Onko itsekästä reissata perheellisen kaverin kanssa?

mutta komromissi,liisa mukaan teijän reissuun?

niin hänen on oltava vaimon tossun alla.

ja ihan tosissani olen.

Pitemmän päälle ei seuraa hyvää, että aviossa olevat miehet harrastavat tuommoisia ulkomaanmatkoja, jotka kuuluvat jonnekin nuoruusaikoihin. Kun ollaan naimisissa, niin sitä sitten ollaan naimisissa.



Et kertonut, ovatko Kimmon ja Liisan lapset yhteisiä lapsia, mutta oletan niin.

Anna Kimmon elää sitä perhe-elämää, mitä hän elää, äläkä houkuttele häntä pois perheensä parista. Se ei ole hyväksi kenellekään pitemmän päälle.

en mäkään ymmärtäisi, jos mun mieheni lähtisi viikon reissulle jonkun vanhan naistuttunsa kanssa. Jos halutaan kimppakivaa, niin sitten lähtee myös Liisa ja lapset mukaan samalle matkalle.

sun homma ei ole jollakin tietoisella teollasi (=yhteinen ulkomaanmatka) aiheuttaa kränää sun ystäväs perhe-elämään. Se ei ole ystävyyttä se.

Sorry ap onkin siis mies eikä nainen.



No, kyllä voi mennä kaverin kanssa, mutta sitten näkisin, että myös mä voisin mennä kaverin kanssa viikokisi jonnekin.



Toisaalta lomaa on vähän, joten tuntuisi kyllä vähän hassulta viettää vähäinen loma erillään.



Viime kädessä en kuitenkaan lähtisi estämään, jos mieheni haluaisi vanhan kaverinsa kanssa jonnekin lähteä.

Tässä on tietysti se hyvä puoli sanoa näin, silä miehelläni ei ole juurikaan "vanhoja" kavereita. Työtoveriden kanssa voi joskus reissata ilman minuakin.

Kun on lapsia ja koko perheen arki Liisalla, niin älä rasita perhettä. Pyydä joku muu. Jos hoitaisit perheen arkea, niin ymmärtäisit. Menee matkaan rahat ja kotona voimat. Matka hajottaa perhettä noilla tiedoilla. Kaikkia syitä et välttämättä edes tiedä ja mutenkin perheeseen sitoudutaan, eikä yksin noin pitkää siivua olla tuhlaamassa. Se on koko summa pois perheen yhteisestä kassasta. Odota, että lapset täysi-ikäisiä, jos ei muuta matkaseuraa löydy. Perhe on kaikista tärkein ja asian puiminen vaan satuttaa kaveriasi. Miksi ette menisi illan viettoon Suomessa ja kenties pyydä Liisaa mukaan joskus. Keilaus tai mitä vaan, elokuvat, baariin, keikalle. Tai pyydä Lisaa ideoimaan, että voisiko ulkomaan matkan sijaan yllättää Kimmon jollain keikkalipulla? Liisa ilahtuisi, kun kyse vaan yhdestä illasta ja huomioit hänen tunteensa.

Olisi tosiaan eri asia, jos perheellä ei sitten olisi varaa tai aikaa matkustaa keskenään. Mutta kun näin ei ole asia, en ymmärrä, miksette voisi tehdä kaverisi kanssa yhteistä matkaa. Eihän perhe mikään vankila ole!



On sitten Liisan oma asia, jos ei itse järjestä oman ystävänsä kanssa jotain naisten lomareissua vastaavasti. Itse kyllä järjestäisin. Lähtisin vaikka yksin rentoutumaan viikoksi ilman miestä ja lapsia.



Oma kokemukseni: Mies teki parina vuonna kahden viikon matkan Lappiin kavereidensa kanssa. Kun sitten ilmoitin, että minä olen menossa kesällä ystävien kanssa viikoksi autolomalle Keski-Eurooppaan, mies ei ollut tyytyväinen. Hänen matkat oli ok, koska oli tehnyt niitä joka kesä ystäviensä kanssa.



Minun matkani ei olisi ollut ok, koska enhän minä ennenkään (siis seurustelumme aikana, aiemmin toki) ollut käynyt matkalla ystävien kanssa! Aika ja rahahan olisi yhteisestä lomasta pois!



Pidin sitten madonluvut. Sanoin, että jos minä en saa mennä, sitten ei mene hänkään. Ikinä en ollut sanonut miehen kaverimatkoista, että älä mene - kerran jopa lainasin hänelle sitä varten rahaa!



Edelleenkin matkailemme, kaveriporukoissa ja yhdessä. Minä pari kertaa yksinkin.



Eli varmistathan, että kaverillesi on sitten ok olla yksi lastensa kanssa viikko, kun Liisa reissailee... Jos Liisa on niin nauta, ettei tajua/saa lähdettyä matkaan ilman miestään ja muksujaan, niin sitten on turha napista.



Mutta muuten, mars matkaan!

Heillä on yhteistä lomaa ja kouluikäiset lapset. Voisi olla eri juttu jos kotiin jäisi ihan pienten kanssa.



Oma mieheni tekee viikonloppumatkoja kavereitten kanssa mikä on ok. Saisi mennä pidemmäksikin aikaa jos haluaa, yleensä rahat uupuu.



Itse olin keväällä ensimmäistä kertaa tytöporukalla(sukulaisia) etelässä ja voi sitä ihanuutta kun ei viikkoon tarvinnut ajatella muuta kuin itsseään.

Ensi keväänä uudestaan.

Pieni irtiotto arjesta tekee hyvää, suosittelen Liisallekin.

Mielestäni itsekkäämpää olisi käydä ympäri vuoden 5 iltaa viikossa jumapasssa kun muutenkin yhteinen ilta-aika lasten kanssa on vähissä.



Liisalla on nyt paha asenneongelma. valiettavasti tuo kontrollitarve saatta joko estää matkanne ja aiheuttaa jännitettä perheeseen pitkäksi aikaa TAI mmenette matkalle ja ilmapiiri kiristyy. Eli teitte mitä tahansa niin siinä perheessä mökötetään seuravat kuukaiudet, mutta jälkimmäisessä versiossa säilytät puhevälit Liisan kanssa..

Jos arki rullaa.

Jos lapset eivät ole erityislapsia, heillä on omia menoja jne.

Mutta jos joku lapsista nukkuu todella huonosti ja arjen pyörittäminen muutenkin vastii paljon, silloin asia on eri.



Jos olette kuitenkin vuosia matkustaneet yhdessä, silloin ekaksi ystäväsi kannattaa jutella vaimonsa kanssa. Miksi nyt asia on iso peikko ?

Mun mies lähtee loppukesästä kahdeksi viikoksi reissuun ja mä jään kotiin lasten kanssa. Ei se mua häiritse. Mielestäni on aika häiritsevää se, ettei voisi koskaan mennä yksilönä (miehenä tai naisena) vaan aina pitäisi mennä pariskuntana tai perheenä. Kyllä jokainen tarvitsee joskus omaa aikaa, oli se sitten tunti tai viikko. Onneksi meillä kumpikin saa mennä itsekseen/kavereiden kanssa jos haluaa.

mutta ymmärrän Kimmoa ja Peteäkin. Mä luulen että Liisaa rassaa enemmän se että toinen menee ja Liisalla ei itsellään oo sellaisia kavereita tai muuten vaan mahdollisuutta töiden/muun puolesta lähteä itse kavereiden kanssa reissuun.



Mä ja mies reissataan molemmat matkoja myös erikseen vaikka lapset on vasta pieniä. Kuormittaahan se tietysti sit toista osapuolta ja myös koko perhettä rahallisesti mutta mun mielestä on hyvä kuitenkin pitää kiinni vanhoista kavereista ja tavoista, ainakin mulle ne reissut on sellainen henkireikä lapsiperhearjen keskellä. Sitten jaksaa taas ihan erilailla.

ja hänelle viikko yksin on oikeasti rasite?



Minusta Liisan ei kuitenkaan pitäisi sälyttää asiaa ulkopuolisen niskoille, oman miehensä kanssa hänen pitäisi sopia mitä hän jaksaa, ja mihin heillä on varaa. Eli minun neuvoni on se, että et Liisan kanssa asiaa käsittele, vaan sanot kaverillesi, että selvittää Liisan kanssa asian, ja päättää itse, lähteekö vai ei.

Mä olen naimisissa oleva mies ja haluaisin reissata joko ominpäin tai jonkun kaverin kanssa tai mahdollisesti meidän pojan kanssa joka on kohta teini-ikäinen. Vaimo taas haluaa reissata korkeintaan Tukholmaan, Tallinnaan tai kotimaassa (ts mummolassa), ja kun vaimo on mukana niin hän heikkokuntoisena ei jaksa kävellä kovin paljon eikä liikkua julkisilla kulkuneuvoilla vaan pitää aina kuskata hänet autolla tai taksilla ja se rajoittaa matkakohteiden valintaa. Eli käytännössä vaimon kanssa tulee käytyä jossain ulkomailla 5 vuoden välein.



Vaimo taas ei halua että reissaan omin päin koska "tuhlaan perheen rahoja" kuten ap:n tapaus osoitti. Vaimo ei reissaa itse omin päin eikä kavereiden kanssa, mutta käy yhdellä kurssilla joka järjestetään vieraalla paikkakunnalla noin joka toine kuukausi, ja hän on siellä koko viikonlopun aina ja tapaa kavereitaan. Hän tosin väittää että se kurssi on "työtä" kun taas minun mielestäni se on harrastamista enemmän.



Minulla ei ole työni puolesta mitään matkoja johon sisältyisi yöpymistä, eikä ulkomaanmatkoja ollenkaan. Jos olisi niin olisin ikionnellinen. Muut opiskelukaverini esinm tekevät pitkiä ulkomaanmatkoja usein keskenään ja he ovat joskuts pyytäneet minut mukaan, mutta olen joutunut perhesyistä kieltäytymään. Nuorempi veljeni matkustaa kahden pikkutyttönsä kanssa sekä Lapissa että ulkomailla ilman että hänen vaimonsa on mukana, ja olen joskus kysynyt että voisiko hän ottaa minnut ja poikani mukaan mutta ei ole toistaiseksi tehty yhteiistä reissua.



Eniten kiinnostaisi käydä Pietarissa koska osaan vähän Venäjää ja olen käynyt siellä viimeksi 15 v sitten. Mutta vaimo ei halua sinne eikä hän päästä minua yksin sinne.