan just näin harvinaista kuin musta tuntuu? Sorry tää katkera asenne..! Olen kiitollinen perheestäni... En ole oikein sinut vaan tämän asian kans ettei lapsia enempää tule. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia, jos jollain sama tilanne.

vieläpä samaa sukupuolta. Enempää ei todennäköisesti tule, vaikka en kyllä voi käsi raamatulla vannoa. Tulevasta kun ei koskaan tiedä, mut tällä hetkellä tuntuu siltä, että ei enempää. Kyllä näitä kahden lapsen perheitä muitakin on, usko pois!

lasta ja ne riittävät. :) Toki ymmärrän, jos kolmannen haluatte, mutta se teidän tarvitsee yhdessä päättää. Meillä lapsiluku jäi kahteen sen vuoksi, etten yksinkertaisesti vain jaksaisi enempää lapsia, eikä tule rahallisestikaan niin tiukkaa kahden kanssa.

Meillä mies sanoo kans tuon syyksi ettei jaksaisi. Olenko jotankin tyhmä kun se loukkaa mua? Se kuulostaa mun korvissa siltä että lapset on rasittavia ja elämämme kaaosta. No niinhän se välillä onkin mutta niin varmaan kaikissa perheissä...

meillä 2 lasta ja enempää ei tule.



lapset on oikeasti rasittavia (vaikka tietty en omistani luopuisi!!) ja haluan muutakin sisältöä elämään: työ ja harrastukset, minä haluan olla minä :)



en vain äiti

Olen tosi helpottunut ja iloinen, ettei tarvitse enempää tehdä. Raskausajat ja vauvavuosi on olleet rankkoja, enkä haluaisi kokea niitä enää enempää. Olen ollut jo pitkään kotona (kolme vuotta), ja ihanaa ajatella, että nyt saa sitten jo alkaa tehdä muutakin, kun lasten perushoito ei vie kaikkea aikaa.



Meillä elämä on just nyt tosi mukavaa ja helppoa, koska olen näitten kanssa kotona ja mies tykkää viettää aikaa lasten kanssa. Ikinä ei kuitenkaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja vaikka kahden kanssa varmasti pärjätään joka tilanteessa, niin en tiedä oisko näin kolmen kanssa. Kolmas lapsi todennäköisesti riskeerais aika monta asiaa taloudellisesti ja ajankäytön ja jaksamisen kannalta.



Olen pahoillani ap sinun puolestasi, ettet saa lisää lapsia, mut onhan teidän tilanteessa paljon hyviäkin puolia.

eikä enempää tule, siitä olemme molemmat samaa mieltä. Näitä kumpaakin rakastamme, mutta jaksaminen ja ehtiminen tuntuu nyt jo hankalalta. Miksi hankkia enempää lapsia ja tehdä elämästään vielä kiireisempää?



Mutta varmaan tuo tuntuu pahalta, jos itsellä on ajatus, että lapsia pitäisi olla enemmän. Minullakin on joskus vähän sellainen olo, että pääsen liian helpolla, kun toiset jaksavat hymyillen kolmekin lasta. Sankariäidillä pitäisi olla isompi sarja... =) Mutta toisaalta, meidän on oikein hyvä näin.

Emme myöskään ole erityisen rikkaita. Kahdessa on juuri sopivasti.



Yritä saada jotain muutakin sisältöä elämääsi, ehkä se auttaa?

Lapset (omat) ovat ihania, mutta kuten joku muukin jo ylempänä sanoi, haluan olla muutakin kuin äiti - mitä enemmän lapsia, sitä enemmän se on pois uraltani. Haluan nimittäin olla sekä hyvä äiti että myös hyvä työssäni. Suuremmalla lapsiluvulla se tuskin onnistuisi.

Meillä kaksi eikä enempiä varmasti tule. Näin on hyvä, perhe on tässä, olemme iloisia siitä ettei tarvi enää aloittaa alusta vauvavuotta vaan tästä eteenpäin uuteen elämänvaiheeseen, eli jaksamiskysymyskin :) Kaksi menee hyvin, kolmas ajatuksenakin tuntuu uuvuttavalle. Näin meillä riittää resursseja, parisuhteessa, rahallisesti, ajallisesti..Ite vielä ekan lapsen jälkeen ajattelin että no entä jos kolme, mut tokan synnyttyä en enää vaan innolla ajattelon että vika synnytys, vika vauvavuosi vaik ihania ja ainutlaatuisia aikoja ovatkin. Mies on aina ollut kahden kannalla. Huh, mulla muiden raskausuutiset herättää vaan jotain "hah, eipä olla enää siinä vaiheessa", lienenkö outo :D