Lue keskustelun säännöt.
3-vuotias hyörii ja pyörii perhepedissä, mikä ratkaisuksi?
03.07.2012 |
Sekä minä että mies ollaan aamuisin tosi väsyneitä kun lapsi riehuu öisin unissaan. Hänellä on kyllä oma sänky kiinni meidän sängyssä mutta ei suostu siellä nukkumaan. Eri huoneeseen ei voida siirtää kun ei ole tilaa.
Kommentit (21)
ei kukaan sitten aikoinaan teille maininnut, että perhepeti aiheuttaakin juuri tuollaista? Ihan pelletouhua. Jos haluatte eroon, niin eipä teillä ole muuta vaihtoehtoa kuin pakottamalla siirtää lapsi omaan sänkyynsä.. tai sitten annatte sen riekkua teidän välissä vielä muutamia vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistäkää se lapsi sinne omaan sänkyyn ja pakottakaa pysymään siellä heti nukkumaan käymisestä lähtien, älkääkä päästäkö yölläkään aikuisten sänkyyn.
Kolmevuotias ymmärtää, kun sille puhuu. Sanotte, että äidin ja isin sänky on heidän oma ja lapsella on oma sänky ja niissä nukutaan.
Viikko menee helposti protestoidessa, mutta aina omaan sänkyyn ja vaikka hetken valvoo vieressä, että siellä pysyy ja sinne nukahtaa.
Omassa sängyssä nukkuminen ja siellä pysyminen olisi pitänyt opettaa jo kaksi vuotta sitten, mutta kun toinen ei tahdo. Sille lapselle ei siitä traumoja jää, jos aina ei saa mitä haluaa.
Erilaisia unokoulumenetelmiä on useita, ihan kelpojakin, jotka eivät lasta traumatisoi. Oppii sinne ajallaan, mutta kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä tarvitsette. Nimim. Kokemusta on
että nukkumisestakin saadaan lapselle aikaan traumoja :) Monen lapsen äitinä noihin normaalitoimintoihin ei vaan tuhlata aikaa eikä resursseja kuten pienemmissä perheissä. Nyt nukutaan ja sillä sipuli, näin se homma toimii.
on alkanut yöllä hiippailemaan omasta huoneestaan meidän vanhempien sänkyyn... Miten tämän estää kun aina en edes herää siihen :D
+ nyt kun on kesä ollaan paljon mökillä missä nukutaan kaikki samassa sängyssä ja sitten mökkiviikonlopun jälkeen kotona ei luonnollisesti haluaisi omaan sänkyynsä ja eilenkin tapeltiin 2h nukkumaan menosta kun huutaa että äitin viekkuun nukkumaan ei omaan sänkyyn...
Vetää siis itkupotku raivarit ja huutaa syliin syliin jos siis vien sänkyynsä ja lähden pois huoneesta tai sitten haluaa että istun siellä huoneessa eikä ala nukkumaan silloinkaan.
ÄRSYTTÄÄ!
ei kukaan sitten aikoinaan teille maininnut, että perhepeti aiheuttaakin juuri tuollaista? Ihan pelletouhua. Jos haluatte eroon, niin eipä teillä ole muuta vaihtoehtoa kuin pakottamalla siirtää lapsi omaan sänkyynsä.. tai sitten annatte sen riekkua teidän välissä vielä muutamia vuosia.
Aika monesti niitä vauvojakin jotuu "opettamaan" sinne omaan sänkyyn nukahtamaan. Ja sitten mietitään univelkaisina voimat lopussa missä vika kun pikkulapsi tekee sille jotain ominaista - heräilee keskellä yötä ja pyytää vanhempiaan paikalle (hui). Entä me aikuiset, jotka pyörimme öisin, saatamme jopa joskus herätä ja nukumme mieluiten toisen ihmisen (puolison) kanssa? Miten perhepeti on voinut aiheuttaa tällaista, minut kun on pienenä nukutettu omaan sänkyyn? Vai olenko näin aikuisena lellinyt itseni pilalle ja minut pitää nyt vaan pakottaa sinne sohvalle?
Valmistele sitä 3-vuotiasta etukäteen. Puhukaa omasta sängystä positiivisesti. Anna lapsen valita lakanat ja unilelu, itsepäisimmissä tapauksissa sitten jotain extraa kuten katosta, unilamppua tai sängyn maalaaminen lempivärillä. Tai jotain muuta mistä lapsi tykkää. Jokatapauksesssa, tarkoitus on saada lapsi innostumaan sängystä, ikäänkuin kyseessä olisi maailman paras lelu. Tosin ei riehumista vaan nukkumista varten! Iltarutiinit voisi aloittaa ekana iltana hieman myöhemmin, jotta on varmasti väsynyt. Ja jos tai siis kun lapsi herää yöllä, rauhoitelkaa lasta omassa sängyssään. Tai sitten heräätte keskellä yötä katsomaan piirrettyjä, mitä vaan paitsi teidän väliin. Ekat yöt voi olla levottomia, mutta kyllä se siitä. Jos se ei siitä ja lapsi suorastaan hätääntyy, niin älkää väkisin. Pikkulapset kehittyy suht nopeasti ja tilanne voi olla eri jo syksyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva nukkui aina omassa sängyssä minun sängyn vieressä, syötin olkkarissa istuviltei. Omaan huoneeseen meni 2kk iässä kun lopetti yösyömisen. Isomapa jos pelotti pääsi lattiapatjalle viereeni, mutta ei vanhempien sänkyyn. Nyt 9v ei edes halua/osaa nukkua samassa huoneessa kun toisten kanssa kun toiset häiritsee.
ei kukaan sitten aikoinaan teille maininnut, että perhepeti aiheuttaakin juuri tuollaista? Ihan pelletouhua. Jos haluatte eroon, niin eipä teillä ole muuta vaihtoehtoa kuin pakottamalla siirtää lapsi omaan sänkyynsä.. tai sitten annatte sen riekkua teidän välissä vielä muutamia vuosia.
Aika monesti niitä vauvojakin jotuu "opettamaan" sinne omaan sänkyyn nukahtamaan. Ja sitten mietitään univelkaisina voimat lopussa missä vika kun pikkulapsi tekee sille jotain ominaista - heräilee keskellä yötä ja pyytää vanhempiaan paikalle (hui). Entä me aikuiset, jotka pyörimme öisin, saatamme jopa joskus herätä ja nukumme mieluiten toisen ihmisen (puolison) kanssa? Miten perhepeti on voinut aiheuttaa tällaista, minut kun on pienenä nukutettu omaan sänkyyn? Vai olenko näin aikuisena lellinyt itseni pilalle ja minut pitää nyt vaan pakottaa sinne sohvalle?
Valmistele sitä 3-vuotiasta etukäteen. Puhukaa omasta sängystä positiivisesti. Anna lapsen valita lakanat ja unilelu, itsepäisimmissä tapauksissa sitten jotain extraa kuten katosta, unilamppua tai sängyn maalaaminen lempivärillä. Tai jotain muuta mistä lapsi tykkää. Jokatapauksesssa, tarkoitus on saada lapsi innostumaan sängystä, ikäänkuin kyseessä olisi maailman paras lelu. Tosin ei riehumista vaan nukkumista varten! Iltarutiinit voisi aloittaa ekana iltana hieman myöhemmin, jotta on varmasti väsynyt. Ja jos tai siis kun lapsi herää yöllä, rauhoitelkaa lasta omassa sängyssään. Tai sitten heräätte keskellä yötä katsomaan piirrettyjä, mitä vaan paitsi teidän väliin. Ekat yöt voi olla levottomia, mutta kyllä se siitä. Jos se ei siitä ja lapsi suorastaan hätääntyy, niin älkää väkisin. Pikkulapset kehittyy suht nopeasti ja tilanne voi olla eri jo syksyllä.
Ei herranen aika, mitä lässynlässyn-paapomista!!!!!!!!!!! :DDDDDDDDD
Ja lisättäkööm vielä, että kahden aikuisen välinen suhde, johon mm yhdessä nukkuminen kuuluu, on HIEMAN eri asia kuin vanhemman ja lapsen välinen suhde...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei herranen aika, mitä lässynlässyn-paapomista!!!!!!!!!!! :DDDDDDDDD
Ja lisättäkööm vielä, että kahden aikuisen välinen suhde, johon mm yhdessä nukkuminen kuuluu, on HIEMAN eri asia kuin vanhemman ja lapsen välinen suhde...
Av-mamman lapset ei tietenkään koskaan uskaltaisi tehdä toisin kuin av-mamma sanoo, mutta normaalit lapset uskaltaa. Vain tyhmä aikuinen tekee pikkulapsen nukkumaanmenosta pakottamis-valtataistelun, kun homma hoituisi siististi (tavallisesti omaan sänkyyn lohduttaminen riittää) vähän lässyttämällä.
Mitä sellaista on yhdessä nukkumisessa, joka kuluu kahden aikuisen suhteeseen, muttei aikuisen ja lapsen suhteeseen? Siis muutakin kuin "mutkumustatuntuu".
mutta perhepeti on perseestä. En tajua, miksi siitä on tullut joku nykypäivän megatrendi! Ehkä vanhemmat pääsevät vauva-aikana niin helpoimmalla, ja sitten sitä helppoutta on mukava selittää kiintymyssuhdeteorioilla yms. skurdalla. Tämä on juuri perhepeteilyn seuraus, että lapset pyrkivät olemaan siellä sitten vielä kouluiässäkin - nimittäin jos lapsi on vauvaiästä saakka oppinut jossakin nukkumaan, niin onhan se sitä lastakin kohtaan aika kohtuuton vaatimus, että muuttaisi nukkumispaikkaansa kertalaakista johonkin muualle.
Oma vauvanikin selkeästi rauhoittuu vieressä, joten ymmärrän, että perhepeti vaihtoehtona monia houkuttaa. Vauva pääsee viereeni kuitenkin vasta aamulla klo 6-7 syötön jälkeen, siihen asti saa luvan nukkua omassa sängyssään. Pienestä pitäen kun on omaan sänkyynsä nukutettu, niin ei ole mitään ongelmaa saada häntä nukahtamaan omaan sänkyynsä.
Eihän tästä saarnasta ap:lle apua ole, mutta tuli vaan mieleen. Jotenkin korpeaa niin pirusti tämä perhepetihössötys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Av-mamman lapset ei tietenkään koskaan uskaltaisi tehdä toisin kuin av-mamma sanoo, mutta normaalit lapset uskaltaa. Vain tyhmä aikuinen tekee pikkulapsen nukkumaanmenosta pakottamis-valtataistelun, kun homma hoituisi siististi (tavallisesti omaan sänkyyn lohduttaminen riittää) vähän lässyttämällä.
jos ei opeta niitä kakaroita olemaan riippuvaisia jostain niinkin naurettavasta kuin perhepedistä, eli laittaa vauvankin jo ihan sinne omaan pinnikseen nukkumaan, niin ei tarvitse pitää mitään naurettavia valtataisteluista lainkaan.
Mitä sellaista on yhdessä nukkumisessa, joka kuluu kahden aikuisen suhteeseen, muttei aikuisen ja lapsen suhteeseen? Siis muutakin kuin "mutkumustatuntuu".
Teillä varmasti eroa ei olekaan.... Meillä kyllä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliskin niin helppoa siirtää! Meillä 1,5v nukkuu sängyssämme ja en jaksa taistella enää yhtäkään yötä joten nukkukoot vieressämme vaikka kouluikään asti kunhan saadaan vaan nukkua.
miten olette päästäneet tilanteen kehittymään tuohon pisteeseen ettei vielä 3- vuotiaanakaan nuku omassa sängyssä?? En ole koskaan ymmärtänyt näitä perhepetitouhuja, ihan niikuin sille lapselle ei muuten voisi antaa läheisyyttä ja välittämistä.
Meillä on lapset nukkunut AINA omassa sängyssä, kun yksinkertaisesti muita vaihtoehtoja ei olla annettu ja terveitä, hyvinnukkuvia nuoria ovat nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kukaan sitten aikoinaan teille maininnut, että perhepeti aiheuttaakin juuri tuollaista? Ihan pelletouhua. Jos haluatte eroon, niin eipä teillä ole muuta vaihtoehtoa kuin pakottamalla siirtää lapsi omaan sänkyynsä.. tai sitten annatte sen riekkua teidän välissä vielä muutamia vuosia.
Meidän muksut ovat nukkuneet aina paljon paremmin perhepedissä. Omasta sängystään herävistä varmasti jossain vaiheessa yötä ja samoin me vanhemmat. Mutta kun nukkuvat meidän kanssa, kaikki saavat nukkua täydet yöunet.
Lapsetkin ovat erilaisia...
mutta perhepeti on perseestä.
Eihän tästä saarnasta ap:lle apua ole, mutta tuli vaan mieleen. Jotenkin korpeaa niin pirusti tämä perhepetihössötys!
Kukin tyylillään. Meillä se on ollut paras vaihtoehto. Ja jos ne lapset haluaa nukkua meidän vieressä kouluikään asti, niin nukkutkoot. Tilitit pitkän pätkän, mutta et antanut mitään oikeaa selvitystä mielipiteistäsi. Eli mikä sinua niin korpeaa siinä perhepedissä?
Ei jokaisen perheen tarvitse nukkua samassa sängyssä, mutta me haluamme näin tehdä.
mutta perhepeti on perseestä. En tajua, miksi siitä on tullut joku nykypäivän megatrendi! Ehkä vanhemmat pääsevät vauva-aikana niin helpoimmalla, ja sitten sitä helppoutta on mukava selittää kiintymyssuhdeteorioilla yms. skurdalla. Tämä on juuri perhepeteilyn seuraus, että lapset pyrkivät olemaan siellä sitten vielä kouluiässäkin - nimittäin jos lapsi on vauvaiästä saakka oppinut jossakin nukkumaan, niin onhan se sitä lastakin kohtaan aika kohtuuton vaatimus, että muuttaisi nukkumispaikkaansa kertalaakista johonkin muualle.
Oma vauvanikin selkeästi rauhoittuu vieressä, joten ymmärrän, että perhepeti vaihtoehtona monia houkuttaa. Vauva pääsee viereeni kuitenkin vasta aamulla klo 6-7 syötön jälkeen, siihen asti saa luvan nukkua omassa sängyssään. Pienestä pitäen kun on omaan sänkyynsä nukutettu, niin ei ole mitään ongelmaa saada häntä nukahtamaan omaan sänkyynsä.
Eihän tästä saarnasta ap:lle apua ole, mutta tuli vaan mieleen. Jotenkin korpeaa niin pirusti tämä perhepetihössötys!
1. En ole eläissäni nähnyt todisteita siitä, että kiintymysvanhemmuusteoria olisi skurdaa. Sen sijaan on olemassa paljonkin todisteita siitä, että varhaislapsuudella on iso merkitys ihmisen myöhemmässä elämässä.
2. Kyllä, perhepeti helpottaa vauvaperheen vanhempien elämää. Se helpottaa myös vauvan elämää.
3. Vauvalla ei ole älyllistä kapasiteettia omaksua muita nukkumistapoja kuin biologinen normi (äidin eli ruuan vieressä välillä heräillen), joten vauva ei voi "oppia" että ahaa, täällä suomessa nukutaan yksin turhia heräilemättä joten teenpäs sitten niin. Sitä kutsutaan olosuhteisiin sopeutumiseksi. Ihminen toki kykenee sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin koko elämänsä ajan, joten lapset kyllä osaavat siirtyä omaan sänkyyn jopa kauan ennen kouluikää. Eri asia on, miten ja miksi sinne siirrytään ja kuinka ymmärrettäväksi asia voidaan tehdä lapsen kannalta. Täälläkin neuvottu vaan laittamaan se lapsi sinne sänkyyn "väkisin", onko silloin ihme ettei lapsi ymmärrä tilannetta ja pyrkii takaisin vanhempien väliin? Kertomalla lapselle mitä tehdään ja miksi sekä tekemällä asiasta lapselle mukava ja mieluinen, ei siirtymisessä ole normaalisti mitään ongelmaa.
miten olette päästäneet tilanteen kehittymään tuohon pisteeseen ettei vielä 3- vuotiaanakaan nuku omassa sängyssä??
Miksi pitäisi? :)
En ole koskaan ymmärtänyt näitä perhepetitouhuja
No se on sinun ongelma...
Mä siirtyisin sohvalle tai jonnekin patjalle toiseen huoneeseen nukkumaan. Sanoisin lapselle, että tulen takaisin sitten, kun hän nukkuu omassa sängyssään, koska en pysty enää nukkumaan hänen vieressään kun hän pyörii niin paljon unissaan etten mahdu olemaan sängyssä.
Jos lapsen sänky on kiinni vanhempien sängyssä, niin se ei kyllä mitenkään ole kohtuuton vaatimus lapselle, että pysyisi siellä omalla puolellaan! Saa kuitenkin nukkua vanhempien vieressä, periaatteessa toi on melkein samaa sänkyäkin.
Jos mun mies pyörisi ja potkisi mua unissaan niin, etten saisi nukuttua, niin en mä silloin hänenkään kanssa suostuisi nukkumaan samassa sängyssä! Toki läheisyys on kivaa, mut yöt ovat kuitenkin ensisijaisesti nukkumista varten ja olosuhteiden pitäisi olla sen mukaiset.
jos ei opeta niitä kakaroita olemaan riippuvaisia jostain niinkin naurettavasta kuin perhepedistä, eli laittaa vauvankin jo ihan sinne omaan pinnikseen nukkumaan, niin ei tarvitse pitää mitään naurettavia valtataisteluista lainkaan.
Vauvat ei pysty opettelemaan yksinnukkumista sen paremmin kuin lukemistakaan. Ja ne kakarat nyt vaan tuppaavat olemaan monellakin tasolla varsin riippuvaisia varsin pitkään. Se ei ole mikään vika, vaan normaalia.
Minulla todellakin on suuria vaikeuksia uskoa, että olet ainakaan useamman lapsen kanssa voinut toimia niin, että laitetaan sänkyyn ja that's it. Se on harvalle vauvalle luontaista. Useimmat vauvat kykenevät sopeutumaan siihen, että he nukkuvat yksin, mutta se todellakin tarkoittaa että heitä enemmän tai vähemmän sopeutetaan siihen = vanhempien halu ja lapsen halu asettuvat vastakkain. Eli kyllä vain kyse on valtataistelusta, ja mielestäni varsin typerästä sellaisesta.
Mutta joo. Tapansa kullakin ja jokaisella on lähtökohtaisesti vapaus valita mihin uskoo.
Erilaisia unokoulumenetelmiä on useita, ihan kelpojakin, jotka eivät lasta traumatisoi. Oppii sinne ajallaan, mutta kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä tarvitsette.
Nimim. Kokemusta on