Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä turha abortti? Miten itse toimisit?
04.07.2012 |
Meillä on kaksi lasta 2v ja 4kk. Nyt olen raskaana ja ikäeroa kahdelle pienimmälle tulisi 1v 1kk ja esikoinen olisi 2v 8kk kolmosen syntyessä. Mies on matalapalkka-alalla ja itselläni opinnot kesken. Nuo kaksi nykyistä lasta ovat toivottuja, nyt ehkäisypetti ja olan ottanut jälkiehkäisypillerin. Nytkin on jaksaminen todella vaikeaa ajoittain ja tukiverkkoja ei ole juurikaan. Myöskään taloudellinen tilanne ei ole kohdillaan. Omatuntoni soimaa jos teen abortin, mutta en tiedä jaksaisinko tätä epävarmuudessa elämistä rahallisesti ja henkisesti. En haluaisi olla itsekäs, vaikka noita kahta jo olevaa lasta ja heidän tulevaisuuttaankin pitää miettiä. Moraalisesti ajateltuna ainakin olemme ehkäisyä käyttäneet ja kaikkemme tehneet etten tulisi raskaaksi, joten joten abortti kai olisi oikeutettua. Aiemmin olen ajatellut että en voisi tehdä aborttia. En todellakaan tiedä miten tästä eteenpäin. Mies ei halua kolmatta, mutta luulen että ei olisi kuitenkaan avioeroa ottamassa jos kolmas tulisi. En tiedä. Ei suostu puhumaan asiasta :( Olen yksin!
Miten itse toimisit tässä tilanteessa?
Kommentit (69)
Niin siis ihan vasta plussasin pari päivää sitten ap
Sun raskaudellasi olisi joka tapauksessa iso tsaanssi mennä kesken. Miten sä nyt jälkiehkäisyn hyväksyt, muttet aborttia jollain rv 6:lla! Ei se kuule nyt NIIN eri asia ole. Eli varaat heti ajan, tuo on vielä niiiiiiin alussa, että ei kannata miettiä edes kahdesti. Ja sitten suhtaudut asiaan niin, että se on vaan jälki-jälkiehkäisyä.
Tuo voidaan tehdä imukaavintana tai hormonilääkkeillä (annetaan kahta lääkeainetta yhdistelmähoitona, niin sanottua antiprogestiinia eli mifepristonia ja prostaglandiinia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi lasta 2v ja 4kk. Nyt olen raskaana ja ikäeroa kahdelle pienimmälle tulisi 1v 1kk ja esikoinen olisi 2v 8kk kolmosen syntyessä. Mies on matalapalkka-alalla ja itselläni opinnot kesken. Nuo kaksi nykyistä lasta ovat toivottuja, nyt ehkäisypetti ja olan ottanut jälkiehkäisypillerin. Nytkin on jaksaminen todella vaikeaa ajoittain ja tukiverkkoja ei ole juurikaan. Myöskään taloudellinen tilanne ei ole kohdillaan. Omatuntoni soimaa jos teen abortin, mutta en tiedä jaksaisinko tätä epävarmuudessa elämistä rahallisesti ja henkisesti. En haluaisi olla itsekäs, vaikka noita kahta jo olevaa lasta ja heidän tulevaisuuttaankin pitää miettiä. Moraalisesti ajateltuna ainakin olemme ehkäisyä käyttäneet ja kaikkemme tehneet etten tulisi raskaaksi, joten joten abortti kai olisi oikeutettua. Aiemmin olen ajatellut että en voisi tehdä aborttia. En todellakaan tiedä miten tästä eteenpäin. Mies ei halua kolmatta, mutta luulen että ei olisi kuitenkaan avioeroa ottamassa jos kolmas tulisi. En tiedä. Ei suostu puhumaan asiasta :( Olen yksin!
Miten itse toimisit tässä tilanteessa?
Minulla on kaksi lasta, ja molemmat aivan ihania muruja.
Olen pahoillani puolestasi että joudut tälläisen päätöksen eteen, mutta neuvoisin sinua vielä miettimään hartaasti tätä päätöstä jonka edessä olet.
Sain itse esikoiseni ollessani 18 vuotias, enkä harkinnut aborttia. Olen naimisissa samaisen "pojan" kanssa joka on tosin jo kohta 30 v ;) mietin kauhuissani kuinka ihmeessä voin tarjota lapselleni yhtään mitään, suhteemme oli hyvin riitaisa ja vaikea siinä samassa ja olin juuri saanut ammattipaperit, eli töihin olisi pitänyt mennä ja ei asuntoa..ym..ym..
no, en koskaan ajatellut kuitenkaan aborttia koska jokainen lapsi on meille tarkoitettu, he ovat ilontuojia jotka tuovat niin paljon iloa elämään.
Tiedän että sinulla on huoli tulevaisuudesta ja rahasta, mutta voin sanoa että jos otat yhteyttä neuvolaan ja kerrot tilanteestasi että olet aivan yksin tämän asian kanssa, uskon että saat apua ja neuvoja eteenpäin. Sitä varten nämä ihmiset ovat ja meillä on lupa pyytää rohkeasti apua.
Tiedän että nämä ovat vaan vieraan ihmisen sanoja mutta haluan silti sanoa tämän.
Nyt oma esikoispoika on jo pikku eskarilainen :) ja reipas äidin muru. Nuorempi on kohta 9 kk ja opettelee konttamaan.
Olisin jäänyt niin paljosta paitsi jos nämä kaksi olisivat jääneet syntymättä.
Kaikkea hyvää sinulle ja toivon että selviät tästä, ja että pidät lapsen, näin itse tekisin.
Oikein voimaannuttava halaus sinulle!
ja jaksoin, eikä ollut taloudellisesti tiukkaa.
jos ette jaksa eikä ole varaa eikä tilanne olo paras mahdollinen, niin abortti tms on ihan paikallaan.
Mä muuten olen sitä mieltä, että abortinvastustajien pitäisi jokaisen kokea todella ei toivottu -raskaus. Minäkin olin fanaattinen vastustaja nuorena, mutta niin vaan ennen 25. ikävuottani jouduin tilanteeseen, jossa abortti oli ainoa järjellinen vaihtoehto. Enkä ole sitä koskaan joutunut katumaan. Surin kyllä pitkään.
Meillä on kaksi lasta 2v ja 4kk. Nyt olen raskaana ja ikäeroa kahdelle pienimmälle tulisi 1v 1kk ja esikoinen olisi 2v 8kk kolmosen syntyessä. Mies on matalapalkka-alalla ja itselläni opinnot kesken. Nuo kaksi nykyistä lasta ovat toivottuja, nyt ehkäisypetti ja olan ottanut jälkiehkäisypillerin. Nytkin on jaksaminen todella vaikeaa ajoittain ja tukiverkkoja ei ole juurikaan. Myöskään taloudellinen tilanne ei ole kohdillaan. Omatuntoni soimaa jos teen abortin, mutta en tiedä jaksaisinko tätä epävarmuudessa elämistä rahallisesti ja henkisesti. En haluaisi olla itsekäs, vaikka noita kahta jo olevaa lasta ja heidän tulevaisuuttaankin pitää miettiä. Moraalisesti ajateltuna ainakin olemme ehkäisyä käyttäneet ja kaikkemme tehneet etten tulisi raskaaksi, joten joten abortti kai olisi oikeutettua. Aiemmin olen ajatellut että en voisi tehdä aborttia. En todellakaan tiedä miten tästä eteenpäin. Mies ei halua kolmatta, mutta luulen että ei olisi kuitenkaan avioeroa ottamassa jos kolmas tulisi. En tiedä. Ei suostu puhumaan asiasta :( Olen yksin!
Miten itse toimisit tässä tilanteessa?
Minulla on kaksi lasta, ja molemmat aivan ihania muruja.
Olen pahoillani puolestasi että joudut tälläisen päätöksen eteen, mutta neuvoisin sinua vielä miettimään hartaasti tätä päätöstä jonka edessä olet.
Sain itse esikoiseni ollessani 18 vuotias, enkä harkinnut aborttia. Olen naimisissa samaisen "pojan" kanssa joka on tosin jo kohta 30 v ;) mietin kauhuissani kuinka ihmeessä voin tarjota lapselleni yhtään mitään, suhteemme oli hyvin riitaisa ja vaikea siinä samassa ja olin juuri saanut ammattipaperit, eli töihin olisi pitänyt mennä ja ei asuntoa..ym..ym..
no, en koskaan ajatellut kuitenkaan aborttia koska jokainen lapsi on meille tarkoitettu, he ovat ilontuojia jotka tuovat niin paljon iloa elämään.
Tiedän että sinulla on huoli tulevaisuudesta ja rahasta, mutta voin sanoa että jos otat yhteyttä neuvolaan ja kerrot tilanteestasi että olet aivan yksin tämän asian kanssa, uskon että saat apua ja neuvoja eteenpäin. Sitä varten nämä ihmiset ovat ja meillä on lupa pyytää rohkeasti apua.
Tiedän että nämä ovat vaan vieraan ihmisen sanoja mutta haluan silti sanoa tämän.
Nyt oma esikoispoika on jo pikku eskarilainen :) ja reipas äidin muru. Nuorempi on kohta 9 kk ja opettelee konttamaan.
Olisin jäänyt niin paljosta paitsi jos nämä kaksi olisivat jääneet syntymättä.
Kaikkea hyvää sinulle ja toivon että selviät tästä, ja että pidät lapsen, näin itse tekisin.Oikein voimaannuttava halaus sinulle!
et voi luvata, että syntyvä lapsi olisi "ilon tuoja". Aivan yhtä hyvin syntyvä lapsi voi moninkertaistaa surun ja huolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muuten olen sitä mieltä, että abortinvastustajien pitäisi jokaisen kokea todella ei toivottu -raskaus. Minäkin olin fanaattinen vastustaja nuorena, mutta niin vaan ennen 25. ikävuottani jouduin tilanteeseen, jossa abortti oli ainoa järjellinen vaihtoehto. Enkä ole sitä koskaan joutunut katumaan. Surin kyllä pitkään.
Mä muuten olen sitä mieltä, että abortinvastustajien pitäisi jokaisen kokea todella ei toivottu -raskaus. Minäkin olin fanaattinen vastustaja nuorena, mutta niin vaan ennen 25. ikävuottani jouduin tilanteeseen, jossa abortti oli ainoa järjellinen vaihtoehto. Enkä ole sitä koskaan joutunut katumaan. Surin kyllä pitkään.
sen perusteella pidän abortteja entistäkin ikävämäpä ilmiönä
Pitää kantaa vastuu teoistaan.
Mitä apua kuvittelet ap:n saavan neuvolasta? Tukun rahaa käteen ja lastenhoitajan kotiin, niinkö? Elä nau-ra-ta!
Ei millään pahalla, olet ihan hyväntahtoinen, vaikkakin kovin elämästä vieraantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri sinä kuulut niihin, joiden pitäisi itse kokea se. Ainoa toimiva ehkäisy nimittäin on selibaatti.
Nimim. itse ollut raskaana väkivaltaiselle alkoholistille vastentahtoisesta yhdynnästä ehkäisystä ja jälkiehkäisystä huolimatta.
juuri sinä kuulut niihin, joiden pitäisi itse kokea se. Ainoa toimiva ehkäisy nimittäin on selibaatti.
Nimim. itse ollut raskaana väkivaltaiselle alkoholistille vastentahtoisesta yhdynnästä ehkäisystä ja jälkiehkäisystä huolimatta.
En edes harkitsisi muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muuten olen sitä mieltä, että abortinvastustajien pitäisi jokaisen kokea todella ei toivottu -raskaus. Minäkin olin fanaattinen vastustaja nuorena, mutta niin vaan ennen 25. ikävuottani jouduin tilanteeseen, jossa abortti oli ainoa järjellinen vaihtoehto. Enkä ole sitä koskaan joutunut katumaan. Surin kyllä pitkään.
Mä muuten olen sitä mieltä, että abortinvastustajien pitäisi jokaisen kokea todella ei toivottu -raskaus. Minäkin olin fanaattinen vastustaja nuorena, mutta niin vaan ennen 25. ikävuottani jouduin tilanteeseen, jossa abortti oli ainoa järjellinen vaihtoehto. Enkä ole sitä koskaan joutunut katumaan. Surin kyllä pitkään.
sen perusteella pidän abortteja entistäkin ikävämäpä ilmiönä Pitää kantaa vastuu teoistaan.
Ap on ehkäissyt ja jopa käyttänyt jälkiehkäisyäkin, ja silti on raskaana.
Oiskohan hänen tapauksessaan vastuunkantoa juuri se, että ei aja perhettä kohtuuttoman ahtaaseen tilanteeseen, vaan tekee sen abortin...
Ei ole turha abortti jos sillä pelastat oman jaksamisesi ja mielenterveytesi. Vaikuttaa myös siltä että kaksi vielä pientä lastasi ja parisuhteesi joutuisivat tosi koville jos taas uusi vauva tulisi taloon. Maailmassa on lapsia riittämiin ja väestönkasvu ehkä suurin olemassa oleva ongelma, parempi on (minusta) huolehtia hyvin siitä mitä on ja sinun tehtäväsi on myös huolehtia itsestäsi. Oletko eritellyt itsellesi mistä se kamala syyllisyys abortiin liittyen tulee? Meihin naisiin on iskostettu niin hirveä määrä syyllisyyttä ihan kaikesta. Ongelma on (minusta) se että ne joiden syyllisyyttä pitäisi eniten kokea eivät ota sitä paljon mistään ja sitten on tämä toinen ääripää koko maailman synnit hartioillaan... T.lastenpsykiatri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tein abortin.En katunut enkä kadu vieläkään.Se oli mulle ainoa järkevä ratkaisu.
Jäin vain miettimään, että kun jälkiehkäisyn tarkoitus on keskeyttää alkanut raskaus / estää sitä alkamasta, niin voiko sillä olla jotain vaikutusta sikiön kehitysmahdollisuuksiin, jos raskaus kuitenkin pääsee jatkumaan? Siis onko nyt suurempi mahdollisuus, että sikiöllä olisi jokin kehityshäiriö?
On ehkä tyhmä kysymys; en ole itse jälkiehkäisyyn tutustunut.
Ap, sinuna tekisin sen keskeytyksen mahdollisimman pian jos teet. Mitä suuremmaksi alkio kasvaa, sitä vaikeampi kokemus se on. Varhaisessa vaiheessa sen voi kai tehdä ihan kotona lääkkeillä, ja en itse osaa pitää sitä kovin epäeettisenä kun paljon raskauksia menee varhaisen raskauden aikana kesken joka tapauksessa, ihan luonnostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaus on tärkeä mutta niin on kaikki muutkin perheenjäsenet, lapset, mies ja sinä itse. Jos tuntuu sitä ettei jaksa niin sitten ei jaksa, mielestäni olet perustellut hyvin nämä jaksamisen kriteerit.
On tärkeää pitää huolta myös jo olemassaolevista lapsista ja omasta jaksamisesta. Toedän että joillekkin jokainen raskaus on lahja taivaasta mutta kyllä se on ihna biologinen tapahtuma, ei siinä mitkään korkeammat voimat ole aina kyseessä...
Vaikeaa tulee varmasti, mihin ratkaisuun päädytkin, abortin tehneenä ja sitä sitä ennen vastustaneena tiedän että kamppailet itsesi kanssa. Ota huomioon myäs että miehen on "helppo" jättää ja lähteä kun vanne kiristää liikaa päätä, jaksatko jos käykin näin 3 lapsen kanssa?
ja otettava vastuu. Pidä lapsi vaikka mies juoksisi karkuun.
Muuta voi elämässään katua muttei lapsiaan.
kolmen äiti ja ikää 55
Meillä on kaksi lasta 2v ja 4kk. Nyt olen raskaana ja ikäeroa kahdelle pienimmälle tulisi 1v 1kk ja esikoinen olisi 2v 8kk kolmosen syntyessä. Mies on matalapalkka-alalla ja itselläni opinnot kesken. Nuo kaksi nykyistä lasta ovat toivottuja, nyt ehkäisypetti ja olan ottanut jälkiehkäisypillerin. Nytkin on jaksaminen todella vaikeaa ajoittain ja tukiverkkoja ei ole juurikaan. Myöskään taloudellinen tilanne ei ole kohdillaan. Omatuntoni soimaa jos teen abortin, mutta en tiedä jaksaisinko tätä epävarmuudessa elämistä rahallisesti ja henkisesti. En haluaisi olla itsekäs, vaikka noita kahta jo olevaa lasta ja heidän tulevaisuuttaankin pitää miettiä. Moraalisesti ajateltuna ainakin olemme ehkäisyä käyttäneet ja kaikkemme tehneet etten tulisi raskaaksi, joten joten abortti kai olisi oikeutettua. Aiemmin olen ajatellut että en voisi tehdä aborttia. En todellakaan tiedä miten tästä eteenpäin. Mies ei halua kolmatta, mutta luulen että ei olisi kuitenkaan avioeroa ottamassa jos kolmas tulisi. En tiedä. Ei suostu puhumaan asiasta :( Olen yksin!
Miten itse toimisit tässä tilanteessa?
Minulla on kaksi lasta, ja molemmat aivan ihania muruja.
Olen pahoillani puolestasi että joudut tälläisen päätöksen eteen, mutta neuvoisin sinua vielä miettimään hartaasti tätä päätöstä jonka edessä olet.
Sain itse esikoiseni ollessani 18 vuotias, enkä harkinnut aborttia. Olen naimisissa samaisen "pojan" kanssa joka on tosin jo kohta 30 v ;) mietin kauhuissani kuinka ihmeessä voin tarjota lapselleni yhtään mitään, suhteemme oli hyvin riitaisa ja vaikea siinä samassa ja olin juuri saanut ammattipaperit, eli töihin olisi pitänyt mennä ja ei asuntoa..ym..ym..
no, en koskaan ajatellut kuitenkaan aborttia koska jokainen lapsi on meille tarkoitettu, he ovat ilontuojia jotka tuovat niin paljon iloa elämään.
Tiedän että sinulla on huoli tulevaisuudesta ja rahasta, mutta voin sanoa että jos otat yhteyttä neuvolaan ja kerrot tilanteestasi että olet aivan yksin tämän asian kanssa, uskon että saat apua ja neuvoja eteenpäin. Sitä varten nämä ihmiset ovat ja meillä on lupa pyytää rohkeasti apua.
Tiedän että nämä ovat vaan vieraan ihmisen sanoja mutta haluan silti sanoa tämän.
Nyt oma esikoispoika on jo pikku eskarilainen :) ja reipas äidin muru. Nuorempi on kohta 9 kk ja opettelee konttamaan.
Olisin jäänyt niin paljosta paitsi jos nämä kaksi olisivat jääneet syntymättä.
Kaikkea hyvää sinulle ja toivon että selviät tästä, ja että pidät lapsen, näin itse tekisin.Oikein voimaannuttava halaus sinulle!
et voi luvata, että syntyvä lapsi olisi "ilon tuoja". Aivan yhtä hyvin syntyvä lapsi voi moninkertaistaa surun ja huolet.
En tietenkään voi luvata,kuinka voisin?
Mutta lapsi on lapsi, uusi elämä ja viaton ainutlaatuinen teos. Yleensä omat lapset saavat meidät hymyilemään. Vaikka välissä tekisi mieli itkua vääntää kun mikään ei mee jakeluun ;)
jokaisella meillä on omat murheet ja niitä tulee kuin automaattisyötöstä konsanaan kun lapsi syntyy tähän maailmaan.
Elämä ei ole missään vaiheessa helppoa! Kenelläkään.
Oma nuorimmaiseni sairastui infantiilispasmitautiin ollessaan 4 kk:tta. Tiedän omalta osaltani mitä suru ja huoli on kun lääkärin ensimmäinen sana on että odotettavissa voi olla paha kehitysvammaisuus.
Kuitenkin lasten kanssa on hankala olla nauramatta tai edes katsomatta vastasyntynyttä niin että kokee valtavaa suojelun halua tätä kohtaan. "Ilontuoja" on kommentissani kattava paketti joka ilmaisee muutakin kuin vain iloa.
EHKÄ kolmannen lapsen joskus aikaisintaan viiden vuoden päästä. Mies on aina sanonut että hänelle 2 lasta olisi maksimi.
Kiitos paljon kommentoista, mutta haluaisin lukea niitä vielä lisää.
ap
miehesi kanssa??
Meillä on kaksi lasta 2v ja 4kk. Nyt olen raskaana ja ikäeroa kahdelle pienimmälle tulisi 1v 1kk ja esikoinen olisi 2v 8kk kolmosen syntyessä. Mies on matalapalkka-alalla ja itselläni opinnot kesken. Nuo kaksi nykyistä lasta ovat toivottuja, nyt ehkäisypetti ja olan ottanut jälkiehkäisypillerin. Nytkin on jaksaminen todella vaikeaa ajoittain ja tukiverkkoja ei ole juurikaan. Myöskään taloudellinen tilanne ei ole kohdillaan. Omatuntoni soimaa jos teen abortin, mutta en tiedä jaksaisinko tätä epävarmuudessa elämistä rahallisesti ja henkisesti. En haluaisi olla itsekäs, vaikka noita kahta jo olevaa lasta ja heidän tulevaisuuttaankin pitää miettiä. Moraalisesti ajateltuna ainakin olemme ehkäisyä käyttäneet ja kaikkemme tehneet etten tulisi raskaaksi, joten joten abortti kai olisi oikeutettua. Aiemmin olen ajatellut että en voisi tehdä aborttia. En todellakaan tiedä miten tästä eteenpäin. Mies ei halua kolmatta, mutta luulen että ei olisi kuitenkaan avioeroa ottamassa jos kolmas tulisi. En tiedä. Ei suostu puhumaan asiasta :( Olen yksin!
Miten itse toimisit tässä tilanteessa?
Minulla on kaksi lasta, ja molemmat aivan ihania muruja.
Olen pahoillani puolestasi että joudut tälläisen päätöksen eteen, mutta neuvoisin sinua vielä miettimään hartaasti tätä päätöstä jonka edessä olet.
Sain itse esikoiseni ollessani 18 vuotias, enkä harkinnut aborttia. Olen naimisissa samaisen "pojan" kanssa joka on tosin jo kohta 30 v ;) mietin kauhuissani kuinka ihmeessä voin tarjota lapselleni yhtään mitään, suhteemme oli hyvin riitaisa ja vaikea siinä samassa ja olin juuri saanut ammattipaperit, eli töihin olisi pitänyt mennä ja ei asuntoa..ym..ym..
no, en koskaan ajatellut kuitenkaan aborttia koska jokainen lapsi on meille tarkoitettu, he ovat ilontuojia jotka tuovat niin paljon iloa elämään.
Tiedän että sinulla on huoli tulevaisuudesta ja rahasta, mutta voin sanoa että jos otat yhteyttä neuvolaan ja kerrot tilanteestasi että olet aivan yksin tämän asian kanssa, uskon että saat apua ja neuvoja eteenpäin. Sitä varten nämä ihmiset ovat ja meillä on lupa pyytää rohkeasti apua.
Tiedän että nämä ovat vaan vieraan ihmisen sanoja mutta haluan silti sanoa tämän.
Nyt oma esikoispoika on jo pikku eskarilainen :) ja reipas äidin muru. Nuorempi on kohta 9 kk ja opettelee konttamaan.
Olisin jäänyt niin paljosta paitsi jos nämä kaksi olisivat jääneet syntymättä.
Kaikkea hyvää sinulle ja toivon että selviät tästä, ja että pidät lapsen, näin itse tekisin.Oikein voimaannuttava halaus sinulle!
et voi luvata, että syntyvä lapsi olisi "ilon tuoja". Aivan yhtä hyvin syntyvä lapsi voi moninkertaistaa surun ja huolet.En tietenkään voi luvata,kuinka voisin?
Mutta lapsi on lapsi, uusi elämä ja viaton ainutlaatuinen teos. Yleensä omat lapset saavat meidät hymyilemään. Vaikka välissä tekisi mieli itkua vääntää kun mikään ei mee jakeluun ;)
jokaisella meillä on omat murheet ja niitä tulee kuin automaattisyötöstä konsanaan kun lapsi syntyy tähän maailmaan.
Elämä ei ole missään vaiheessa helppoa! Kenelläkään.
Oma nuorimmaiseni sairastui infantiilispasmitautiin ollessaan 4 kk:tta. Tiedän omalta osaltani mitä suru ja huoli on kun lääkärin ensimmäinen sana on että odotettavissa voi olla paha kehitysvammaisuus.Kuitenkin lasten kanssa on hankala olla nauramatta tai edes katsomatta vastasyntynyttä niin että kokee valtavaa suojelun halua tätä kohtaan. "Ilontuoja" on kommentissani kattava paketti joka ilmaisee muutakin kuin vain iloa.
noin haastavassa tilanteessa lapsi ei toisi iloa edes laajasti ajateltuna. Äiti voisi katkeroitua lapselle ja pitää tätä syyllisenä kaikkeen.
On aika lapsellista kuvitella, että jokainen lapsi syntyy toivottuna ja rakastettuna ja huolehdittuna.
News flash: ei synny.
AP:n tilanteeseen en ota kantaa, hän tekee valintansa itse, eikä taatusti kaipaa syyllistämistä tai taivuttelua kumpaankaan suuntaan.
kun ei suostu asiasta keskustelemaan. Miten hän voi laittaa sinut tuollaiseen tilanteeseen, yksin miettimään asiaa? Kohtuutonta. Jos miehesi ei sano mielipidettään, on hänen ilmeisesti elettävä sinun päätöksesi kanssa. Eli päätät pitää lapsen tai et, niin miehelläsi ei ole oikeutta valittaa. Aika erikoista käytöstä joka tapauksessa.
En ole ikinä ajatellut pystyväni aborttiin, minulla on kaksi lasta. Olen kokenut ns. keskeytyneen keskenmenon, ja tyhjennys tehtiin lääkkeillä. Se oli kyllä aivan hirveää, en valehtele. Vielä hirveämpää se olisi ollut, jos olisin omasta tahdostani käynyt sen läpi.
Toisaalta pakkohan sinun on omaa jaksamistasikin ajatella. JAksatko hoitaa kolmea pientä? Voimia joka tapauksessa!
Itse pitäisin lapsen. Luulen, että et pääsisi ikinä abortin yli ja se varjostaisi mieltäsi koko loppuelämäsi. Jos hankittekin joskus kolmannen lapsen, tulisit kuitenkin aina miettimään abortoitua lasta ja millainen hän olisikaan ollut. Abortti on kova pala. Monikaan ei pääse siitä koskaan yli. Abortin yhteydessähän on myös mahdollisuus (vaikka pieni onkin) ettei enää raskaudukaan.