Lue keskustelun säännöt.
Mikä mättää kun mikään ei kelpaa?? Olen onnellinen ainoastaan lenkillä!
04.07.2012 |
uostessani tunnen olevani onnelinen ja vapaa. Kaikki muu aika on turhaa ja ahdistavaa.
En jaksais siivota, laittaa ruokaa, seurustella toisten kanssa. Arki on kamalaa.
Mikä mua vaivaa? Talouteni on kunnossa, mulla on mies, ja kaksi lasta. Kaikki on hyvin mutta silti ahdistaa.
Jos saisin valita, niin nukkusin ja urheilisin vain.
Onko muita joilla samanlaisia mietteitä?
Kommentit (4)
laitan tähän joitain kysymyksiä, joihin voit halutessasi mielessäsi vastata, josko ne veisivät asian alkulähteille ja voisit miettiä, miten tarvitsisit/loisit muutosta elämääsi.
Milloin tämä alkoi? Mitä sitä ennen tapahtui?
Onko tässä jotain tuttua, jotain vaikka ei olisi samanlaista kuin ennen, jotain samaa sävyä? Mistä silloin oli kyse? Miten siitä selvisit?
Miten hyvin osaat arkielämässä ilmaista itseäsi ja kertoa tunteistasi, tarpeistasi esimerkiksi parisuhteessa tai muissa ihmissuhteissa. Pelkäätkö ilmaista itseäsi ja tunteitasi? jos, mitä pelkäät?
Mitä tarvitsisit, että elämässä muukin innostaisi kuin juokseminen? oletko joutunut luopumaan jostain itsellesi merkittävästä?
Mitä juokseminen on sinulle ennen tätä elämäntilannetta merkinnyt? Voiko jokin siinä olla symbolistisesti pakoa? Tunnetko tarvetta paeta jotain? Pelkäätkö jotain?
Paljon muutakin on, jota voit kysyä itseltäsi.
Epämääräiset, kaikenkattavat tunnetilat usein ovat hälytysmerkkejä. Kun ahdistus saadaan haarukoitua selvemmäksi, se myös helpottaa koska siihen voidaan tarttua. Kysymys on siitä, minkä tarvitsee muuttua ja mihin suuntaan ja miten voit muutosta itse saada aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että kyse on aika pitkälti siitä, että juoksemisessa kehittyy, eli huomaa saavansa omilla teoillaan ja valinnoillaan aikaan jotakin konkreettista. Siinä myös saavuttaa tavoitteitaan, vaikkakaan ei helpolla, niin helpommin kuin monilla muilla elämänaloilla. Juokseminen kun on kiinni aika pitkälti vaan itsestä ja muissa asioissa muustakin.
Juoksu antaa itsetuntoa vahvistavia kokemuksia: "minä jaksan", "minä pystyn", "minä uskallan", "voin voittaa itseni" jne. Lisäksi se kaunistaa kroppaa, mikä on tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa tärkeää. Itse ajattelen myös, että ihmiset ehkä arvostavat tai ihailevat minua, kun töitteni ja perheeni lisäksi pidän itsestäni huolta, olen timmi ja juoksen paljon ja kovaa. Itse ainakin arvostan itseäni näiden asioiden takia.
Lisäksi juoksemisesta tulee hyvä olo, toisin kuin esim. siitä, että istuu toimistotöissä 8 tuntia päivässä. Kroppa on luotu liikkumaan kuitenkin ja paikallaanolo sairastuttaa.
Äitinä on vielä todettava, että kun juoksen, kukaan ei vaadi multa mitään. Voin keskittyä itseeni ja opetella kuuntelemaan, mitä mulle kuuluu. Miten jaksan tänään, miten kroppani toimii, mitä mieleeni nousee.
Tai sitten mulla on jokin masennus tms., onhan sekin mahdollista. Mutta parempi juosta kuin juoda, vai mitä.
Samaistun tohon 4seen. Todellakin, kun juoksen olen vapaa. Mä en voi muuta tehdä, kukaan ei vaadi multa mitään, mä vaan on.
ap
masennus? Lenkillä tuotat hyvänolon hormoneja jotka saavat mielialan kohoamaan, mutta kun ne loppuvat niin masennut. Ja ei ole normaalia että kaikki muu paitsi juokseminen tuntuu turhalta..