Lue keskustelun säännöt.
Kenellä kaksi lasta eikä lisää tule?
05.07.2012 |
Mitkä fiilikset asiasta? Mä haluaisin vielä kolmannen mut mies ei. Tuntuu että kaikilla kaikilla on kolme tai kolmas tulossa. No ei se ole syy, miksi itekin haluaisin mut välillä pistää niin mielen pahaksi. Tänäänkin puistossa katsoin perhettä jossa oli kaksi meidän lasten ikästä lasta ja äidillä kolmas massussa ja mietin että miksi juuri meille ei:(
Kommentit (34)
Lisäksi lisääntymisterveydelliset seikat rajoittavat lapsilukuamme max kolmeen muutenkin.
Kaksi tällä hetkellä, mies ei halua enempää, ei edes sitä maagista poikaa, vaikka kaikki täällä hehkuttavat kuinka miehet aina sen haluavat. Meillä siis kaksi tyttö ennestään. Molemmat kouluikäisiä jo.
Toisaalta vauva-aika oli melkoista kaaosta muutenkin: toisella lapsista oli koliikki ja allergioita jotka selvisivät myöhemmin, toisella korvatulehduskierre. Ehkäpä näitä geenejä ei kannata pidemmälle jatkaa. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..mutta me olemme jo liian vanhoja sellaiseen
N39+M53
..mutta me olemme jo liian vanhoja sellaiseen
N39+M53
Nyt päinvastoin olisi viimeiset hetket yrittää!
..mutta me olemme jo liian vanhoja sellaiseen N39+M53
Nyt päinvastoin olisi viimeiset hetket yrittää!
Mietipä, iskä jää eläkkeelle samana vuonna kun kuopus aloittaa koulun, mielestäni ei kovin rakentava yhdistelmä.
Vanhemmista pitää olla lapsille turvaa pitkäksi aikaa.
En halua olla itsekäs lapsen kustannuksella.
toinen tulossa ja tuntuu kyllä vahvasti siltä että lisää ei tule. Pelottaa jo tämäkin, et miten sitä jaksaa kahen pienen kanssa. Ollaan me kyllä nuoriakin, että aikaa on tehdä vaikka liuta vielä, mutta nyt on kyllä niin vahvasti semmonen olo että kaks saa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista kaikille. Olen nyt pohtinut kovasti tätä juttua ja pari asiaa omissa tunteissani on noussu pinnalle.Ekana se että olen katkera miehelle vastoin kaikkia "sääntöjä", eihän tämmösestä saisi katkeroitua. Jotenkin välillä tämän asian vuoksi inhoan koko ukkoa tyyliin "tuo on se jonka arvomaailma on niiin eri"... Toinen on sitte se että minä tosiaan haluaisin olla aika lailla vain äiti, ura yms. ei kiinnosta läheskään niin paljon... Kai minä sillon aikoinaan koin sankariätiti olevani kun pärjäsin pienten kans vaik muut valitti... Ja nyt näillä valittajilla on sit isommat perheet ku mulla ja mun sankaruuteni himmenny! ;) ;) No tsoukkia mut ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Ihmisen perimmäisiä tuntemuksia joita nyt ei muualla myöntäs ku täällä.
Nyt kun lapset on isoja (4 ja 5) niin olen sitä mieltä, että on liian myöhäistä hankkia se kolmas, muuten hän jäisi yksinäiseksi.
Toki poen ajoittain vauvakuumetta vieläkin, varsinkin kun ystävät ja sukulaiset saa vauvoja tiuhaan tahtiin, koko ajan on joku raskaana. Mutta olen varmaan jo turtunut ajatukseen kahdesta lapsesta. Lapset ovat vieläpä samaa sukupuolta, joten paljon kuullaan vihjailuja, että pitäähän meidän sitä toistakin sukupuolta saada. Jotenkin alkaa ikäkin tulla vastaan, vaikka näin ajatellen olen vielä nuori, mutta sitten lapsen ollessa 15 olisin jo mielestäni liian vanha.
Ymmärrä kyllä ap nuo mietteesi sankariäitiydestä, olen hoitanut omat lapset itse. Vasta tänä kesänä ovat olleet yötä mummolassa ilman minua tai miestäni. Olen kokenut parisuhdekriisit ym ja pohjalla on tosiaan käyty, ylpeä olen siitä, että olen jaksanut liikoja valittamatta. Eihän se meidän "sankaruutta" himmennä oikeasti, jos joku toinen on tahollaan sankari, vaikka tunteesi tässä asiassa jaan. Mutta omia ajatuksiahan nämä on, en mä näitä julkisesti lähde laukomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin on helpompi käsitellä niitä.
Oletko kotiäiti? Minkälainen sinun arvomaailmasi olisi, jos mies haluaisi olla kotona ja saada lisää lapsia päteäkseen ja ollakseen superisä, ja sinä kävisit töissä? ;-) Kaikella ystävyydellä.
2 tervettä lasta on tosi paljon, muista iloita heistä!
mies ei halua ja itse taas haluisin. Mies ei halua rahallisesti kolmatta lasta. =( Samanlaiset tuntemukset on kuin sinulla.
Kaikki saa ympärillä lapsia vaan.
Toisaalta minulla muitakin kiinnostuksia kuin äitiys, mutta urakeskeinen en ole. mm. muoti ja sisustus ja elämä ja harrasteet. Mutta pelkään että kaduttaa myöhemmin jos en saakaan kolmatta lasta ja katkeroidun miehelle vielä tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin jälkeenpäin ajatellen olisin halunnut jäädä kokonaan lapsettomaksi, mutta kun mies halusi, niin tulipahan tehtyä. Onhan niistä tietty iloakin, mutta suurimmaksi osaksi vaan huolta ja vastuuta.
Ei tää varmaan ap:tä juuri helpota, mä kun en edes tiedä mitä vauvakuume on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaksi ja ovat samaa sukupuolta. Onko ap teillä tyttö ja poika? mietin jos teillä kaksi samaa sukupuolta olvaa niin voisiko halu olla siinäkin että haluaisi vielä sen tytön tai sen pojan? Meillä tiedän että mies suostuisi vielä kolmanteen, mutta minä mietin hyvin vakavasti. Lapset nyt 1,5v ja 3,5v. Minä 29v.Milloin jos tekee se kannattaisi tehdä? En vaan just nyt tähän jaksaisi vaan kolmatta. Näin on hyvä! Olen ajatellut, että JOS niin parin vuoden päästä? Sitten taas "kaikkki" sanovat, että liian myöh. jne. Mun mielestä taas olisi kiva olla kotona, kun esikoinen menee kouluun. Suurin syy miksi mietin on kuitenkin tietynlainen "itsekkyyteeni". Kaipaan ja tarvitsen myös omaa aikaa. JA haluan myös aikaa mieheni ja ystävieni kanssa. Isovanhemat nyt jo +60. Vielä jaksavat hyvin ja tykkäävät olla lasten lastensa kanssa, mutta ei varmaan vuosia ja vuosia.. Minäkni haluan olla muutakin, kun äiti. Vaikka lapsia rakastankin yli kaiken ja heidän kanssa kotona olosta nautin. Vaikeaa..
mutta luulen, että se johtuu vauvamme yöheräilyistä tällä hetkellä. Mies oli aina haaveillut 3-4 lapsesta ja mulla taas kaksi lasta oli se maksimi. Nyt on sitten toistepäin :). Minä haluaisin kolmannen mutta mies ei. En kuitenkaan halua pienempää ikäeroa kuin kaksi vuotta, joten otan asian uudelleen käsittelyyn vuoden päästä.
Jos silloin vielä haluan kolmannen ja mies ei niin saas nähdä mitkä on mietteet.
=) Sama pienten vauvojen kanssa. Onhan niille mukava hetki kujerrella, mutta oikeasti ajattelen vain, että ihanaa, kun oma elämä on jo helpompaa eikä tarvitse kulkea lastenvaunujen ja vaippojen kanssa... Näiden 4-ja 7-vuotiaiden kanssa pääsee jo niin helpolla (omalla tavallaan), etten enää alkaisi vauvapuuhiin. Ajattelen, että se olisi myös isommilta lapsilta pois, jos pitäisi vielä alkaa elää vauvaperhe-elämää. (Vaikka tokihan pikkusisarus olisi rikkautta sekin!)